On se kumma,
kaikki ärsyttää ,
vanha ihminen muuttuu ihan kummalliseksi.
mikä neuvoksi että sietäisi edes itseään ?
kaikki ärsyttää ,
vanha ihminen muuttuu ihan kummalliseksi.
mikä neuvoksi että sietäisi edes itseään ?
MIKÄ SYY KAIKKI ÄRSYTTÄÄ ?
Anonyymi-ap
77892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
tämä vasta kumma on
otsakekki tulee kahteenkertaan heh ja pöh,
kai kiusaksi.
-- sairaus
--- haima
--- maksa
-- syöpä
--- vanhuus
mikä noista
lähtö lähellä .
Ei ihme jos on vaikeaa noitten sairauksien kanssa ja yleensäkin sairauksien kanssa,
kun lisäksi voimat uupuu ja käy raskaaksi suoriutua arjestakin.
Se on meidän vanhusten vääjämätön kohtalo,
keho rapistuu
tekee kuolemaa vaikka kuinka hanttiin pistää,
kumpi voittaa
elämä vai kuolema,
oikean vastauksen kyllä arvaa,
mutt ei jäädä sitä miettimään,
elää porskutellaan vaikk huono kuntosenaki loppuun asti.
Voi, lainaa lääkärikirja! Kuulin juuri sairaasta jolla on kymmenkunta diagnoosia, ja tutkimukset yhä jatkuvat.
Tauteja riittää.
Dementia saa ihmisen kummalliseksi, muuttuu, toiset tulee todellä ärtyneiksi, toiset ei.
Turhautuminen, kun ei pysty teke.ään samoja asioita, kun ennen eli pää toimii, muu keho ei.
TV:ssä sata vuotiaat pelaa minigolffia,
kuinka tuo on mahdollista että ovat noin hyvässä kunnossa, liikkuvat reippaasti kuin nuret terveet
he näyttävät kiinalaisilta,
kai kiina on keksiny jonki ikuista nuoruutta säilyttävän lääkkeen,
ei kai tuota muuten ymmärrä.
Kiinalaisillahan on niitä yhteisiä tuokioita usein puistossa oliko se nyt joogaa vai mitä ne harrastaa yhdessä .kokoontuvat aamuisin puistoissa kaikki iäkkäät
Osaavat olla ajattelematta vaikeita asioista , keho pidetään kunnossa eikä jännitellä pahasti .
Ne olivat kylläkin japanilaisia.
Yleensä muualla päin maailmaa tekevät aina jotakin ja ovat sosiaalisia usein kokoontuvat yhteisiin tapaamisiin . Se piristää ihmisiä tavattomasti. Syövät terveellistä ruokaa ja eivät juo vinaa kuten suomalaiset juovat vaan joskus ottavat drinkin ei siis ole tarvetta tulla juovuksiin .täten heillä ei ola maksa ja haima sairausksia tai korkeaa verenpainetta . Kateellisia eivät myöskään ole sillä heille riittää hyvin mitä heillä on . Siis terveelliset elämän tavat ovat A ja O joiden kanssa eletään kauemmin kun tavikset.
Ja positiivisuus on elämän ehto , koska tietävät senkin että negatiiviset ajaukset saavat ihmisen ainoastaan voimaan huonosti . Tunsi kerran kaksi 100 vuotiasta,toinen luki paljon kirjoja ( ilman silmälaseja) myös englanniksi , ja toinen teki pitkiä kävelylenkkejä joka päivä, siis kummallakin mieleinen harrastus sekin pitää mielen hyvänä . Mutta riidan haluiset ihmiset eivät kauaa elä koska heidän kehonsa on aina täynnä, ardemänaliinia joka vie voimat pitkällä tähtäimellä
Jokin syy siihenkin tietysti on. Itseäni ei enää ärsytä mikään nykyisin , nuorempana saattoi ärsyttää. Kun ajattelee vaan niin ettei voi muuttaa toisia ihmisiä eikä virastot koskaan tee asioita kuten ne itse haluaisi tehdä . Kaikki asiat n nykyisin hoidettava netin kautta, moni ikätoveri on siitä ärsyyntynyt ja lääkepurkkien korkeista joita ei saa auki .joten paljon on aiheita ärsytyksen vaan kun ei anna itselleen lupaa siihen niin hyvin menee . Sillä se kuluttaa ainoastaan omaa hermosysteemiä joa ärsyyntyy joka asiasta
ei mua muut ihmiset ärsytä vaan oma itse
kun on koko ajan kipee eikä saa kipua pois,
niin siinä sitte tiukskii muilleki vaikka eivät ole kohteita,
Ei minuakaan mikään ärsytä , korkeintaan voin vaan ihmetellä maailman menoa. Ja sitä mihin ollaan menossa, jota kaikki eivät edes tiedosta.
