Kaipaus jatkuu.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Voimia sulle paljon.
Halauksia ja lohtua 🤗🤍
Kiitos.
Oi voi😢 Se on kyllä jo pirun pitkä aika.
Vitsi mies.. tarvitsisit niin paljon lisää rakkautta elämään. Halaus🤗❤️
Eiliseltä tuntuu silti yhä.
Kiitos.
Tunteilen, luin alempaa mitä vastasit Disselle. 😭Tiedän miltä tuo tuntuu..❤️
Harmillista jos osallesi on tullut jotain saman tyyppistä.
Näin on päässyt käymään.. 😔 Elämän on silti jatkuttava, surukin aaltoilee.. Huomaan että merkkipäivät ovat huomattavasti vaikeimpia… Juuri niinkuin tästä sinun aloituksestasi sen huomaa.
Merkipäiväongelma on täälläkin.
Samoin juhlapyhien suhteen (niiden suhteen on kyllä muutenkin, sillä silloin kaikkien ihmisten kuuluu teeskennellä onnellisuutta ja se näkyy).
Oikeasti lähikaupassa oli eräs tutty myyjäni vain naurahti kun toinen avaa tuollaisen ... nikotiinipussisäiliön... että mitä ihmehuumekauppaa suoraan tiskin eessä heh ;D
🦋 Kaipaus on kaunista.
xLiner
Meinaakko mies mennä sinne takas?
mysteeri teille, mikä yhdistää päärynäjäätelon ja nikotiinipusin ja 24-kaljapaketin...m ikä yhdistääne?
Närästys
Olen pahoillani.
Mitä yritit kysyä?
Hae mies apua.
Suru sussa tuntuu kirjoituksissa.
Voitko kertoa tarkemmin, että mikä tämä keissi oikein on...
Jos oikein ymmärrän, niin liittyy miehen logiikakan puolelle? 🤔
Gek-ko, joka tosiaan oli miehen logiikan puolella ja jonka kautta häneen tutustuin.
Olimme loppuaikoina kihloissa, mutta hän väsyi kipuihinsa ja päätti lähteä täältä.
Hänen selkänsä oli leikattu jo kahdesti ja kolmas olisi ollut tulossa, mutta väsyi kesken ja tuskin siitä kolmannestakaan olisi apua ollut. Spondylolisteesi ja hermopinteitä, joihin lääkitys auttoi vain heikosti.
Mutta olet toisaalta onnekas mies. Sait jotain sellaista, mikä tuntuu voimakkaasti vielä nyttenkin. 😊
Maailma ja tää elämä vaan ei mene niin, että kaikki hyvä ja ihana kestäisi ainiaan.
Mutta palasen kun siitä saa, on jo onnekas ja sitä ei kukaan vie pois, mitä siitä on itselleen saanut. 😊
Kyllä läheisen pois meno sattuu. En osaa katsoa onnekkaaksi. Onnea olisi ollut että olisi saanut oikeat lääkkeet kipuihin. Varmasti elämä olisi ollut parempaa kun saanut nauttia elämästä ilman kipuja. On outoa jos lääkäreillä ole antaa kunnon lääkkeitä kipuihin.
Ei lääkärit mitään jumalia ole...
Eikä ihminen kaikkea jaksa. Rajat tulee kaikessa vastaan.
Ja sattumisessa on myös kauneutta. Läheisen poismenon kipu kertoo paljon siitä, miten tärkeä ihminen on kyseessä. Kyllä sitä kautta saa kaivettua onnekkuutta, että on sellaisen ihmisen elämään mukaan päässyt.
Itse en ole kuolemalle menettänyt naisia, joihin olen tuntenut syvää tunnetta, mutta elämät vei eri teille ja sekin sattui....mutta olin silti mielestäni onnekas, että koin jotain upeaa heidän kanssa.
Juu muistan kyllä tulit surunsuruissasi tänne naisen takia mutta en tiedä oliko se nainen edes sopiva kun miettii rakkaus pitäisi kestää ne alamäetkin.
