Osalla meistä on huonot lähtökohdat. Niille ei itse voi mitään. Silti osa selviää tavalliseksi veronmaksajaksi. Osalla on kaikki, mutta silti elämä menee alamäkeen. Areenan asunnottomat on hurjaa katsottavaa, Nuoret ihmiset piikittää itseään ja läy istumassa rikoksia. . On masennusta ja ahdistusta (jota tuskin hoidetaan kun kyseessä on narkki). Korvaushoito voi pelastaa normaaliin elämään, muttei sinnekään pääsy ole helppoa. Eikä kuivilla pysyminen ole itsestäänselvyys.
Hyvät ihmissuhteet, terve tasapainoinen mieli ja turvallisesti kiintynyt lapsuus varmaan ehkäisee (muttei estä) syrjääntymistä. Samoin huostaanotot tarpeeksi aikaisin ja mielenterveyspalveluiden lisääminen matalalla kynnyksellä. Mitä muuta pitäisi yhteiskunnassa muuttaa, että noilta kohtaloilta voitasiin välttyä. Jos olet itse kokenut samaa, mikä olisi sinut pelastanut?
https://areena.yle.fi/1-66150954
Hyvät ihmissuhteet, terve tasapainoinen mieli ja turvallisesti kiintynyt lapsuus varmaan ehkäisee (muttei estä) syrjääntymistä. Samoin huostaanotot tarpeeksi aikaisin ja mielenterveyspalveluiden lisääminen matalalla kynnyksellä. Mitä muuta pitäisi yhteiskunnassa muuttaa, että noilta kohtaloilta voitasiin välttyä. Jos olet itse kokenut samaa, mikä olisi sinut pelastanut?
https://areena.yle.fi/1-66150954
Vastaukset 62
Vanhimmat
Tuohon jos keksisi ratkaisun, olisi se varmasti suurin keksintö kautta aikojen.
Ehkä ydinasia on kuitenkin välittäminen.
Yksikin turvallinen, välittävä ihminen, voi olla avainasemassa, kun nuori kasvaa ja etsii itseään. Ylipäätään koko kylä kasvattaa -ideologia. Se, että aikuisilla on kiinnostusta lasten ja nuorten asioihin.
Sitähän mä oon yrittäny sanoo. Mutta kun nää juntit näkee se puuttumisena perheiden sisäisiin asioihin. Vaikka toi koko kylä kasvattaa oli ihan normi joskus 40 vuotta sitten ihan kaupungeissakin. Mun entinen pomokin, kun ei oikein koulussa menestynyt, niin piti talkkaria turvallisena aikuisena. Ratkaisuja kyllä olisi, mutta ei tyhmät ihmiset niitä näe. Yhteiskunnan teoretisoituminenko siihen syynä?
Hyvin olet asian oivaltanut sitten.
Itse ajattelen, että egoismi ja perusarvojen murentaminen koululaitoksessa ja ylipäätään yhteiskunnassa ovat osaltaan sellaisia asioita, jotka vaikuttavat siihen, ettei nähdä yhteisöllisyyden tarvetta.
Mitkä ovat mielestäsi perusarvoja?
Minun mielestäni perusarvoja ovat yksilön vapaus sekä yksilön vastuu huolehtia itsestään, muista ja planeetasta parhaaksi näkemällään tavalla. Myös ihmisoikeudet ja demokratian ja oikeusvaltion ylläpitäminen ovat mielestäni perusarvoja.
Mitä perusarvot sinulle ovat? Entä mikä osoittaa mielestäsi egoismin kasvua? Minun ympäristössäni ei nimittäin juurikaan ole egoistisia ihmisiä.
🦄
Oho, ketju olikin jo aika vanha. 😄 Olin vielä hieman unenpöpperössä.
🦄
"Yksilön vastuu huolehtia itsestä". Hyvä huomio, mutta ei enää päde. Ei töitä, ei rahaa, ei saa puhelinliittymää, ei saa asuntoa, kun ihmiset on ulosotossa vaikka olisit töissäkin. Nykypalkoilla ei elä, apuja et saa mistään. Valitset, mitkä laskut maksat ja mitkä jätät maksamatta. Valinta ei ole vaikea, jos haluat katon pääsi päälle. Samalla toivot ettei ja suorastaan pelkäät sitä, että sairastut tai hammaskipu yllättää. Laskut terveydenhuollosta onkin sitten mahtavia eli monella jää maksamatta.
Kelasta on turha apuja pyytää. Sieltä saa tonninsa vain mamut, eikä tarvitse tätehdä selvityksiä mistään, esim "keräätkö markoja myyntiin", "mihin tuhlaat rahasi", "kyllä satasen pitäisi riittää kuukaudeksi" jne.
Eu ole epäilystäkään siitä, että yhden kansan lopetus on käynnissä.
Huomautan vielä, kun joku kuitenkin kitisee "tupakat ja viinat", niin voi tuon kliseen työntää perseeseensä.
Päin vastoin: valtion roolin pienentyessä yksilön vastuu kasvaa.
Kommentissasi näkyy, että oletat vain valtion huolehtivan ihmisistä. Valtiolla ei ole siihen loputtomiin varaa.
On tärkeää pitää hyvät suhteet muihin ihmisiin, jotka voivat tarvittaessa auttaa silloin, kun valtio ei auta. Samalla tavalla on itse tärkeää auttaa muita ihmisiä silloin, kun valtio ei pysty heitä auttamaan.
