Kaikkein vähiten joku arkiaskareiden tekeminen. Voisi käyttää viikon samoja vaatteitaa ettei joudu pesemään pyykkiä ja alkaa syömään kertakäyttölautasilta ettei tule tiskiä. Miksi sitä ruokaakaan laittais kuin ei huvita enää sekään. Ei voi kuin ihmetellä kuinka ihmiset jaksaa tätä elämää vuosikymmenestä toiseen. Olisin valmis lähtemään täältä vaikka ensi yönä. Tuskin tämä yksinomaan johtuu siitä että olen masentunut. Koin tällaista kyllästymistä ja elämän merkityksettömyyden tunnetta ensimmäisen kerran jo varmaan alle 20-vuotiaana.
KilttiMies89
KilttiMies89
Vastaukset 70
Vanhimmat
Vaikka kai se elämä voisi tuntua edes hieman merkityksellisemmältä jos ei olisi tällainen naisten hyljeksimä erakko.
KilttiMies89
Eivät anna naiset säälistä, ovat itsekkäitä ja omahyväisiä olentoja. Minuakaan ei kaunis nainen halua ja rumia en jaksa katsella.
Jos asuisi ruman kanssa, se muistuttaisi olemassaolostaan joka ainut aamu.
Juu, elämästä menee 80% samojen arkiaskareiden tekemiseen, jotka eivät koskaan pääty.
Joka päivä ruoan tekeminen/lämmittäminen
Joka viikko kaupassa käyminen.
Joka viikko viikkosiivous
Joka talvi lumien kolaaminen
Joka kesä ruohon leikkuu
Joka kesä rikkaruohjen ja roskaheinien perkkuu
Joka syksy marjojen keruu
Joka syksy lehtien ja roksien haravointi
Joka kesä jotain asunnon remontointia. terassin öljyäminen, talon maalaus.
Pää asiasa noi on mukavia hommia, etenkin remontit, vaikka niitä mä töissäkin teen. Ruoan laittoon mä vihaan. Samoin kaupassa käyntiä. Se on niin turhauttavaa ja siitä joutuu vielä maksaan. Siis joudun töissäkin käymään jo kaupassa, rautakaupassa ja sitten töiden jälkeen uudelleen. Mä ihmettelen miks pitää jokaisen tehdä ruokaa erikseen, kun kenttäkeitinkin on keksitty?
Juu kaupassa käynti nykyään on epämiellyttävää, koska ruoka maksaa ihan järettömän paljon.
Ennen oli kaupassa käynti mukavampaa, kun ostoskoriin sai jotain, eikä maksanut ruoka läheskään sitä, kuten nykyään.
Ruokaa ei kannata edes tehdä yhdeksi päiväksi ja joka päivä eri ruokaa, vaan tekee kerralla viikon ruoan ja lämmittää sne verran, kun syö.
Aikaa menee saman verran teki sitten yhden päivän tai viikon ruoat.
Olis vaan sellainen ruokatabletti, että kun sen syö, niin ei tarvis muuta syödä.
Jotenkin ei vaan jaksa samoja arkisia asioita vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
KilttiMie89
Sitten aina joskus hajoaa joku kodinkone tai työkone ja joutuu hankkimaan uuden tilalle.
Elämässä pitäisi tapahtua jotain mielenkiintoista edes joskus ettei kaikki ole pelkkää arkista puurtamista. Enkä nyt tarkoittanut että se on mielenkiintoista kun joku laite hajoaa ja joutuu ostamaan uuden. Sehän pelkästään vituttaa.
KilttiMies89
Työkone? Nyt mulla heräs mielenkiinto, millaisia työkoneita sulla on?
Joku paska ruohonleikkuri joka hajos samantien tai akku ei tunnu ottavan virtaa vastaan.
Olis varmaan pitänyt ostaa kallis robottiruohonleikkuri kun ei ole aikaa aina olla nurmikenttää leikkaamassa.
