Teetkö päätökset enemmän järjellä kuin tunteella vai toisin päin?
Jos nyt tekisin päätöksen pelkällä tunteella, tekisin ehkä järjellä väärin. Silti tuntuu siltä, että kuitenkin teen väärin. Tunne aiheuttaa lamaannuksen, joka estää järkeen perustuvat rationaalisen ja kylmänviileän ratkaisun.
Päätökseen liittyy kuitenkin riskejä, jotka on sitten kestettävä, menipä asiat miten hyvänsä.
Kyse on sellaisesta asiasta, joka on oikeastaan loppuelämän valinta ja jota ei voi enää perua. Jääminen nykytilaan olisi kaikista mieluisin, mutta valitettavasti kestämätön. Vähän kuin se vertaus siitä sammakon hiljalleen keittämisestä. Vielä tuntuu mukavalle, mutta on vain ajan kysymys, kun tilanne huononee ja kuppi menee kokonaan nurin arvaamattomin seuraamuksin.
Järkevintä olisi nyt nostaa kytkintä, vaikka siihen liittyykin huikeita ja pelottavia, mahdolisesti konkretisoituvia riskejä. Tunteella ajatellen, odotellaan vielä ja katsotaan ja odotellaan lisää jos vaikka jotain turvallisempaa tulisi, mutta siihenkin liittyy yhtä suuria riskejä, jotka konkretisoituvat vasta mahdollisesti myöhemmin.
Miten tässä nyt pitäisi toimia? Kumpaan pitäisi enemmän luottaa, aavistukselliseen järkeen potentiaalisesta mahdollisuudesta 'ehkä vaikeuksien kautta onnistua' vai tunteeseen, joka käskee pidättäytymään ja pysymään vanhassa, tutussa ja turvallisessa. Molempiin sius liittyy riskinsä!
Kumpi itse olet, tunnepäättäjä vai järkiajattelija, joka kykenee sivuuttamaan tunteet järjellisen päätöksen tieltä? Jälkimmäinen vaatii kylmähermoisuutta, jossa itkupillit eivät ole vahvoilla!
Jos nyt tekisin päätöksen pelkällä tunteella, tekisin ehkä järjellä väärin. Silti tuntuu siltä, että kuitenkin teen väärin. Tunne aiheuttaa lamaannuksen, joka estää järkeen perustuvat rationaalisen ja kylmänviileän ratkaisun.
Päätökseen liittyy kuitenkin riskejä, jotka on sitten kestettävä, menipä asiat miten hyvänsä.
Kyse on sellaisesta asiasta, joka on oikeastaan loppuelämän valinta ja jota ei voi enää perua. Jääminen nykytilaan olisi kaikista mieluisin, mutta valitettavasti kestämätön. Vähän kuin se vertaus siitä sammakon hiljalleen keittämisestä. Vielä tuntuu mukavalle, mutta on vain ajan kysymys, kun tilanne huononee ja kuppi menee kokonaan nurin arvaamattomin seuraamuksin.
Järkevintä olisi nyt nostaa kytkintä, vaikka siihen liittyykin huikeita ja pelottavia, mahdolisesti konkretisoituvia riskejä. Tunteella ajatellen, odotellaan vielä ja katsotaan ja odotellaan lisää jos vaikka jotain turvallisempaa tulisi, mutta siihenkin liittyy yhtä suuria riskejä, jotka konkretisoituvat vasta mahdollisesti myöhemmin.
Miten tässä nyt pitäisi toimia? Kumpaan pitäisi enemmän luottaa, aavistukselliseen järkeen potentiaalisesta mahdollisuudesta 'ehkä vaikeuksien kautta onnistua' vai tunteeseen, joka käskee pidättäytymään ja pysymään vanhassa, tutussa ja turvallisessa. Molempiin sius liittyy riskinsä!
Kumpi itse olet, tunnepäättäjä vai järkiajattelija, joka kykenee sivuuttamaan tunteet järjellisen päätöksen tieltä? Jälkimmäinen vaatii kylmähermoisuutta, jossa itkupillit eivät ole vahvoilla!
Vastaukset 64
Vanhimmat
Järjellä ja intuitiolla. Tunteet päästän valloilleen vasta, kun olen järjellä ja intuitiolla todennut riittävän turvalliseksi tehdä niin. Minut on petetty niin monta kertaa, kun olen tunteillut järjettömästi. Oppia ikä kaikki. Itseään ei kannata ehdoin tahdoin rikotuttaa.