Sellainen on minusta hyvin ikävää tuskin olet mikään pahoinpitelijä, sellaisen eroamisen tai hyväksikäytön vielä ymmärtäisikin eroamisen syynä.
Joskus maailmassa, elämässä tapahtuu vaan sellaista, mitä ei voi järkeistää millään. Sieluun sattuu ja tekee pahaa, mutta lopulta sen kaiken päällä pahan olon tekee tuska. Siitä kun rimpuilee irti, voi nähdä sen kaiken kauniin mitä on saanut.
Multa kuolema on vienyt vielä vähän lopulta, mutta se tulee viemään vielä paljon. Mutta koitan pitää sen tuskan viitan pois siitä. Siitä tuska-otuksesta ei saa mitään hyvää ikinä.
Gekko oli myös suomi24-palstan intohimoisin petankin harrastaja, joten petankkipalstalta saattaa yhä löytyä erilaisia keskusteluja, joissa käsiteltiin petankin erilaisia ulottuvuuksia. Joku tosin saattaisi väittää, että mikään petankki-palstan ketju ei vielä internetin keksimisestä tähän päivään saakka ole millään tapaa sivunnutkaan petankkia.
On niitä edelleen siellä ja käytti myös muita Liskoviitteisiä-nimimerkkejä.
Harmien harmi ja kaipaan sitä kodikasta ärhennystäkin.
Vili-oravajuttukin on siellä, jonka joskus kopioin sinne.
Ei tullut Vilistä valmista oravaa, sillä Korkeasaarasta tiedottivat silloin heti seuraavana päivänä, että sillä oli aivovamma ja joutuivat lopettamaan sen. Vieläkin mietin, että ehkä olisimme saaneet sen kuitenkin kuntoon.
Noin olen sen juuri ajatellut ja oikeastaan Lisko oi parasta mitä minulle on tapahtunut.
Ei sen kanssa silti helppoa ollut ja oli monta mutkallista tilannetta.
Kuitenkin: Lisko sanoi joskus, että meillä oli aina hauskaa yhdessa ja se oli erittäin totta.
Oliko sello oikeasti sello, vai oliko oikeassa elämässä jokin muu soitin tai jopa jotain muuta?
Osa tarinoista ilmeisesti perustui vankasti aitoihin kokemuksiin, mutta niihin oli vaihdettu yksityiskohtia, jotta tosielämän ihmiset eivät olisi tunnistettavissa.
Joo. Harmi, ettei hyvä jatku ainiaan. 🙄
Mutta tosiaan moni ei koe sitä ikinä.
Soitti selloa kohtalaisesti ja kun naapurissa möykättiin, niin protestoi sitä soittamalla Kauniiden ja rohkeiden tunnussäveltä. Toinen myös möykästä ärsyyntynyt naapuri huvittui kappalevalinnasta ja kommentoi sitä myöhemmin pihalla.
Liskolle tapahtui paljon.
Erään kerran paikallisella bussipysäkillä viihtyvä puli käpälöi Liskoa bussiin mennessä (sillä pulilla oli sellainen tapa) ja Lisko läimäisi sitä kunnolla korville. Puli jatkoi myöhempinä aikoina käpälöintitapaansa muiden kohdalla, mutta kun Lisko tuli vastaan, niin vaihtoi kadulla puolta ja kuului mutisevan mennessää, että "tuo lyö".
Voimia, vaikka tiedän ettei muiden sanat mitään auta. Lähinnä vain huomioi tunteesi.
Sitä niin toivoisi löytävänsä jotain kannustavaa sanottavaa, mutta elämä vaikuttaa joskus niin epäoikeudenmukaiselta ja tylyltä, että sitä käpertyy vain omien pelkojensa kerään, eikä oma takeltelu tunnu enää niin hyvältä ajatukselta. Mutta anyway, vaikka sanaton olenkin, niin toivon ettei ikävän terävin terä tavoittaisi sinua enää ikinä, vaikka kaipaus jää.