On elettävä oma elämänsä siten ettei turhaan ärsyynny asioista mille ei voi tehdä mitäön kuitenkaan , siksi turha ärsyyntyä, omaa itseään vaan rasittaa , ei ketään muuta
Tottakai ärsyttää kun on kipuja, mutta se ei niinkun auta mitenkään vaikka miten ärsyttää . Kivut saa ehkä lääkärin kautta pienemmäksi joten oåkäy lääkärissä niin saat avun vaivoihisi se kun olet ärsyyntyneessä tilassa
Kun ei "virtaa riitä" enää kaikkeen se ottaa pattiin ja hermostuu.
Kaikki on mennyt niin monimutkaiseksi, kun kaikki on digi digi digi.
Jos sen kaiken hallitsisi kotoa olisi helppo asiat hoitaa,
mutta kun ei opi enää, vaikka yrittäisi, eikä ole neuvojaa paikalla
kuin aniharvoin keltä kysyisi.
Kun soitin esimerkiksi pankkiin en puhelinneuvoja kyennyt
ymmärtämään enkä kerinnyt niitä kirjoittamaan ylös
ja unohdin mitä neuvoja sanoi. Ei neuvot pysy päässä.
Tietokoneapu pitäisi olla kotona, kun on tilanne päällä.
Puhelimeen tulee tiedotus: sinulle on viesti Maisassa. Milloin mitäkin. Avaa Maisa, jos onnistut. Ei se niin vain käy. Ja missä se viesti on! Mitä pitää tehdä?
Ja muukin kommunikointi eri virastoihin. Pankkitunnuksilla. Puhelin on vain näpyttelyä varten. Monet virastot eivät edes ilmoita puhelinnroaan.
Siitä virran riittämisestä sitten, se on jokaisella vanhetessaan ainakin Pohjoismaissa hyvin esillä.
Ei siitä kannata ärsyyntyä , kuitenkaan et voi sille mitään . Vanhuus tuo tullessaan asioita joita ei ole kuvitellutkaan että sattuisi omalle kohdalle . On vaan hyväksyttävä vanheneminen. Kun muutakaan mahdollisuutta ei ole.
Sitähän se on että huomaa joka päivä asioita mitä oikeastaan ei enää kykene tekemään joten se on meillä kaikilla kerta kerralta putoaa listalta pois taas joku tekeminen , nuorena oli toisinpäin joka päivä oppi uusia asioita ja pystyi niitä,tekemään.se on sitä elämää .
Työelämässä oli pakko teeskennellä että pärjäsi jokaisen kusipään kanssa. Nyt eläkkeellä ei tarvitse joten saa päräyttää kaikki ärsyttävä jos niin haluaa. Omakontrollin kynnys alenee ja häpeän tunne vähenee.
Vanhemmiten luonteenpiirteet kärjistyvät, ne huonotkin.
Joku jo sairaudet ja kivun mainitsivatkin, tottakai ne vähentävät kärsivällisyyttä. Minusta ihan normi juttu.
tuo rupese nauratamaan ku sanoit piti pärjätä jokaisen kusipäänkanssa , heh,
olihan se työelämä melkosta
juorut sipistiin ja työkaverita jotkut panettli, heh, jotkut jutut meni kyllä liian pitkälle penetelijoilla,
työnantaja kokoajan sanoi ettei saa jutella keskenään heh heh,
Niin , kusipäisiä puhut, hekin ovat ihmisiä jotka ehkä ajateåtelevat toisella tavalla kun sinä ja katsot oikeudeksesi nimitellä heitä ,
Jokaisella onnollut työkavereita joiden kanssa kemiat ei kene yksiin mutta silti ovat hekin ihan vaan ihmisiä eikä mitenkään tyhmempiä. Kun sinäkään .