Jasu
Oon äärettömän turvallisuushakuinen mitä tulee ihmissuhteisiin, kaikki jää pinnalliseksi jos yhtään vainuan epäkohtia tai epäluotettavuutta ja toinen aiheuttaa epävarmuutta tai merkityksettömyyttä asioissa mitkä mulle on sisäinen mittari onnistumiselle ja toimivuudelle. En ryhdy minkäänlaisiin epävarmuutta aiheuttaviin juttuihin tai juttuihin mistä puuttuu merkitys.
Pätee töihinkin. Eläimiin taas heittäydyn aina tunteella, kun tiedän eläimet luotettaviksi ja olennoiksi jotka ei tee mitään pahuuttaan, toisin kun ihmiset voi tehdä.
Olen itsekin sitoutuva ja suhtaudun ihmissuhteisiin kuten vaadin itseeni suhtauduttavan, merkityksellä ja turvallisella asenteella.
Jasu
Mun kanssa esim. parisuhteessa ei pärjää kuin täysin avoimet ja umpi rehelliset ihmiset, jotka kunnioittaa minua itsenäni. Kaverisuhteissa katson enemmän läpi sormien, koska kaverisuhteet ei ole mulle niin tärkeitä, enkä vaadi niin paljon kaverilta kun kumppanilta oikeanlaisuutta mm. arvoiltaan.
Jasu
Ootkö sä enemmän sitten sellaine puolison omistaja, jolta epäluuloissasi haluat pettämisen pelossa riistää oman elämän, kuten muut kaverisuhteet ja harrastukset ja vaadit nähdä kumppanisi puhelimen aamuin illoin mahdollisten pettämisviestien vuoksi?
Aika käsittämätön narsisti olet, jos tuollaista vaadit kumppaniltasi.
En, miten moista luulet? Nimenomaan luottamus pitää syntyä tekojen ja puheiden yhdenmittaisuudella, eikä vahtimalla. Jos mulla on tunne, että pitäisi vahtia, lopetan suhteen. Ei ole oikea.
Jasu
Mutta jos sitten paljastut paskanpuhujaksi ja kusettajaksi, et saa minua enää ikinä luottamaan itseesi. Ikinä. En kyttää en vahdi, mutten ole myöskään läheisesi.
Intuitio ja järki kertoo koska joku kusettaa mua ja yrittää valheilla ja pimityksillä luovia kanssani.
Jasu
Huomaan kyllä, koska jotain jätettiin kertomatta. Ja painan mieleeni sen.
Jasu
Ja minuun ei myöskään tehoa mielistely. Kiitän kyllä kohteliaisuuksista, mutta turha luulla etten näe niitten lävitse, että lankean mielistelyn lankaan ja suljen silmäni, en sulje ikinä silmiäni ihmisten kanssa. Sillä ristiriidat on hälyri. Älä puhu paskaa, älä yritä mielistellä, älä huijaa mua, jos kysyn jotain, sano vain mitä tarkoitat sillee mun kanssa tulee juttuun.
Jasu
Nyrkkisääntöni ihmissuhteille, jos yhtään epäilet tai jopa jo tiedät, ettet kykene olemaan mulle rehellinen kaikessa, älä edes lähesty mua. Älä kaverina, älä minään muinakaan, sillä se ei tuu kestämään mun kanssani mikä ei ole totta.
Jasu
Mulla oli joskus tuollainen. Sählysankari.
Mut jos et ole suhteessa. Kaikki ei sulle kuulu.
Epäluuloinen olet.
Parisuhteessa kuuluu. Jos kysyn jotain, kysyn saadakseni rehellisen vastauksen en mitään sepitelmiä. Mä hyväksyn inhimillisyyttä ja epätäydellisyyttä, mutten valehtelua. Mun kanssa valehteluun ei ole kellään mitään hyvää syytä. Joka luulee, että on erehtyy. Menköön valehtelemaan niille jotka tykkää valheista.
Jasu
Mä pidän minun vähättelynä epäluotettavaa käytöstä. Piste.
Jasu
Jos mä pystyn olee rehellinen, miksei muut? Epäluuloisuuttaan valehtelee.
Jasu
Mitä helvetin väliä sillä on, jos ihmisillä on vaikka erilaisia mielipiteitä, mutta että valehdella ikään kuin häpeisi itseään epätäydellisenä ihmisenä, niin ei mitään järkeä. Jos joku juttu mun kanssa ei arvoissa kohtaa, viisas hyväksyy sen eikä yritä valehdella mun suosioon itseään. Hatara kivijalka on yhtä kuin hatara suhde, joka aikanaan romahtaa, koska toinen teki falsilla sitä.