Terveyden ylläpito itse on aivan äärimmäisen tärkeää. Se koskee sekä kehon että mielen terveyttä. Uni, ravinto, liikunta, ihmissuhteet ja mielekäs tekeminen eivät ole mukavuustekijöitä vaan terveenä pysymisen ehtoja. Siinä vaiheessa kun joutuu terveydenhoitoon, moni asia on jo mennyt pieleen. Hammasharja, -tahna ja -lanka ovat parhaat keinot ehkäistä suuria hammaslääkärilaskuja.
🦄
Minä huolehdin päivittäin sairaan läheiseni auttamisesta (pois lukien terveydenhuolto ja toimeentulo), koska koen, että se rooli kuuluu ensisijaisesti minulle ja vasta toissijaisesti valtiolle.
🦄
Niin totta, tuki varojen vähentyessä huono-osaisten määrä kasvaa ja aina näyttää, kuinka pahaksi tilanne annetaan muuttua, ennen kuin vetään siihen, että mitä on vielä pelastettavissa?
Itse katsonut UK ajojahtia MTV Subilta, ehkä Suomessa voi sama olla edessä 10-20- vuoden päästä? Huumeet ja Putin synnyttää ympärilleen paljon pahaa ja jos pahalle antaa lisää tilaa, sellainen kasvaa entistä haastavammaksi.
Aika näyttää? Osaammeko puolustaa kuinka hyvin hyviä arvoja, jotka koemme itsellemme tärkeiksi ja joilla on vaikutuksia enemmän hyvään kuin huonoon ajatteluun ja tapaan toimia?
Haluan uskoa hyvään, vaikka omakin tilanteeni on mennyt huonompaan suuntaan jo vuosia. Eikä ensi vuosi näytä ainakaan paremmasta vielä. Työtä en vieroksu, mutta se hämmentää, kun tuntuu, ettei kelpaa enää työmarkkinoille.
Pari kertaa olen työelämässä jo kokenut burn outin ja sen johdosta CV:ni ei ole houkutteleva luettavaksi heille, jotka tekevät valintoja työelämään pääsyille. Olenko väliinputoaja tulevaisuudessa? Katto on vielä pään päällä, ehkä 5-10- vuoden päästä voi olla jo toisin?
Merkkaan tämän vain seuratakseni keskustelua.
Tunnen muutaman tapauksen. Tai siis olen tuntenut. Täysin itseaiheutettuja ongelmia.
Myös asunnottomia tapaan mennessäni kotitilalle. Siellä ne ressun alla pitää tulia ja nukkuu kammeissa. Metsässäni!
Pitääkö minun maksaa siitä, että kaverin on kiva imasta jointit?
Pitääkö minun maksaa siitä, että tyyppi jää velkaa myyjille, kun ei käytöltään enää pysty käymään töissä?
Pitääkö minun maksaa siitä, että velkaluuseri hakataan henkihieveriin ilmestyttyään kammista maalikyliin ja hänet tunnistetaan?
Ei kiinnosta.
Väliin putoajissa on myös heitä, joilla ei ole alkoholi ongelmaa, eikä harrasta muidenkaan päihteiden käyttöä. Aina se ei ole vain itsestä kiinni, että on joutunut tilanteeseen missä on. Persoonia ja luonteita on monia, on myös heitä, jotka ovat arempia puolustamaan oikeuksiaan?
Väärille poluille on monia reittejä, elämä on valintoja täynnä, mutta osaako kuinka hyvin valita niistä huonoista se vähiten huono vaihtoehto? Monesti huonoissa valinnoissa kulkee vain joukon jatkona, tietäen vain, että tuskin mitään hyvää on tiedossa?
Poljettu mieli voi olla myös räjähdys herkkä, jos alkaa tuntua siltä, että on selkä seinää vasten, kun ei haluta ymmärtää heitä huonommassa asemassa olevia? Pohja on myös sillä, viha nousee monesti välinpitämättömyydestä. Henkinen pahoinvointi voi laukasta, vaikka mitä?
Tasan ei mene onnenlahjat, se on selviö. Väliin putoajia on aina, se on ikuisuusongelma.
Ongelmat kiertävät kehää, malli joka saadaan kotoa lapsuudessa on merkittävä. Minä panostaisin nuoriin raskaana oleviin äiteihin. Valta on heidän käsissään. Heillä on valta muovata tulevaisuutta.
Kun joku vajoaa, ei häntä saa siitä ylös kukaan muu kuin hän itse. Apuja on olemassa, mutta fakta on, että kaikki lähtee itsestänsä. Halusta.
Voidaan ulkoistaa asiaa, syytellä ja syyllistää. Aivan turhaa. Moni syyttää lapsuuttaan ihan ja vaikka mistä, syystä taihi ei, aivan sama.
Tärkein pointti on.. jokainen aikuinen on jo päättänyt lapsuutensa.. se on ohi. Loppunut. Olkoonkin, että se oli mahdollisesti paska, päätös on kuitenkin jokaisen oma, miten elää aikuisuutensa. Ei kai kenenkään äiti ole lapsuudessa piikittänyt lapselleen heroiinia suoneen..
Poikkeuksena tietysti on nämä äidit, jotka käyttävät päihteitä raskauden aikana. Mielestäni nuo sikiöt pitäisi abortoida. Raakaa, mutta jos äidillä ei ole kykyä sitoutua lapsensa hyvinvointiin loppuelämäkseen, ei pitäisi olla oikeutta tehdä lapsia.
Ongelmien hoito, kuten syytkin, on ulkoistettu.
Aina vaaditaan koulua, sairaalaa, äitiä tai muuta lempeää sielua apuun. Kun kysymys on ihan siitä, mitä itse voi tehdä asiansa eteen.
Ongelma on se, ettei todellisuudessa omaa vastuuta itsestään oteta. Siitä ongelmasta ei haluta eroon. Ei tarpeeksi. On mukavampaa pyöriä ongelmassa, sillä se antaa niin paljon, ettei miellä sitä perimmiltään ongelmaksi. Itsepetosta.