Vanhuus on elämän järkyttävintä aikaa. Kun vihdoin olisi aikaa tehdä
kaikkea mitä mieli tekee, voimat on menneet.
tuo alotuksen " KÄRTYISYYS "
usein miellä vanhuksilla aiheuttaa sisäelinten vajaa toiminta,
maksa ja haima jos ovat jo vajaatoimisia, niin ne aiheuttaa ärtymystä ja kärtyisyyttä,
ihminen tiuksii ja kiukustuu herkästi kaikesta kun ittellä ei ole enään kaikki kunnossa, eikä se ole missää yapauksessa ILKEYTTÄ vaan sairalla ihmisellä on itsellään niin paha olo että kaikki kiukuttaa ja sitten tiuiskii herkemmin ja sanoo jopa pahasti rakille ihmililleenki,
joten annetaan ärtymys vanhuksille anteeksi,
ei ne ilkeyttään kiukuttele,
Se kiukuttaa, kun ei pysty mihinkään enää. Kiukuttaa, kun ei saa itse
asioitaan näppärästi hoidetuksi eikä ole auttajaa eikä opastajaa netin
käyttöönkään. Tiedän kyllä, opastusta saa, mutta niihin paikkoihin pitäisi lähteä
oman läppärin kanssa. En jaksa. Apu kotiin maksaa ehkä alkaen noin 100 euroa
tunti ?
Vähän lisäoppia tarvitsisin, mutta epäilen meneekö se enää päähän.
Yhteiskunna toiminnot menee nykyään edistyneimpien ja kyvykkäimpien mukaan
eli nuorempien. Ärsyttää, kun tulee säännöllisesti ongelmia asioitten
hoitamisen kanssa. Joku muukin asia saattaa ärsyttää, mutta ei muut asiat
niin usein. Aika harvoin itse asiassa. Oma avuttomuus ottaa päähän ja
apeus on vallannut mielen.
Ihan niin voimat menee . Itse olen tänään pessyt ikkunoita ja koville ottaa , kiipeillen työtikkaille ja olen varovainen liiankin kanssa ja sitten yritän pestä isoa ikkunaa niin ulkopuolelta kun sisä puoleltakin , nuorempana sekin meni käden käänteessä vaan ei tänään . Joten on vaan todettava ettei voimat riitä , eikä ne siitä parane vaikka miten suututtaa .
No ikkunan pesu kun tuli päätökseen niin oli ainakin hyvä mieli , kun ovat puhtaita mutta kauan otti hitaalla tavalla niitä pestä
Se uuden oppiminen menee päähän vanhallakin mutta ottaa kauemman ajan
Minua ärsyttää joskus,
kun nuoremmat tai ikäisenikin hyvinvoivat ihmiset tyrkyttävät ohjeitaan.
Tekee mieli heittää ulos yksikin torvi, joka hokee "liike on lääke".
Minä olen liikuntarajoitteinen, enkä tästä ikinä parane ikinä mihinkään.
Sen on lääkäritkin todenneet.
Se mikä on tullut, tautini on tullut jäädäkseen ja
KYLLÄ olen totisesti liikkunut,
kun vielä pystyin,
mutta tässä ollaan siitä huolimatta.
Seuraavan kerran kun tämä "liike on lääke" tyyppi osuu kohdalleni
sanon hänelle, että lähdepä sitten litomaan ja liukkaasti
en jaksa kuunnella "liike on lääke" hokemistasi !!!
Sekin ärsyttää, kun nuorempi sanoo tulevansa apuun. Ikkunverho repsottaa ja se nuori lupaa tulla; mutta ei ensi viikonloppuna. Niin, eikä seuraavanakaan, mutta älä nyt itse kiipeile! Tullaan kun keretään. Ja lopuksi ärsyyntyy, että älä jankuta minähän lupasin tulla. Repsottaa edelleen!
JOOO niin se on meilläki yksi jälkeläinen lupaa jos mitä
mutta lupaus ei pidä IKINÄ paikkaansa,
jos hän jotain lupaa niin meikäläinen on jo varma ettei pidä paikkaansa,
osa jälkeläisistä asuu kaukana joten heitä ei voi odottakaan käymään,
kyllä meikäläinen saa yksin elää ja kuolla, ja jos apua tevii niin vierasta apua kutsun ja itse palkan siitä maksan,
kyllä ne jälkeläiset sitten jotain keksivät kun pakko on pitää hautajaiset ja perunkirjoitukset, mutta se ei mua enään sureta eikä hetkauta,
pääsen vihdoin lepoon eikä maailman huolet enään paina.
