Jos saa yllättäen rakkauskirjeen henkilöltä, jonka kanssa on ollut ystävälliset välit mutta jota kohtaan ei ole koskaan osoittanut romanttista mielenkiintoa, niin pitääkö siihen hyvien tapojen mukaan vastata vai voiko vain olla reagoimatta? Meinaan jos ei ole kiinnostunut ja ei oikein tiedä mitä sanoisi.
Pitäisikö rakkauskirjeeseen vastata
Anonyymi-ap
66767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Ei.
Hän varmasti odottaa. Ystävällisempää on vastata ja kertoa ystävällisesti että tunteesi ovat erilaiset. Sillon hän saa ns.rauhan ja voi jatkaa eteenpäin elämässään.
En ole koskaan vastannut noihin.
Musta noissa on jotain tilannetajun puutetta ja itsekeskeisyyttä. On eri asia saada kirje kumppanilta kuin kumppaniksi haluavalta.
Kasvotusten ei tarvitse kaataa saavillista toisen niskaan, kun voi heti oikaista oikeille raiteille. Tilkka riittää.
xLiner
Ja hyvistä tavoista en tiedä, mutta eipä tiennyt kirjeen lähettäjäkään.
xLiner
Tässä oli kirje kumppaniksi haluavalta ja heidän välillä ystävälliset suhteet.
En sitten tiedä, onko live- vai pelkkä virtuaalisuhde.
Kaikki reagointitavat on inhimillistä.
Mä kertoisin, ettei mulla ole vastaavia fiiliksiä, tai mitä ne fiilikset onkaan sitten.
Voi tietty loukkaantua ja tuohtua, kuten Lineri tekis.
Meitä on moneksi...
Jaha! En loukkaantunut enkä tuohtunut... 😤
Aika outoa käytöstä vaan mun mielestäni hyökkiä päälle tuolla tavalla. Mahtaako ihan kaikki ruuvit olla tallella...
xLiner
Minusta se ei ole hyökkäystä, mutta saat toki kokea niinkin...
Voisin itsekin laittaa rakkauskirjeen jollekin, jota koen rakastavani, tai rakastuneeni...paremminkin. 🤔
Mä esimerkiksi olrn antanut itseni tunteiden tulla ja koetan niitä kovasti tulkita....tai ymmärtää... vaikea keksiä oikeaa termiä, mutta yritän opetella niitä.
Mä oon päälle nelikymppinen äijä, joka opetettiin lapsena vaihtamaan epämiellyttävät tunteet toisiin, mukavempiin. Ja päätin opetella ottaa kuitenkin kaikki vastaan tuossa 35-36 vuotiaana. Vsfmaan slkuun pistin rakkauskirjeitä ja ksikkea höttöä, kun se korosti herkkyyttä. Päätyyn heti...
Mutta en minäkään tajunnut mitä se taas voi saada aikaan toisessa..siihen ei riittänyt taidot ja ymmärrys. 🙄
Step by step... mutta aina eteenpäin. 😬
Niin ja mä isänä muutan tätä maailmaa...
Tuon tytsyäni lährmmäksi... näytän hälle miten mieskin tuntee. Kerron hänrlle miten sattuu erota suhteista.
Tuon poikaani lähemmäksi ja opastan, että voi olla heikko, särkyvä.
Mä oon kokrnut jo paljon laidasta laitaan...enpä hirveesti jsnoa lisää...😄
Tekisin kuten Anonyymi
2024-12-27 02:25:53
eli lähettäisin asiallisen vastauksen. On mukava olla haluttu mutta en tunne samanlaisia tunteita sinua kohtaan. Toivon että löydät elämäsi ihmisen. Näillä mennään eteenpäin! Terveisin xx
Kerto samat asiat kuin aloituksessa. Rehellisesti, kun kertoo, ettei tunteita valitettavasti ole, on se asia, joka tulee ymmärtää. Vastaamattomuus on tylyä.