Ja siihen kun lisätään syyttely ja syyllistäminen. Puolin jos toisin.
Kun vaikkapa äidit kasvattaisivat tasapainoisia lapsia, jotka kantavat vastuun itsestään pelkäämättä elämän kolhuja, niin näitä ongelmia ei juurikaan olisi, ainakaan tässä mittakaavassa.
Olen seuraillut nuoria äitejä, suurin osa on koukussa kännykkäänsä. Riippuvaisia, kuten narkit. Lapsi tuntuu olevan ihan sivuseikka. Yhdentekevä kännykän rinnalla.
Jos johonkin yhteiskuntana sijottaisin, niin noihin nuoriin äiteihin.. ravistelisin heidät ymmärtämään kuinka tärkeitä ovatkaan. Pieni elämä on riippuvainen tuosta.
Hieno ja ajattelemaanpistävä vastaus. Olisiko parempi tarjota huumeita käyttävälle nuorelle naiselle ilmainen hormonikierrukka ja sillä ehkäistä FAS-lapsien syntyä ja estää lapsia, joilla on edessä kamala elämä syntymästä? Olisko erityisesti nuoret naiset hyvä saada korvaushoitoon ja pois vanhoista piireistä.
Olen Asunnottomat katsonut Areenasta ja oma vaikutelma on, että monella puuttuu elämästä perusturvallisuus, ihan tavalliset perusarjen asiat on vaikeita ja varsinkin naiset kiinnittyvät parisuhteeseen kuin hukkuva oljenkorteen. Voiko rakkaus ja inhimillinen kohtelu olla se, joka saa löytämään oman vastuunsa?
Nuoruuden ex 25v takaa taitaa elää huumehelvetissä. Ainakin kertoo käyttävänsä kamaa (amf). En ole häntä nähnyt, mutta jostain on puhelinnumeron saanut ja välillä viestittelee. Rikkaan perheen hyvin pidetty lapsi, jonka elämän vaikeus on ollut hoitamaton ADHD:n lieveilmiöt ja kaveripiirin rellestys. On kertonut, että naiset yleisesti myy itseään noissa piireissä. Sellaisen keskellä elävä lapsen elämä ei voi olla kovin turvallista.
Haluammeko ymmärtää erilaisuutta? Kaikilla meillä ei ole samanlaiset lähtökohdat elämälle ja paljon riippuu kans siitä, minkälaisia ihmisiä kohtaa elämän varrella. Huonot kokemukset ruokkii huonoja asioita jne.
Kuinka hyvin niistä kykenee irrottautumaan on monista asioista kiinni ja riippuvuus suhde hyvän ja pahan välillä painaa vaakakupissa aina? Aina ei oma kantokyky kestä loputtomiin ja silloin on vaara olemassa? Jaksamista koetellaan monin tavoin.
Itselläni on autismin kirjoon kuuluva erityislapsi. Ongelmat alkoivat jo ennen kuin hän täytti kaksi vuotta. Masennus ja itsensä vahingoittaminen on arkipäivää hänellä. Lisäksi hän oli äärettömän väkivaltainen lapsena, yritti itsemurhaa jo viisivuotiaana.
Tarina ei ole kaunis, mutta selvisimme. Se, mitä sain hänelle ehkä opetettua lapsena pelasti. Osa hänen kavereistaan lapsuudesta elää huumehelvettiä. Muistan hänen heidän kanssaan pyörittyään soittaneen minulle ja kysyi, saako hän tulla kotiin. Olin tietysti että tottakai, aina.
Nykyään kun olen eronnut hänen isästään, olen peräti muuttanut jopa seinän taakse. Eli olen naapureina exän kanssa ja poitsu asuu isänsä kanssa. Meillä tulee aina olemaan perhe, joka menee ylitse kaiken muun elämän. Ja se että vanhempina kannamme vastuumme vaikka poitsu kohta kolmenkymmenen.. se on pitänyt poitsun elämän kuosissa.
Plus lastenpsykiatrian henkilöstö lapsuusvuosinaan. Sairaalakoulut ja sairaalajaksot.
Olisi voinut käydä toisinkin. Takana on raskas pitkä tie. Eikä hänestä tullut veronmaksajaa, vaan eläkeläinen. Mutta ei tullut ruumista tai nistiä. Tai linnakundia, vaikka niin meille povailtiin.
Niin.. kovin on ulkokultaista puhua erilaisuuden sietämisestä, sillä sitä minulla on. Tiedän että siitä on puutetta, mutta senkään taakse ei saa piiloutua, että ei siedetä erilaisuutta. On ihan itsestä kiinni miten itse suhtautuu asioihin ulospäin vaikka olisi kuinka erilainen.
Tuohon jaksamiseen asioiden edessä.. jokaisella on oma sietokykynsä. Omani on ylitetty jo niin moninaisin tavoin tässä elämässä. Ja ei, en katkeroitunut tai syytä ihmisiä tai jumalaa. Minä olen selvinnyt ajattelemalla asiat toisin. Päätin, että se ei lannista, että lapsuudessa hakattiin, oltiin köyhiä ja hylättiin. Päätin olla välittämättä koulukiusaamisesta ja syrjinnästä. Tein päätöksen etten suostu lannistumaan kun minut raiskattiin. Minä tein päätöksen. Minä.
Elämäni suurin asia oli tajuta että valta on minulla.
Olen kokenut elämää.. en vertaa kokemiani asioita muihin,sillä tämä ei ole kisa, kuka on kokenut eniten vääryyksiä..
