Niin.. minulla hieman, siis hieman kyllästymisen merkkejä tapailukuppanini suhteen.
Siis, sellainen hienoinen kyllästymisen tunne suhdettamme kohtaan. En uskoisi sen olevan mitään vakavaa, sillä kyllähän tapailusuhteemme on kestänyt jo yli neljä vuotta ja hän on minulle toki rakas, mutta minä olenkin sellainen, että innostun nopeasti ja kyllästyn asioihin aika piakkoin.
Mitään parisuhdettahan meillä ei ole. Kevyttä ja kivaa mentaliteetilla mennään. Emmekä haluakaan parisuhdetta. En minä ainakaan. Ei sillä ettenkö välittäisi hänestä, olen vain itse niin sitoutumaton ettei minusta olisi parisuhteeseen.
Mutta tämä hienoinen kyllästymisen tunne vaivaa minua. Hommanhan pitäisi olla kivaa, ja siksi kai asia mietityttää.
Itse luulisin, että kaikki tämä on ihan normaalia ihmissuhdevaihtelua. Joskus vaan pikkuisen kyllästyttää elämän asiat.
Takapiruna toki pyörii, pieni pelko siitä, että onko tämä lopun alkua..
En tiedä. En halua suhteemme päättymistä, mutta ehkä jonkinmoinen tauko tai muu muutos voisi olla tarpeen. Tai sitten koko ongelma, jos tätä nyt ongelmaksi voi sanoa, on minun korvien välissä ja poistuu ihan itsestään.
Tapailukumppanini on minulle rakas, ja käsittelisin toki asiaa mieluusti suoraan hänen kanssaan, mutta kun suhdekiemurat eivät kuulu suhteeseemme. Kevyttä ja kivaa on suhdemuoto, jossa ei keskustella kuin parisuhteessa olevat aikuisten luulisi keskustelevan ..
Mutta juu.. puolet ongelmasta katoaa jo sillä kun pääsen käsittelemään asiaa.
Oletko sinä koskaan kyllästynyt ihmissuhteessa? Ja miten käsittelit asian?
Asianlaitahan on sama, missä ihmissuhteessa tahansa. Siis tarkoitan että oli sitten kyse ystävyydestä tai kumppanuudesta tai perhesuhteesta.. voi kyllästyminen iskeä. Tai sit vaan mä olen sellainen, mitä tosin en usko.
Eihän tämä tälläinen pikkuinen puutuminen varmaankaan suhdetta kaada, mutta kyllähän se pitää huomioida.
Siis, sellainen hienoinen kyllästymisen tunne suhdettamme kohtaan. En uskoisi sen olevan mitään vakavaa, sillä kyllähän tapailusuhteemme on kestänyt jo yli neljä vuotta ja hän on minulle toki rakas, mutta minä olenkin sellainen, että innostun nopeasti ja kyllästyn asioihin aika piakkoin.
Mitään parisuhdettahan meillä ei ole. Kevyttä ja kivaa mentaliteetilla mennään. Emmekä haluakaan parisuhdetta. En minä ainakaan. Ei sillä ettenkö välittäisi hänestä, olen vain itse niin sitoutumaton ettei minusta olisi parisuhteeseen.
Mutta tämä hienoinen kyllästymisen tunne vaivaa minua. Hommanhan pitäisi olla kivaa, ja siksi kai asia mietityttää.
Itse luulisin, että kaikki tämä on ihan normaalia ihmissuhdevaihtelua. Joskus vaan pikkuisen kyllästyttää elämän asiat.
Takapiruna toki pyörii, pieni pelko siitä, että onko tämä lopun alkua..
En tiedä. En halua suhteemme päättymistä, mutta ehkä jonkinmoinen tauko tai muu muutos voisi olla tarpeen. Tai sitten koko ongelma, jos tätä nyt ongelmaksi voi sanoa, on minun korvien välissä ja poistuu ihan itsestään.
Tapailukumppanini on minulle rakas, ja käsittelisin toki asiaa mieluusti suoraan hänen kanssaan, mutta kun suhdekiemurat eivät kuulu suhteeseemme. Kevyttä ja kivaa on suhdemuoto, jossa ei keskustella kuin parisuhteessa olevat aikuisten luulisi keskustelevan ..
Mutta juu.. puolet ongelmasta katoaa jo sillä kun pääsen käsittelemään asiaa.
Oletko sinä koskaan kyllästynyt ihmissuhteessa? Ja miten käsittelit asian?
Asianlaitahan on sama, missä ihmissuhteessa tahansa. Siis tarkoitan että oli sitten kyse ystävyydestä tai kumppanuudesta tai perhesuhteesta.. voi kyllästyminen iskeä. Tai sit vaan mä olen sellainen, mitä tosin en usko.
Eihän tämä tälläinen pikkuinen puutuminen varmaankaan suhdetta kaada, mutta kyllähän se pitää huomioida.
Vastaukset 112
Vanhimmat
Onhan meillä pidempiäkin taukoja ollut.
On juu.. pisin tauko oli pari kuukautta. Jos oikeein muistan.
Vitsin typot.. :)
Jotain extra latausta tais olla sen jälkeen.
Latausta tosiaan oli. Pikkuisen jänskätti.
Sitä voidaan nimittää mm revanssiksi päätyy yleensä lähtöpisteeseen
Ainahan ihmisiin kyllästyy.
Sitäpä minäkin.. eikös se ole ihan luonnollista..?