Asetu hänen asemaan ja mieti, miltä tilanne toisesta tuntuu. Silloin löytyy oikeat sanat. Voi olla ystävällinen, mutta suora.
No huomenta.
Oletpa hankalaan paikkaan joutunut. On tietenkin aina mukavaa, kun tykätään. Joskus nuorempana tuli niitä saatua. Niistä tuli jotenkin järkyttynyt tunne, kuin särkisi toisen puolesta sydämensä.
Sitä tunsi olevansa jotenkin arvoton sellaiseen ja kyvytön vastaanottamaan. Onneksi ei kukaan muista enään sillä tavoin rakkaudellisesti.
Pidin dissen vastausta kaikkein mukavampana, mutta yhtä lailla vastaamatta jättäminen on oikein toimiva. Ei tule ainakaan puhuttua mitään väärin itsensä ohitse, ellei osaa valita oikeita sanoja.
Minä mietin aina itse niin, että vaikka minä tunnen jotain, ei toinrn tunne ehkä samoin ja vsikka minä olen avoin, niin ehkä toinen ei ole.
Mutta itse vastaisin jotain, koska itse toivoisin samoin. En kuitenkaan itse pahoittaisi mieltäni, jos en saa mitään vastakaikua, silloin se rakkauskirjeeni kohde ei ole mun tyyppiä. 🙂
Jep ja vaikket sinä suuttuisi asiallisesta torjunnasta, joku muu voi suuttua olkoonkin miten nätisti tahansa ilmaistu. Stalkkerit ei nättiä puhetta, tekstiä aina vastaanota.
Jasu
Tiedän... sitten joutuu estämään...
Jep. Tai hakemaan lähestymiskiellon tms. Ihmiset ajattelee empaattisesti, mutta itellä on aina mielessä sekin, että vaikka itse on miten vaan empaattinen ja korrekti, toinen ei välttämättä ota sitä kuten tarkoitettu.
Kaikenlaista on nähty. Silläpä en ihan varmaksi osaa sanoa mikä viisainta olisi, kun en tiedä tapausta paremmin.
Jasu
Poliisi ohjeistaa olemaan vastaamatta mihinkään sekopään viestiin.
xLiner
Mäkin tuumin, että kaikki on inhimillistä...
Minusta esimerkiksi toi Linerin tapa/tottumus, että jotkut roikkuu on inhimillinen... hänelle siitä on jäänyt selkeä fobiantapainen mitä inhoaa...
Vaikka mä en oo sitä niin vahvasti kokenut, niin ei mun mielipiteet sitä Linerissä miksikään muuta... hän kokee niin, miten kokee. 🙂
Empaattiset ihmiset ei aina tunnista sekopäitä ennen kun on myöhäistä. Mutta elämä kyllä opettaa. Joskus ikävästikin.
Jasu
Joo kukin kokee kuten kokee. Just mietin, että oon päässy aika helpolla siinä mielessä, ettei ole tarvinut rakkauskirjeitä torjua. 😅
Jasu
Ei minunkaan...
Mutta eräs nainen mun piti estää, kun ei muuten lopettanut yhteydenpitoaan. 😄
Ei se mikään fobia ole. Meillä suvussa on sellainen sun kavahtama geenivirhe kuin introverttius. Ei tykätä huomiosta ja nautitaan yksinolosta ja rauhallisuudesta. Kuormitutaan ihmisistä ja liiasta sosiaalisuudesta.
Yhtälailla kun sinä koet introvertin raskaaksi, kokee itrovertti ekstrovertin raskaaksi. Samalla vois kysyä onko sulla fobia introverttiä kumppania kohtaan - ei taida, et vaan saa tarvitsemaasi.
Mulle on tosiaan tullut monenmoisia rakkauskirjeitä. Osa exiltä, niille ei ole ollut enää mitään sanottavaa. Osa oudoilta, joissa ei ole edes osoitetta vastaukseen vaan pyydetään soittamaan repaidliittymään - mun numero on salainen. Pari häirikköä, joihin on otettu poliisi mukaan (kirje, viestejä ja lahjoja). Mitähän vielä...?
