menetyksen ja avuttomuuden hetket ?
Minkä turvin iäkäs kohtaa yksinäisyyden,
Anonyymi-ap
88743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 88
Vanhimmat
Yleensä en vastaa toisten ketjuihin,
tämä kysymyksen innoittamana sanon muutaman sanasen,
Omakohtaisesti vanha ihminen selviytyy oman elämänsä kokemusten ja kerääntyneen tiedon turvin yllätävistä
vanhuuden aiheuttamista ongelmistaanki,
olettaisin
tavallinen normaali kaiken elämässään jo kokenu vanhus selviää
myös vanhuden tuomista yllättävistä suristakin kyskymyksistä,
on oppinu tietämään mistä saa tarvittaessa mahdollisesti apua
yllätäviinki ongelmiinsa ,
meitä vanhuksia on nyt suomessa yllättävän paljon
ja suomi suurissa taoudellisissa vaikeuksissa
meneitten aikojen huonon ajattelemattoman politiikan seurauksena,
joten varmasti monelle huoli herää kuinka selvitä vanhuuden tuomista vaikeuksista,
kun vanha ihminen ei jaksa enään samoin kuin nuorena ja terveenä
huolehtia ihan kaikesta elämän vaativista tehtävistä,
tällä tiedolla nyt menneään elämä loppuun,
uskon joku autaa kun tarve on.
toivottavasti olen oikeassa !
"Yleensä en vastaa toisten ketjuihin"
Mikset ?
Höh ! Jos jokainen vastaisi vain omaan ketjuunsa tulisi pelkkää yksinpuhelua !
Jokainen vastaisi vain itselleen.
Älä viitsi olla näsäviisas tiedät kyllä mitä han tarkoittaa.
Omin avuin, jos ei ole ketään. Vain itseensä voi turvata ja turvattomalle se on vaikea paikka. Yksinäisyys vie rohkeuden sekä nuoremmilta mutta varsinkin iäkkäämmiltä, kun terveys on heikko ja tarvitsisi muutakin apua kuin henkistä tukea.
Joutuu ahdistuneena miettimään tuliko loppu nyt vai soittaisiko ambulanssin
vai antaako mennä niinkuin menee.
Jos liikkeelle pääsee, niin menemällä tilaan missä voi hetken rupatella ihmisten kanssa. Eikä edes tarvitse aina jutella. Itse menen kirjastoon, luen lehtiä ja jos tutun näen, juttelen hetken. Auttaa kummasti.
On myös joinakin päivinä auki seurakunnan tila, jossa voi käydä rupattelemassa, ei tarvitse olla uskonnollinen, kaikki otetaan vastaan.
Kaupassakin kun piipahtaa, saattaa nähdä jonkun tutun. Näin minä toimin.
Jos ei pääse liikkeelle, en osaa sitten sanoa, kun ei ole vielä kokemusta.
... jatkoa. Niin joku tuossa puhuu ambulanssista. Ymmärsin aloituksesta että kyse on henkisestä tilasta, siitä avuttomuudesta, ei välttämättä siitä että makaa puolikuolleena lattialla, sitten tietenkin ambulanssi, jos puhelin on ulottuvilla.
Kumpulan maauimalassa kun pulahtaa veteen ja oma painovoima on tasan 0.
Omin avuin on pakko.
Sitten jos tulee jokin käsittämätön tilanne tai este, niin rukoilen. Ja joko saan yliluonnollisen avun tai sitten saan neuvon kuinka toimia: esim. ikäänkuin yhtäkkiä ymmärrän, kuinka on parasta toimia.
"Joudun" paljon rukoilemaan.
Tässä edellä ne avuttomuuden hetket.
Yksinäisyyttä jos koen, soitan jollekin tutulle tai menen pihalle istumaan, jos joku naapuri sinne tulisi. Myös taloyhtiön lenkkisauna on olemassa, mutten ole käynyt moneen vuoteen kun saunakaveri kuoli.
Surut kärsin pääasiassa yksin. Joskus ehkä kerron jollekin.
joooo minäki rukoilen ihan kaikessa mitä ikinä teen
ajattelen aina melkein ääneen
sanon aina joka asiaa tehdessä
Jeesus auta,
ja kummasti auttaa aina
ei ikinä ole mikään jääny tekemättä,
muutenki Jeesus suojelee ja ohjaa aina oikessan,
en uskaltais elää päivääkää ilman Jeesuksen läsnäoloa,
Samoin. Joskus (harvoin) saatan panikoitua ja tulee aivan hysteerinen itku... rukoilen. Ja saan avun tai neuvon.