KilttiMies89
Minulla on aina ollut sellaista ulkopuolisuuden tunnetta. Ja nyt tiedän, että olen erilainen. Olen liian outo tyyppi, mutta ei se minua liikuta mitä muut miettii omissa päissään. Mutta tosiaan, koen kaikki asiat eri tavoin, mitä useimmat. Minusta ei näy se päälle päin, mutta väsyn ihmisten seurassa. Niistä pitää aina palautua. Silti kaipaan jonkun kaltaiseni seuraan.
Me ollaan kaikki outoja tyyppejä. Mäkin käyn tutkiin vanhoja tehtaita. Se on hyvä olla vähän outo, tulee elämään sisältöö.
Harmi kun ei tunneta.....
Ois voinu ees jutella jotain.......
🤗
Syöminenkin on vähän sellain pakko-asia tympeää kun aina pitää syödäjkin
Olisi helppoa jos ei ikinä tarvitsisi syödä ollenkaan.
Tosta oon samaa mieltä!
"Syöminenkin on vähän sellain pakko-asia tympeää kun aina pitää syödäjkin
Olisi helppoa jos ei ikinä tarvitsisi syödä ollenkaan."
Joo olis helppoa kun ei tarvitsis käyttää rahaa aikaa ja vaivaa kaupassa käymiseen, ruoan laittamiseen ja syömiseen. Ei tarvisi kakkiakkaan kun ei joutuisi jatkuvasti syömään jotain.
KilttiMies89
Kaupassa käyminenkin tuntuu ahdistavalta ja on pakkopullaa. Senpä takia tilaankin ruokaostokset kotiinkuljetettuna aina kun mahdollista.
KilttiMies89
olis helppoa kun ei tarvis hengittää ollenkaa....... on nii työlästä ja siihenki kyllästyy.....
Nukkuminenkin on samaa tympeää asiaa aina kuin syöminenkin.
bara bada bastu tuokin on tympeää, laulu: parempi kakkia vessanpönttöön -laulu.
Nukkumisesta mä taas tykkään. Unissaan saa usein hyviä ideoitakin.
Mähän oon vastannu tähän ketjuun jo ihan sarjana. Mielenkiintonen aihe.
Nyt pitää jatkaa töitä.
"Nukkuminenkin on samaa tympeää asiaa aina kuin syöminenkin."
Nukkuminen on parasta kun silloin ei tarvi stressata eikä murhetia mistään jos ei näe painajaisia. Tuntuu että mikään muu ei sitten kiinnostakkaan. Seksi varmaan kiinnostaisi mut mistä semmosta saa jos ei halua maksullisiinkaan mennä.
KilttiMies89
"bara bada bastu tuokin on tympeää, laulu: parempi kakkia vessanpönttöön -laulu."
Aluksi kyllä vähän nauratti tuo luritus mutta nyt jo ärsyttää kun se soi päässä lähes taukoamatta.
KilttiMies89
Saunominen ja itsensä peseminen on myös turhaa ja aikaa vievää touhua.
Viikot menee niin nopeaan, että joka lauantai joutuu toteamaan, että taasko on sauan lämmitys päivä, kun tuntuu, että saunassa oli pari päivää sitten, enkä ole edes hikoillut.
Kesähelteellä en edes lämmitä saunaa, on ihan järjetön jälkihikoilu sen jälkeen, pari tuntia valuu hiki päältä sauan jälkeen, ei kyllä virkistä yhtään.
Välillä sitä ei halua tehdä mitään muuta kuin nukkua. Pääsee joksikin aikaa pois todellisuudesta, eikä tarvitse miettiä ja pohtia mitään, kun koko elämä ahdistaa.
Vuosittainen kevätretki-juttu olisi taas taloyhtiön, näitä on eräässä toisessakin missä asuin oli joku risteilyjuttu, mutta koeona-aikaan peruivat sen.
Sinänsä ihan hauskojakin voivat olla, tulee kavereita lisää jos osallistuu.