Jasu
Toki jos haluaa luoda itsestään ihan vääränlaisen ihmiskuvan mitä on ehkä unelmissaa, muttei oikeasti niin sen kun vaan valehtelee itsestään paremman kun onkaan. Ei ole mun ongelma, itse en moiseen illuusion luomiseen viitti vaivautua niinkin tärkeissä suhteissa, kun ihmissuhteet. Ei ne ole oikeesti tärkeitä, jos pitää valehdella. Tyhmäkin tietää miten valehtelijoille lopulta aina käy. Ne pilaa suhteensa, ihan itse. Aina.
Nyt hyvät yöt. 🙂
Jasu
Mitä se sulle kuuluu millainen tämä naista muka sujuvasti esittänyt äijä tai joku muu on?
Varmasti esim näin, palstasedän ajatuksia fundeeraava. Onko sinulla millainen ajatus näistä itmissuhdekuvioista muuten?
Millainen siis oli? Joku fak boi vai? Sen verran vielä sekaannun tähän palstaäijän eli sun eksistentiaaliseen monologiin
Järki tai tunne erikseen tai jopa molemmat yhdessä ovat kaikki huonoja vaihtoehtoja.
Sen sijaan intuitio on paras ohjenuora, joko yksistään tai yhdistettynä johonkin muuhun moodiin. Intuitio "hoitaa homman kotiin", oli aihe mikä tahansa. 😄
Mutta jos et erota intuitiota tunteesta, ensin täytyy opetella erottaminen. Vasta sitten sitä voi hyödyntää.
🦄
Tuo on totta, unohdin intuition merkityksen kokonaan edellisessä kirjoituksessani!
Lisään vielä tuosta intuitiosta muutaman positiivisen seikan:
- Siinä missä pelko ja pessimismi usein lamaavat päätöksentekoa vaikeissa tilanteissa, intuitio auttaa katsomaan nykytilannetta pidemmälle ja näkemään tulevaisuudessa useitakin mahdollisesti positiivisia tapahtumienkulkuja. Silloin ei ole niin huolissaan siitä, että tekisi väärän päätöksen.
- Intuitiolla on helpompi ottaa huomioon päätösten vaikutukset muihin ihmisiin.
- Uskon itse, että vain intuitiolla tehdyt henkilökohtaiset päätökset tekevät ihmisen onnelliseksi. Intuition avulla on helpompi katsoa elämäänsä kokonaisuutena yksittäisten päätösten sijaan. ☺️
Jos tekee päätöksiä puhtaasti järjellä, täytyy olla hyvin selvillä siitä, millainen arvopohja päätöksiä ohjaa. Siellä saattaa yllättäen olla vaikka omien vanhempien tai kaveripiirin arvopohja, ellei asiaa ole selvittänyt itselleen. 😄
🦄
Eli ei oo siis ihan hörhöjutui se intentio eiku intuitio?
Toimin kummankin tavan välimaastossa. Näihin vaikuttaa ne ihmiset joista haluan välittää.
Kun kohtaa paljon ihmisiä joille tärkeämpää on huomioida ja loukkaantua toisen tekemistä vääryyksistä kuin omista virheistään voin olla erittäin jyrkkä järki ihminen.
Pitkä kärsivällisyysjanani kun katkeaa, se katkeaa.
Olen tunneihminen. Kaikki päätökset teen sen mukaan mikä tuntuu oikealta. Jos menee vituiksi niin ainakin olen itselleni rehellisesti tehnyt päätöksen joka tuntui oikealta.
Epämukavuutta elämässä pitää pystyä sietämään. Ihan vaan siksi kun elämä ei ole vaaleanpunaista hattaraa. Puun ja kuoren välissä voi elää koko elämänsä, se vain että onko se oikea ratkaisu.. ?
Otan ihan järjettömiä riskejä jos se tuntuu oikealta. Luotan, että olen prosessoinut asiat oikein päin. En juurikaan järkeile.. mikä tosiaan on joskus kostautunut. Se on kuin hyppy tuntemattomaan. Ei ennalta voi tietää miten käy.
Olen ehdottomasti enemmän järki-ihminen.
Olen hyvin vahvasti tunne ihminen, mutta viime aikoina järkikin on ottanut vallan. Mikä on ihan hyvä, en ole enää, niin höynäytettävissä tunne asioissa.
Niin. Ilmeisesti tällainen fantasma on antanut palstasetä toivoa monelle, mutta se on ollut turha
Olen muuten neiti.
Absurdius on iloni.