Sinulla on hyvin, kun voit soittaa jollekin tutulle. Kaikilla ei ole ketään.
Ei siinä muuta voi kuin rukoilla, vaikka tietää, ettei "ylhäältä" apua tule.
Minulle ei Jumala ole vastannut koskaan. On ollut pakko keksiä itse jotain
eikä aina keksi mitään, ajattelee vaan, että nyt tuli lähtö ja toivottavasti
menee laakista, ettei jää kitumaan.
Tai sitten et vain ymmärrä, mikä vastaus oli, kun se tuli.
Minä olen samanlainen pölpöttäjä.
Sanon vaan taivas auta.Ja perään
sanon ainahan se on auttanut.
Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa,,,,🎶🎶🎶. Kyllä rukous ja usko helpottaa elämää.
Täysin samaa mieltä
AAMEN !
Kun pitkäaikanen,+ 55v:n avion aikainen
kumpani poistuu todellisuudesta.
Tarkoitan tuhoisaa aivohalvausta. Keho lamaantuu ja puhumien estyy.
Oma voimattomuus tuntuu rankalle.
Muistan kun anoppini sai myös saman sairauden ja oli halvaantunu5 toiselta puolelta. Kehoa ja ei osannut enää puhua. Mutta ymmärsi kaiken normaalista ja pystyimme kommunikoimaan. . Tottakai höne tunsi paniikki tiloja kun halusi sano jotain vaan kun ei ollut sanoja. . Oltiin hieman epävarmoja ymmärsinkö luettavaa , mutta jos lehdessä oli kuvia niin heti näki mikä kuva oli miellyttävä ja mikä ei . Joten hön oli itse ollut töissä sairaalassa juuri näiden potilaiden parissa ja sanonut että kaikkea muuta sairautta saa tulla mutta ei aivohalvauksia , ja kuitenkin sai juuri sen. Itse
On hirvittävän rankkaa olla tilanteessa, jolle ei mitään voi.
Järkyttyy. On voimaton ja neuvoton. Itkee, kun ei muuta voi.
Säälii toista ja säälii itseään. Sääli ei ole sairautta.
Sääli on yksi myötätunnon muoto ja se on sallittua.
Se on kamala tilanne ihmiselle joten on oltava ymmärtäväinen
Onko elämä oikeudenmukaista ?
Jotkut väittävät, että on.
Itse en ole ihan yhtä varma. Monien kohdalla, ehkäpä.
Esim. lapsi ei voi olla vastuussa omista kolhuistaan, eikä kyllä moni aikuinenkaan.
Ei elämä ole oikeudenmukaista. Vaikka minkä yrittäisit tulee vastoinkäymisiä,
sairauksia ym.
Jotkut ovat "enkelten kelkassa", asiat sujuvat sen kummemmin yrittämättä kuin tuurilla.
Enkelten kelkassa eläminen ja oleminen tarkoittaa sitä, että ajattelee positiivisesti sekä uskoo ja luottaa, että kaikki järjestyy.
Sinä et voi mistään tietää kenenkään yrittämisiä, tapahtuvatko ne vain "kuin tuurilla" vai onko niitten eteen tehty paljonkin työtä ja toimintaa. Vain omasi ovat hallussasi.
Ei.
Pääosin elämä on oikeudenmukaista omalla kohdallani. Voi olla että olen joskus kapinoinut jotain mutta nyt en muista yhtään sellaista tilannetta. jos on ollutkin niin on jotenkin lutviutunut. Pyrkimällä pääsee, työtä tekemällä saa leivän, itseään hoitamalla välttää sairauksia ja sitä rataa. On mahdollista että sairaus iskee vaikka eläisi miten, mutta uskon että jostakin saa voimaa elää sen kanssa. Ihmistä ei voi aina pitää lähellään vaikka rakastaa, passaa ja arvostaa, mutta sitten löytää jonkun tai jotain muuta tilalle. Jos tavoittelee. Usko on vahva.
Voi olla että kaikille ei ole. Näyttää että jollekin on annettu enemmän vastoinkäymisiä kuin ihminen kestää. Silti yleensä elämä on oikeudenmukaista.
Miksi pitää murehtia ja miettiä
vain pelkkää vanhuutta ja avuttomuutta?
Täällä on kuukauden aikana
avattu asiasta monta uutta keskustelua
ja kaikissa sama juttu, kun olen yksin,
kun on niin ja monta vaivaa, ja kun ei ole kaveria!