Minun lapseni myös hokevat että liikkua pitää , paha juttu kun ei saa itse olla heille samaa hokemass Åsa kun ovat siinä iässä ettei kaikki olekkaan itsestään selvää.
Sitähän se on melkein jokaisella. Luvataan ja ei tulla . En tosin soittele perään vaan otan jonkun firman tekemään , maksan siis työstä minkä tekevät .
Se kun sitä odottelee asiaa mikä ei koskaan tule lupauksista huolimatta
mua ärsyttää tämä vanhuus,
vittu kun pitää elää vaikka mistää ei enään tule mitään,
on saamaton, alotekyvytön kipee, kokoajan jotenki paha olo,
seki äsyttää kun tekis mieli ulos mutt ku ei saa itteään puettua,
eikä muutenkaan siihen kuntoon että kehtais naamaansa näyttä ihmisten ilmoilla,
-- vanhan ihmisen pitäisi saada kuolla, kun mistää ei enään tule mitään,
on vain aina paha mieli,
Minäkin ihmettelen miksi pitää vielä täällä yrittää keikkua,
vaikka omassa elämässä ei iloa ole
eikä minusta muillekaan ole iloa
eikä kukaan minua tarvitse,
ei kukaan ole minusta riippuvainen.
Minut saa Luoja korjata luokseen ihan milloin vain.
Olen valmis.
Aamen.
Se saamattomuuskin on usein kausiluontoista , mutta jos jotain kivaa tapahtuu niin sen avulla taas ajatuksetkin muuttuu että tuntee taas olevansa elävä ihminen .
Älähän huoli, aloittaja. Nyt on keksitty ja lanseerattu uusi "lääke" meille itseinhoisille: itsemyötätunto !..))
Vaikka lähes kaikki tässä ketjussa listatut ärsytyksen aiheet ovat tuttuja minullekin, yritän selvitä juuri tuon itsemyötätunnon turvin. Itsesääliksi kai sitä on tähän saakka kutsuttu ?
Minulle se on oikeastaan surua, kaikesta menetystä ja tietysti huolta tulevastakin ja tahdon uskoa, että jos/kun sitä jaksaa läpikäydä niin valoa voi löytyä tunnelin päästä, ainakin hetkeksi.
Tietysti on hyvä ajatella näin, jos/kun sattuu olemaan parempi päivä omalla kohdalla, mutta jospa tästä jäisi jotakin talteenkin ? ..))
Minusta on myös tosiasia, sitähän vastauksissa on sivuttukin, että maailma on muuttunut sellaiseksi, että meidän valmiudet eivät riitä toimimaan täällä. Digiosaamisemme ei koskaan tavoita sitä tasoa, mikä on niillä, jotka siihen maailmaan syntyvät ja jotka tuota osaamista arjessaan jatkuvasti käyttävät.
Ponnistelemaan me joudumme, kuka milläkin tavalla ja periaatteessa meillä on sittenkin pärjäämisen mahdollisuuksia enemmän kuin ennen - apuvälineitä arkeen,
tekoniveliä, silmälaseja, kuulolaitteita ja kehittynyt lääketiede apuna, ainakin teoriassa.
Näin tahdon ajatella ja muistuttaa itseäni näistä -tietäen, että lopulta kaikki on sittenkin "korkeemmas käressä" Tuntematoman Mäkilää lainatakseni...
Tsemppiä meille kaikille !
Tuntuu, että julkkisterapeutit keksivät kaikenlaisia uudissanoja vanhoille ilmiöille.
Paraneeko kenenkään olotila, jos päättää alkaa tuntea itseään kohtaan
"itsemyötätuntoa" ?
Siitäkö olo helpottaa ?
Toinen jo latteudeksi kulunut sanonta on: "Ole armollinen itseäsi kohtaan".
Aivan, Ano 15.11. Puolileikilläni minäkin aina näihin uusiin sanoihin/asioihin suhtaudun, mutta aikani kuluksi voin kokeilla..))