Puhun nyt ihan perinteisistä kirjeistä, en säposta tai viesteistä. Paperinen käsinkirjoitettu kirje ajatellaan kai romanttisemmaksi.
xLiner
Jokainen tekee, niin kuin kykenee ja haluaa. Jos ei tiedä, mitä vastata, niin sitten ei tiedä. Olkoon vastaamatta.
Minä kyllä vastaisin, jos joskus moisen saisin. Känniviestejä ei ehkä lasketa rakkauskirjeiksi. Mutta jos jonain kauniina päivänä rakkauskirjeen saisin... Kirjallisen tuotoksen, jossa kerrottaisiin ihmisen aidoista tunteista...
Jos kirjeen sisällöstä käy ilmi, että kirjoittaja itsekin tajuaa tunteittensa olevan yksipuolisia, niin ei hän varmaan edes odota vastausta.
Enpä tiedä mikä viisainta olisi, miten vastapuoli suhtautuu mihinkin. En ole rakkauskirjeitä itse saanut, niin en tiedä kokemuksesta edes mikä olisi parasta. Mutta uskalletaan nyt matkia muita ja sanoa, että varmaan se ystävällinen torjunta vastaten omalta osaltasi kuittaa tilanteen.
Se meneekö miten perille, niin jää nähtäväksi.
Jasu
Vastaus on helppo: jos olisit itse niin ihastunut/rakastunut, että kertoisit tunteitasi, miten toivoisit itseäsi kohdeltavan? Miten sinut pitäisi kohdata, jotta tunteiden kertominen ei aiheuta traumoja. Tietenkään .velvollisuutta vastata ei ole, mutta hyvää käytöstä, inhimillistä, empaattista vastaaminen edustaa. Vastaamatta jättäminen on taas noiden vastakohta ja vellihousujen hommaa.
Itse näen, että turhan toivon antaminen on julmaa tai toisen hyväksikäyttäminen esimerkiksi helpon seksin ottamiseen. Samoin julkinen pilkkaaminen on julmaa. Jos omat tunteet ei ole samanlaiset, on inhimillisintä sanoa, että valitettavasti en pysty vastaamaan tunteisiin, vaikka oletkin muuten mukava/mahtava tyyppi.
Jos ihminen on itse sinut omien tunteidensa kanssa ja jos hän on empatiakykyinen ja kasvanut aikuiseksi, ei sen pitäisi olla mikään maailman pahin asia, että joku tykkää sinusta. Kumpikin vastaa omista tunteistaan itse. Hän ei voi sille mitään, että tykkää sinusta! Etkä sinä voi sille mitään, ettei tunteet ole syttyneet. Aina ei voi kolahtaa ja se on vaan asia minkå kanssa meidän kaikkien pitää tulla toimeen.
Hyvä vastaus on yksinkertainen. Kirjeestä voi kiittää, kehua yhteyden ottoa rohkeaksi tai sanoa, että se imartelee (vaikkei voi vastata tunteeseen). Kuitenkin on paras sanoa suoraan ja selittelemättä, ettei valitettavasti omalta puolelta ole tunteita eikä siksi halua lähteä rakentamaan mitään. Lopuksi voi sanoa, jotain kaunista/ystävällistä toisesta tai toivottaa parempaa onnea uusiin yrityksiin, jos tuntuu, että se sopii tilanteeseen.
Oh, no todellakin. Hieno vastaus sinulta, joka kertoo että luonteesi on ehdoton.
Jos katsot tähän aloitukseen vastanneita, niin sekä vastaanottajissa kuin vastaajissa on paljon vaihtelua. Se mikä sopii toiselle, ei toimi kaikille. Valmiudet ovat niin kovin erilaisia. Jospa kaikki olisikin kaikille niin helppoa.