Eikä se olisi niillä vanhoillakin selvinnyt,
olisit lukenut mitä aiemmin on vastattu.
Täällä palstoilla eri ole kirjoittajia viittäkymmentä, siitä olen varma!
Samat vastaavat, säälittelevät ja tukevat.
mutta mummo aloittaa uuden säälisivun.
Tunnen sairaita yksin asuvia vanhuksia, kukaan ei valita!
Ono elämä tasapuolista?
On se, kaikilla on sydän ja keuhkot, elämä annettu
ja kuinka sen käytät, siitä se riippuu, elämä on omissa käsissäsi.
Mummo tuossa viereisessä asunnossa yli 90,
pesee pyykkinsä, käy yksin saunassa ja hoitaa talon pihaakin.
Kulkee portaissa monta kertaa päivässä ja on aina iloinen!
Oliko hänen elämänsä parempaa, oli ja on,
koska hän on valinnut omat tapansa ja tiensä
omilla valinnoillaan, Kiitä elämää, älä valita.
Tee elämästä elämää, ei olemista elävänä!
Sanon suoraan, kyllästyttää lukea samaa valitusvirttä!
En lue enää, poistuin jo,.
Samanlaisia valitus aloituksia täällä on vaikka kuinka, todellakin ! Tuo toinen ketju olisi mukava muuten, mutta on mennyt niin riitaiseksi, ettei viitsi sitä lukea, juttelu muuten olisi ihan normiarjesta eikä valitusta päivästä toiseen.
Älä lue. Valinta on sinun.
Olet itsekäs. Sinuako tässä pitäisi kehua, että olisit tyytyväinen ?
Emme me kirjoita sinua miellyttääksemme.
Enemmän nämä aiheet ovat toteamuksia, ei valituksia. Koita sietää sitä,
että noin puolella vanhuksista elämä ei ole pelkkää pullanpaistoa
ja itsensä kehumista miten hyvin menee ja mitä on harrastellut,
KOSKA ON VIELÄ KUNNOSSA.
Vanhuksien elämästä on olemassa toinenkin todellisuus.
Yhtä monta todellisuutta kuin on vanhuksia.
Sinä 2025-07-08 08:45:10, olet esimerkki ahdasmielisyydestä. Palstalle mahtuu
äärettömästi aloituksia. Oletko itse tehnyt yhtäkään ? Tee mieleisiäsi !
Vai onko sinulla muuta kirjoitettavaa kuin käydä eri ketjuissa moittimassa muitten
aloituksia ja kommentteja ?
Itse olet valittaja nyt.
Jokainen tulee vanhaksi jos ei kuole nuorempana.
Myös jokainen vanhenee omalla tavallaan.
En ihmettele valituksia jos joka paikkaa kolottaa eikä sosiaalisella ihmisellä ole kavereita joiden kanssa voisi seurustella.
Olen etuoikeutettu kun saan vanhana elää haluamaani elämää. Vaatimukseni ovat pienet, kunhan saan olla rauhassa kissani kanssa mökilläni ja talvella keskustassa.
On kaveri joka käy kun pääsee velvoitteiltaan. Minulle sopii hyvin viikonloppukaveri saan olla tarpeeksi yksin.
Tiedän että tämäkään ei ole ikuista, koittaa päivä että olen avuton hoidettava tai armollinen viikatemies sitä ennen korjaa.
Aman päivänrytmi,kalastusta,niittohommeleita,pihanhoitoa,puidenpilkontaa.
Ei aina tahdo päivä riittää?
Olen harrastanut nuorena:kilpahiihtoa,kilpasuunnistusta,kilpapilkkimistä.
Jaakonpäivänä tulee 87v mittariin.
Tänä aamuna ei ollut verkoissa,kuin haentuppi.Lokit tietenkin saivat sen.
Nyt on myynnissä yksi asunnoistani.Saan maksettua velkani pankille.
Senjälkeen vaihdan pankkia.
Lähin naapuri on parin kilometrin päässä,enkä tunne itseäni yksinäiseksi.
Juttelen linnuille,kukille,niin sisällä,kuin ulkonakin.
Senverran "isopyörä" lyö tyhjää.Halaan noita rantamäntyjä ja olen vielä vapaallajalalla?
Olet todella toimelias ja aikaansaapa. Hieno juttu! Juurikin tällaista on kiva lukea.
Jokainen elää kuntonsa ja mahdollisuuksiensa rajoissa.