Onhan sanottu, että jos ihminen uskoo johonkin, hän voi käynnistää itsessään parantavan prosessin, parantaa itse itsensä. Kestääkö vaikutus, siitä ei taida olla näyttöä.
Tuo armollisuuskin on minusta sellainen asia, jota voi harjoitella..)) Ja sekin voi kai lieventyä pelkästään sillä, että alkaa kiinnittää asiaan huomiota...
Ei pidä äksyillä mikä on mahdottomuus, nauttia siitäkin vähästä mikä on mahdollista.
Pertikki
kiva jos se sinulle on mahdollista ja noin helppoa,
kaikki ei ole enään yhtä terveitä kuin sinä,
katos kun ärtymys on oire pahoinvoinnista,
ihminen ei ole enään terve jos kun on kovin kärtyisä vaikka ennen oli tosi mukavaka symppis ihmisenä,
mutt ku terveys menee niin siinä tulee myös mielen alueelle ärtymystä
vaikkka ihminen itse ei tahtoisikaan.
En viitsi luetella sairauksiani, silti olen tyytyväinen.
hyvä,
minäki olen miettiny,
josko kysisi lääkäriltä jotain lääkettä doupinnkiä
että alakuloinen olotila katoaisi,
sillä tiedän , semmosiaki lääkeitä on olemassa,
esm. jotain doupinkia,
urheilijatki käyttää jotain doupinkkia,
se antaa puhtia ja intoa tehdä ja suunitella vielä kaikenlaista
pitäisi vaan jaksaa lähteä lääkäriin,
nykyisin lääkärissä kynti ajatuksissaki on jo vastenmielistä,
ei millä viitis lähteä vinkumaan vaivojaan,
mutta
dopinkkiä pitäisi kyllä saada,
sairaanhoitjatkaa ei niitä voi määrätä,
resepti pitäisi saada lääkäriltä.
Mutta ärtymys ei tee asiaa paremmaksi , päinvastoin . Joten kukin meistä taistelee omalla tavallaan elin ehtoossa .
niin se on
tämä vanhuus on meidän oma loppuelämänvaiheen taistelu,
eitä tämä taatusti ole helppoa kellekkää meille kauan eläneille vanhuksille,
mutta
lohdutettaan itseä sillä, että meidänki venhemmat ovat aikanaan käyneet tämän saman vaiheen elämässään läpi ,
sitten on helpottanu heidän kohdallaan, kun ovat saaneet ummistaa silmäsä ikuiseen uneen.
luoja meitä autakoon kestämään tämäki vaihe elämässä, ja auttahan se meitä,
Minua auttaa Opamox pienillä annoksilla. Ei se intoa anna, mutta se lievittää
ahdistusta ja alakuloisuutta. On henkisesti hiukan helpompi olla.
Nuorempi terveempi ihminen voi ottaa sitä 3 x päivässä.
Minä otan joskus vain puolikkaan aamupäivällä ja toisen puolikkaan myöhään
iltapäivällä eli vain yhden päivässä. Joskus yksi puolikaskin riittää päivässä.
Se auttaa minua kestämään pahimmat päivät,
joina alakuloa lisäävät edesmennetten rakkaimpieni ikävöinti ja surullinen olo.
Surua on ollut paljon viime vuosina.
Joskus tuntuu, ettei sydän eikä elimistö kestä sitä.
En tiennyt, että suru on hyvin ruumiillista.
Se koskee joka paikasta, se on valtava rasitus koko elimistölle.
Ei se koske vain "sydämestä".
mua ei oikeesttan ahdista, tai en tajua itse että ahdistaisi,
mua äryttää ittessä tämä alotekyvyttömyys,
ku ei viiti enään oikein mitään ja sitten omatunto soimaa että pitäs pitäs pitäs tuotaki tehdä,
jotenki tuntuu että pitäis ola jokin lääke joka pistää tekemään mielellään kaikenlaisia hommia ,
luulisin että minulla olisi fyysisiä voimia tehdä kaikenlaista kun v i i t t i s vaan alkaa tekemään,
Ei niinkään ärsytä, mutta harmittaa kun kunto huononee iän myötä.
Haluaisi tehdä vaikka mitä mutta jalat kipeytyy ja väsyttää.
Olen paljon yksin kun tykkään omasta seurastani.