No. Sinne. Työnny ihmeessä mukaan.
Kokemus sekin.
Ihmiset voivat olla muissa ympyröissä ihan erilaisia.
Vilma
Sulle ei siis kukaan sitten voikkuleipiä laittele?
täällä jotain lokit ja harakat, kun.. kirkuu, keksineet jonkin jutun miten saa roskakatoksen oven auki vain pomppaamalla sen salvan päälle kun niin löydä
voi löytyä herkkuja ihmisten jätöksistä jortain, mutta ei ne niitä roska-astioita niirä saa auki kyllä
Aloittajalta puuttuu mielikuvitusta.
Hakeudu mielenkiintoisiin tapahtumiin.
Vaeltele ihmisten joukkoon.
Vääntäytyä väkisin.
Bluffaa vähän kotihommista; kas ei ne mihinkään karkaa.
Mutta älä päästä siivottomaksi.
Pidä järjestystä yllä, niin siivouskin on nopeasti hoidettu.
Vilma
Ja.
Kyllästyminen on ihan normaalia.
Vilma
Mä tykkään jos ei oo mitään tekemistä ja aika tulee pitkäksi. Kun sillon aika kuluu hitaammin ja saa lisää elinaikaa.
Aloittajan aloitekyky on heikentynyt. Normaalia masennuksessa. Olisi hyvä, jos yhteiskunnalla olisi kykyä tarjota tukea sairauksiin, joihin vaikea puuttua saorastuneena itse.
Ei mua kiinnosta enää mennä mihinkään tapahtumiin kun ei kiinnosta mikään ja vihaan isoja väkijoukkoja, saan siellä ahdistuskohtauksen ja on lähdettävä pois samantien. Kotityöt on jokatapauksessa pakko hoitaa. Tai ehkä alan käyttämään samoja vaatteita 2 viikkoa putkeen ja heitän ne lopulta roskiin niin ei joudu pesemään pyykkiäkään ja syön kertakäyttölautasilta ja aterimilla niin ei tule tiskiä. Jos antaa vaan sen nurmikentänkin kasvaa eikä välitä siitä että naapurit hoitaa pihaansa jatkuvasti.
KilttiMies89
Se apu mitä masennukseen ja ahdistukseen on tarjolla on täysin surkealla tasolla, kokemusta on siitäkin lähes 10 vuoden ajalta joten tiedän kyllä mistä puhun.
KilttiMies89
Nykyäänhän hoitoon ei varmaankaan enää edes pääse.
KilttiMies89
Mutta en kyllä enää haluakkaan mennä mihinkään psykiatrisiin hoitoihin, sellasta kuraa nekin.
KilttiMies89
Ei tietenkään. Aktiivisuuteen houkuttelu ja kannustaminen kuntouttaa hyvin tehokkaammin. Muiden ihmisten tapaaminen nostaa jo ylipäätään mielialaa.
Kyllä sillä on merkittävä ero mennä johonkin paikkaan, jossa vieraat ihmiset ahdistaa tai mennä kutsuttuna pienen tutun piirin tapaamiseen, jossa tutustutaan yhdessä johonkin paikkaan. Yleensä rauhoittaa jo se, että joku pöloöttää kaikille, niin ettei tarvitse itse mitään puhua, vaikka ahdistaisi edelleen kaikki muut ihmiset.
Älä hyvä mies ryhdy haisuliksi.
Olin kaupoilla ja lähitienoolla pyöri vanha mies, joka haisi pesemättömyydelle.
Surullista.
Vilma
No. Hiippaile museoihin ja taidenäyttelyihin. Siellä ei tarvitse väkisin kommunikoida. Kuitenkin ruokkii aivoja se, mitä katselee.
Joskus sitä kuka vaan kyllästyy rutiineihin. Ihan normaalia, silloin tarvii jotenlin rikkoa kaavaa. Keksiä jotain uutta tai suorittaa eri metodilla saafakseen mielekkyyttä taas hommiinsa.