Itselleni oli tänään kuntoilua mennä kaupoille ja apteekkiin. Menin kyllä taksilla mutta muutoin kävelin siellä ilman kyynärsauvoja ja vaikka hieman varoen ja kumarassa köpötän, niin pysyin taspainossa. Yritän aina muistaa suoristaa selkääni ja kulkea vähemmän "horjuvan näköisenä".
Ostin Puumalan kanttarelleja ja isoja vadelmia.
Siinäpä herkkuja !
Ilman mitään turvaa.
Ei ole ihmistä turvana mihinkään asiaan.
Ei ole muuta turvaa kuin turvapuhelin.
Jos saan esimerkiksi jonkun sairaskohtauksen,
etten pysty soittamaan ambulanssia,
turvapuhelimesta soittavat,
edellyttäen, että ehdin painaa nappia ennen kuin
tajut on menneet kankaille. Olen kysynyt asiaa heiltä.
Jos ne pystyisi mitään puhumaan,
he tulevat käymään
ja arvioivat kannattaako enää soittaa ambulanssi
vai kuolinsyyn toteaja.
Siis kuoleman toteaja. Kuolinsyy selviää varmuudella vain ruumiinavauksessa.
Aloittajalle.
Kun tietäisin vastauksen kysymykseesi niin olisin paljon onnellisempi.
Ei yksinäisellä ole kuin itsensä. Yksinäisyys on vienyt ainakin minulta
kaiken rohkeuden. Olo on turvaton ja pelokas. Myös suru painaa.
Eikös aleta miettimään enemmän huomista, kuin yksinäisyyttä ja avuttomuutta?
Kyllä meillä voimia on, kun otamme ne käyttöön.
Kenenkään yksinäisyyttä ei voi poistaa, mutta sen tuntemista voi helpottaa juttelemalla niitä näitä, meitä kaikkia koskettavia juttuja.
Huomenna voi olla myöhäistä. Ei yksinäisyys poistu jonninjoutavia juttelemalla.
Jos ihmiset haluavat puhua yksinäisyydestä on paras puhua juuri siitä.
Tee aloitus, joka koskee "niitä näitä" ja anna muitten kirjoittaa mistä he haluavat.
Eihän sinun tarvitse näitä lukea. Voit ohittaa.
"Kyllä meillä voimia on, kun otamme ne käyttöön."
Olet väärässä. Voimat ehtyvät. Lopuksi ei ole mistä ottaisi niitä "käyttöön".
Ole onnellinen, kun sinulla vielä on äläkä määräile muita mistä saa kirjoittaa.
"Eikös aleta miettimään enemmän huomista, kuin yksinäisyyttä ja avuttomuutta?"
Missä on sinun aloituksiasi haluamistasi aiheista ?
Kyllä jutteleminen on asia mikä on tärkeäm ,ihmisen terveydelle . Hetken jonkun tutun kassa kun puhuu toisen kanssa niin kummasti se piristää.
Joten puhuminen on todella tuikitärkeä asia melkei; jokaisen ihmisen mielestä
Ja jos on hyvä ystävä jonkun kanssa nii. Puhetta riittää .
Miksi sitten sanotaan, että "hiljaisuus on kultaa" ?
Eikö iäkkään, jonka elämä on suurimmaksi osaksi takanapäin, elämän kolhut, menetykset, menestykset(kin) koettu, pitäisi olla henkisesti jo niiin kovatasoinen tyyppi, että hänen on helppoa / helpompi kohdata ihan mitä vain, mitä eteen tulee.
On ihmisiä, joita menetykset ja kolhut tee koviksi. He ovat niitä inhimillisiä ihmisiä,
joita asiat koskettavat ja jättävät jälkiä.
Moni on uskonut olevansa vahva kunnes on joutunut koettelemuksiin.
Moni uskoo olevansa vahva, kun vahvuutta ei ole vielä koeteltu.
Ihminen ei ole robotti, ei ainakaan useimmat.....
Kun tarpeeksi monta vakavaa ongelmaa tulee ei siinä voimat välttämättä kasva,
vaan vähenee.
Sosiopaatit ja muut luonnehäiriöiset ovat kovia ihmisiä.
Heidän tunne-elämänsä ei ole normaali.
En mieti kuin tästä päivästä selviytymistä. Huominen kantaa huolen itsestää jos
olen hengissä.
Täs iäs on torennäkösemppä, ettei ol henkis huomen. Siks en huomista
suunnittele. Jos olen huomen henkis, kyl huomine sit kertoo mitä tarttee tehrä.