Pointti on, että jos olet liian heikko kestämään vastoinkäymisiä, opettele vahvemmaksi. Avaimet elämääsi on sinun käsissäsi. Elämä on kuin onkin asennekysymys.
"Elämäni suurin asia oli tajuta että valta on minulla."
Juuri tuo! Ja myös vastuu. Minun elämäni suurin asia oli (jo lapsena) tajuta, ettei kukaan voi auttaa minua paremmin kuin minä itse.
- Sheena
Aika hyvä.. itse painiskelen vieläkin tuon vastuunoton kanssa.
Mahdollistit taas minulle ajatushautomon.
Tunnistan kyllä heti itsessäni monta monituista asiaa joissa minun pitäisi ottaa enemmän vastuuta.
Se lasti vaan tuntuu niin raskaalta, etten jaksa kannatella sitä.
Tulee sellainen tuulenviemää kohtaus; huomenna. Ehkäpä.
Saa nähdä millainen putoajien joukko on tulossa nykyteinien varttuessa.
Monilla on hyvät lähtökohdat, mutta elämän helppous tekee heistä saamattomia.
Ei oteta itsestään vastuuta, vaan ajelehditaan tukien turvaamana luukulta toiselle.
Siks meidän täytyykin tarjota kunnon töitä ja myös niille, joita ei lukeminen kiinnosta. Asioita voidaan opettaa myös käsityön varjolla. Olihan meilläkin ennen tieteen ala: käsityökasvatus. Mutta ei enää. Kuulemma käsityön suosio laski lakkautuksen seurauksena. Kaikki ei ole onnistunut, kuten kansalaiskoulu, mutta voisiko olla jokin hybridi malli. Ja muistaa se brittien työläisnuoriso, joka kuitenkin matalasta koulutustasostaan menestyi, silloin kun oli työpaikkoja tarjolla.
Nykyään on kyllä sillä tavalla ettei ainakaan vakkaritöihin oteta, mikäli ei ole keskiasteen tutkintopapereita. Ts. lukemisen pitäisi kiinnostaa siihen asti. Mikäli ei kiinnosta, pitäisi selvittää erilaisin testein mistä kiinnostamattomuus johtuu. Onko taustalla masennusta, keskittymisongelmaa, oikein diagnoosia ja hoitoa vaativia häiriötiloja. Etenkin tytöillä jää esimerkiksi ADHD usein diagnosoimatta, koska oireita ei tunnisteta.
Tietysti voi menestyä matalasta koulutasosta huolimatta, jos on intoa ja motivaatiota. Sitä harvemmin löytyy keneltäkään, jota opiskelu ei sitten yhtään kiinnosta.
Helsingin kaupungilla oli ja on ehkä vieläkin työtoimintaa nuorille sosiaalitoimen asiakkaille. Siis avustetaan työpaikkojen haussa. Tällainen tukimuoto pitäisi olla enemmänkin käytössä. Töiden ohella on aikaa ajatella elämänsä suuntaa eikä olla kotona ilman koulutusta, tyhjän panttina.
- Sheena
Aina maksan vuokran sähköt jne ja ruokaan katson,että jää rahaa.
Masennus, tuleeko se suomalaisille perintönä vai vaikuttaako pitkä pimeän aika?
Tilastoista näkee ettei tuo ongelma ole harvinainen, viime vuoden tilastossa tehtiin uusi Suomen ennätys.
"Kelan tilastot osoittavat, että vuonna 2023 masennuslääkkeitä söi Suomen väestöstä jo joka kymmenes. Masennuslääkkeitä käyttävien määrä ylitti uuden rajapyykin, kun lääkkeiden käyttäjiä oli ensimmäistä kertaa yli 600 000. Kyse on kaikkien aikojen huipusta."
Kyllä lapsena koettu rakastettuna oleminen turvallisessa kasvuympäristössä voi ehkäistä myös masennusta. Lapsena koettu turvallinen olotila ja aktiiviset harrastukset johdattelevat lasta terveempään nuoruusikään. Opittuja käytäntöjä, aikuisia jotka tuovat omalla opetuksellaan terveempiä elintapoja ja elämän visioita.
A V
Suomessa taitaa olla 18-66 vuotiaita noin 3.4 miljoonaa.
Luulisi tuon olevan se yleisin ikä jolloin masennuslääkkeitä syödään, tuskin lapset syövät?
Aikuisikäisten määrä masennuslääkkeiden käyttöön lisääntyy, ja on ihmisistä yli 15 % jos pienet lapset karsitaan pois.
Luulisi työikäisillä olevan eniten ongelmia, lapsena ja eläkkeellä vain vihellellään ilman huolen häivää.
Hyvä että on positiivisia kommentteja. Ne nistit siellä mun metsässä vetää viivaa, syö kertsareilla mitä ovat saaneet varastettua ja lämmittelevät pinoissa olevilla polttopuilla. Liekö varastettu mopo talvehti kuusen alla ilman kilpiä. Kerran oli selkeät lapsen jäljet varmaan kätkölle...
Kirjoitan tätä näin, jotta elämän realismi pysyisi kommentoijien mielessä. Tällaista näkee vain sellaiset, jotka jostakin syystä ovat ongelmien ytimessä. Ns. auttajat eivät uskalla edes sinne "puistikkoon" mennä.
Jos elämä onjo lähteny pois raiteilta ja vuosien työn tulos et saanu okeille raiteille.
Asiaa ei edesauta, päinvastoin jos kohdalle osuu kusipäiset hoitaja/lääkäri jotka vittuillaksee katkasee sun lääkityksen ja estää hoitoonpääsyn!
Syystä että olet halunnut tarkistaa omat potilastiedot/vaihtaa lääkärin/hoitajan.
