viime aikoina?
Luen mielelläni iltalukemisena dekkareita, true crime- tai rikosromaaneja, ei mitään kovin raskassoutuista.
Nyt menossa Satu Rämön kirjat, mutta muutkin kiinnostavat, onko suosituksia?
Luen mielelläni iltalukemisena dekkareita, true crime- tai rikosromaaneja, ei mitään kovin raskassoutuista.
Nyt menossa Satu Rämön kirjat, mutta muutkin kiinnostavat, onko suosituksia?
Vastaukset 75
Vanhimmat
Lukipiirissä meillä oli keväällä ranskalaisen Guillaume Musson Tyttö ja yö. Musso on Ranskan menestynein kirjailija (luin esittelystä) ja nautittavan lukukokemuksen hän antaakin. Tuntuu melkein väheksynnältä kutsua häntä dekkaristiksi koska kirja oli niin runsassisältöinen. Silti se piti otteessaan eikä yllätyksellisiä käänteitä puuttunut.
Eppu Nuotion kesädekkari Apu lehdessä jäi jotenkin sekavaksi ja viimeinen luku olisi kai pitänyt lukea ajatuksella uudelleen että murhan motiivit olisivat selvinneet.
Olin odottanut siltä enemmän, koska Eppu Nuotiolta on ilmestynyt parempaakin tekstiä
Jotenkin huitaisten tehdyn tuntuinen sarja, mutta ehkä se onkin näitten kesädekkareiden ominaispiirre, niihin ei tarvitse ehkä niin syvällisesti paneutua.
tepa
Juuri on ilmestynyt uusi suomalainen "true crime" romaani jonka nimeä en nyt valitettavasti muista. Se käsittelee Venäjän hyökkäystä Suomeen nykytilanteessa. Muistaakseni naiskirjailija. Olen sen varannut kirjastosta mutta ei ole vielä saatavilla.
En ole koskaan ollut dekkarien suurkuluttaja, sattumalta niitä on käteen osunut ja hyvin moni on jäänyt kesken. Outi Pakkanen on poikkeus, pidän hänen tyylistään kertoa tarinaa, saada henkilöt toimimaan luontevasti ympäristössään. Ympäristö, esimerkiksi töölöläinen kerrostalo, yhdistää heitä ja ihmisten kohtalot alkavat kietoutua yhteen. Pakkanen ei alleviivaa, moralisoi, ihannoi, hän kohtaa kuvattavansa inhimillisesti, poliisit ovat sivuosassa. Olen lukenut varmaankin suurimman osan tuotannosta, viimeisin kirja on vielä lukematta. Pakkasen myöhemmissä kirjoissa keskeisenä hahmona esiintyy mainosgraafikko Anna Laine mäyräkoirineen, intohimoinen ruuanlaittaja kuten kirjailijakin. Dekkarien lisäksi Pakkanen on kirjoittanut esimerkiksi elämäkerran Emmi Jurkasta, rakastettunsa Jussi Jurkan äidistä. Pakkasen kirjoja on kritisoitu värittömiksi, tuskin ne suurten elämysten lähteitä etsiville kelpaavat.
Satu Rämön Hildur-sarjaa en ole vielä saanut aloitetuksi, mutta suunnitelmissa on, kiinnostava ympäristö ainakin. Viime kirjastokäynnillä osui käteeni palautuskärrystä Milka Hakkaraisen kirja Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla. Kirjailijan nimi kuulosti jotenkin tutulta, muistaakseni Paloma olet hänestä kertonut. Olen noin puolivälissä, ja ihan mielenkiintoista on lukea ruotsalaisesta vanhusten kotipalvelusta ja ihmiskohtaloista niiden ovien takana, myös ruotsin ja suomen kielen suhteet ovat esillä. Kirja luokitellaan cozy crimeen. Vieno on vielä elossa tässä vaiheessa.
Demeter, laitan muistiin tuon ranskalaisen, kuulostaa kiinnostavalta.