Ja kuitenkin se on tavallaan asia josta ei puhuta ääneen. Tavallaan tabu.
Juu olen. Liikaa maton alle lakaistuja sydänsuruja, tunnekylmyyttä ja huono kommunikointiyhteys. Kahdeksan vuotta yritimme puhaltaa hiilloksen liekkeihin, emme onnistuneet ja erosimme.
Kyllästymistäkin toiseen on niin monentahoista. Exään ja hänen tapoihinsa olin lopen kyllästynyt, nyt kyseessä on ehkä liian piintyneet tavat ja sitä myöten tylsistyminen.. kai.
Toi tunnekylmyys ihmisessä on vaikea ylittää. Parisuhteen kulmakivi on mielestäni kommunikaatio. Olin exän kanssa parisuhteessa 26 vuotta ja meillä kommunikaatio pelasi suhteen alussa, mutta se vain jäi pois. Kaikki muu tuli ensimmäisenä paitsi suhteemme.
Kahdeksan vuotta hiillokseen puhkumista.. kauankos olitte yhdessä?
Niinpä. Ei sitä helpolla halua luovuttaa. Ehdittiin olla se 24 vuotta yhdessä.
En ole kyllästynyt kumppaniin enkä muihinkaan ihmissuhteisiini.
Jos sellaista ilmenisi pitäisi keksiä jotain uutta - ehkä kenties 🙄
- Sheena
Niin. Kaipa tuo kyllästymisen tunne on persoonallisuuskysymys. Ainakin jossakin määrin.
Juu, jos suhde on monotoninen niin ainoa lääke on keksiä jotakin uutta.
Ehkei ainakaan pelkästään persoonallisuuskysymys, pikemminkin vuorovaikutuskysymys. Tai vaikka työssäkuormittumiskysymys.
Tulee mieleen J. Karjalalaisen biisi "Mä olen mies Jolle ei koskaan tapahdu mitään"
Kun mitään ei tapahdu, siinä väistämättä voi pitkästyä ja kyllästyä. Jos taas tapahtuu paljon kokoajan, ei varmasti kyllästy 🤷♀️.
- Sheena
Onko useita eri naishologrammeja heijastava palstasetä niin, että tämä Sheena on se diivamaisin sinä
Ps olankohautusemoji, onhan sekin jotain uutta tietoa vai
En muista kyllästyneeni koskaan kumppaneihini. Olen ihmisenä vähän sellainen, etten tylsisty kovinkaan herkästi, joten ehkä tuo sama piirre pitää kyllästymisen poissa 🤔
Uskon silti, että tuo tunne on täysin tavallinen ja todennäköisesti ohimenevä. Onhan elämässä kaikenlaista aaltoliikettä ja harvinaisempaa lienee, ettei tulisi koskaan muita kuin pelkkiä positiivisia tunteita. Ehkä kaipaat jotain pientä uutta suhteeseenne? Joskus se voi tuoda uudenlaisia fiiliksiä kumppania kohtaan, jos näkee hänet eri näkökulmasta.
Tämä oli siis Aletheias, vaikka eipä sillä sinänsä väliä ole, kuka täällä ruudun takana naputtelee 🙂
Juurikin noin. Kaipaan lieneenkin vähän vaihtelua. Treffimme ovat kuin kloonattuja. Aina sama kaava. Se ehkä. Ja kun on jo vuosia treffailtu.
Siitä olen samaa mieltä, että taitaa olla kuitenkin ohimenevää.
Miten olisi jokin ihan eri ympäristö treffeille? Jos esim tapaatte aina vaikkapa jommankumman kotona, niin menkää jonnekin teille vähän epätyypillisempään paikkaan tai tehkää jotain sellaista, mitä ettei normaalisti yhdessä tee.
Kuitenkin piti se tulla vielä kertomaan.
Kiva että kertoi. Minä olen aina pitänyt häntä ja mielipiteitään arvossa.
Mitä ajatuksia sinulle heräsi tästä palstasedän keskustelusta itsensä kanssa?
Pitääkö ne päästää omaan kotiin?
Mjoo
Joo siis ihmiset ovat tylsiä.
En oikein koskaan ole ymmärtänyt sitä miksi näin on. Mutta näin on.
Kun kuuntelee jotain tapausta viikon, niin voi ennustaa kuulemansa sen seuraavalla viikolla.
Todella tylsää. Tulee olla vipinää.
(hirn)
Huomio
Tämä nyt ei ole huomio vaan muisto.
Eräs kokki sanoi minulle, että keittiössä tylsä veitsi on loppu.
(hihitystä)
Oliko se ny niin, että tämä sinun nk hihityslinja on monen mieleen, palstasetä
Hirn aikuisen miehen ilmaisussa, eikä se edes ole sarkastista
Taatusti on, monenkin mielestä :D
terveisin multinikkimies
Epäilen että minulla on naiseeni läheisriippuvuus.
En kyllästy häneen, vaikka hän illat makaa sohvalla ja katsoo telkkarista ohjelmia, jotka ovat ärsyttäneet minua jo vuosien ajan.
Mutta en kyllästy. Olen yksi sohvatyynyistä, joka hakeutuu hänen vierelle saadakseen lämpöä ja läheisyyttä.
Toisaalta en koe suhteessamme puutetta, kaikkea on riittämiin ja jollei ole, asiasta keskustellaan.