Valitettavasti kaikilla ei ole kykyä samaistua miltä siitä toisesta tuntuu. Myönnän ettei kaikki ole henkisesti aikuisia, eikä kaikilla valmiuksia käsitellä sitä, että joku on ihastunut. Jos tuosta ei selviä, miten selviää ihan tavallisesta elämästä tai vaikka seurustelusta menemättä palasiksi? Miten se on niin kauheaa jos joku tykkää jostakin ja mitä pahaa tunteissa edes on?
Yksipuoliset tunteet ahdistaa, koska niiden vastaanottaja kokee, että hänen pitäisi pystyä vastaamaan toisen tunteisiin. Jos ei pysty, ei vaan pysty. Ei tunteita voi pakottaa tai käskeä. Se on elämää.
Kirjeen lähettäminen on tavalliselle ihmiselle ison ison uskalluksen paikka. Ei tavallinen ihminen tee sitä harkitsematta tai ilman, että tunteet polttaa karrelle jos ei edes yritä. Itse ainakin vastaavassa tilanteessa haluan kunnioittaa sen toisen uskallusta ja tunteita, sekä omalta osaltani tuoda ilmi, että hyväksyn sen toisen ihmisenä, vaikka en voi tunteisiin vastata. Vain tilanteet, jossa se toinen ei kuuntele ei-kiitosta ja jatkaa yritystä kiellon päälle tai alkaisi stalkata, on sellaisia missä sanoisin tiukemmin, että ei on jatkossakin ei ja en enää vastaa tälläisiin viesteihin.
Miten toivoisin itseäni kohdeltavan? No, toivoisin ettei kirjeen vastaanottaja suuttuisi ja että hän edelleen käyttäytyisi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Että hän hyväksyisi sen, että olen rakastunut häneen.
Hyviin tapoihin kuuluu ainakin vastata takaisin vaikka tunteet eivät ihan täysin kohtaisi. Se jolla niitä tunteita on pääsee paljon helpommin irti niistä omista tunteista jos toinen mainitsee ettei ole ajatellut kyseisen henkilön kanssa mitään romanttista. Kummatkin siis voittaa kyllä kakistamalla vaan rohkeasti asiansa toisen tietoon.
Hyviin tapoihin kuuluu vastata. Kaikki lähettäjät eivät välitä hyvistä tavoista.
Viesti voi olla TÄYSI HUIJAUS. Ilkeämielinen tai muuta pahaa tavoitteleva.
On parempi, että vastaanottaja toimii niin kuin tuntee parhaaksi. Kenellekkään ei ole pakko vastata.
Tuosta sai kuvan et olisivat tuttuja keskenään? Jos on täysin randomi niin voisin jättää vastaamatta.🤷🏻♀️
Sinä saat sen kuvan. Pidä vaan itselläsi se.
Vastaisin ehdottomasti.
Jos joku kirjoittaa sydänverellä, alkaahan siinä tunteet mennä kuin maailmanpyörä.
Hurlumhei.
Vilma
Voihan sitä kiitellä kauniisti ja kertoa, ettei nyt ole sitoutumishaluinen ja haluaa liihottaa vapaana (vaikka olisi täyttä fuulaa).
Onko täältä järki unohtunut kaikilta?
Kenenkään viesteihin ei ole PAKKO vastata. Ei ainakaan näiltä palstoilta tulleisiin. Kehottaisin suhtautumaan varauksella.
Seuraavaksi kaikkinämä bessewisserit pääsevät pilkkaamaan, kun on tullut huijatuksi. Ei ole kukaan sanomassa, että samaan olisi itsekin voinut langeta.
Jos yhtään epäilyttää ja on kehno kirjoittamaan maailman diblomaattisinta vastausta ja täysin teflon rakkaudelle, niin vastatkoon hän mitä lystää.
