Paljon puhutaan ihmisten iästä ja siitä miten ikä tuo elämään muutoksia. Muutokset ovat arvoon perustuvia, käyttäytymiseen liittyviä, odotuksiin liittyviä asioita ja tilanteita.
Mikä on mielestänne se ikä jolloin olisi joillekin liian vanha parisuhteeseen?
Ajatuksena se että joku 25-30 vuotias voi olla "sopiva" kaikille, ei ole mitään lähtökohtaisia esteitä pariutua kenenkään kanssa. Toisen halutessa jotain, voisi iän puolesta kaiken vielä toteuttaa.
Itse ajattelen jo olevani yleisesti liian vanha parisuhteeseen, ja siihen on jo syynsä.
Moniko palstalainen tuntee olevansa jo niin vanha, että joutuisi jo tekemään "luettelon niistä asioista" mikä ei enää itselleen suhteissa sopisi:)
AV
Mikä on mielestänne se ikä jolloin olisi joillekin liian vanha parisuhteeseen?
Ajatuksena se että joku 25-30 vuotias voi olla "sopiva" kaikille, ei ole mitään lähtökohtaisia esteitä pariutua kenenkään kanssa. Toisen halutessa jotain, voisi iän puolesta kaiken vielä toteuttaa.
Itse ajattelen jo olevani yleisesti liian vanha parisuhteeseen, ja siihen on jo syynsä.
Moniko palstalainen tuntee olevansa jo niin vanha, että joutuisi jo tekemään "luettelon niistä asioista" mikä ei enää itselleen suhteissa sopisi:)
AV
Vastaukset 41
Vanhimmat
Minä oon auttamattomasti liian vanha parisuhteeseen, nykyinenkin käy usein "työstä" ja uutta en missään nimessä haluaisi. En kertakaikkiaan vaan enää jaksa toisen ihmisen jatkuvaa huomioimista, en millään itkemättä ja pieremättä verta.
Jasu
Ja kun täällä pääsee lukemaan ihmisten syvempiäkin ajatuksia, niin varmuus vaan korostuu siitä ettei jaksa ketään eikä mitään ihmissuhde viritystä. Tuttukin tuntuu tosiaan sille, kun voisi työntää komeroon ja laittaa oven lukkoon. Kärjistetysti tietenkin.
Jasu
Totta, usein ihmiset pitävät tärkeämpänä sitä miten se vastapuoli voisi tuottaa asioita itselle, ei päinvastoin. Pitäisi itseään jotenkin erinomaisena miljoonien ihmisten joukosta, vaikka harva ulkopuolelta katsova niin tekisi ja samaan päätyisi.
Henkinen tasapaino ajatuksissa ja käyttäytymisissä voi olla täynnä itsekkäitä lähtökohtia.
Parisuhteissa kun tulisi olla ajoittain myös epäitsekäs, ajatella vain kokonaisuutta ja sen hyvinvointia. Toisinaan se kokonaisuus menee omien asioiden edelle, aika useinkin.
AV
Mulla on ollu lapsesta asti paha tapa laittaa kaikki aina itseni edelle ja nyt se sitten kostautuu näin. Totaali väsymisenä ihmisiin.
Siksi annan luvan nyt viimein itselleni sanoa, että vittu kun vituttaa aina huomioida teitä muita. 😠😆
Jasu
:)
Tuo kuuluu normaaliin parisuhteeseen, aika kun on oltu yhdessä jo pitkään. Totuttu jo toisiinsa, pari muksua ja elämä taaplaa samaa kaavaa ilman mitään yllätyksiä.
Kyllästyykö ihminen liian turvaisaan olotilaan, odottaa muutosta johonkin parempaan, eikä näe enää kaikkea elämän kauneutta mikä ympärillä olisi?
Monihan elää tavoitellen juuri sitä mikä sinulla on juurikin nyt? Kun se saavuttaa, tuleekin olotila ettei se kaikkea tainnut merkitä suhteessa onnellisuuteen...
Mjoo, kaksi ihmistä ja molemmilla sama vastuu. Vaikeaa on asioita muuttaa, kun on yhteistä taivalta jo kilometrejä takana.
Vaikeaa löytää positiivisia laatusanoja kumppanista? Tulee ne negatiiviset ensin pinnalle?
AV
Kyllä niitä kehusanoja minulta löytyy, mutta toki edellyttää että kumppani ottaa itsestään laiskottelijan ulos ja panostaa enemmän meihin, kun itseensä.
Vaikea kehua ihmistä joka ei paljon jaksa panostaa yhteiseen aikaan, mutta odottaa valmista toiselta. Olen alkanut kaivata yksinoloa pelottavan paljon.