Kerstin Ekmanin "Tapahtui veden äärellä" on rikosromaani, josta on myös tehty TV_sarja ja siinä on sekä rikos, juoni, monipohjaiset henkilöhahmot että ,kielellisesti parhaan kaunon luokkaa ja ajan-ja paikan tulkinta osuvaa ja mielenkiintoista. Samalta kirjailijalta on toinen rikosromaani, Dödsklockan (en tiedä onko suomennettu) jossa hirviporukan sisäiset ristiriidat johtavat rikokseen syksyisen hirvijahdin aikana, joka on myös korkeatasoinen.
Suomalaisista dekkaristeista olen lukenut ainoastaan joitakin miespuolisia, viimeiksi Max Seegeriä lukupiirissä, enkä ollut oikein innostunut. Leena Lehtolaista luin vuosia sitten, Maria Kallio-sarjassa oli pikkukaupunkikirjailijan ja nuoruuden raikkautta, muttateemat ja juonet kangistuivat vuosi vuodelta aina vain enemmän vanhoihin totuttuihin kaavoihin.
Satu Rämöstä innostuin alussa, luin Hildurin, sitten aloin lukemaan Rósa ja Björkiä ja jätin kesken. Luin Jakobin, ja mietin mikähän tässä kiikastaa, päähenkilö ei tunteunut uskottavalta juuri missään kohtaa. Nyt luen Rósaa ja Björkiä loppuun. Miljöö on kiehtova, eksoottinen, mutta päähenkilöjen psyykeen en oikein pääse sisälle. Kielellisesti Rämö ei mitenkään erotu edukseen, vaan arkikieli, kirjakieli ja uusiosanat sekoittuvat aikalailla tasaisesti normiiproosaan.
MIlka Hakkaraisen Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla on todellakin ns. cozy crimea ja siinä on mustaa huumoria riittävästi mikä tekee lukemisesta helpon ja nautinnollisen kokemuksen.
Ei huono. Kesto 15 min. Tämä ei ole kirja, vaan tarina älykkötyhmästä tyttelistä CR ja psykomatusta. Seuraan mieluummin valkokauluspsykoja, muutaman viikossa, mutta tämä ei ole huono
Nopeasti ylioppilaaksi valmistunut suojeltu 1999 syntynyt ihana ChloeRandolph CR aloitti vanhuussairaanhoito-opinnot ja valitettavasti törmäsi vastatulleeseen osmaliin, joka käytti nimeä Gabriel vaikka oli tietekin muhis metti nimeltäänkin
(Erikoista, miten se muuten osasi niin hyvin flirttailuenglantia, eikö os maliassa ole pakkoruotsia? häiritsemässä kieltenoppimista)
Tytön perhe oli tietty kauhuissaan mutta osin pehmo, tyttö muutti sen kanssa yhteen ja salaa sala maviolittoon maistraatissa ja se panisen raskaaksi heti
Se menetti heti kiinnostuksensa eikä käynyt neuvolassa tms mutta määräsi tytön alapääsynnytykseen, vaikka lääkäritekisivät leikkauksen jne
Lapsen jälkeen se sainoi appivanhemmille, että näiden pitää ottaa lapsi osahoitoon, ei hän rupea sen kitinää kestämään.
Sitten 5 kuukauden perästä pakkasi tavaransa ja haki eroa. Vaati kuitenkin lasta itselleen ja lakimiehen avulla parin tonnin elatusmaksua kuussa tytöltä CR. Omisti pistoolin. Kaappasi lapsen ja kun lapsi oli 9 kuukauden tappoialle kaksikymppisen äidin CR
Valehteli kaikenmoista mutta sai 20 vuotta,. Ihmiset järkyttyivät mitättömän tuomion lyhyydestä
https://youtu.be/lCcMoTaJWrg
Murhatap ahtui maaliskuussa 2019 Kentuckyssa, jossa on erikoisuus. Läheinen saa määrätä hautauksen (vaikka olisi muhraaja). Osmali kiusasi perhettä eikä antanut perheen haudatatytärtään mutta se viivästytti vain viisi päivää
osamalit jne. keskustelevat edelleen tapahtumasta
Usassa julkistetaan kaikki asiat (toisin kuin sensuuripohjoiskoreassa ja Suomessa)
Oikeuden päätöksellä nyt noin kuusivuotiaan pikkupojan nimestä on poistettu oslamit
Oslamit kertovat uusnimen palstallaan ja toteavat päälle
La hawlawala quwwata illabillah
ilman allahia olet voimaton
https://www.somalispot.com/threads/cadaan-family-becomes-the-legal-guardians-and-takes-full-custody-of-half-cadaan-half-somali-child-whose-mother-was-murdered-by-his-somali-father.155370/
Yritin vastata aikaisemmin, mutta jostain syystä kommenttini katosi kuinlumihiutale Saharaan....