Minulla on hyvä olla.
Ihanaa kuulla moisesta. Eli onnellisia loppuja on siis olemassa. Sinusta on aina huokunutkin sellainen syvä tyytyväisyys itseesi ja elämääsi. Siksi oletkin yksi minun suosikkipalstalaisistani.
Onko iso mies järkevää pomppia välilehdeltä toiselle kirjautuneena suomi24 eri profiileilla kirjoittelemaan syvällisiä?
Kyllästynyt.... En tiedä onko se oikea sana, kun mitta täyttyy, ns. saa tarpeekseen. Ei taida olla.
Mua ei tarvitse viihdyttää. Enkä minä ole kenellekään ohjelman järjestäjä tai viihdyttäjä muutenkaan. Mulla on omat tekemiseni ja kumppanilla täytyy olla myös.
Sehän olis oikein hyvä tilanne, jos arki kumppanin kanssa olisi tasaisen tylsää. Että menis siinä omalla painollaan, molemmilla omat menonsa. Kävis vaan välillä vierihoidossa... Oikeesti on ihan parasta, kun ei tarvitse puhua mitään.
Jee, taidan olla tosi tylsä 😁
xLiner
"Oikeesti on ihan parasta, kun ei tarvitse puhua mitään."
- ja kun ei tarvitse kuunnella.
Puhumiselle on oma aikansa.
xLiner
Flunssa valvottaa... Henki kulkee paremmin istuma-asennossa kuin puolimakuulla. Makuulla räjähtää korvat.
Ostin nenäsumutteen apteekista. Piti olla avaava, mutta ei tosiaan ole. Yhtään nasolinia ei hyllyssä enää näkynyt. Ajattelin että reseptille ovat siirtäneet.. olis pitänyt jäädä odottelemaan palvelua ja kysyä. Arvaan että toimivat tropit ovat väärinkäytösten vuoksi piilossa. Harmittaa, olisin varmasti saanut nukuttua paremmin röörit avoinna. Vkl:na sitten nukun vuorokaudet läpeensä. Unet jääneet niin vähälle tällä viikolla, että hirvittää. Kuumetta ei ole, niin työt jatkuu...
xLiner
Mä luulen että tietynlainen kyllästyminen voi olla hyvä merkki. K*sipäihin ei kyllästy, niihin menee hermot.
Nyt on jokin kevät-villeily menossa. Ihmiset siis osoittavat toisilleen kovasti kiinnostusta. Niin mietin, että tietynlainen supliikkisuus ja jopa lipevyys on eduksi alkuun, huomiota herättämään, mutta oikeesti en viereeni haluaisi mitään llätyksiä täynnä olevaa lepertelevää liukasluikkua. Ihan tavallisen tylsä olis pidemmälle paras. Kotona täytyy olla mukavaa ja rauhallista...
xLiner
Voi.. paranemisia toivotan sinulle. Kipeänä ei ole kiva olla.
Juu, jotakin uutta kai pitäisi suhteeseemme keksiä.. luulisin. Ei meidän suhde ole puolin eikä toisin mikään ohjelmatoimisto, ehkä se saisi kuitenkin joskus olla..
Saman kaavan toistaminen kun käy tylsäksi..
Niinhän sitä gubbe siinä yhessä raptorin biisissäkin sanotaan
En kerinnyt vaikka yli 20 vuotta oltiin yhdessä. Ei kuitenkaan koskaan asuttu saman katon alla. Minulla oli itselläni ja itselleni sopivasti vilkasta muuta elämää. Kumppanilta odotan vakautta ja sitten kai sitä ” tylsyyttä”. Jännämiehet ei ole mun juttu yhtään.
Mikä on naisia esittävä jännämiehen määritelmä- sinäkö?
Ihmissuhteethan ovat altoilevia. On lähempiä vaiheita ja on aikoja, kun tarvitaan etäisyyttä. Se on ihan normaalia, eikä minkään ole pakko olla sen ihmeemmin pielessä. Pieni ikävän kokeminen tekee aina hyvää. Silloin kun ollaan tuollaisessa vähän etäisemmässä vaiheessa suhteessa, niin silloin mitataan sitä halua jatkaa ihmissuhdetta, oli se mikä ihmissuhde tahansa.
Niin.. meillähän on vain tapailusuhde.
Onpa palstasetä kiinnostavaa ja liittyy varmaan ihan kaikkeen
Eli teilläkö ei muka ok ihmissuhdetta? Erikoista tapailla jotakuta ja väittää ettei häneen ole ihmissuhdetta. Yleensä ihmisillän on jonkinmoinen ihmissuhde jopa työkavereihinsa.
no juu, kaikki liittyy kaikkeen :D
terveisin arvaakuka
Kyllästymisessä on eroavuuksia. Tapailukumppanille voi sanoa "terve, ei kiinnosta enää" ja se on siinä. Asuinkumppanin kanssa onkin sitten suurempi "taistelu" tavarat, kenen asunto, ym.
Ja vielä, onko kyseessä rakkaus vai vain pelkkä kumppanuus, niin kaksi täysin eriasiaa.
Ja tämä kaikki ilman esim henkirikosta?
Vähän mustaa huumoria
Se auttaa jaksamaan yössä sekä työssä
Vai mitä ns pelastuslaitoshuumorin piiriin kuuluvat
Ihan totta turiset. Sitoutuneisuuden aste on erilainen erilaisissa suhteissa.