Ihmiset eivät yleensä ärsytä, paitsi telkkarissa muutama juontaja, en viitsi nimetä.
Muutama politiikkokin ärsyttää, panen telkkarin toiselle kanavalle jos ärsytyskynnys ylittyy.
En voi sanoa että nykyinen elämäni olisi ärsyttävää kaikesta huolimatta. Mielestäni on parasta aikaa elämässäni jos pysyn edes tässä kunnossa.
Mistään ei ole puutetta, vapaus tehdä mitä huvittaa.
Tunnen ihmisiä joille yksinolo on todella masentavaa, aina pitäisi olla menossa tai tulossa ihmisten kanssa. Olemme erilaisia, onnekseni olen introvertti kuten yksin viihtyjää hienommin kutsutaan.
Kumma kyllä muaki on alkanu ärsyttämään TV:ssä jotkut naamat,
yksi näyttelijäki, en voi enään sietää sen näkemistä noissa mainoksissa,
aikoinaan pidin hänen rooleistaan
mutta en enään,
nyt käännän samoin kanavan muaalle tai pistä kädet silmille etten näkisi niitä jotka jostain syystä on alkanu tympimään,
onkohan TV kasvotki kulutustavaraa,
naamat kuluu ja ne haluais heittää jo roskikseen heh
sori hassu vertaus,
Suomessa ymmärrettävästi kyllästyy julkisuudessa oleviin naamoihin,
koska Suomi on niin pieni maa, että aina on samat naamat,
varsinkin erilaisissa viihdeohjelmissa tai ohjelmissa,
jotka joittenkin mielestä ovat viihdettä.
Minusta useimmat ovat tyhjänpäivisiä samojen ihmisten kotkotuksia
kaukana siitä, mitä minä ymmärrän viihteeksi.
Onneksi ei tarvitse katsoa. Voi valita. On oma valinta mitä katsoo.
Politiikoissa on myös naamoja, joita mieluummin ei näkisi politiikassa ollenkaan
mukana, mutta eivät nuo julkisuuden hahmot suuremmin ärsytä,
juuri siksi, ettei heitä ole pakko katsella ja hallituksen ihmisyydenvastaisesta
politiikasta voi lukea lehdestä, ei tarvitse nähdä naamoja. Ainakaan äänessä.
Jos on oikein kivulias päivä mitätönkin asia voi ärsyttää tai harmittaa,
mutta yleensä ohitan kepeästi sellaiset harmitukset.
Ne ovat niin pieniä suurempiin murheisiin verrattuna.
Mua on alkanu tympimään kun aina palelee,
jokavälissä katton lämpömittaria se näyttä sisällä noin 21 astetta mutta silti palelee kuin olisin ulkona,
just äsken kaivelin virkatun pipon päähän se kummati antaa lisälämpöä. eipä nyt päähän ainakaa tuule, heh sisällä,
muistan muinoin maalla kun me nuoret ihmeteltiin kun vanhat mummot nukkuki pipo tai huivi päässä,
nyt itte olen samanlainen, höh,
Pipo on hyvä päässä sisälläkin, jos on kylmä. Minäkin nukun joskus pipo päässä.
Se on sellainen vähän ohuempi pipo, joka riittää sisällä hyvin.
Ihmisen pään kauttahan lämpöä haihtuu eniten, että kyllä pipolla on sijansa
lämpöä kropassa pitävänä "elementtinä".
Minulla on myös aina joku huivi kaulassa niskaa lämmittämässä.
Olen pannut merkille, että mitä enemmän on paikoillaan
sitä enemmän palelee. Pidän mölyimuria esillä ikkunasyvennyksen alla,
mistä saan sen helposti suoraan käyttöön.
Kun oikein palelen, imuroin viitisen minuuttia, niin heti lämpiän.
Se tää maailman meno on niin järjetöntä, että vituttaa.