Kyllä ihmisillä aika yleisesti elämänsä aikana on koettelemuksia, isoja ja pieniä tai molempia. Yleensä ihmiset myös oppivat kokemuksistaan jotain, toiset enemmän, toiset ehkä vähemmän.
Elämä ja koettelemukset kasvattavat henkeä, sisäistä kykyå, tai ainakin niiden pitäisi kohottaa kapasiteettia, jotta elämä ei ihan hukkaan kuluisi ja valuisi.
Herra Jumala, anna minulle voimia kestää itseriittoisia ihmisiä,
jotka ovat niin vahvoja, koska heitä ei ole vielä tarpeeksi koeteltu.
Minäkin luulin olevani tarpeeksi vahva. En ollutkaan, kun liikaa
kauheuksia alkoi tapahtua. Menetin kaiken rohkeuteni, kun tukijaa
ei enää ollut.
"Herra Jumala" antaa jokaiselle sen verran, kuin jokainen jaksaa kantaa ja kestää. Jotta ole huoletta, kestokykysi riittää varmasti, jos huolesi ovat vain toiset ihmiset.
On ihmisiä, joita menetykset ja kolhut EI tee koviksi. He ovat niitä inhimillisiä ihmisiä,
joita asiat koskettavat ja jättävät jälkiä.
Jotkut kehittävät kovan kuoren itselleen, jotkut toiset taas hyväksyvät tunteensa
ja pysyvät aitoina lämminsydämisinä ihmisinä.
Murtuu se kamelin selkäkin.
On muuten kaamea sanonta ja kertoo vain sydämettömistä maahanmuuttajakulttuureista.
TÄH ?!
En muista enää kysymystä, mutta itse selviytynyt Googlen avulla.
Kun vaimo , aivan terveestä sairastui syötettäväksi ja avustettavaksi löytyi Googlesta tulevan elämän kulkua. Tosin aina vähän myöhästyneenä ymmärrän, mutta kuitenkin.
Niin kauan on hyvä kun pää on kunnossa eikä ole tuskia ja kipuja.
Yksiin kipu, vaikka varpaassa voi viedä voimat heti aivan nolliin.
Yksinäinen joutuu kohtaamaan kaiken yksinäisenä. Se on surullista,
kun aktiivisen ja vaiherikkaan elämän jälkeen on tullut toisen ääripisteeseen,
yksinäisyyteen.
Se pistää joskus ajattelemaan, miten tässä näin kävi, ettei ole ketään kehen
tukeutua silloin, kun tukea eniten tarvitsisi.
Koska elämää on enää vähän jäljellä ei viitsi vaivata mitään "ystäväpalveluja".
Alistuu osaansa ja toivoo pääsevänsä pian pois.
Itselleen eläminen ei anna elämälle merkitystä.
Itse en jaksa juuri mitään, paitsi pakolliset kotityöt.
En jaksa enää pakollisiakaan niinkuin kuin ennen.
Siivouhulluuteni on mennyttä aikaa.
Kyllä se olikin rasittavaa. Ihan hullun hommaa.
Sanon aina kumppanilleni, ” hullu paljon työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin”. Nooh, kaikki ei osaa organisoida,
Ei ole mitään turvaa itsestäänkään, kun on menettänyt kaiken rohkeutensa.
Taitaa olla niin monta ohjetta, että ei ole omaa vielä löytynyt.
Löysin voimavarat itsestäni ja niitä en voi täällä jakaa.
Missä suru, siellä muistot,
Missä oli rakkaus, sieltä ne muistotkin kumpuavat.
Kiitän aina aamuisin elämästä ja siitä mitä minulla nyt on.
"Et ole yksin, kaikki muutkin ovat yksin".
Mikäs idea tuossa on? Ihminen voi olla yksin, mutta yksinäinen hänen ei silti välttämättä tarvitse olla.
Ei siinä yksinäisyydestä mitään puhuttukaan.
Huomasin, mutta lainauksen ideaa en keksinyt. Siksi kysyin. Et ilmeisesti osaa vastata sinäkään.
Yksinhän me ollaan tavallaan kaikki loppujen lopuksi.
Yksinäisyys on sitä
kun vuosien saatossa kertyneet surut
ovat sulautuneet yhdeksi oman olemisen kanssa
Siihen painolastiin tottuu
pikkuhiljaa niin kuin lihaksetkin kehittyvät
pitkäkestoisessa rasituksessa
Sitä alkaa kätkeä yhä enemmän sisäänsä
niin että lopulta suonissa virtaa lyijyä
ja sydän on valurautapannun painoinen
Eikä halua enää päästää lähelleen ketään toista
ettei se toinen vaan musertuisi taakan alle
kun itsekään sitä hädin tuskin jaksaa kantaa
tunteidentuulia (Tanja H.)