Järki kahleeni.
Pyrin tekemään päätökset täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Todellakin järki edellä ajattelen mutta tunteet tulevat mukana. Ainakin itse ajattelen niin. Oli iso kriisi kun juuri olin saanut toisen lapsen. Tarjosin miehelleni vapautta häipyä elämästäni ja juuri oltiinkin myymäsä osaketta ja oltiin ostamassa omakotitaloa. Ei se ukko mihinkään hävinnyt ja talokin ostettiin mutta se pettäminen jätti minuun pysyvät jäljet. Ikinä en voi anteeksi antaa, en. No, nyt on lapset aikuisia, ollaan kahdelle lapsenlapselle mummo ja ukki. Hyvä isä on lapsille ollut ja hyvä ukkikin mutta hyvästä aviomiehestä ei voi puhua ollenkaan. Eletään kuin sisko ja sen veli. Nyt on tullut 50-vuotta siitä kun tavattiin. Se on järkyttävän pitkä aika; ei 16-vuotiaana tiennyt miten elämä menee ja mitä muuta se olisi voinut tuoda. Toki huonomminkin olisi voinut käydä. Nyt tässä on kärvistelty ja kärvistellään jatkossakin; eläkkeellä kärvistellään, ei taloudellisesti vaan henkisesti. Ikuinen huoli toisen jaksamisesta ja tietenkin omasta. Mies on viisi vuotta vanhempi ja samassa huushollissa jorisee. Suosittelen päätöksen tekoa järjellä vaikka itsekkään en tiennyt miten toimia . Isoissa asioissa varmasti järki ja tunteet ovat rinta rinnan. Tsemppiä oikeisiin päätöksiin.
En tee päätöksiä kummallakaan.
Hyväntahtoinen sadisti tunnelmoi järjellä.
Ja nauttii ylityksistä.
Tämä oli siis vitsi,... melkeinpä ja ehkä.
23:08:n ei ollut painokelpoista.
Tyhmäksi on ihan mahdoton kasvaa.
Järki ihminen ja en lähde naisten vouhotuksiin mukaan ja naiset ei pysty kääntämään päätäni vaan laitan rajat kaakatuksiin ja vouhotuksiin
Punnitsen asioita mielessäni, joten ensisijaisesti järjellä.
Mutta riippuu asioista. Jotkin asiat saavat tunteilemaan.
Ne asiat, mitkä liittyvät jälkipolviin ja ystäviin, ovat tunteellisempia kuin muut.
Päätöksiä syntyy nopeasti ja hitaasti. Joitain pitää kypsytellä mielessä.
Vilma
Olen kova kuin kivi. En tunne mitään.
fiilis ja järki, kunhan vain muistan olla tosissani
Vastaan vain otsikkoon: Ehdottomasti tunneihminen.
Mä teen kaiken tunteella. Jos oisin kaikki tehny järjen perusteella, niin oisin jossain tylsässä työpaikassa, mulla ois tosi ikävystyttävä kämppä ja ois jääny bemarkin ostamatta ja nyt ois joku passatti. Harrastuksistakin pitää saada elämyksiä, olla vaikka pieni kuoleman vaarakin. Siinä kokee elävänsä, eikä tarvi perustella tylsyyttä, että olipas kivaa taas.
Jos kaiken tekee järjellä, jotenkin tarpeeton elämä. Just joku elon musk, ei mitään muuta tee kun kerää rahaa. Josta tullaankin siihen, että pelkällä järjellä luodussa elämässä ei olekaan enää järkeä.
Tietenkin ihminen on kiero luonne, eikä kannata myöntää että tekee päätökset tunteella. Mä oon kehittänyt sellasen menetelmän, että vaikka päätökset on tehty tunteella, niin perustelen ne jälkeen päin muille järjellä. Ja jos päätös on tunteella tehty, niin siinä on myös järkeä.
Omasta mielestäni menen järki edellä. Punnitsen vaihtoehtoja ja käyn läpi realistiset vaihtoehdot. Jos kaikki muu epäonnistuu, käytän naisenlogiikkaa.
Vedetään siis viimeisenä vaihtoehtona naisenlogiikka esiin luopuen kaikista muista edellämainituista vaihtoehdoista, hmm 🤔...niin, kukapa ei joskus epätoivoisena syyllistyisi virhearviointeihin 😂
Naisenlogiikka EI välttämättä ole virhearviointi, vaikka asioissa ja tilanteissa saattaa toki olla näkemyseroja. 😁
aivan, kyse onkin enemmänkin mielentilasta jolloin virhearvioinnin mahdollisuus kasvaa potentiaalisesti, nyt olemme tosiaankin totuuden lähteillä 😁
Sinun totuutesi on kovin sekava, en ota siihen kantaa. Ehkä se johtuu mielentilastasi, jossa teet jatkuvasti virhearviointeja? Voimia sinne! 😄
Poistun iltapuuhiin. Hyvää yötä!