olisitko ollut yhtä innokas postaamaan true crime videosi, jos murhaaja olisi ollut kantasuomalainen ja uhri somalinainen?
seuraa rodusta riippumatta psykoja
nuoret ja matut ovat tylsimmästä päästä
mielenkiintoisin on noin 5-kymppinen kravattimies valkokauluspsyko
ja sen toteaminen ennen kuin se pääsee kimppuun
juopon kakaran lapset on helppo todeta
https://www.aafp.org/content/dam/brand/aafp/pubs/afp/issues/2005/0715/p279-f1.jpg
oh dear, näyttää ihan tavalliselta suomalaiselta pojanvesselitä.
oh dear 🤣🤣🤣
Olisitko sinä ollut innokas heittämään "kirjaimia" tuonne feministien ketjuun, (naisten sietokyky) jos olisi käynyt ilmi, että rintaliiveistä sanoja olisikin ollut "ei suomaainen"?
Ne rintaliivit on vain metafora sille kokeen kuskille, kai sen tajuat? Ja suorasukaista huumoria, jota siedät naisilta.
MCPs (male chauvinist pigs) tulevat kaikissa väreissä, kokoluokissa ja ikäluokissa. Perussyynä on väistyvä nenaderthalgeeni joka aina silloin tällöin pulpahtaa esille. Neandethaleille on tyypillistä myös klaanimainen, älykkyyttä vihaava käyttäytyminen joka tutkimuksien mukaan joukossa vain tiivistyy.
Oliko se kuski nainen?
En ymmärtänyt tekstiäsi. On päässyt tuo suomenkieli vähän rapistumaan ja siksi olenkin tällä palstalla päivittämässä sitä.
Mies se oli ja pl ei siksi ymmärtänyt huumoria ja toivoi että kukaan ei ota töihin.
Jaa, MCP on sellainen yleismaailmallinen termi, englanninkielinen, miespuolisesta sovinistipossusta. Naisethan voi olla sovinisteja myös :) ihan tarpeeksi näyttöä siitä palstallakin. Anteeksi, käytin termiä joka tuli ensimmäisenä mieleen miettimättä sen suomenkielistä vastinetta. Kieli päivittyy....
Mahtoiko se olla huumoria, vai oliko se mies nähnyt sen naisen piilottelevan helmiä liiveihinsä.
Mitä se nainen muuten olisi seisonut keskellä jokea sukelluslasien kanssa, ellei ollut helmiä sukeltamassa.
Näyttöä siitä naisten sovinismista palstalla olet ainakin sinä näyttänyt.
Ploma: oh dear, näyttää ihan tavalliselta suomalaiselta pojanvesselitä.
niin psykopaatitusein näyttävätkin
valkokauluspaatit aina
sdp:n puoluesihteeri
polttielävältä kissaperheen
ja siinä on pari ominaisuutta jotka FBI tulkitsee triadissa paatiksi
suomen tunnetuin paatti on tietty jansson
joka otti nimekseenkin varoitusmerkin sumutushälytys
mutta silti naiset lankesivat mitättömän näköiseen lähes kirjoitustaidottomaan
ukkeliin auervaara
Ketään ei ole lukenut!
sano kuka sanan monikon genetiivi
no otetaan helpompi
sano kuka -sanan
uksikön akkusatiivi
saako yrittää arvata?
kenen
Yksikön akkusatiivi on kenet. Esim. kenet sinä tapasit?
ketkä
keiden
Sano kuka- sanan monikon genetiivi?