Täysin saman huomion tehny
oma suomi ei ole sama kuin ennen,
meillä ei enään ole sitä samaan kotimaata kuin oli ennen
ennen oli kuin olisi kotiin tullu jo lentokentällä
kun kone laskeutui hesaan tai ouluun tai kemiin,
aina oli kuin olisi avannu oven omaan kotiin,
on tunne että minussa on säkyny jotain
mun sielu on nyt sirpaleina,
tuntuu pahalta,
Jokin on rikki,
sielu on rikki,
oma kotimaa on sekasi,
luojalle kiitos suomi on kuitenki vielä KAUNIS MAA
se kuitenki rauhottaa sielua,
ja
päällisinpäin näyttää vielä rauhalliselta
mutta jotain on menny rikki, sisällä kuohuu on levotonta,
joka aiheuttaa surua , huolta ja pahaa mieltä,
Hyvin tiivistetty! Niin se on.
Talven tulo aiheuttaa monissa ihmisissä epävarmuutta ja hiukan masemieltäkin vaikka joka vuosi sama edessä.
Kerrostaloissa painaa joitakin ihmisiä lokeroissa asuminen kun rannat ja puistot autioituvat.
Sen takia halusin pitkittää ok-talo-asumista.
Hoivakotimahis annettiin, mutta se tuntus vielä nyt hiukan aikaiselta ja peruin sen. Vielä yks ja toivottavaste viimeinen talvi yksityistyylistä asumista. Kunto rapistuu.
. tunnen itseni ylivanhaksi mieheksi.
Voimat hiipuu,
järkytys huomata ettei ole enään kuin nuori hoksottomiensa kanssa,
olin ostamassa uutta puhelinta, otti fyysisesti niin lujille, meinasin kuolla, ostin kuitenki, mutta väsyin reissulla niin hirveesti että vieläki tuntuu etten enään selviä jaloilleni,
kaiken huipuksi pitää opetella sitä uutta puhelinta käyttämään,
aattelin etten suuremmin käytä, riittää että tarpeeliset ihmiset mulle soittaa ja itte soitan vain niille jotka tuntuu välttämättömän tarpeeliselta.
harmittaa kun psyykkinen tervyski rajottuu noikin tarpeesisessa asiassa kuin uuden puhelimen ostaminen,
jotenki tuntuu että minä olisin valmis jo laitoshoivaan,
mutta kuinka sinne pääsis,
luulen että mun jarruna on noi lähisukulaiset,
jos sinä olet ylivanha mies niin minä olen loppuun eläny yli vanha mummo 85v,
Sinähän pääset sitten ainakin ensi vuoden talveen asti omakotitalossasi.
Jos talven yli pääsee, menee kesäkin myöhäiseen syksyyn asti.
Käykö sinulla kotihoitaja ?
Kirjoitat: "...luulen että mun jarruna on noi lähisukulaiset"
mutta muista, että sinulla on itsemääräämisoikeus kaikkien asioittesi suhteen.
Haluaisin luopua kaikesta, elämä on eletty ja se on meneisyydessä,
ajattelisin
mennä laitokseen
jossa pidetään päivittäiset rutiinit
kuten syömiset , kylppärissä käynnit,
sänkyvaateitten vaihdot j
a kenties olisi seurustelu tilat jossa näkee muita samanlaisia vanhuskisa,
siis haluaisin olla vaan
ja ihmetellä tätä elämän loppua
ilman kipuja ja ilman huolia,
minkälaisia loppusijotuspaikkoja meillä suomessa on meille vanhuksille,
onko niitä ollenkaan ?
Voi kohtalotoveri!
Ei niihin hoitopaikkoihin noin vain mennä. Sinne haetaan ja anotaan ja tutkitaan ja arvioidaan. Vain harvat ja valitut pääsevät.
Viisainta on etsiä halpa hotelli ja muuttaa siihen. Saat siivouksen, ruuan ja päivittäisen käynnin, eikä ole sen kalliimpi kuin seniorikodissa.
Erittäin hyvä huomio. Tosiaankin hotelliasuminen ei tule kalliimmaksi kuin hoitopaikkojen kuukausimaksut seniorikodeissa, joissa joutuu vielä sietämään erilaista kohteluakin.
Luin eilen jostakin , että joku oli asunut monta vuotta hotellihuoneessa. Ei lainkaan huono vaihtoehto. Ei tarvitse petata, siivota. Lakanat vaihdetaan esim kerran viikossa ja samoin siivoaminen, ihan miten sovitaan . Voi mennä valmiille hyvälle aamiaiselle . Näinollen tulee noustua noin yhdeksän aikoihin ja pitäisi itsensä säällisen näköisenä. Rytmi säilyisi.Sen päiväruuan vois käydä syömässä sopivassa kuppilassa tai ns. Kotiapu toisi annoksen.