🐾
Melko pyöreää tämä on jo onneksi nykyään.
oki niin joo ärsittijoku juttu niin jotain KKK.-controller-tyyppisiä sanontoja dissenkin arvo nolla jos häbnet huvikvain tappaa joku belgialainen... jota ei ole olemassakaan..
niin alkaa katsdomaan wikipediasta että minkä joku Ku klux Controller..
ruoka-robot aika huvittaviaa, täysin tyypillistä että sellainen johonkin jumiin... tytöt auttamassa robottia... jumissa...
GPS eku satekkuutuoaujabbys hi aujabsa eköbtr,,,, tröysub eoövarna,,,
Täällä on vähän kuin murha-musteeri... joku .. alakerroksisa jotain...
No herää...
9 vuotta olet kaivannut🙄. Eikö ole jakeluun mennyt että mene eteenpäin. Takerrut johonkin ,mitä ei enää ole olemassakaan. Pilaat tulevaisuutesi roikkumalla menneissä? Noh,sinun asiasi,mutta ei johda mihinkään. Saa herätä ja havahtua aitoon elämään. Niin kauan kun märehdit menneitä,et elä oikeaa elämääsi.sitä kaikkea hyvää,mitä se sinulle tarjoaisi/ tarjoaa. Heität sen kaiken yli laidan? 💩
Menneisyydessä roikkuminen,oli se sitten lapsuus,ystävät tai parisuhde tms , on oppikoulu. Jämähdätkö vai menetkö eteenpäin. Se jämähtyneisyys tuskin tuo eläämääsi parempaa. Siinä lillut ,kuolemaasi asti. Sitäkö tahdot?? Missaat paljon hyviä asiota elämässäsi,olet menneisyytesi vanki. Se oli niin tuttua ja turvallista,kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Mutta, oliko se oikeasti sitä? Ei,koska se ei kestänyt. Jos olisi ollut ja olisi nyt,olisitte yhdessä. Mutta ette ole. Faktat on faktoja,ja on viisautta hyväksyä ne. Ilman sitä,et tule koskaan etenemään etkä oppimaan. Ja oppimassa täällä ollaan.💩
Anteeksi,en tiennyt että kumppanisi on kuollut. Mutta tuskinpa hän tahtoisi sinun itseään loputtomasti surevan. Päin vastoin,kärsisi kärsimyksistäsi. Tahtoisi sinun olevan onnellinen ja menevän eteenpäin. Näin, voisin jopa tämän viestin sinulle häneltä tuoda. 💩
No mitä se oikea elämä on?
Pohjimmiltaan kaikki elämä on kärsimystä, jota lyhyet poikkeukselliset hetket hiukan peittävät.
No emme ole yhdessä, koska Liskoa ei enää ole olemassa.
Muuten olisimme.
Ei halunnut, vaan hänellä olisi ollut seuraajaehdokas, mutta ei se ihminen ollut sopiva vaihtoehto.
Ilmoitin hänelle jo aiemmin, että jos hn päättää lähteä, niin minä jättäydyn yksin.
(olen yhteensopiva kovin harvojen kanssa)
((tai sitten kovin harvat ovat yhteensopivia minun kanssani))
(((tilanne on monimutkainen, eikä varsinaisesti liity kokonaan edes minun hekilökohtaisiin ominaisuuksiin, vaan mukana on paljon ympäristötekijöitä)))
Se on juurikin sitä. Kärsimysten kautta oppimista ja niistä nousemista. Osin karmaa, mutta sitäkin suuremmalla syyllä suosta ylös rämpimistä. Poikkeukselliset hetket auttaa jaksamaan. Niiden myötä meistä jokatapauksessa pidetään huolta ja meitä yläkerrassa niin suuresti rakastetaan. Ei mitään hätää,jos uskoo johdatukseen. Siinä on turvallista kellua.💩
Näet liskosi kyllä. Tuonpuoleisessa ja ehkä seuraavassa elämässä. Hyvässä ja pahassa . Karmassa. Tunnistatte toisenne joko veljinä,sisarina,isinä,äiteinä,puolisoina,jopa lemmikkeinä. Se side ei katkea. Se on sielujen suunnittelemia oppikouluja. Karman velan maksua ,tai saatavia. Se yhteys on iätön. Se ei katso kehoa,ei planeettaa,se on universaalia. 💩
No sinä tiedät menneisyytesi, mutta et voi vältellä tulevaisuuttasi. uskalla päästää irti ja ala elää. Se on velvollisuutesi sinulle itsellesi. Tuon puoleisessa ajatukset muuttuu. Siellä ymmärretään enemmän. Sielun suunnittelemat oppikoulut jne. Siellä ei vihata, ei olla katkeria. Siellä tahdotaan jälkeenjääneille pelkkää hyvää. Mutta hekään ei voi karmaan vaikuttaa. Paha karmakin on meidän hyväksi,parhaaksi. Olisi hyvä jokapäivä olla kiitollinen,toi pvä mukanaan mitä toi. Niin pahaa päivää ei ole,etteikö siitä lötyisi jotai,mistä kiittää. Ja kiitollisuus lisää kiitollisuuden aiheita. 💩
Maailmanselitysmallini on huomattavasti tuota synkempi ja sillä on jopa kosmologisia perusteita.