Jasu
Niin ja onhan vielä sekin miksi minun ei edes kannattaisi olla missään suhteessa, seksuaalisuuteni sammuminen. Se on kauhean iso asia monille, mikä minulle ei merkitse yhtään mitään.
Jasu
Se on monille tärkeää, jopa liiankin tärkeää.
Mutta, joskus taas ymmärtää sen yhteisen hyvän eikä anna asian liian paljon häiritä, vaikka tasapainoa ei tässä asiassa kahden ihmisen välillä olisi.
Varmaa on vain se, että haluava on aina odottavalla kannalla:)
Tuosta ei kannata ainakaan mitään syyllisyyttä potea.
Tämäkin asia kuuluu normaalin ymmärtämisen piiriin.
AV
😂 tulee kanssa toisinaan ajateltua samaan tyyliin, ääneen en ole vielä sanonut. Sen verran on kyllä lipsahtanut että "katsotaanpas sitten tulevaisuudessa miltä itsestänne tuntuu tässä iässä toisten perään katsominen" 😂.
Välillä ei kyllä kiinnostaisi olla vastuussa kenestäkään, tunne menee parhaiten ohi kun tuumii vastavuoroisesti että "hei oikeastaan hienoa että minulla on ihmisiä joista voin olla vastuussa"
Tilanne taas fifty sixty 😁 ja meno jatkuu entisellään
Nojuu, en minä podekkaan syyllisyyttä asiasta joka nyt on ihan päätöksistäni riippumaton. Ei pissakaan tule, jos ei pissata. 😃
Mutta järkeni mukaan ei sellainen suhde välttämättä toimi muutenkaan, missä roinen on seksitön ja toisen pitäisi sekstailla vasten tahtoaan.
Aika heikko homma.
Jasu
Juuri noin! 😂👍
Välillä on mahtavaa, välillä tuntuu että ei jaksa milliäkään enää. Ja ikä on kyllä syypää, ei oikeesti jaksa ja ei oikeesti enää meinaa nöyrtyäkkään kaikkeen kun vaatii liikaa venymistä.
Jasu
Ensin pitäisi määritellä mikä/mitä on parisuhde?
Minusta tuo termi merkitsee monelle erilsisia asioita...
Minusta parisuhde terminä on kuin termi vaate esimerkiksi...se ei kerro muuta, kuin että se puetaan päälle. Mutta se voi olla housut, paita, sukat jne...
Ikä ja elämäntilanne ei taas ole verrannoillisia. Mä olen 46 v ja isä, mutta kaikki 46 vuotiaat ei ole isiä...minulla on ollut yli vuoden suhteita 3 kpl tähän ikään, jollain ei yhtään...
Tuo kysymys on samanlainen kuin kummelista tuttu kysymys: "onko kymppi paljon vai vähän?"
Sitä sinun tulisi varmaan nyt kysyä ensin itseltäsi?
Eihän kukaan toinen tiedä mitä parisuhteista ajattelet.
AV
No on minulla oma kuvani siitä, mutta en voi vastata sinun aloitukseesi mitään, ilman sinun määritystä mitä parisuhteella tarkoitat.
Ihmiset usein vastaa toisille kysymyksiin omin määritteiden perusteella. Ja jos määritteet ei vastaa, ei puhuta siis samasta ydinasiasta...
Esimerkki:
Jos sinulle parisuhde on yhdessä asumista ja toiselle sitoutuminen muuten vain toiseen, mutta erillään asumistakin, niin onhan kyse erilaisesta asiasta... kumpikin voi nimittää sitä "parisuhteeksi", mutta käytännössä niitä ei voi verrata.
Kysyin "tekisittekö lista asioista jotka eivät sinulle suhteessa enää sopisi".
Yhdessä-asuminen voi kuulua listauksen piiriin, jos kokee ettei haluaisi enää niin parisuhteessa tehdä?
Ei rakkaus katso ikää eikä laske ryppyjä. 😄
Esimerkiksi leskeytyessään, ikääntyneet miehet solmivat uuden parisuhteen nopeammin kuin naiset vastaavassa tilanteessa. Ehkä siksi, että ikääntyneillä miehillä on enemmän valinnanvaraa.🤔
Ehkä on niin, että mitä kauemmin on yksin, on parisuhde sitten päättynyt eroon tai puolison kuolemaan, ihminen tulee ikään kuin mukavuudenhaluisemmaksi, koska ei tarvitse päätöksissään ottaa kumppania huomioon. Silloin nousee kynnys uuden parisuhteen aloitukseen tai edes etsimiseen, ellei kohdalle osu jotenkin poikkeuksellisen kiinnostava ihminen.
