Vaikka haluaisin.
Minä en kuole millään
Anonyymi-ap
7417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei,
Itsetuhoisista ajatuksista kannattaisi keskustella ammattilaisen kanssa.
On olemassa myös monia matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea elämän eri kriisitilanteissa. Alla tiedoksi tahoja joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja maksutta:
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi MIELI Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Lisäksi ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on aikuisten kahdenkeskinen MIELI Kriisichat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.
Tukinetissä on llisäksi monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Keskusteluapua kriisissä on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:
- MIELI Kriisipuhelin
Kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Akuutissa tilanteessa kannattaa olla yhteydessä oman alueen psykiatriseen päivystykseen tai soittaa 112.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
Odotan kuolemaa rauhassa vaikka siihen menisi 50 vuotta. Nyt olen 34-vuotias. Saa mennä vaikka 60 vuotta ennen kuin kuolen.
Minäkin haluan päästä täältä pois koikkelehtimasta.
Jäin yksin suruun puolisoni kuoltua.
Olemassaolossani ei ole enää mitään järkeä eikä tarkoitusta.
vanhana, sairaana ja yksinäisenä. Itken ja kaipaa puolisoani
joka päivä.
En ole itsetuhoinen, mutta olen valmis kuolemaan milloin vain.
Olen pahoillani.
Ehkä saatat kuitenkin vielä löytää elämässäsi jotain hyvääkin.
Olemassaololla on aina jokin tarkoitus, kenties sitä ei vain itse tunnista.
Minäkin luulin kaksi-kolmekymppisenä etten kuole ikinä. Nyt 6-kymppisenä kolottaa, heikottaa, pumpusta ottaa ja muistaa että loppumatkalla ollaan.
Kyllähän se vituttaa kun jotkut kuolee vaikka haluaisivat vielä elää ja itse ei kuole vaikka haluaisi. Omalla kohdalla syynä sille miksi haluaisin kuolla on vakavat mielenterveysongelmat, läheisten kuolemat ja loputon yksinäisyys. Olen siis kärsinyt eriasteisista mielenterveysongelmista lähes 20 vuotta vaikka olen "vasta" 35-vuotias. Se on varmasti yksi suurimmista syistä miksi olen näin yksinäinen eikä kukaan halua olla mun kanssa. Miten haluaisikaan kun en osaa kommunikoida ihmisten kanssa, vetäydyn kuoreeni ja säälin itseäni.
Oikeastaan se itsesääli muodostaa kenties isoimman ongelman
Jos vaan pystyisit vähän enemmän luottamaan ja uskomaan itseesi, alkaisi kaikki muukin pikkuhiljaa sujumaan paremmin.
Olisi ehkä hyvä miettiä, mikä sinut saa säälimään itseäsi, mistä se johtuu ?
Häpeätkö niitä mt-ongelmia ja sen takia vetäydyt ?
Ihminen ei oikein itse voi mitään sille, että voi tulla mt-ongelmia, eli siinä suhteessa niitä on turha hävetä. Ja nykyään mt-ongelmat ovat jo aika yleisiä, eli varmasti jatkuvasti suurempi osa ihmisistä ymmärtää myös ongelmaisia.
Se, ettei osaa, tai halua, kommunikoida ihmisten kanssa, ei ole myöskään ihan harvinaista. On paljon ihmisiä, jotka ovat enemmän sellaisia sivusta seuraajia eri tilanteissa, eivät suuna päänä höveltämässä porukan etupäässä.
Elämä ei ole liian helppoa, mutta on täällä mahdollista pärjätä sen ajan, minkä se kestää.