Tuskin kukaan terve aikuinen nyt täysin tuntemattomalle kirjoittaa rakkauskirjettä. Yleensä noiden viestien takana on oikea yhteys ja aidot tunteet. Jos kirjoittaja on tuntematon, on helppo sanoa, että miten minulla voisi olla tunteita kun en edes tiedä kuka olet. Tuntemattomalle nyt voi sanoa vaikka olevansa varattu….
Viestiin ei ole tietenkään pakko vastata. Ei ihmisen ole pakko kuin kuolla ja noudattaa tiettyjä oikeuden määräyksiä. Silti se ettei kykene kirjoittamaan edes lyhyttä vastausta, kertoo ihmisestä asioita jotka ei tosiaakaan imartele.
Empatiakykyä on myös olla ymmärtämättä, miksi joku ei pysty vastaamaan.
Ehdoton ihminen on ehdoton ja sillä on omat ikävät puolensa, vaikka se ihminen ei pysty sitä koskaan ymmärtämään, koska on niin ehdoton, ettei ymmärrä olevansa empatiakyvytön.
Sanotaan vaikka joku elokuva. Katso mitä Forrest Gumpille sanotaan ja katso mitä tapahtuu. Kukaan ei pysty näkemään toisen ihmisten sisälle, mutta onneksi on elokuvia, jotka näyttävät sen, mikä on päälle päin näkymätön.
En edes välttämättä tarkoita yksin tuota, mutta ehdottomat kehotukset voivat olla tosi huonoja, koska ne tehdään yksin omasta näkökulmasta.
Hyviin tapoihin kuuluu vastata, mutta tietty jos epäilee, että tunteiden tunnustaja on täys kaheli, sekopää, niin ei kannata vastata ja täten, jos ei vastaa, niin kohde tietää että on sinun mielestäsi sekopää. Asia tulee siis kummallakin tavalla selväksi, mutta lopputulema on hiukan erilainen.
Entä puhuttelu- olisko hyvä käydä joku purku, ettei kellekään jää huono mieli?
No itse olisin joskus ihastuneena kaivannut jonkinlaista avautumista, purkua ettei olisi vaan jääny tyhjän päälle miettimään mikä esti tai oli toisen fiilis asiasta. Silloin kun asia jäi ihan epäselväksi, se tuntui pirun kurjalta. Vaikkei toisen mikään pakko ollutkaan minua mitenkään huomioida, itselleen turhaa tyyppiä.
Mutta on niistä yli ja ohi päästy sittenkin, vaikkei mitään purkua ole. Silloin oon todennu, että ihan mitättömänä piti mua kun ei mitään vaivautunu kommentoimaan.
Jasu
Vaikuttaa sellaiselta ehdotukselta, kun joku kiusattu vaaditaan keskustelemaan kiusaajien kanssa. Sen tietää aina kumpi on vahvempi ja uskottavampi.
Saa jäädä huono mieli. Eiköhän häirikkö ole sitäkin vaihtoehtoa ajatellut, jos vähääkään ajattelee muuta kuin omaa erinomaisuuttaan.
Poliisi voi soittaa ja selvitellä mikä on sopivaa, jollei touhu lopu.
xLiner
jaa-a, kärsitäänkös täällä itsestäänselvyydestä vai sen puutteesta, skaala näkyy olevan suht laaja 🤔...hajattelen
Itseäni ärsytti saamassani rakkauskirjeessä se, että en oikeastaan uskonut lähettäjän edes olevan rakastunut. Toiseksi lähettäjä tiesi, että elämäntilanteeni oli sellainen, että minulle oli tapahtunut kaikenlaista kauheaa. Treffeille lähteminen yms. ei olisi voinut kiinnostaa vähempää. Mieti siinä sitten, että miltä itsestä tuntuisi hänen sijassaan. Jos olisin hänen sijassaan, en edes kirjoittaisi koko kirjettä, joten mitä siinä voi sanoa.
Jos haluaa ehdottomasti vastauksen asiaansa, niin ei kannata lähettää kirjettä vaan on parempi soittaa, tai tavata.
Kannattaa vastata muuten voi aiheutua ongelmia.