Saattaa oll, että me elämme tämän saman elämän läpi yhä uudelleen ja uudelleen, eikä se lopu koskaan.
Minua ärsyytti kun pikkuveli törkeäsyi tehnyt velkoja äidin nimiin noin 400000eur ja kehtaa pyytäälisää pankkakausta... silon vähän kihahti tulee meikkauksia silmiin eri värisiä bvaemasin on väännetty nuein.... ...
Toisaalta kun naisystävänsä kanssa synnytti pivauvaun noi noi 65000 sen vauvan arvo rahana..
Joskus, useamminkin, olen lapsille sanonut, että ei ne tärkeät ihmiset koskaan lähde luotamme, vaikka kuolema tulisi väliin. Tärkeät ihmiset jää aina elämään sydämeen. Hyvistä muistoista kannattaa pitää kiinni!
Kun väittelin ja läheinen kuoli pari viikkoa h-hetkeä täysin saappaat jalassa, mietin vakavasti perunko koko shown vai pidetäänkö tilaisuus. Professorini ja samalla kustos, sanoi minulle silloin aika viisaasti: ”Jos hän kuolisi, hän ainakin toivoisi että läheiset jatkaa elämää ja elävän hyvää elämää senkin jälkeen.” Ja hetken tauon jälkeen hän sanoi vielä, että tuo kuollut läheinen on varmasti ylpeä minusta ja haluaisi etten jätä vuosien projektia kesken. Ihan samalla lailla uskon, että Lisko haluaa sinun etsivän itsellesi onnen ja mitä sitten siihen tarvitsetkin sisimmässäsi.
Elämä ei ole tuskaa. Se voi hetkittäin olla aivan syvältä peestä ja haaste voi tuntua ylivoimaiseltakin. Silti ne hyvät asiat voittaa tasapainon lopulta 6-0! Vielä kun kohtaa läheisen kuoleman ja vielä vaikeasti käsiteltävästä syystä, se vaan vie väkisinkin paljon paljon aikaa. Emme ole robotteja, eikä se olisi edes elämisen arvoista elämää. Tunteet, kaikenlaiset, vaan kuuluu elämään. Osa tunteista on epämukavia, mutta nekin mene ohi aikanaan.
Asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella ennen pitkään, kunhan säilyttää edes pienen toivon kipinän ja jaksaa yrittää uudestaan. Elämä vaan on.
Hienoa👍 juuri näin. Ilon pisaroita. Sitä varten täällä ollaan. Ei vihaamassa,kostamassa tai suremmassa. Kun sen tajuu,on jo jotain hokannut .💩
No näinhän se on, mutta joskus kaikki sanat voivat vaikuttaa olevan kuin ihmisten suusta, jotka vaan puhuvat minkä ajattelevat hyväksi.
Kun takaiskuja tulee sarjassa ja kun kaikki dominopalikat kaatuilevat ympärillä, niin ettei sitä pysty enää järjellä ymmärtämään, voi jokainen askel olla kuin kävelisi heikoilla jäillä uskaltamatta enää liikahtaa.