Olen siis sitä mieltä, että täysi-ikäisyyden jälkeen ikä ei sinänsä vaikuta uuden parisuhteen solmimiseen. Ei kykyyn eikä haluun. - Terveysmurheet saattavat vaikuttaa enemmän ja tietenkin myös oman talouden epävarmuus ym. syyt.
Totta, mutta kyllä yleisesti ajatellen se ikäkin jotain merkitsee.
Esimerkiksi en itse haluaisi enää suhdetta naiseen joka haluaisi lapsia.
Tämä on ikäkysymys ja arvio siitä olisiko lapselle oikeudenmukaista tehdä lapsia miten vanhoina. Ei välttämättä jaksaisi tehdä kaikkea tarvittavaa, ja se seuraaminen aikuisuuteen olisi epävarmempaa.
Tämä olisi se yksi ehdoton vaatimus, ei enää mitään vauvakuumetta omaavia:)
AV
Eihän tuo tarkoita sitä, että toinen olisi liian vanha tai toinen liian nuori parisuhteeseen. Kumppania täytyy vain harkita tarkemmin, oman elämäntilanteen mukaan.
Joku on voinut saada lapsia hyvin nuorena ja toinen ikääntyneempänä. Mies vaikka viisikymppisenä tai vanhempanakin. - Jos hän on etsimässä uutta parisuhdetta, nainen voi kokea, että ei enää viisikymppisenä jaksa tai halua alkaa kovin pienen lapsen äitipuoleksi. - Lapset kun ovat yleensä aina niin olennainen osa vanhempiaan, että uudessa parisuhteessa he tulevat sen "mukana" ja siten vaikuttavat parisuhteen edellytyksiin.
Niin, tuo kysymys tulee casta kun on kyselty parisuhteesta...
Toisille mitään ei tarvitse "poistella", kun se on jo parisuhde...
Minä olen täällä pari kertaa ainakin laittanut aloituksen: "määritelty suhde". Ja se ideana tökkää ihmisille. Silti jokainen haluaisi rajat tietää... joistain ne pitäisi "automaattisesti" tietää ja jopa loukkaantuvat, jos niitä ei toinen tiedä....
Mutta kyse on minusta caan siitä, ettei kaikkia sanoja/termejä ole tarkoin määritelty ja niihin jää tulkinnanvaraa...sitten niistä tulkinnoista saa kivasti aikaan draamaa, kaaosta ja muuta älytöntä...
Sikäli tuo ikä voi tuoda kokemusta, että tietää kompastuspaikat....
Totta, lapset ovat mielestäni tärkeämpiä mitä yksikään nainen.
Naisia kun saa helpommin mitä esimerkiksi 9-vuotiaan hymyilevän tyytyväisen touhukkaan.
Suhde lapseen on myös erityinen, siinä on paljon sellaista mitä suhteessa puolisoon ei ole.
Ja kyllä, moni 50 mieskin ajattelee ettei enää jaksa tai halua alkaa kovin pienen lapsen isäpuoleksi, tai isäksi. Moni varmasti vielä toisaalta vielä jaksaisi. Eli tästä huomaamme jo erilaiset ajatukset, ja jako on selviö.
AV
En tiedä johtuuko se valinnanvarasta pelkästään, vai siitä etteivät naiset enää halua seksiä, toisin kuin miehet.
Kyllä tuntuu vanhatkin naiset haluavan...ei tietenkään kaikki.
Kyllä näin uuden vuoden alkajaisiksi koen just nyt pientä surua siitä että ei ole sitä omaa erityistä kumppania. Huomenna taas oon sitä mieltä että sinkkuus on parasta ikinä. Edelleenkin oon sitä mieltä että sellainen sitoutunut kevytparisuhde vois olla mun juttu 😃 Ei virallista yhdessäasumista, mut täysi luotto ja kunnioitus toiseen parisuhteen osapuoleen. Vapaus ja sitoutuminen samassa. Ei näitä vaan koskaan löydy. N32
Minulle vapaus parisuhteessa olisi sitä etten harrasta seksiä, en parisuhteen toisen osapuolen kanssa, enkä kenenkään muunkaan kanssa. Parisuhteen toinen osapuoli voisi ihan vapaasti harrastaa seksiä kenen kanssa tahansa.