Sitoutuneisuuden aste suhteessa ei tarkoita rakkauden määrää. Ne ovat kyllä eri asioita.
Tapailusuhteessani on rakkautta mukana, niinpä se monimutkistaa asioita.
Olen juu. Joskus kyllästyminen on ollut merkki vakavemmasta ongelmasta suhteen dynamiikassa, liian erilaiset ei vaan kykene löytämään yhteistä säveltä kuormittumatta. Ja on ollut viisaampaa sanoutua kokonaan irti liian kuluttavasta suhteesta.
Välillä toinen ei ole asiaa ymmärtänyt ja ihmetellyt, mutta kun tunteet vaihtuu evvk silloin on hyvä erota. Muuten kääntyy vittuiluksi koko homma. Kun käy liikaa työstä tulee negaatiot kuvioon herkästi jättäen kaiken muun alleen.
Mutta kyllä mä kyllästyn. Kuuluu mun luonteeseen välillä kyllästyä. En kuitenkaan pidä mitenkään epätavallisena pitkissä suhteissa arkeen pitkästymistä. Ihminen nyt on sellainen. Se ei kuitenkaan onnejsi aina tarkoita, että haluaa erota tai ei rakastaisi. Mä rakastan kyllä miestäni, vaikka välillä kyllästyn hänen puupäisyyteen. Ja hän minun.
Jasu
Usein kyllästymiseen auttaa, kun tekee vähän poikkeuksia rutiineihin ja kaavoihin. Liian yksirainainen kulku tuppaa pitkästyttämään. Mä en tykkää työstäkään missä ei ole mulle yhtään haasteita ja menee aivot narikassa. Kyllästyn äkkiä aivot narikassa elämään ihan KAIKESSA. 😊
Tarvin jatkuvasti kehittävää toimintaa.
Jasu
Mikä on palstasetä ja aapee lempi kosmetiikkarutiinisi- päivä ja yövoidetta vuorotellen lätkit niinkö?
Kuule mä en käytä ryppyvoiteita, en omista kun 1 tuubin perusrasvaa sillä selviän päästä varpaisiin. Mulla ei ole naistyypillistä kosmetiikkavarastoa. Löytyy 1 hajuvesi, 2 vajaata rollo-onia, palasaippuaa ja shampoo. Hammastahna. Siinä kuule mun kaikki kosmetiikka. 😊
Ja hyvin pörjään noinkin vähällä. Puhdasta tulee, se riittää.
Jasu
Huulirasva unohtu, niitä on 2.
Jasu
Mä kun en usko, että tulen yhtään nätimmäksi kylpemällä erilaisissa kosmetiikoissa.
Jasu
Palaa vaan rahaa mainosmiesten puheisiin, jos ostelee kaikenmaailman turhuudet kuvitellen, että näillä se upeus löytyy. Ei löydy, se on sinussa itsessä, ei purkeissa ja purnukoissa se taika.
Jasu
Tlleen sivusta ihmettelen vähän tuota määrittelyä "kyllästymiseksi", jos kyse on vakavammista ongelmista. Tämä nyt on taas tietysti sanoista saivartelua, mutta itselleni kyllästyminen on älyttömän paljon pienempi juttu. Voin kyllästyä, jos syön aina samaa ruokaa tmv. mutta silloin tarvitsen vain taukoa, ihmisestä puhuttaessa vain etäisyyttä, on ehkä tullut ehkä vietettyä vähän turhan paljon aikaa yhdessä ja kaipaan omia juttuja jne. Jos kyse on liiallisesta erilausuudesta tai yhteisen sävelen puutteesta jne. niin silloin saan kokonaan tarpeekseni, tympäännyn totaalisesti. Sen kutsuminen kyllästymiseksi olisi minulle ongelman melkoista vähättelyä.
No määritellään totaali kyllästymiseksi, jos se sitten on parempi. 😊
Jasu
No.. meillä ei arki kuluta. Se ei siis ole ongelmana.
Mutta jotenkin olen ajatellut itsestäni, että on sopimatonta kyllästyä suhteessa toiseen. Ihanaa todeta, etten ole niin "paha" ihminen kuin olen itsestäni ajatellut.
Tosiaan suhde varmaankin kaipaa vain jotakin piristysruisketta ja hienoinen kyllästymiseni on vain merkki siitä.
Kyllästyminen on inhimillistä ja kertoo, että jotain pitäisi tehdä toisin. Ei sen vakavempaa tai tee sinusta pahaa. Hyvä, että olet rehellinen, sitä kaikki ei valitettavasti osaa ja se on huonointa mitä voi olla.
Jasu
Olen turhankin rehellinen. Joskus se satuttaa muita ja kostautuu itsellenikin.
Tämä ketju helpotti omaa oloani ja antoi paljon ajattelemisen aiheita. On mukava huomata, että on ihmisiä, joilla ollut samoja juttuja elämässä.
Tämähän on vain pikkukupru jonka luulisi korjaantuvan ihan muutamalla pikku viilauksella. En tekisi tästä asiasta sen suurempaa.
No minä taas tykkään sinun suoruudestasi ja rehellisyydestä. Arvostan sitä suorastaan. Olet aika harvinainen ihminen sikäli, että moni mielummin kaunistelee asioita, kun kohtaa ne rehellisesti itsessäänkin.