Se tekee myös epävarmaksi yhtään mitään sanomaan, vaikka aina pitäisi.
🐾
Minä jos joku tiedän tuon. Eikä ruusuilla tanssita siltäosin vieläkään. Mutta se on se elämän asenne. Ei se,että mennään täysillä syväänpäätyyn ja pahuuteen. Mitä nyt vähän hetkellisesti käväistään😆. Sitten taas tuulta päin. Ei kaada tuulet lopullisesti. Repaleiset on purjeet,mutta elämää täys. Taipuu,mutta siinähän seisoo edelleen. Eikö se ole hienoa. Siinä vaiheessa voi jo uskaltaa nostaa hattua itselleen. Kaikki olikin omaksi parhaakseni. Niin katkeran suloista kun se onkin.💩
Vasta jälkeenpäin ne asiat ymmärtää. Hyvää yötä. Aikaiset aamu työt odottaa. Voikaa hyvin. Voimia jokaiselle ♥️.💩
Tuo on todella rankka tilanne ja esiintyminen on muutoinkin vaativaa.
Itseasiassa tapahtuneen jälkeen väitöksestä hävisi kaikki paine. Sitä ymmärsi mikä elämässä on tärkeää ja tavallaan vain ajatteli, että siitä selviää joka tapauksessa jotenkin.
Vastaväittäjä oli tuttu 20v takaa, kiva ja hyvin rento professori muualta Suomesta ja tiesi tilanteen (ja kysyi ihan saakelin vaikeita 🤣 oman alan ja biologisen puolen raja-alueelta peruskysymyksien lisäksi kun peruskysymykset sujui. Olin ajatellut, ettei menisi perusjuttujen ulkopuolelle, yleensä ei mene). Koko teatterin oppi on, että osaa perustella kantansa tieteellisesti myös paineen alla. Ei sen kummenpaa.
Elämä siloisilla purjeilla on kuin eläisi huolettomasti pienenä muumipoikana tai Niiskuneitinä muumilaaksossa tietämättä edes, että hattivatteja ja mörköjä on olemassa ja oivaltamatta miksi Nuuskamuikkunen tekee omat reissunsa. Elämä on ehkä helppoa satua ja pumpulissa kellittelyä, mutta moni asia jää tajuamatta, näkemättä ja elämättä eikä pumpulissa elämistä edes todennäköisesti osaa arvostaa.
Röpelöiset purjeet ja kasvaminen sen mukana on osa ihan tavallista elämää. Olen samaa mieltä, että oma asenne ratkaisee paljon sekä selviämisessä että kokonaisuudessa. Tietysti he keillä on isoja haasteita mielenterveyden kanssa ei voi asenteen perusteella arvostella, siihen tarvitaan ensin konkreettista apua ennen kuin asenteelle on edes tilaa kasvaa. Ja isojen traumojen ja haasteiden jälkeen tavallinen ihminen tarvitsee monta vuotta toipumiseen. Sen ajan tarvitsee, sen saa ja pitää ottaa itselleen toipuakseen. Kun on valmis, on helpompi jatkaa.
Jos kysytään vaikeita, niin silloin ehdi miettiä muuta ja se voi olla hyväkin tuollaisessa tilanteessa.
En näköjään muista kirjautua.
(tänään on ollut kiireinen päivä)
hiton ärsyttävää kun silmässä ripsen alla niin amulla noin 125 kertaa huudellut silmää, kaihertaa, sitten oikein vesivati ja räsyttelee, noniink, appelsinimehua silmään jotta sen roskan saisi liikkeelle sieltä...
Lasten koskijat ja ”painon nostajat” liskolla yhdessä asustelevat
Onko siitä jo 9 vuotta? Muistan sen melkein kuin eilisen.
* Halaa pitkään ja lujaa Buddykuomaa*
Jollain tavalla ymmärrän kun kivut vievät elämänhalua. Mulla kun oli ongelmia kaularangan kanssa, hermokivut olivat sietämättömiä. Onneksi jäivät leikkauspöydälle lopulta, mutta tulee tuo selkäkin vielä joskus ehkä kummittelemaan. Toivon että vielä kestäisi.