Toihan on vain sopimuskysymys. Joskin jossain määrin sama ongelma kuin mulla, mistä omanlaisen tyypin löytää? Varsinkin kun on luonteeltaan kaikkea muuta kuin itseään tyrkyttävä/esille tuova. N32
Se on seurustelua, kuten nuorena kun ei asuttu yhdessä. Sellaistahan se suurimmalla osalla taitaa olla nuorilla erityisesti, mutta toimii vanhemmallakin iällä.
Jasu
Ilmankos oon sitten sitä vailla, jäi nuorempana seurustelut seurustelematta. Eihän sitä voi peppu edellä puuhun kiivetä vaan asiat pitää tehdä järjestyksessä. N32
Eräs teki juttunsa juuri pehva edellä :)
https://www.stara.fi/2025/01/01/marika-fingerroosin-peppukuva-keraa-huomiota/#google_vignette
Haha, no joillakin se sitten kai toimii... :D
N32
Heh, no syykin selvisi. 😉
Ei vainekaan. Ihmiset keksii kaikenlaisia termejä suhteilleen, mutta itse nään vakiintuneet suhteet seurusteluna tai sitten avoliittoina, avioliittoina kun yhdessä asuu. Se miten tiuhaan ihmiset näkee ei minusta edes muuta tuota asiaa muuksi.
Jasu
Siis jos nyt itse asuisin mieheni kanssa eri osoitteissa, näkisin suhteemme seurustelusuhteena. Nyt kun asumme yhdessä samassa huushollissa kirjoillakin, olmemme avopari. Ajattelen näin suoraviivaisesti. 🙂
Jasu
Mm, tykkään selkeistä linjoista :D Varmaan jotakuinkin noin itsekin ajattelen.
N32
Liian vanha yhteen muuttamineen ja toisen sukulaisiin tutustumiseen. Ei haluaisi viedä vanhan suhteen rakenteita mihinkään uuteen.
Näin vasta unen, jossa vanha ihastus tuli kylään ja kertoi heittäytyneensä työelämän kärrynpyörästä vapaalle, koska koko elämä oli mielestään epävarmaa. Isä huikkasi miestä iloisesti sisään kahville, mistä olin vähän hapan, että pyytää sisään ilman minun lupaa. En yhtään huomannut ihmetellä sitä, että mies oli pukeutunut reissulleen kuin pertti neumann dingosta. Aika ihmeissäni olin siitä unessa, täysin valmistautumaton edes ajatukseen.
Pienenä yksityiskohtana vielä lisäisin, että yritin johdattaa hänet kolme kertaa muhinoimaan kanssani ja aina tulin joku keskettämään.
Ei tarvitse olla kummoinen unitulkki, joka kertoisi ettei ole aikaa, paikkaa, eikä tilaa.
Hyvää yötä palsta!
Itselleni toivon parempia unia 🙏
:)
Outoakin oudompi ajatus, että 25-30 vuotias muka olisi kaikille sopiva. Osalle tuo on jo ikäloppu ja toisilke liian kakara. Mutta siis, jos ajatellaan, että tuon pitäisi kelvata kaikille, niin ei sitten oikein ole liian vanhaakaan ikää.
Itselleni esimerkiksi sen "liian vanhan" (ja kyllä myös "liian nuoren") kohdalla ongelma ei ole se ikä, vaan erilaisuus. Elämäntilanteen yleensä totaalinen erilaisuus, elämänkokemusten suuri erilaisuus, elämänkatsomuksen suuri erilaisuus, elämän tavoitteiden suuri erilaisuus jne. jne. jne. Itseäni vain kymmenenkin vuotta vanhempi tai nuorempi, jonka kanssa noissa ei olisi iso ero, on harvinainen yksilö ja mitä suuremmaksi ero kasvaa, niin sitä harvinaislaatuisemmasta erikoisyksilöstä on kyse.
Olen täysin samaa mieltä. Siksi hauan ystävän johon ikäeroa on vain muutama vuosi!
Hän nainen on joka vuosi sopivan ikäinen. Toivon että minäkin.
Vedän rajan ihan vaan fyysiseen haluun ja kykyyn sekä psyykkiseen mielenkiintoon.
Nämä kun loppuvat, niin en näe mitään syytä parisuhteelle.
Ja noiden loppuminen ei ole kiinni iästä.
-keinovaginamies-
Fiksu ajatus, noinhan se kai yleisesti on.
AV
Noin se hyvin todennäköisesti on nuorempien ikäluokassa, mutta ikäluokassa alkaen 60v ja siitä ylöspäin se ei enää olekaan niin todennäköistä. Ilman seksiä pärjää oikein hyvin! Henkinen rakkaus on tärkeämpää!