En aja sähköpotkulaudalla, koska minulla on ollut 10 lukiossa fysiikassa.
Näin yksinkertaista se on. Potkulaudan kuljettajan painopiste on järjettömän korkealla ajoneuvon pohjapinta-alaan verrattuna. On itsestääns selvää, että pienikin häiriö tasapainossa johtaa kaatumiseen. Ilman suojavarusteita kaaduttaessa laudalla vammat ovat luunmurtumia ja kasvoruhjeita [viimeksi mainittu tangon yli lentäen voltilla asfalttiin].
Näin yksinkertaista se on. Potkulaudan kuljettajan painopiste on järjettömän korkealla ajoneuvon pohjapinta-alaan verrattuna. On itsestääns selvää, että pienikin häiriö tasapainossa johtaa kaatumiseen. Ilman suojavarusteita kaaduttaessa laudalla vammat ovat luunmurtumia ja kasvoruhjeita [viimeksi mainittu tangon yli lentäen voltilla asfalttiin].
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinänsä jännää, että fillarilla painopiste on korkeammalla ja pohjapinta-ala pienempi. Mutta fysiikkaguruna osannet kertoa missä se suuri ero näiden kahden liikennevälineen välillä on.
Olen itse ajanut skootilla jonkin verran ja pääsääntöisesti siinä on ihan riittävän hyvä kontrolloitavuus niihin tilanteisiin, joissa sitä tarvitaan. Poikkeuksena se yksi kerta kun etupyörä puhkesi. Siinä vaihtoehtoina oli nopeasti valita kummalle puolelle kaadutaan...
Kyllä pyörälläkin käy melko samalla tavalla, jos etuhaarukka murtuu. Siinä on naamallaan asfaltissa, eikä mitään ehdi tehdä.
Sen kun nuo keulijatkin muistasivat.
Perse muodostaa yhden kiintopisteen lisää. Jos skuutissa olisi penkki, niin senkin hallitta olisi eri tasoa.
Tosin aina kun fillaria pitää oikeasti hallita, perse irtoaa penkistä per heti. Muuten ollaan tekemässä liian tarkkaa tuttavuutta ojanpohjan kanssa...
On tilannekohtaista.
Enpä muista koskaan fillarilla vaikkapa sivuluisussa istuneeni perse penkissä... :D
Fillarilla sivuluisussa? Onko tuo sitten sinun ajossasi tavallistakin - ja missä se perseesi sitten on?
Aika harvinaista. Yleensä fillarillakaan ei tarvitse pahemmin kikkailla.
Perse on silloin ilmassa. Aika vaikea olisi pitää penkissä jos pyörä on poikittain kulkusuuntaan nähden.
Nämähän ovat juuri niitä tilanteita, joissa skootilla on ongelmia enemmän kuin fillarilla. Vaikka kyllä sitä skuutillakin pienet luisut hallussa pysyvät, mutta pidemmät ovat haastavia... Fillarilla joskus tullut mukulakivikatua alas poikittain kolmisenkymmentä metriä. Oli jännää...
Noniin, fysiikan nobelistit. Kertokaa nyt, mikä se ero on.
Isommat renkaat. Siinä se merkittävin ero.
Toinen on etuhaarukan kulma.
Jos olet joskus ajanut skuutilla jossa on isommat renkaat, huomaat eron heti.
Olen joskus ajanut fillarilla jossa ohjausakseli oli pystysuora, eikä jättämää ollut lainkaan. Ei siinä ollut mitään ongelmaa, vaikka ohjauksessa ei tuntoa ollut, eikä ilman käsiä ohjaustangossa voinut ajaa hetkeäkään.
Rengaskoko töyssyissä ja kuopissa ratkaisee lähes kaiken.
Skuuteissa on onnettoman pienet renkaat ja ohjausakseli pysty ja akseliväli lyhyt, kaikki nämä yhteensä tekee niistä vaarallisen.
Tuo pitää paikkansa.
Ei tekisi, jos ajoalustana olisi täysin tasainen ja sileä lattia. Mutta kun joka paikka on täynnä monttuja ja töyssyjä, pienipyöräinen on vaarallinen ilman muitakin mainitsemasi teknisiä detaljeja.