Opettele ensin kuitenkin kirjoittamaan!
Keiden
keiden
Paloma!
Oikea vastaus tuli jo anolta 20.46 ! Varastit vastauksen!
Tiedän toki että ketjun otsikko eiole kirjakieltä eikä edes oikein...mutta tällaisia kysymyksiä kuulee tuon tuostakin. Se on vain tyyppi lyhennety, vähän kuin pikakirjoitusta (Onko kukaan...)
Joo. Akkusatiivi on vähän harvinainen sijamuoto suomessa eli kuka - sanassa se tehdään ketä - vartalosta
Ploma, sellainen juttu suomessa, että kuka - sanaa ei voi käyttää kahdesta dekkarissasi
Väärin: En tiedä, kuka heistä kahdesta on muhraaja
Oikein: ... kumpi ...
Olen harrastanut pikakirjoitusta mutta se jäi aikanaan lähinnä opetteluvaiheen asteelle. Niitä on vähän toisistaan eroavia järjestelmiä, samanlaisenkin merkin merkitys voi olla ainakin kolmenlainen riippuen siitä mille korkeudelle merkki tulee.
U. Kekkonen osasi kirjoittaa pikakirjoituksella, autoa hän ei tiettävästi osannut ajaa, ainakaan hänellä ei ollut korttia ja tästä seurasikin vähän noloja tilanteita kun hän sai lahjaksi myös autoja. Kun hän sai Englanninvierailullaan Minin, meni vaimonsa Sylvi myöhemmin Suomessa mieheltään salaa autokouluun ja hankki kortin sekä hurruutteli monet kerrat Minillä Helsingistä Kultarantaan.
Eduskunnassa puheita tallennettiin pitkään pikakirjoituksella, jossain vaiheessa siirryttiin sitten nauhoitusvehkeisiin.
Luet paljon, mutta et osaa kirjoittaa kysymyslausetta?
kyllä, mutta se on oikeastaan sinun ongelmasi
du liest nicht viel, aber du verstehst auch nichts und kannst nichts auf Deutsch schreiben
et lue etkä ymmärrä etkä osaa saksaa
on hävytöntä että et osaa EU:n eniten puhutta kotikieltä mutta kirjoitat täällä
eihän tänne voi edes tulla osaajia, jos porukka on tällaista
Mä olin että mitä ihmettä?
Was zur Hölle, soll das denn? dachte ich
mikä hlvetti se sitten oli ajattelin
Kulttuurimatka jatkuu
Espanjan ympäriajossa ollaan Baskimaassa 40 kilometriä maaliin
Baskien Alava (paino alussa kuten meillä) -maakunnassa
https://es.wikipedia.org/wiki/Cuadrilla_de_la_Llanada_Alavesa
jossa on tietysti arabian artikkeli (Alavesa) Al Lava
Baskit itse ääntävät r:n usein eli Araba
Baskien kieliakatemia valvoo oikeita nimiä
https://www.euskaltzaindia.eus/en/euskaltzaindia
Baski voitti
Urko Berrade
neljän tunnin etappi
https://eu.wikipedia.org/wiki/Urko_Berrade
Taantunut alzheimer-potilas Alicanten, Valencian Alcoy de Muron kaupungin hoitokodissa Espanjanjassa, ballerina Marta Gonzalez, New Yorkin Rosamunda baletin perustajajohtaja, herää yhtäkkiä elämään tanssimalla
kun kuulee Joutsenlammen, jota on tanssinut paljon
https://www.youtube.com/watch?v=owb1uWDg3QM
Kulttuurihan ei kuole edes alzheimeriin
Parhaat dekkarit vai olisiko oikeampi sana 'rikostarinat' tai 'rikosromaanit'
ovat mielestäni Maigret- kirjat. George Simenon loi Maigret-etsivä hahmon.