Niinivaara/nurminen..
Kelle nalli napsahtaa..
Jos tulee huonot kortit syntyessä jo, niin ainoa keino selvitä elämässä on huijata, bluffata, kuin Texas Hold'Em -pokeripelissä.
Elämä voi toisiaan mennä alamäkeen vaikka olisi kuinka hyvät kortit jaettu. Tai sujua suorastaan loistavasti surkeista lähtökohdista huolimatta.
Kaikkein parasta olisi ennalta ehkäistä huumeongelma. Se tapahtuu kenties parhaiten tiukoilla kotiintuloajoilla, pitämällä muksut kiinni terveellisissä harrastuksissa, kuten urheilussa. Sekä keksimällä erilaista vanhempien/vanhemman kanssa suoritettavaa toimintaa. Lapsia, vanhempiakin lapsia, pitää vahtia haukkana ja oltava tuntosarvet aina koholla.
Jo lapsesta asti kannattaisi muistuttaa, että jokainen on ajan myötä ennen kaikkea itse vastuussa siitä mitä tekee. Opetettiin sanomaan myös ei.
Jos kuitenkin huumeongelma kaikesta huolimatta tulee, niin huostaanotto tyyliin heti. Niin, ja jos nuori on huostaanotettu, häneltä otetaan puhelin pois eikä anneta mahdollisuutta lähteä hatkaan.
- Sheena
Minä olen kasvanut alkoholistiperheessä ja menettänyt molemmat vanhempani alkoholille. He jättivät jälkeensä pelkkää sotkua. Lapsuuteeni mahtui paljon kaikenlaista, myös väkivaltaa. En muista mistä lähtien olen pessyt itse omat pyykkini ja valmistanut ruokani. Minulla ei ollut kotiintuloaikoja. Minä sain juoda alaikäisenä kotona. Valvoin vuosikaudet aamuun asti kuunnellen vanhempien kännistä raivoamista. Minun kanssani ei koskaan tehty läksyjä eikä minua kannustettu mihinkään sen erityisemmin.
Kaikesta tästä huolimatta en pidä vanhempiani pahoina ihmisinä. He olivat rikki ja sairastuivat. Heillä ei ollut voimaa vastustaa sisäistä kipua. Eivät he välinpitämättömiä olleet vaan toivoivat aina meille lapsille parasta. Ei meidän perheestä myöskään koskaan rakkautta puuttunut, vaikka vanhempani eivät lopulta osanneetkaan enää toimia kuten vanhemman kuuluisi. Ollessani ihan pieni, vanhempani olivat todella hyviä vanhempia. Tiedän, että heissä oli paljon hyvyyttä ja lämpöä.
Kenestäkään meistä lapsista ei tullut alkoholisteja. Olemme kaikki työssäkäyviä, korkeakoulutettuja ihmisiä. Me pärjäämme jokainen hyvin. Meillä on jokaisella perheemme ja toisemme sekä valtavasti ihania ystäviä. Meillä on vapaus elää itsemme näköistä elämää.
Ei meitä mikään erityinen pelastanut. Jos ajattelen omasta näkökulmastani, niin tajusin jo nuorena, miten tyhmää on pilata elämänsä juomalla tai käyttämällä muita päihteitä. Mitä elämän haaskausta. En halunnut sellaista itselleni ja valitsin toisenlaisen polun. Vannoin, että oma lapseni ei tule koskaan kärsimään alkoholin vuoksi ja se on pitänyt.
Olennaista mielestäni on ymmärtää, että jokainen on oma yksilönsä. Jokainen voi valita oman polkunsa. Tietenkin polku voi olla paljon kuoppaisempi, jos on paljon haasteita lapsuudessa, mutta on täysin mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä haastavista lähtökohdista huolimatta. Joskus siihen ehkä tarvitsee ulkopuolista apua ja on upeaa, jos sitä uskaltaa hakea, mutta tärkein päätös tapahtuu ihmisessä itsessään.
Kumman valitsisit: hyvän onnen vai jonkun taidon?
Molemmat ovat opeteltavissa.
- Sheena
Jos taidon mukana tulee erittäin huono tuuri, mikään ei onnistu kun i ole onnea mukana, kaikki menee pieleen.
Jos on hyvä onni niin kaikki onnistuu tuurillakin.
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1064592089894352&set=a.105163189170585
Potilassalaisuutta rikotaan nyt kahdella eri lakimuutoksella. Ensimmäinen antaa poliisille nykyistä laajemman oikeuden saada terveydenhuollosta potilaan henkilöllisyystietoja ja tietoja siitä, missä potilas on hoidossa.
Toisessa lääkäreiden ja muiden sote-ammattilaisten oikeus ilmoittaa poliisille salassa pidettäviä tietoja halutaan muuttaa lakiin perustuvaksi velvollisuudeksi. Tällä halutaan torjua lähisuhdeväkivaltaa.
Väkivallan ehkäiseminen ja henkilökunnan turvallisuuden parantaminen ovat erittäin tavoiteltavia asioita, MUTTA näihin lakihankkeisiin liittyy yksi iso ongelma:
Ilmoitusvelvollisuuksia on tulossa lakiin, mutta niiden vaikutuksista ei ole tehty riittäviä vaikutusarvioita.
Ensimmäinen lakimuutos on jo juntattu läpi ja toinenkin näyttää etenevän kohti maalia ilman että tiedämme, miten ne vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen.
Lakisääteisillä ilmoitusvelvollisuuksilla voi olla vaikeasti ennakoitavia seurauksia. Mitä jos käy niin, että ihmiset eivät ilmoitusten pelossa hakeudu hoitoon? Tämä rikkoo myös potilaan ja lääkärin välisen luottamuksen: potilas ei välttämättä uskalla kertoa asioiden oikeaa laitaa, jos pelkää (ja tietää), että lääkäri vuotaa asiat poliisille.