Jasu
Sen kun tietäis miten sitä kaavaa rikkois. En osaa yksin mihinkään matkoillekkaan lähteä. Jotain uutta ja mielenkiintoista se pitäisi jokatapauksessa olla.
KilttiMies89
Pitää vaan ottaa ja tehdä. Kyllä sekin taito hiontuu, kun tekee jotain rutiineista poikkeavaa.
Jasu
niin no kun itse ajattelin parrantaa masentuinrit nuoria naisia joku peli jos pystyrn
joku myyjätyttö.. jooh sanoi että kohta näet paremmin silmillä niin kun parannut lwikkauksesta niimpä
joku juttu kun pitäisiköhän arvata joidenkin tuttujen myyjätyttöjen nimiä tuo voisi olla KKaroliina ja tuo voisi olla Tuija...
pidät samoja kalsareita vuoden yhtäsoittoo niin takan että elämässä riittää jännitystä
azis
Saako siitä jotain jännittäviä sairauksia kun noin tekee, en ole kokeillut?
KilttiMies89
Onko se sisäsyntyistä ja luonteessa että sitä vain silloin tällöin kiinnostuu jostakin asiasta johon haluaa alkaa perehtyä. Itsellä on viimeinen kotkotus tutustua Jazziin. Syntyi siitä kun joku kertoi miten oli nauttinut jazzkonsertin annista.
Onko niin että toiselle ei tule sellaista sykähdystä lainkaan.
Jotenkin tuntuu ettei se ole ihmisen oma syy, koska itse en tee mitään että kiinnostus johonkin asiaan syttyy, ilmeisesti aivoistani se kumpuaa.
Siksi en osaa sanoa mitä sellaisen ihmisen, jota ei kiinnosta mikään, pitäisi tehdä. Jos minulle tulisi tällainen tunne, niin ehkä ensin tarkistaisin että saan riittävän ravitsevaa ruokaa, ettei velttous johdu siitä. Toiseksi tarkistaisin fyysisen kunnon. Jos nämä eivät auttaisi, alkaisin pohtia mielenterveyttäni ja sitä onko tarpeeksi ihmisiä ympärillä, ihan yksin ei varmaankaan ole hyvä näitä asioita vatvoa.
Toivon että aloittajalle jostain pulpahtaa voimaa ja kiinnostusta johonkin elämän alueeseen.
Ravinnon tarkistaminen saattaa auttaa, mutta luin mielenkiintoisen artikkelin, jossa venäläiseen vanhaan hoitoperinteeseen mukaan masennusta hoidettiin paastolla. Ihminen hakeutui parantolaan, jossa tarjottiin vettä ja lepoa. Hoitotulokset olivat jutun mukaan hyviä.
Iloisin asia elämässä on kuole3m...
Juu, pääsee eroon tästäkin paskaelämästä, eikä tarvi enää maksaa yhteiskunnan järjettömiä maksuja ja laskuja.
"Iloisin asia elämässä on kuole3m..."
Joo, voi vaan tulla aika pitkäksi sitä odotellessa.
KilttiMies89
tv-ohjrlmassa joku alkaa rimpuilemn oikwin englantilaisten poiliisenkin kansasa
noniin hahha... pelijuttu mitä suunnitellut tyttöjen kanssa voi tulla aika hauska.
joku tyttö niin joku myyjä näki kun tulin silmäleikkauksestas ja sittrn joku toinenkin tyttyttö... ei tartte ollenkkaan silmälasweja kai sirren niin ku sellaiselsessa leikkaukswassa...
Menet marttojen sivuille ja kysyt mitä minä teen
Voi kyllä johtua omalta osaltaan lääkkeistä ja alkoholistakin tai liiasta kahvin juonnistakin ahdistus ja masennus.