Joskus rehellisyys sattuu, mutta minusta silloin voikin miettiä miksi se sattui. 👍
Jasu
Kumppani kyllästyi minuun. Olen liian kiltti. Pisti asumaan pois aikoja sitten.
Sulla oli vaan vääränlainen kumppani. Vika ei ollut sinun, vaan siinä, ettei kumppanisi osannut arvostaa kiltteyttä.
Meille pienokaisille poikakoulun tokaluokkalaisille matematiikan, fysiikan ja kemian lehtori tuumasi oppitunnilla näin.
"Harva saa sellaisen puolison, jota rakastaa. Olkaa tyytyväisiä sellaiseen, jota siedätte".
Tämä siis todennäköisyysaiheesta keskikoulun matematiikassa!
Mies 65
Hyvä ja viisas neuvo! Sekin on jo paljon jos sietää! Ainakin minun kohdallani.
Noh.. minä kyllä rakastan tapailukumppaniani, mutta sietämisen kanssa voi olla pikkuriikkinen ongelma. :)
Olemme hyvin erilaisia ja molemmat tottuneet omaan tilaan. Yhteen sovittaminen sopii tilapäisesti, meille molemmille.
Suhteemme on kuin tehty taivaissa. Kumpikin haluaa suhteelta samoja asioita ja sen suhteen ei ole mitään ongelmaa.
Pidän tapailukumppaniani varsin ihanana ihmisenä, mutta suurin surminkaan en edes ajattele parisuhdetta.
Mutta,mutta.. treffimme ovat kuin toistoa toiston perään. Se kyllästyttää ...
alkoi menemä'änn taas auraajia asfaltilla, hyvin kestää nuo teräsjuttut auraavat asfaltilla, kuluu ne asfaltti voi kulua enemmän kun sitä höylää.
Kommunikointi on avainsana suhteessa kuin suhteessa, onpa kyse milaisesta suhteesta tahansa (ihan vaan vaikkapa kaverisuhteesta). Jos et ole kertonut kaipaavasi jotain erilaista, ei toinen voi lukea ajatuksiasi. Ja yhtä hyvin voi itsekin tehdä aloitteen, että nyt tehdään jotakin toisella tavalla kuin yleensä.
Jos viestisi koskisi minua, kirpaisisi se pahasti. Sanot että olet kyllästynyt tapailukumppaniisi. Et esim. teidän suhteeseen, vaan juuri häneen ihmisenä. Haluaisin mieluummin kuulla tuon suoraan toiselta kuin palstan kautta. Annan sinulle tuosta korvapuustia.
Mutta näin loppuun kehotan olemaan rehellinen omille tunteilleen. Loppupeleissä emme kukaan ole toiselle mitään velkaa. Jos toinen kyllästyttää ja suhde tuntuu enemmän suorittamiselta kuin ilolta, kannattaa pitää taukoa... tai sitten laittaa uutta matoa koukkuun.
Olen samaa mieltä, että asian puiminen yhteisellä palstalla, jossa kumpikin tiedetään, ei ole reilua eikä arvostavaa toista kohtaan. Edes se, ettei toinen suostu keskustelemaan ole oikeutus julkiselle keskustelulle. Pahimmillaan toinen kokee julkisen ryöpytyksen nolaamisena ja julkisena ruoskimisena. Asian voisi hoitaa fiksumminkin, vaikka henkilökohtaisella kirjeellä.
Jos kumppanin kanssa on tylsää, vastuu ohjelman muuttamisesta on ensimmäiseksi sillä kuka kokee olonsa tylsäksi. Vastavuoroisuutta voi toki tässäkin asiassa olettaa, ja voidaan hyvin sopia yhdessä vaikka ohjelman järjestämisestä vuorotellen.
Minä tiedän, että tämä palstalla puiminen.. niin ei ole asiallisin tapa.
Annoin hänelle mahdollisuuden privana käsitellä. Hän valitsi sen, että lukee sitten palstalta.
Rehellisesti sanottuna, ongelma on minun. Ja Disseä lainatakseni .. jokainen vastaa omista tunteistaan.
Tapailukumppanissani ei ole mitään vikaa. Hän on oma ihana itsensä. Pidän häntä ihanana ja rakastan häntä.
En halua lopettaa suhdettamme. Mutta ehkä tauko tai jokin muutos suhteeseemme tulisi tarpeen.
Ja selkeyden vuoksi. Tapailukumppanini vihaa tunnepuoleista keskustelua, mikä on fine minulle. Joten kissan nostaminen pöydälle palstalla, on ehkä paras tapa saavuttaa hänet. Hänen ei tarvitse osallistua keskusteluun ja silti hän kuulee tarpeeni.
Mutta kuitenkin olet oikeassa siinä, että itse voin yhtä hyvin tehdä aloitteen muutoksesta. Siitä otan sapiskaa reilusti.
En halua ohjelmanumeroita.
Haluan vain puida tuntojani jossakin, sillä olen tuntenut hirmuista syyllisyyttä siitä, että tunnen kyllästyneisyyttä.
Tapailukumppanini ei ole syypää tähän tilanteeseen. Vaan minä itse. Ongelma ei ole hänessä. Minussa.
Tuo Palstakamun neuvo, että pitäisi olla itse aktiivisempi .. se osui ja upposi. Siinä minulla on roimasti parantamisen varaa.
Tapailukumppanini on mahdottoman hieno ihminen ja rakas minulle. En tekisi mitään tahalteni loukatakseni häntä.