Tietoa olisi voitu kerätä jo vuosien ajan. Lääkäreillä ja muilla sote- ammattilaisilla on ollut vuodesta 2015 lähtien OIKEUS ilmoittaa poliisille välttämättömiä salassa pidettäviä tietoja, jos niiden avulla voidaan arvioida tai ehkäistä henkeen tai terveyteen kohdistuvaa uhkaa.
Näitä ilmoituksia ja niiden seurauksia ei kuitenkaan ole kirjattu ja/tai seurattu tavalla, joka mahdollistaisi ilmoitusten vaikuttavuuden kunnollisen arvioinnin. Emme siis tiedä, kuinka usein ilmoitukset ovat ehkäisseet väkivaltaa, tai ovatko ollenkaan? Emme tiedä, millaisiin toimenpiteisiin poliisi on niiden perusteella ryhtynyt tai missä nykyisen järjestelmän pullonkaulat ovat.
Ensin jätettiin selvittämättä, kuinka nykyinen järjestelmä toimii. Nyt sama oikeus halutaan muuttaa lakisääteiseksi velvollisuudeksi tietämättä kunnolla, mitä sillä saavutetaan tai millaisia haittoja siitä voi seurata.
Kusipäiset lääkärit/hoitajat käyttää valtaansa väärin ja on laittanu vittuillaakseen arkaluontoisia potilastietoja kaikkien nähtäville.
Valitukset valvira,huss,potilas asiamies eivät johda yhtään mihinkään.
Kannattaa puntaroida tarkkaan "hoidon" hyödyt ja haita. Sitä todellaki on haittaa ku noi kusipäät leimaa sut loppuelämäks öö-luokan kansalaiseks=mamujen,rikollisten ym. alapuolelle.
Minusta se, että lähtökohtaisesti aina oletetaan, odotetaan jotain tapahtuvan ulkopuolelta, yhteiskunnan tai jonkun tekemänä on nykyvitsaus, mikä on tähän nimenomaiseen kansaan iskoistettu.
En tiedä mitään muuta utopiaa, mikä tuota olisi päähän tuputtanut kuin rajsnaapurin metodit, minne kyykittiin 2022 kevääseen asti.
Ne ketkä huutaa nytkin, että hallitus ei tee mitään ja kaikki menee väärin on niitä, jotka odottaa kaiken tapahtuvan muualtakäsin...
Tehkää itse kaikki elämänne paremmiksi... sekin aika kun vollotatte, voisitte tehdä itsenne eteen jotain.
Ehkä taustalla monesti on ns. kohtalo. Ja ei sellaista voi muuttaa. Mikään yhteiskunta ei nykyteknologialla vielä pysty estämään sitä, että päihteet joillekin ovat houkutteleva ratkaisu. Ymmärrän että se tuntuu kylmältä, mutta jotkut asiat on vaan parempi hyväksyä kun muuttaakaan ei voi.
Mistä sekin johtuu, että päihteet tuntuvat niin hyviltä joidenkin mielestä?
Kyllähän pari lasillista viiniä silloin tällöin on mukava lisä elämässä, mutta elämästäni ei puuttuisi yhtään mitään, vaikka en koskaan saisi alkoholia.
Kuka VOI pitää siitä tunteesta, jonka reippaampi alkoholin käyttö saa aikaan kehossa ja mielessä?! Uni on huonoa, keho kuivuu, meditointi ei onnistu normaalisti, väsyttää. Ja kaikkea muuta inhottavaa.
Niin jotkut keksivät että tämä on se juttu elämässä. 😵 En voi ymmärtää. 🤔
🦄
Meissä on biologisia eroja. Kaikkea ei voi ymmärtää omista lähtökohdistaan. Olen sen verran ollut päihteissä että ymmärrän, että maailma voi siinä tilassa näyttää hiukan paremmalta, olo kevyeltä tms. Mutta omalta kannaltani "kustannus" on suurempi kuin "hyöty". Mutta jonkun muun kannalta tilanne voi olla toisin.
Ehkä evoluution kannalta viehtymys päihteisiin voi olla jopa edullinen piirre. Siitä näkökulmasta ei kannata ihmetellä, jos kyseiset geenit yleistyvät.
Pitäisi ihan itse ottaa vastuu itsestään.
Ensin prseillään kaikki pieleen ja sitten valitetaan kun yhteiskunta ei auta. Ja kun auttaa, prseillään lisää, koska yhteiskunta sitten auttaa.
Nöf 🐷
Osa ihmisistä on sitä mieltä, että vastuun ottaminen itsestä on "yhteisöllisyyden puutetta".
🦄
Varmaan, ja ei elämä ole pelkkää ylä tai alamäkeä kenellekään.
Viimeistään 70-ikävuoden jälkeen alkaa selkä olla enemmän mäkihyppääjille tutummassa etukenossa, alamäkeenhän nekin hyppää?
Alamäet ovat vain ajan kysymys. Elämä on.
AV
Yhteisöllisyyden puutetta?
No oho. Eli yhteisössä pitäisi aina olla joku äitihahmo paapomassa ja hätistelemässä? Tai isähahmo suojelemassa? (<--Päästäänkin uskontoon.)
Minä tuppaan vähän ärsyyntymään aikuisiin ihmisiin, jotka ottavat lapsen tai vauvan roolin.
Nöf 🐷
Tilanteet voivat olla ihmisillä jopa suvuissa monimutkaisia, ylisukupolvisia huonojen lähtökohtien kasautumia.
”Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia” tarkoittaa näissäkin tilanteissa, että jos ihmisellä on ollut alun perinkin vähän kykyjä, tietoa, ymmärrystä tai muita edellytyksiä, häneltä ei pitäisi odottaa enemmän kuin mihin hänen lähtökohtansa riittävät.
Pitää vaatia sopivasti suhteuttaen, mutta ei mahdottomia.
-Thinksy
Sun juttujas taas... 🙄
Kun luistaa hyvin alamäkeen, pääsee seuraavan ylämäen sillä samalla vauhdilla vielä ylös.
Eiku? 😄
Nöf 🐷
Olen osittain eri mieltä.
Joidenkin on tehtävä enemmän töitä pärjätäkseen kuin toisten. Silloin _pitää_ tehdä enemmän töitä.
Jos on oikeasti älyltään rajoittunut, tai liikuntakyvyltään, niin asia on toinen.
Nöf 🐷
Kaikkien ei ole järkevää pyrkiä ison yrityksen johtoon. Ihan yhtä tärkeitä ovat vähemmän kouluttautuneiden työt. Kunhan huolehtii itsestään.
Ja aina ihmisillä on jotain murheita... kaikilta kuolee vanhemmat, ellei sitten itse kuole ensin. Välillä rahaa menee enemmän, välillä vähemmän. Ihmissuhteet katkeavat, sairastutaan. Jos on yhtään vastuuntuntoa, varautuu jollain tavalla. Koska tuo on normaalia elämää. Pudotus on sitten hiukan pehmeämpi.
Nöf 🐷
Niin. Mieti vaikka nimimerkkiä Todellavaikeeta. Tuolla toisessa ketjussa hän nimittelee minua minkä näppäilyltään ehtii, koska olen sitä mieltä, että naisten täytyy saada päättää seksuaalisuudestaan.
Hän ja monet muut incelit pitävät "itsekkyytenä" sitä, että naiset eivät lankea heidän syliinsä tahdonvoimalla. He pitävät itsekkyytenä ja yhteiskunnan rappiona sitä, että ihmiset saavat vapaasti päättää elämästään.
Nimimerkille Todellavaikeeta se on selvästi yhteiskunta ja sen sopimukset, joiden pitäisi tuoda naiset hänen syliinsä. Hän vastustaa lainsäädäntöä, joka takaa naisille itsenäisyyden ja ruumiillisen koskemattomuuden. Hän kehystää tuollaisen lainsäädännön poliisien resurssien tuhlaamiseksi.
Ihan täyttä lapsellisuutta ja kyvyttömyyttä ottaa vastuuta itsestään.
🦄
"Joidenkin on tehtävä enemmän töitä pärjätäkseen kuin toisten. Silloin _pitää_ tehdä enemmän töitä."
Se on juurikin näin.
🦄
TV:n jutuista on selvinnyt, että tyyppi on seksuaalirikollinen. Että siitä lähtökohdasta...
Nöf 🐷
Kaikki lapset eivät aloita samalta viivalta.
Tutkimusnäyttö on varsin selvä: lapsen sosiaalinen ja taloudellinen ympäristö on yhteydessä hänen oppimisedellytyksiinsä ja koulumenestykseensä.
Taustalla eivät ole vain raha ja materiaaliset resurssit. Vaikutuksia välittävät esimerkiksi perheen stressi, vanhempien mahdollisuudet tukea oppimista, kielellinen ja kognitiivinen ympäristö, koulu, asuinalue ja vertaisryhmät.
Mutta tämä ei tietysti tarkoita, että tausta määräisi automaattisesti lapsen kohtalon. Se vain tarkoittaa, että juoksukilpailussa toiset lähtee juoksemaan pari kierrosta muiden jäljessä ilman kenkiä. Olisi epäreilua vain todeta heille, että opetelkaa juoksemaan kovempaa.
Erojen tasaus vaatii ympäristöltä satsausta. Hyvällä koululla, turvallisella ympäristöllä ja tuella voidaan tasata lähtökohtien eroja.
Tutkimusta: OECD/PISA 2022; Bernelius (2013); Bernelius & Kauppinen (2019); suomalaiset rekisteritutkimukset lapsuuden köyhyyden ja koulutuksen yhteydestä; 326 tutkimuksen meta-analyysi sosioekonomisen aseman ja koulumenestyksen yhteydestä.
-Thinksy
Ei kaikkien tarvitse olla tasapäisiä. Eikä saakaan, porukka olisi aivan ääliöitä jos siihen lähdettäis.
Jokaisen täytyy oppia tulemaan toimeen omillaan, jollei äiti hoida. Tai hoitolaitos. Yksi jakaa osa-aikatyökseen mainoksia ja toinen on pääministeri. Kaikki eivät voi olla presidenttejä, mutta jonkun täytyy.
Kumma ajatus, että ihmiset olisivat pohjimmiltaan samanlaisia. Tuo ei ole totta.
Toiset ovat syntyjään lahjakkaampia joissain asioissa kuin toiset. Perimälläkin on vaikutusta, ja ympäristöllä. (Ja perimään vaikuttaa mm. erilaiset kemikaalit, joita duunarit käyttävät töissään. Päihteitä unohtamatta. Ja kun nyt tehdään lapset 30+ vuotiaina, niin kemikaalikertymä on jo aikamoinen.)
Pisa-testissä rikkaiden lapsilla osaamisen lasku oli nyt suurinta.