KilttiMies89
Ei huvitsmikään ennen kuin *ERiikksPittd ,dlsaa ,oökppms ceölsmss l'treome ,omiöe
"Tuskin tämä yksinomaan johtuu siitä että olen masentunut."
Masennuksesta tuo juuri johtuu- ja masennus johtuu merkityksettömyyden tunteesta, ahdistuksesta.
Mikset etsinyt elämällesi merkitystä jo parikymppisenä? No ei se mitään, ala etsintä än yy tee nyt. Merkityksellisyys ei tule automaattisesti sinun eikä kenenkään luo, se on löydettävä.
- Sheena
"Mikset etsinyt elämällesi merkitystä jo parikymppisenä? No ei se mitään, ala etsintä än yy tee nyt. Merkityksellisyys ei tule automaattisesti sinun eikä kenenkään luo, se on löydettävä."
Varmaan siksi kun olin jo silloin vakavasti masentunut ja ainakin jollain tasolla tajusin jo silloin sen että en varmaankaan voi saavuttaa koskaan niitä asioita jotka mun elämälle antais sen merkityksen. Olen vain liian erilainen kuin ihmiset keskimäärin ja multa se vaatisi 100 kertaa kovempaa työtä että voin saavuttaa samat asiat kuin jotkut toiset. Voimavarat tällaisen työn tekemiseen on itsellä niin rajalliset ettei viitsi vaivautua edes yrittämään. Suurin syy varmaan tuo asperger ja se että kuormitun paljon pienemmästä kuin keskiverto ihmiset.
KilttiMies89
Elämän rutiineihin kyllästyminen on hankala asia, mutta ei mitenkään yllättävää. Siihen auttaa vain se, että muuttaa ajatteluaan. Esimerkiksi imuroinnin kohdalla ei ajattele sitä paskamaista imurointityötä, vaan sitä lopputulosta eli siistiä lattiapintaa sekäs itä, että aaaah, nyt ei tarttee taas muutamaan viikkoon imuroida. Tai kaupassa käymisen kohdalla ei ajattele sitä ihmispaljousahdistusta jne., vaan ajattelee sitä, että sen visiitin jälkeen kaapeissa on taas ruokaa/kaljaa/vessapaperia jne., eikä tarvitse muutamaan päivään astua ovesta ulos.
Ongelma on omassa ajattelussa ja vain sitä muuttamalla tilanne voi muuttua. Toinen tehokas tapa vaikuttaa asiaan on pitää kiinni tietyistä pienistä rutiineista, alkaen vaikka siitä, että joka aamu laittaa kahvin tippumaan ja sitä odotellessa pesee hampaat. Siitä pidetään kiinni aina kun siihen pieninkin mahdollisuus.
Mutta noi samat infot saat, kun käyt kunnallisessa hoitolaitoksessa kysymässä apuja ja pyydät päästä toimintaterapeutin juttusille. Ero on siinä, että silloin sen tiedon antaa ammattilainen ja se on paljon uskottavampaa.
Itselle enää oikein riitä motivaatioksi sekään että koti on siisti tai jääkaappi on täynnä hyvää ruokaa ja herkkuja tai kaljaa tai lonkeroa.
KilttiMies89
Tiedän tunteeen, ei se aina riitä itselläkään, mutta se juuri on se kakkosvaiheen paikka eli pitää muuttaa ajattelua hetkeksi. Ota rutiini, mieti onko se työvaihe oikeasti iso juttu (yleensä se on naurettavan pieni), näe sen työvaiheen yli lopputulokseen ja sitten vain päätät että nyt hoidat sen, mutta jos (kun) pääkoppa jarruttaa, muutat hetkeksi ajattelua eli keskityt näkemään sen, että pienellä vaivalla saat kivan lopputuloksen ja valitset suorittavasi homman NYT. Ja kun homma on tehty, muistat katsella lopputulosta ja olla siihen tyytyväinen, olla itseesi tyytyväinen, vaikkei siltäkään kovin usein tuntuisi. Se on se juttu, valitset ajatella toisin, ensin yhdessä pikkujutussa, sitten toisessa, lepopäivän jälkeen kolmannessa pikkujutussa jne. Ja sitten vain keskityt toistamaan em. toimintamallia pieniin rutiinihommiin, mikä on se toinen juju, toistoa toiston perään, mutta ei montaa asiaa kerralla, vain joitain pieniä juttuja ja kun ne hoituvat rutiininomaisesti, voit taas yhden uuden jutun työstettäväksi.