Voi hyvää päivää, tuo kuulostaa jo pahalta vuorovaikutusongelmalta ja ihmettelen lapsellisuuden tasoa. Mietin myös ns. ystäviäsi, ovatko he samanlaisia kuin sinä.
Toivottavasti tämä sinun kumppani löytää uuden ihmisen pian.
Hän ansaitsee minua paremman. Se on totta.
Joka tapauksessa, palsta ei ole oikea paikka käsitellä teidän kahdenkeskeisiä henkilökohtaisia asioita.
Mutta jos nyt unohdan motkottamisen. Itse en haluaisi olla minkäänlaisessa suhteessa, jossa asioista ei voida puhua. Ja neuvoni siitä, että itsekin voi olla aktiivisempi osapuoli, voi olla tässä tapauksessa jopa huono, jos toinen ei ole valmis keskustelemaan.
Toki pitää nyt huomioida, että kuulemme vain toisen version asiasta. Pujiksella voi olla eri näkökanta, jota ei nyt vaan palstalla ymmärrettävästi halua tuoda esille.
Tapailukumppanini ei ole syyllinen tunteisiini. Joten hän on tavallaan epärelevantti osa tätä keskustelua. Minulla on ongelma ja on asiani käsitellä se.
Kyseessä ei siis ole kahdenkeskinen ongelma.
Kyseessä on minun henkilökohtainen ongelma.
Tapailukumppanini on harvapuheinen metsien mies. :)
Ja sallin sen hänelle. Sillä sellainen hän on. Rakastan häntä juuri sellaisenaan. En todellakaan pakottaisi häntä puhumaan asioista. En pyri muuttamaan häntä. Pidän hänestä sellaisenaan, vaikka itselläni olisikin vaikeaa.
Tämä ei ole meidän asioiden puimista. Tämä on minun asioiden puimista.
Kyllästymisen tunne on sinussa oleva tyytymättömyys jostain. Kyllästyminen voi olla myös sitoutumiskammoa.
Kyllä, nyt osuit naulan kantaan. Tyytymättömyys minussa.. joudun oikein pohtimaan mikä on se tarve joka jää tyydyttämättä.
Sen tiedän, että parisuhdekelpaamattomuuteni haittaa myös tätä tapailusuhdettani. Asetan toisen tarpeet aina omieni edelle ja siten alistun kohtalooni. Se nyt ainakin tuhoaa suhteen kuin suhteen.
Ehkäpä tosiaan on kyse taas siitä, että olen kyllästynyt suhteessani perimmiltään omaan toimintaani. Siis siihen, että alistun toisen tarpeiden edessä ja omat tarpeeni jäävät sivuun.
Siihen perimmiltään kaatui edellinen suhteenikin.
Eli olen tyytymätön omaan toimintaani.
Hei hitsi, nyhhän mä hokasin. Noinhan se on.
Kiitos. Siis valtava, megalomaaninen kiitos tästä oivalluksestani.
Vika on siis minussa itsessäni.
Sivusta: jos olet kyllästynyt, ei vika ole vain sinussa vaan molemmissa yhtälailla!
Siinä olet oivalluksessasi oikeassa, että sinulla on vastuu itse tunnistaa mitä olet vailla ja mikä on se tekijä, joka tekisi sinut taas tyytyväiseksi. Yleensä kyllästyminen/tyytymättömyys johtuu jostain perustarpeiden vajauksesta esim. kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta, arvostetuksi tulemisen kokemisesta (vrt. itsestään selvyytenä pitäminen tai ruma puhe), tunneyhteydestä, henkisestä ja fyysisestä läheisyydestä, seksistä, fyysisestä ja henkisestä turvallisuuden tunteesta. Kaikille kaikki osa-alueet ei ole tärkeitä tietenkään samalla lailla. Ihminen lisäksi usein kaipaa elämäänsä jotain haasteita, jotain haaveita/tavoitteita tai jotain missä kokee onnistuvansa. Välttämättä aina tyytymättömyys ei ole tyytymättömyyttä puolisoon/tapailukumppaniin, vaan se sekoittuu tyytymättömyyteen omaan elämäänsä. En sano, että noin olisi sinulla, vaan yleistäen.
Myös sillä parilla on osansa tyytymättömyyteen. Myös hänellä on vastuu kuunnella sinun tarpeitasi ja yrittää antaa sinulle mitä sinä tarvitset. Tai pakko ei ole, mutta ihmissuhteet harvoin kestää ellei kumpikin anna ja kumpikin saa riittävästi. Kestävässä ihmissuhteessa kumpikin kuuntelee toisen tarpeita. Helpointa ja luontevinta se on kun kaksi ihmistä luontaisesti haluaa samanlaisia juttuja ja tarpeet on riittävän samanlaiset. Jos ei ole joutuu kumpikin yrittämään enemnän tyytyvöisyyden eteen.
Viisaita sanoja.
Juu. Hokasin, että olen tyytyväinen tapailukumppaniini, suhteeseemme ja siihen mitä me yhdessä ollaan.
Se mihin en ole tyytyväinen on oma lapamatoisuus hänen suhteensa. En aseta itse itseäni hänen rinnalleen vaan alapuolelle. Ja se aiheuttaa tyytymättömyyttä minussa.
Asiat tehdään hänen ehdoillaan ja en pistä vastaan. Se sopii minulle, sillä hänen on silloin hyvä olla. Ja tahdon rakastamilleni vain hyvää.