Toivottovasti olet pysytynyt antamaan hänelle anteeksi. Ei hän sinua halunnut hylätä. Hän valitsi vain helpomman tien.
En laita mihinkään järjetykseen. miltä äkisti tai hiljaa menettäminen tuntuu. Mun puoliso on meinannut heittää jo monesti henkensä viime vuosina. Viime vuosi oli pahin, silloin se oli enempi kuin varmaa. Mutta ihmeitäkin tapahtuu, joskus. Sen olen todennut.
Kumppanuksen menetys on pahimpia asioita elämässä. Lapsen menetys pahin. Ymmärrän kaipauksesi. Onneksi meillä on edes ne muistot.
Kiitos.
Uusia kipulääkkeitä on tulossa, joten jos joskus myöhemmin on kipuongelmaa, niin saattaa olla, että siihen on silloin jo nykyisiä parempi lääkitys. Harmillista kuitenkin, että lääkekehitys on aina niin hidasta.
Ei ole ollut mitään anteeksiannettavaa ja muutenkin keskustelimme asian silloin ennakolta kokonaan läpi. Eräänä yönä näin unta siitä miten löydän hänet kuolleena ja miten tilanne sitten eteni. Kerroin tuon hänelle heti herättyämme ja hän sanoi, ettei minulla ole oikeutta vaatia häntä jäämään, sillä toinen ihminen ei voi tietää miten sairas toinen on.
Koko uni käytiin silloin läpi ja missä asennossa hän silloin oli (istuvilleen lysähtäneenä), papereita lattialla ja miten sitten soitan ensin hänen veljelleen (joka oli konsertissa) ja sitten hänen isäpuolelleen. Ja se miten soittojen jälkeen istun autossa, jota Lisko ihmettelee, mutta selitin silloin, että hälytyskeskus neuvoi siirtymään toiseen tilaan.
Omituista, että Lisko tiesi miten tilanne etenee sitten kun häntä ei enää ole.
(tosin en silloin aamulla ollut varma, oliko tuo uni vain tavallinen uni, sillä se tilanne oli siinä niin kummallinen)
((on noita unia melko usein ja aina kun minulle tapahtuu jotain epätavallista))
Toivottavasti puolisosi tulee jatkossa täyteen kuntoon ja pysyy sellaisena.
Tuurilla täällä ollaan ja jos on jossain vaiheessa huonoa tuuria, niin myöhemmin se voi muuttua hyväksi tuuriksi.
En näköjään muista kirjautua.
Etkä kirjautua ulos... Nyt vaan kukaan ei ole käyttämässä tilaisuuttaan hyväksi :D
En koskaan kirjaudu ulos täältä tai muualtakaan (paitsi pankista).
Gekko muistaakseni hyödynsi tuota kirjoittamalla Buddy-juttuja.
Mnä kirjoitin joskus Gekkona ja täydestä meni.
Uskottavasti teeskentelin Liskon puolesta mm. käsilaukkuasiantuntijaa (google on tuossakin näppärä apu).
Varmaan joissain jutuissa pystyit hämäämään, mutta et kaikessa. Rähinä oli aika jollain tapaa aika jäljittelemätöntä. Vähän sama kuin Funeau:n juttuja yrittäisi imitoida.
Myönnän, että rähinä olisi ollut minulle mahdotonta kopioida.
(se ärhennys oli lähietäisyydellä hyvin kodikasta ja se huvitti meitä molempia)
Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan noin suuren menetyksen ❤️ Kaunista kaipauksessa on se, että se kertoo pois lähteneen ihmisen olleen merkityksellinen. Ei hän koskaan poistu sydämestä, missä hänellä on ikuisesti oma paikkansa.
Vien kukan tai kynttilän melkein joka kerralla kun olen Helsingissä.
(pari kertaa on jäänyt väliin kun olen ollut flunssassa tai aika on ollut liian kortilla)