Jo ensimmäisestä lukemastani teoksesta Maigret ja latvialainen saatoin aavistaa,
että nämä on luettava kaikki.
Simenon on kirjoittanut ennätysmäärän kirjoja, noin 400 julkaistua romaania,
joista 192 on julkaistu Simenonin omalla nimellä, laajat muistelmat ja
satoja novelleja. Hänen kirjojaan on myyty yli 500 miljoonaa.
Simenonin tyyli "ekonominen", mutta eloisa, teokset suppeita.
Simenon piti Maigret-sarjan kohdalla tärkeänä, että lukija voisi
nauttia kirjan yhdessä illassa.
Ehkä pitäisi vuosikymmenien jälkeen lukea koko sarja uudestaan.
Kuinkahan monta Maigret-kirjaa onkaan ? En muista.
Kirjastossa Maigret kirjoja varmaan olisi vielä.
Kysäisin tekoälyltä, joka vastasi:
Georges Simenonin luoma komisario Maigret esiintyy kaikkiaan 75 romaanissa ja 28 novellissa.
Sarjan teokset ilmestyivät vuosien 1931 ja 1972 välillä. Ensimmäinen virallinen Maigret-romaani on Maigret ja latvialainen (Pietr-le-Letton) ja viimeinen Maigret ja herra Charles (Maigret et Monsieur Charles).
Suomessa Maigret-dekkareita on julkaissut erityisesti Otava, ja ne tunnetaan usein keltaisista kansistaan.
Nykyään sarjaa on saatavilla myös laajasti äänikirjoina esimerkiksi Storytel-palvelusta.
Maigreita oli kuunnelminakin. Pekka Ruohoranta ohjasi Radioteatterille vuosina
1990–91 ainakin kolme Maigret-kuunnelmaa, joissa pääosaa esitti Lasse Pöysti:
Maigret ei hätäile, Maigret ja hänen vainajansa, Maigret epäröi.
Lasse Pöysti sopi erinomaisesti komiario Maigretin osaan.
Lasse oli hyvin monipuolinen.
Ja George Simenon kirjoitti hyviä dekkareita.
Kyllä. Komisario Maigret.
Maigret itse oli piippua poltteleva, vaisu komisario, vähän kom. Palmun tyyppiä. Rouva Maigret taas oli harras katolilainen kotirouva, kävi aamumessuissa.
Agatha C:n dekkarit ovat kevyttä lukemistoa. Kiinalaiset, historialliset dekkarit ovat omanlaisiaan. Pidän vanhoista kirjoista.
Joitain uudempiakin dekkareita lukenut, mutta niistä puuttuu tunnelmansa. Raaka ja julma väkivalta ei kiinnosta, vaan mieluummin juonikas juoni.
Totta. Älyllinen juonikas juoni on se mikä on parasta. Ei väkivalta.
Kuitenkaan en ole saanut kiinnostusta nousemaan Agatha Christien
dekkareihin. Ne ovat liian kuivia, puisevia ja pitkiä.
Simenonin tapa kirjoittaa yhdessä illassa luettava kirja on dekkarin kohdalla hyvä.
On ainakin aikaa ollut kertoa lukemisensa,
Vanhoja juttuja!
Ploman kyselyt, lukuharrastukseni ja lukemiseni eivät kuulu jaettavaksi.
Yksityisyyteni on tärkeämpi kuin joutua jonkin tulevan palstalaisten lukuharrastusten tietokirjaan!
Ei olis tarvinnut tulla kertomaan.
? Miksi kysyit ja niksi vastasit?
Mieleen on jäänyt Raymond Chandler, hänen dekkareitaan luin joskus,
mutta dekkarit jäivät, kun kirjojen sisältö alkoi tulla merkityksellisemmäksi.
Satu Rämön Hildur-sarja on luettu ja osittain kahteen kertaan. Ennen Tinnan ilmestymistä luin ne edelliset, vaikka ne oli luettu jo aiemmin. Ns yhdellä istumalla. Tinna on luettava vielä kertaalleen, ennen seuraavaa kirjaa.