Sitä päivää odotellessa palstaäijä, että sinun monologeista löytyy joku totuus
Miltä se sinusta esim tuntuu palstasetä, jospa tietääkin ihan itse parhaansa?
Sinä olisit eittämättä iso sellainen palstaäijä
joo aika iso 😂
"Parempi puoli totuutta kuin kokonainen valhe" 😁 . Palstapäivää!
INTJ-tyypit tekevät päätökset pääasiassa järjellä ja intuitiolla, tai kyseessä on rationaalinen päätöksenteko, jossa apuna käytetään intuitiota. Erilaisia rationaalisuuden käsitteitä ja tyyppejä on paljon, ja myös intuitiolla on useita ulottuvuuksia tai tyyppejä.
En ole kyllä tätä aihetta tutkinut niin paljon, mutta MBTI-mallissa NT-tyypit luokitellaan rationaaleiksi, eli INTJ, INTP, ENTJ, ja ENTP.
https://www.tek.fi/fi/uutiset-blogit/intuitio-mielen-supertietokone
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Rationaalisuus
Olen enemmän tunneihminen, mutta minussa on vahvana myös rationaalinen puoli, joka "pakottaa" minut miettimään päätöksiäni myös järjellä. Harkitsen eritoten isoja päätöksiä monelta kantilta, miten ne vaikuttavat omaan ja läheisteni elämään pitkällä aikavälillä jne. Kun järkipuoli on pohdittu, luotan tunteeseen/intuitioon. Se on harvoin ollut väärässä. Iän myötä uskallan enemmän luottaa omaan tunteeseen ja kunnioitan sitä enemmän kuin nuorempana.
Vertauskuvana voisi käyttää asunnon hankintaa. Asuntoa hankittaessa täytyy miettiä järjellä sellaisia asioita kuin sijainti, hinta, kunto, asunnon koko, ominaisuudet, asumismuoto, lämmitysmuoto.. Mutta vaikka kaikki nuo olisivat paperilla kunnossa ja asunto olisi kaikin puolin täydellinen järjellä ajateltuna, ei sitä voi ostaa, jollei asuntoon sisään astuessa tule oikeanlaista tunnetta.
Tunne noin päällisin puolin, mutta järki kuitenkin lopulta melko lailla kaikessa. Näennäisen järjettömissäkin asioissa, kuten täällä kirjoittelussa.
Tunneihminen täysin.
Pidän kyllä kaikesta järjellä selitettävästä..eli minun pitäisi olla järki-ihminen...
Mutta...
Mun poika on minusta burnoutin kokenut alle 24 v sälli. Hänelle on kasvanut ylleen vahva ego. Se tarkoittaa sanoja: Pitäisi, täytyy, pitää voida jne...
Sama hemmo muutama vuosi sitten rakensi pappatunturin moottorista ja pyörän rungosta kulkineen....ei siinä jätkeä ollut... mutta sai tuntea jotain kun käynnisti sitä...ajanut ei metriäkään...mut fiilis...
Ja nyt burnout siitä, että pitäisi... ei häntä kukaan käskenyt keksimään pappatunturin ja polkupyörän risteytystä...
Ei ole jokotai juttuja... on tunne ja järki...
Voi olla tunteellinen järki-ihminen.
No montako aikuista poikaa sulla on sitten huollettavana, palstaäijä ja aapee?
Olen joskus miettinyt huvittuneena, millainen ihminen näitä postaa 😅 en osaa määrittää, mutta hauska olet kyllä tietyllä tapaa.
Right deadly fun dude
Kuka tietää, millainen tyyppi näitä juttuja tänne palstalle postaa, vaikka olisi juuri vankilasta vapautunut murder tai joku alaikäinen pikkujäppinen 🫣
Jos olisin tunneihminen olisin eronnut aikoja sitten. Jos en olisi tunneihminen en olisi vatvonut asioita näin pitkään.
Aina kannattaa nukkua yön yli ennen kuin tekee isoja päätöksiä ulista netissä tai levittää muiden valheita nälkäpalkalla🤔
😂 joo näin on.
En oo orientoitunut kumpaakaan, hanki elämä jo sinäki yytsijä