Ongelma on siis siinä että olen tyytymätön omaan toimintaani. Minä olen muovannut itseäni häntä varten omasta vapaasta tahdostani, enkä ole tyytyväinen siihen.
Kyllästymiseni juontaa siitä, etten pidä itse itsestäni hänen kanssaan. Käyttäydyn kuin lammas. Passaan ja palvelen. Annan ja annan.
Tapailukumppanini ei koskaan ole vaatinut sitä minulta. Mutta hän kyllä nautiskelee sen hedelmistä täysin rinnoin.
Ihan sama kuvio kuin exän kanssa. Ja se johti minun itseni, minuuteni katoamiseen. Olin vain palvelija ja orja. Alistettu kapinen koira, jos asian noin voi asettaa.
Ja nyt teen ihan samaa virhettä tapailukumppanini kanssa.
Siis, jos tulkitsen sinun sanojasi se perustarve, josta olet vailla saattaa olla kunnioitus/arvostus. Voisiko tuon tunteen taustalla olla tietysti se, että itse pyrit miellyttämään ja unohdat samalla itsesi (niin kuin itsr sanot) ja sen vastaparina ehkä se, että tapailukumppanisi pitää sinua hieman itsestäänselvyytenä ja samalla unohtaa, että hänenkin pitäisi omalta osalta muistaa pitää sinun tarpeistasi huolta. Jos et kerro toiselle mitä tarvitset, ei voi odottaa, että toinen osaa lukea ajatuksia. Kun olet kertonut tarpeesi toiselle, pitäisi hänen omalta osaltaan osata ottaa sinut huomioon. Joskus miehet ovat siinä hieman huonoja, mutta useimmat ovat oppimiskykyisiä, jos oma halu ottaa toinen huomioon on.
Usein pienet asiat vaikuttavat siihen miltä yhteinen aika tuntuu. Kun tehdään ruokaa tai siivotaan jäljet, tehdään se yhdessä. Kun suunnitellaan yhteistä ohjelmaa, kumpikin ottaa vastuuta ideoista ja ohjelman järjestämisestä. Tapaamisien arkea voi rikkoa myös helposti sillä, että kumpikin vuoron perään järjestää ohjelman ja syömiset, ja tapaamisen ohjelman on toiselle salaisuus. Jos tapaamiset menee aina ruoka, sauna, pano-kaavalla eikä tunneyhteydestä huolehdita riittävällä puhumisella eikä riittävän intensiivisellä läsnäololla, alkaa tapaamiset tuntua helposti vain yhden tarpeen täyttämiseltä.
Olet harvinaisen tarkkanäköinen. Jopa pelottavan.
Tuollaiseen lopputulemaan itsekin olen päätynyt. Odotan, että minua arvostetaan sellaisenaan. Ja että arvostetaan sitä kaikkea mitä teen. Mutta omalla toiminnallani, tekemällä kaiken niin harvinaisen helpoksi, teen itse itsestäni itsestäänselvyyden, että ihan hirvittää.
Edellinen suhteeni kaatui siihen. Kyse on siitä, etten halua tämän suhteen loppuvan, mutta teen samat virheet.
Toki nautin kun toisen on hyvä olla, mutta teen sen omalla kustannuksellani. Lopulta saan tarpeekseni ja suhde päättyy. Venyn, kunnes pinna katkeaa ja kaikki loppuu. Olen liian mukautuvainen ja se tekee minusta parisuhdekelvottoman.
Ja kyllä, tunnen olevani itsestäänselvyys. Itse aiheutettu asia, joka vaivaa minua.
Sinun pitäisi itse arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet. "Ylipalveleminen" suhteessa kuin suhteessa on merkki arvostuksen hakemisesta toiselta. Mielestäni se kertoo vain omasta pelosta, ettei riitä ilman että vain tekee ja tekee, palvelee ja palvelee. Sinulla taisi olla samaa ongelmaa työpaikallakin.
Juu. Kyllä. Työpaikallakin teen liikaa. Se on totta. Ja siksi minua hyväksikäytetään.
Kyse ei ole miellyttämisenhalusta vaan puhtaasti siitä, että en välitä jos joudun venymään toisten puolesta.
Jos saan jonkun iloiselle mielelle vaikka kustannuksellani, se on minulle antoisaa.
Mutta liika on liikaa. Raja se on minullakin. Ei sitä määräänsä enempää jaksa.
Minulla on tapana uhrautua jotta homma toimisi. Rakennevika. Riittämättömyyttä en koe. En ollenkaan. Päinvastoin. Kyseessä on ennemminkin monimutkainen symbioottinen tilanne jossa sopuisasti haluan saada asiat tapahtumaan ja toimimaan.
Arvostan itseäni suuresti, mutta arvotan itseni alas. En tunne tarvetta nostaa arvoani .. en varsinkaan muiden kustannuksella. Aikanaan pikkulikkana olin ravintolassa töissä ja aina kun asiakasvessat tukkeutuivat, minut laitettiin avaamaan ne. Ja siivoamaan oksennukset. Ynnä muut ikävät hommat. Siksi kun minä olin ainoa joka ei kieltäytynyt. Koin sen ikäväksi, mutta koin tärkeämmäksi sen, että asiakkaillamme oli siistit ja toimivat vessat kuin omanarvontunteeni.