Luulen että kilpailuttamalla hotellihuoneen siivouksella ja aamiaisilla sais 60-80 eurolla , tai halvemmallakin ,kun tekisi vuosisopimuksen. Pikku paikkakunnalla halvemmallakin.
Laskin ,että vuosi tekisi esim. 365vrk x 60e=21900e vuosi.
Myy nykyisen asunnon niin sehän riittäisi moneksi vuodeksi ja sit onkin jo valmis ympärivuorokautiseen hoivataloon tai hautaan. Ei huono!
Samaa olen joskus miettiny,
aina kun aikoinaan polisoni kanssa vietimme kelälomia aurinkorannoilla
tietenki asuimme aina hotellissa, ja kikki tuo mitä kuvasit oli
olihan se lxus elämään,
tarvi vain käydä suihkussa ja pitää ittsestä huolta hotellin siivoojat piti kaisesta muusta huolen ja aamupalat ja ruokailut samaan hintaa, ja sitten koko päivä vapaata mennä olla tai tehdä mitä ikinä me haluttiin, joskus osallistuttiin kaikenlaisiin retkiin muiten kanssa,
se hotelli asminen näin vanhuksena TODELLA on kiehtova ajatus,
Tietääkö joku paljonko suomessa 1 viikko hotellissa asuminen maksaa ?
Mun käsityksenmukaan suomessa hotelliasuminen on hirmu kallista,
ei varmaankaa tavallisella eläkeläisellä olisi mitään mahdollisuuksia viettää vanhuuden viimeset päivät holettlissa asuessa,
On monenhintaisia hotelleja ja on myös tarjoushintoja ja jäsenetuhintoja
ja viikosta voi ehkä saada sopimushinnankin ja hinta riippuu siitäkin sisältyykö
siihen aamiainen ja muita aterioita.
Sillä rahalla mitä hotellihuone maksaa saa jo hyvät palvelut kotiinkin.
Kotihoito ei maksa kovin paljon, mutta on sekin lovi pieneen eläkkeeseen.
yritin saada siivoojan kuinkas kävikää ei tullut sovittuna päivänä aattelin että antaapa olla, kun ei selitystäkää ole tullu miksi ei sopimus pitänykkää,
tämä tylsä päivä ärsyttää aivan kamalasti
ei ole edes puhekaveria
enkä kehtaa kellekkää soitta
niitäki pian alkaa ärsyttämään, höh,
eiks sieltä joku tulisi meillä käymään, ihmeteltäs edes toisiamme kun olemme näin vanhoja ja yksinäisiä, osattasko me puhua edes toistemme kanssa ?
vois olla että kateltas toisiamme pitkään
enenkuin sanoisimme mitään,
nuorena sitä osasi tehdä tuttavuutta helposti ja kaikki oli kiinostuneita,
mutta
nyt vanha se ei olekaan niin helppoa,
kumma juttu.
Lähetä tekstiviesti niille läheisille ja kysele kuulumisia. Jotenkin tuntuu, että meitä vanhimpia ikäluokkia lukuunottamatta, ihmiset enemmän viestittelee muilla tavoin, eivät välitä soittaa.
jos laitan tekstiviestejä
aina en viitti
tänäänkää en ole jutellu kenekää kanssa,
siellä elävät omaa elämäänsä johon minä en enään voi mitenkää vaikuttaa,
kaikki on meneisyytä ja tulevaisuutta on vain vanhuus ja hauta.
Miksi suomi24:ssä on ollut usein tuntien katkoksia viime päivinä ?
Ei pääse tekemään aloituksia eikä välillä vastaamaankaan.
Varmaan palvelunestohyökkäys tai päivitysongelmaa. Niinkuin Nordealla.
Kiitollinen mieli ja mukava olla on nyt minulla. Mikään ei yleensä ärsytä. Maailman asioista olen kyllä kartalla,mutta en mieti asiota , joille pini ihminen ei voi mitään.
Samat vanhat kipaleet yle-radiostakin ärsyttävät. Mut ei niitä uusia, ihan pässin tekemiä jaks kuunnella.
Pitää päreitä syttyherkkinä kun kossujututkin jouduin jättämään.