Nöf 🐷
Ns.sosiaalinen sokeus on tässä yksi asioiden yhteinen nimittäjä. "sosiaalisesti sokea ihminen ymmärtää usein ihmissuhteen olemuksen ja sen dynamiikan väärin"
Voidaan ajatella että tässä: tvllä on ulkoapäin tehtyjen havaintojen, mallioppimisen kautta käsitys että naisen saa, jos on hyvä täky (vrt. pilkkisyötti :) silloin nainen kiinnostuu ja "rakastuu". Peruskoulussa havaintonsa mukaan riitti tä'yksi (noinko tuo taivutetaan:), kun mies osasi uhota ja/tai oli muita vahvempi. Se elää hänessä vieläkin, riittäisi suhteen alkustartiksi jos vaan jaksaisi nostaa penkistä enemmän kuin muut.
Sosiaalinen sokeus on paljolti synnynnäinen. Muutama piirre
- suhteen syvyyden tunnistamattomuus, voi laiminlyödä läheisenkin suhteen, koska ei tunnista sen merkitystä toiselle, Tarve samanmielisiin voimakas, mm.incel-alakulttuuri
- vastavuoroisuus, keskustelu täysin yksipuolista eli "keskustelua", kommentoi vain "helppoja", ts.keksii kiertoteitä ja verukehtii laiminlyöden siten varsinaisen ongelmansa ratkaisun,.
- kuvakielen ja käsitteiden 'syvyyden' tulkinta ja käsiteyhteydet hankalia, koska sokeudessa lähtökohta sanojen ym,viestien tulkinnassa on "mieluiten ääripäitä myöten ja kirjaimellisesti".... Huumorintaju heikko.
- ei ole pidäkkeitä kehitellä omia syy ja seuraus- 'mieliteorioita'
Kuten näkyy, tämä on laaja alue, ja siksi muutama suora AI-lausekin on välissä tukena
Arvelen, että ilman ulkoista tukea tuosta 'miellemelskasta' kaikkineen on vaikea omin voimin päästä irti.
”Kumma ajatus, että ihmiset olisivat pohjimmiltaan samanlaisia. Tuo ei ole totta”.
Kumma se on minustakin, en nimittäin missään kohtaa väitä, että näin olisi.
Idea oli se, että ihmisten lähtökohdat ovat erilaiset ja se tulisi yhteiskunnassa huomioida tasoittamalla eroja siten, että jokaisella olisi elämisen edellytykset.
-Thinksy
Meillä on jo ilmainen koulutus, terveydenhuolto, toimeentulotuki, sosiaalihuolto.
Kovin on kommunistinen ajatus, jos pitäisi alkaa painamaan huippuoppilaiden opetusta alas siksi, että joku toinen on lahjattomampi, tyhmempi tai laiskempi.
Nöf 🐷
Suosittelen muuttamaan muutamaksi vuodeksi vaikka Kurviin. Näkee paraatipaikalta peukkujengin touhun. Veikkaan, että sen jälkeen se ymmärrys ja empatia heitä kohtaan karisee aika nopeasti.
Kyllä aikuiset ihmiset tietävät, mihin ryhtyvät.
Jotkut haluavat pohjamutiin, koska se on jokin juttu.
No.
Ihminen voinee valita seuransa:
viikonloppujuhlijat (sammumiseen asti),
riidanhaastajat (fyysisiä tai henkisiä arpia),
karkea käytöksiset (kiroilu, halvekeivalta kuullostava puhe, kiukuttelu yleistyy)
rahapulaiset (kun täytyy näyttää ja laittaa juomikeihin, kaikenmaailman tapahtumslippuihin toponsa, muuttuu seurassa rahattomaksi.
On mielenkiintoista ja käsittämätöntä, että pohjalle menoon on tunkua.
Eihän pubeihinkaan olisi menoa, jos ihmiset valitsisivat tällaisen minunlaiseni 'tylsän elämän'.
Pätee sekä miehiin että naisiin.
Huuruissa olon ihanuus?
Voi valita.
Vilma
Kerro kenen kanssa kuljet, sellainen olet. Olen vahvasti tätä mieltä.
(Kaappasin muistista jonkun sanoman)
"Vakka kantensa valitsee"!
Noinhan asiat käytännössä etenevät.
"Seura tekee kaltaisekseen".
Ja yksilön jatkuva muiden hyväksynnän hakeminen tukee teoriaa.
Olet havainnut saman asian kuin itsekin. Missä tahansa yksilön elämänvaiheessa voi kiskoille osua vaihde jota kääntämällä elo muuttuukin aivan kummalliseksi.
Yksilö ei välttämättä itse halua pohjalle. Sinne joudutaan. Valintojen, joita hän ei itse edes aina tee, vaan jonkun ulkopuolisen vaikutteen saattamana.
Mies 65
Niinpä.
Mä jotenkin ajattelen, että jos ihminen on kuolemansairas, eikä kestä tietoa kantaa, saattaa elää kuin viimeistä päivää. Jotenkin perusteltua tuo mitä väliä. Se vaan, että niitä viimeisiä päiviä on vähemmän, jos antaa mennä vaan ja onko fiilis hyvä, sitä ei tiedä.
Vilma
Tuota käytöstä nimitetään "Täysillä päätyyn" -ilmiöksi.
Luulen sen kuitenkin liittyvän yksilön elämänvaiheeseen. Jotkut elävät vain kuten totuutta ei olisi koskaan sanottukaan. Normieloa. Sitten vain hoidojaksot pitenevät ja lopulta "sisätautiosasto 5" on loppusijoituspaikka.
Mies 65
Mikä sitten onkaan meidän kunkin lopputulema.
Sitähän toisilta voi edellyttää mitä vain. Entä itse.
Tylsä elämä, turvallinen elämäkö?
Vilma
"Varovaine elää vanhaks"!
Kertoo olennaisen kysymykseesi.
Mies 65
Niin. Surullista. En tiedä mite voisin auttaa heitä.