Ja muutoinkin olen ihmisenä sellainen, etten karta vaikeita ja ikäviä asioita. Otan niistä kiinni ja laitan asian toimimaan. Myös omalla kustannuksellani. Tai oikeastaan useimmiten omalla kustannuksellani.
Ei ole minun vikani että sitä käytetään hyväksi. Minä vain mahdollistan sen hyväksymällä hyväksikäytön. Ei se tarkoita, että tykkäisin siitä .. varsinkaan pidemmän päälle.
Minä kuulun vissiin torakoiden sukupuuhun, sillä selviän lähes kaikesta .. olenkin vahvasti minä itse -persoona. Joten kun pärjään aina, niin voin hyvin mukautua muiden puutteisiin.
Tämä minun palvelualttius ei juonna siitä ettenkö minä arvostaisi itseäni. Minusta vaan on mukavaa tuntea, että toisella on hyvä olla.
Sen puolesta olen valmis tekemään turhan paljon. Joskus liikaa. Ja se verottaa.
En ole kyllästynyt siinä määrin että sopisin kumppanin kanssa asioiden setvimistä julkisilla palsta-alustoilla.
Kysymys on varmasti tuolloin jo tosi kyllästymisestä:)
AV
En...
Mutta jos valkkaisin sellaisen tyypin, minkä kanssa hommat toimis ja hän sopisi täydellisesti, luultavasti tympääntyisin.
Luultavasti oon tehnyt turnoffejakin tyyppien kanssa, jotka tuntuu liian sopivalle. Tai myötäileville.
Tapailukumppanini on ihan täydellinen. Ehkä jopa liiankin.
Mutta kiva ettet ole joutunut kärsimään kyllästyneisyydestä. Se on .. no .. hyvin syyllisyyttä aiheuttava tunne.
Syyllisyyttähän siitä poteekin, kun tietää, ettei se tunne ole toistakaan kohtaan oikein. Varsinkin jos pitää ja jopa rakastaa häntä.
Se on kuin kuivan pullan syömistä ilman nestettä...eli pakkopullaa.
Niin. Ongelma on minun. Hän ei aiheuta minun tunteitani. Tunteeni ovat sisäsyntyisiä.
Ja oikeasti auttaa, kun näitä voi käsitellä jotenkin. Monta hyvää oivallusta olen saanutkin tämän ketjun myötä.
Oppia ikä kaikki.
Lähdepä siitä, että tapailukumppanisi sanoisi olevan kyllästynyt sinuun. Mitä sanoisit, mitä ajattelisit, miltä tuntuisi?
Brad Pitt kyllästyi Jolieen 🤷♀️ihmisten kärsmyskynnys nykyään matala. Toteamus vaan, ei arvostelma.
Se olisi ihan fine. Olen hyvinkin kyllästyttävä tapaus.
Erossa ei ole kyse kyllästymisestä.
Olen sitä mieltä että ihmistä ei ole tehty yhteen pitkäaikaiseen suhteeseen.
Joku vaihtorinki olis hyvä ;)
-keinovaginamies-
Ei se vaihtorinki auta.. just tuossa hokasin, että perimmiltään olen kyllästynyt omaan toimintaani suhteessamme.
Minä olen alkanut toimimaan kuin parisuhteessa olisimme. Ja se kyllästyttää suhteessamme. Ei hän tai hänen tekemisensä.
Empä ny voi sanoa ettäkö olisin koskaan parisuhteeseen kyllästyny jättäny vaan hoitamatta suhdetta si lopulta kun todennu että yksi ihminen yksin ei pysty ylläpitämään kahden ihmisen keskinäistä parisuhdetta ollu niin sanotusti vaan välittämättä miehellä vaan on se huonopuoli että se ei voi lähteä suhteesta ilman todisteita että toinen on pettänyt ilman että tätä haukutaan vähintään siaksi
Mjoo, näin 7 vuotta erillään asuttuna tuli käsky olla huomenna täydessä sotilaspuvussa aamulla kello 9:00.
Niin se vain menneisyys joskus hyppää nykyisyyteen. Kyllästymättä.
AV
Viimesen kerran kommentoin koska tämä paska palsta poistaa kommentoinnit. Mitä virkaa on tällaisella palstalla?? Eiköhän kuulu normi elämään kyllästyä mutta että siitä huolimatta viereen jää niin se kertonee kaiken se. 🤷♀️
Kiitti. Elämä joskus kyllästyttää myös. Juu. En ottaisi ketään viereeni mieluummin kuin häntä. Hän on rakas ja tärkeä minulle.
Yksinäisellä palstalla viihtyvä tuskin kyllästyy yhtään mihinkään helposti.
Oliko tämä sellainen ihan liian kiltti aloitus?
Ei. Tämä oli aloitus siitä, että minulla on ongelma. Ja se ongelma ratkesi. Vika ei ole tapailukumppanissani vaan minussa.
Aivan näin. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan, kuten palstallakin on monesti todettu.
- Sheena
joku sanoi hyvän sanonnan minusta että onkohan hän ollenkaan tästä maailmasra joku kkk dragon-olento... hhh
Meinasin nyt aamupäivällä lähteä metsähommiin, mutta kun lunta sataa niin ei viitti lähteä kastumaan.
Polttopuutako teet?
Mäntytukkia, latvoista polttopuuta
niin joku juttu tyttöjkin joku korkea-arvoinen joku kkk herra yrittäisi auttaa meitä..
swiis nuo4ia naisia tyttöjäkin