Pohjimmiltaan se menee niin, että jos sinä itse et saa taiottua itsellesi sitä motivaatiota, niin ei sitä saa tehtyä kukaan toinenkaan. Tai jos saisikin, niin se kestää vain sen aikaa, kun se toinen ihminen on mukana elämässäsi. Niinpä vaikka työttystävän aikaan saama reippaus luultavasti loppuu kuin seinään, jos tulisi ero. Joten mantra on:
Vain sinä itse, vain sinulle itsellesi, vain sinun itsesi vuoksi.
Hyviä pointteja!
Kiitos! Ei se omakaan elämä ole aina ollut ruusuilla tanssimista, niin on joutunut opettelemaan miten saa huijattua itsensä vaikkapa imuroimaan.
Ajattles, jos olisit kahvilanpitäjä, niin joka ikinen arkiaamu joutus nouseen aikasten ylös ja mennä kahvilaan hommiin, jossa odottas päivän urakka, leipoa:
100-200 munkkia
100-200 korvapuustia
2-3 pellilistä mokkaruutuja
10-20 kuivakakkua
5 pullakranssia
10-30 juustokakkua
10-20 voileipäkakkua
100-200 valmista täytesämpylää/patonkia
10-20 täytekakkua
Kai ne tuon verran leipoo tarjottavaa joka päivälle keskisuuressa kahvilassa, jossa kaikki tehdään itse.
Meikäläiselle 1-3 kertaa kuukaudessa leipominen yhden pullapellillisen/kakun tekeminen ihan tarpeeksi työlästä.
Itse en leivo koskaan mitään, olen varmaan viimeksi lapsena tehnyt jotain kääretorttua tai mokkapaloja, kaupasta ostan kaikki leivokset.
Varmaan osaisin kyllä leipoa ja siitä varmaan hyvääkin tulis mutta en vain jaksa nähdä vaivaa.
KilttiMies89
Tunnistan tuon omista masennuskokemuksistani. Samojen vaatteiden käyttäminen, koska ei ole jaksamista pyykätä. Kertakäyttöastioiden käyttäminen, koska ei ole jaksamista tiskata. Eineksien/valmisruokien syöminen, koska ei ole jaksamista laittaa ruokaa.
Jollain tavalla onnistun kerta toisensa jälkeen nousemaan siitä masennustilasta. Saa nähdä koska en enää pääse ylös.
Astianpesukonekkaan ei paljon auta kun sekin pitää jaksa täyttää, laittaa pyörimään ja tyhjätä.
Masentuneena hampaiden harjaaminenkin voi tuntua ylitsepääsemättömän työläältä suoritukselta, jotenkuten vielä olen jaksanut kaikki asiat hoitaa mutta en tiedä kuinka kauan.
KilttiMies89
Olispa astianpesukone. Joskus tiskiä kertyy niin, että menee jopa tunteja päivästä pestä ne.
Kyllä, hampaiden harjaaminen ja suihkussa käyminen todellakin tuntuu joskus siltä, että siihen ei vaan pysty.
Erikan räjähtävä mike-mikrofoni no hhash
Mä en jaksa edes lukea tätä viestiketjua läpi
jos jo liian pelotytaviakinjuttuja kuin joku Eriksan räjähtävät mikrofonit... niin jooh
liian pelottavaakin
Aecx´´´´´´´-Aevaa bunu buub vaenabnaabjub hijy -eabsKKK,,, fKAGG GWG