No, yleensä nnormaali ihminen vastaakin,epänormaali ei vastaa.
Ai niin, että kuin rakkauskirje olisi sama kuin uhkaus?
Jos kirjeessä ei edes kysytä mitään, niin ei kai siihen tarvitse vastata.
Niin. Pitäisi olla alsks olee mun kaa? Että voisi vastata.
Eli jos en vastaa saamaani rakkauskirjeeseen, niin kirjoittaja luulee, että rakastan häntä?
Riippuu vähän että kuinka asiaton se kirje on...
Mielestäni tuollaiseen olisi kohteliasta vastata jotain. Riippuen toki hieman tilanteesta, mutta jos joku lähestyy vilpittömin mielin, niin vähintään voisi vastata jotain vaikka toinen ihminen ei romanttisessa mielessä kiinnostaisikaan.
Sain joskus nuorena suloisen rakkauskirjeen nuorelta pojalta ja vastasinkin hänelle, mutta olin juuri tuolloin muuttamassa toiselle paikkakunnalle, ja kirje jäi lopulta laittamatta postiin kaiken kiireen keskellä. Asia jäi harmittamaan minua, sillä mielestäni tuo nuori mies (tuolloin n. 15 vee) osoitti suurta rohkeutta kirjoittaessaan kirjeen ja ojentaessaan sen minulle, vaikka häntä ilmiselvästi jännitti todella paljon ja hän olisi ansainnut mielestäni vastauksen. Hän oli minua n 4 vuotta nuorempi, mikä teininä on liikaa, joten siitä ei olisi voinut tulla mitään jo ikäeron takia.
Jos minä saisin yllättävän rakkauskirjeen, se olisi todennäköisesti huijaus, osoitteeni on salainen.
Mutta joo, ei ole mikään pakko vastata, ellei halua ☝
- Sheena
Vaikka arvostaisin toista ihmistä, se ei tarkoita että arvostan jokaista hänen kirjoittamaansa kirjettä.
Mitä tämä tarkoittaa?
Välissä voi tulla pskaizia kirjeitä 😂😂
Sellaista se :) taidatte kuitenkin pitää toisistanne sen verran, ettei suhde siihen hajoa
Jotenkin tätä ketjua lukiessa tulee ajatus, että onkohan aloittajan syyn takana vakavia mielenterveys-ongelmia, mielen haurautta vai onko kyseessä aikuiseksi vasta kasvamassa oleva nuori, jota ahdistaa se ettei voi sanoa reilusti ja suoraan anteeksi ja ei-kiitos, en pysty vastaamaan tunteisiin.
Eihän tuota tiedä, minkälainen kirje on kysymyksessä. Jos kirjeessä vaikkapa kerrotaan yksityiskohtaisesti, millaisia seksifantasioita lähettäjällä on rakastetustaan, niin voi hyvinkin olla ettei se herätä halua vastata.
Ei tuntemattomille pitäisi ainakaan ekakirjeessä seksifantasioitaan tuutata. Sehän on muuta kuin rakkauskirje. Ei myöhemminkään, ellei sitten sovi kummankin kuvioon. Juu, ei kannata vastata Ja ihan varmasti niitäkin lähestyjiä löytyy.
Miten niin muuta kuin rakkauskirje? Eikö samassa kirjeessä voi kirjoittaa rakkaudesta ja seksistä?
Seksifantasioiden lähettäminen tuntemattomalle ei ole rakkauskirje, vaan puhtaasti seksuaalista ahdistelua. Ahdistelu pitää viedä aina poliisille. Sama asia, jos kirje sisältäisi uhkailua, väkivalta ei ole rakkautta.
Rakkauskirjeeessä kerrotaan omista tunteista tai omasta kiinnostuksesta.
No tottakai vastaat. Sanot just tuon minkä tännekkin laitoit. Vastaamattomuus on raukkamaista.
Se on sitä, todella.
Eikä ole. Älä manipuloi.