Otinkin esiin yhden Agathan kirjan, jossa lyhyitä tarinoita.
MIKSI yp poisti luettelon Agathan dekkarien pää-henkilöhahmoista? Mitä sääntöjenvastaista niissä saattoi olla?
Larry Kent oli kova sana.
Larry Kent kirjoja :D
https://www.google.com/search?q=larry+kent+kirjat&oq=larry+kent+kirjat&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUyBggAEEUYOTIHCAEQIRigATIHCAIQIRigAdIBCTEwMjI0ajBqNKgCALACAQ&sourceid=chrome&ie=UTF-8#sv=CAMSZxowKg5ZS0s5Q3k2NG1WbHJTTTIOWUtLOUN5NjRtVmxyU006DmJDWFJSVXBSUHR2STZNIAQqLwobX3pMYU1hWVhnTmMtOHdQQVB0OS11aVE4XzY4Eg5ZS0s5Q3k2NG1WbHJTTRgAMAEYByCqo5uPAzACSggQAhgCIAIoAg
Aloituksessa mainittiin Satu Rämön kirjat. Olen lukenut.
Televisiossa esitettävä sarja jäi minulta ensimmäisen jakson puolessa välissä jo kesken. Liian hidastempoinen ja omat mielikuvani päähenkilöistä eivät vastanneet odotuksiani. Olin pettynyt. Ehkä jossain vaiheessa.
Olen dekkareiden suurkuluttaja. Ruman sään aikaan kävellessäni äänikirjat vievät huomion pois säästä.
Norjalaisten dekkarien kausi menossa nyt.
Harvoin, tosi harvoin filmit pärjää kirjalle.
Näin on. Ei ole eteen tullut koskaan sellaista tapausta.
Tuntematon Sotilas pääsee aika lähelle kirjan tasoa.
Totta. Ihmettelin, kun olin lukenut Satu Rämön jollainlailla osallistuneen filmatisointiin. Ehkä sarja paranee.
Oli joten lattea.
En enää harrasta jännityskirjoja, enkä -filmejäkään. Nuorempana
kyllä oli Hitchcock kova sana, kaikki filmit katsoin ja luin dekkareita.
Taitaa olla viimeisin dekkari 80-luvulta, joka piti lukea aivan
uteliaisuuttaan, kun Jan Guillou alkoi kirjoittaa Hamilton-sarjaa.
Tämä dekkari oli Coq Rouge ja ensimmäinen lause siinä oli: "Paketissa
oli peukalo".
Jännittävä dekkari, sitä paitsi nykyaikaan sovellettu agenttitarina,
myöhemmin myös tv-filmeistä tunnettu sarja.
/MdK
Lisään ylläolevaan:
Guillou on hyvä kirjailija ja hänkin on kirjoittanut pitkään omassa
kustantamossaan.
/MdK
Katson juuri tallenteistani suomalaista elokuvaa "Olemme kaikki syyllisiä". Perustuu tositapahtumaan, muist. n. v. 1947. Äitini tunsi tuon uhrin ja aikoinaan kertoi tuosta tapauksesta. Elokuvassa tiettyjä asioita, kuten tapahtumapaikkoja on muutettu.
Kyseessä oli todellinen tragedia ja sympatia kuuluu osaksi myös tekijälle. Hänkin oli uhri. Siksi elokuvan tekijä antoi filmille tuon nimenkin.
Kommentoin kirjojen pohjalta tehtyjä filmatisointeja yleensä. Hyvät sellaiset ovat tehty elokuvan ehdoilla, eikä niiden oikeasti tarvi sisältää sanaakaan kirjasta, jonka pohjalta ne on tehty. Huonot ovat kuvitettuja kirjoja, ja niin muodoin ihan turhia.
Jerry Cotton.
Cottonit olivat menestys nuorison keskuudessa 60- luvulla.
Ja Larry Kent.
Molemmat, Cotton ja Kent olivat hauskoja parissa tunnissa luettavia
"kirjoja" 12 vuotiaana.