Yksinäisyyttä on kun
elämän pilkahdus on jääkaapin valo
Toiset ei ymmärrä mitä on kulkea kaupoissa,
jotta saisi ihmisistä sosiaalista kontaktia
Pieni hei vain kun joku sanois
tuo pieni tervehdys olisi monelle tervetullut
ja suuri ilo.
Antaisin sille kaiken, joka koskettaa kun itken,
mutta yksin silmäni tänäänkin suljen.
Voih ! Minua alkoi itkettää. Hyvää yötä sinulle, nuku hyvin !
Huomenna on uusi päivä. Yksinäinen päivä taas minullekin.
Joskus yksinäisyys painaa raskaasti. Joskus saa osan päivää
kulumaan vähän helpommin. Riippuu vähän keksiikö jotain
tekemistä mikä vie ajatukset mukanaan.
Toivottavasti keksimme huomenna jotain !
Yksinäisyys on kamalaa jos se ei ole vapaaehtoista.
Olen huono puhumaan asiasta vaikka tykkäänkin olla yksin.
Vietän viikot kahden kissani kanssa, en kaipaa seuraa.
Mutta juuri tämä tekee yksinäisyyteni erilaiseksi, tiedän että kaveri tulee käymään.
Tämä aloitus sai miettimään, entä jos kukaan ei kävisi, olisin totaalisen yksin.
Joskus jopa kaverin kanssa olo rasittaa vaikka hän ei ole kun pari päivää viikonloppuisin, ja lomillaan.
Olen ruuhkavuosien aikaan haaveillut ajasta että saan olla yksin.
Nyt on luoja suonut minulle yksinäisyyttä ja yhdessä oloa melkein sopivasti.
Uskoisin että hakisin jotain vaikkapa seurakunnan tapahtumia missä kävisin jos jäisin ihan yksin.
Olen yrittänyt käydä kerhoissa ym..., kyllästyn alkuunsa, pari käyntiä riittää.
Niissä on joku yksi tai kaksi puheliasta, jotka ottavat homman haltuunsa, muut sitten kuuntelevat.
Seurakunnilla voi olla monenlaista toimintaa, vuoden ympäri ja eläkeläisille vielä omansa. Vaikka olen eronnut kirkosta, käyn silti joskus sen eri tapahtumissa.
Aniharvoin seurakunnalla on mitään. Ei ainakaan maaseudulla ja kuulostaa
tympeältä, kun aina ehdotetaan seurakuntaa. Tekee mieli tavata ihan tavallisia
järjellisiä ihmisiäkin eikä uskonhuuruissa olevia.
No, ei meidän lähiseurakunnassa mitään uskonhuuruista jengiä pyöri. Tavallisia kirkkoon kuuluvia ihmisiä. Kait nuo jotain uskovatkin, mutta ihan tavallisista asioista puhutaan.
Etukäteen ei pysty valmistautumaan siihen mitä vanhuus tullessaan tuo.
Teoriassa voi olla "valmistautunut", mutta käytäntö on ihan toista.
Hevosten jalustimia tutkimalla kun niitä on paljon erilaisia.
"Voihan se niinkin olla, tai sitten ei", että ihminen on avuton läheisen kuoleman jälkeen.
Olin tavallaan turtunut, taistelin koko ajan, että olisin hyväksynyt asian, ja siihen meni aikaa, mutta avuton en ollut.
Tein peltotyöt, hoidin talon ja puutarhan, toki yksin ja yksinäisyydestä oikeastaan nautin.
Ei tarvinnut ihmisille selittää kuinka nyt voin ja kuinka kaikki on mennyt.
Näkihän ne, ei mikään työ ollut tekemättä.
Ihmisten herkeämätön uteliaisuus minua suututti ja suututtaa.
Miksi leskesi jäänyt ei saa elää vapaana, yksin, ilman että se olisi jotenkin sairasta.
Avuton, hetkittäin, ymmärrän, mutta jäädä sellaiseen tilaan vuosiksi ja itkeä monen vuoden jälkeenkin, sitä en ymmärrä.
Kun tuttavani puoliso kuoli, kahden viikon kuluttua hautajaisista hänellä uusi ehdolla. Se oli jo ahdistuksen voitto!
Kuiskaan, minulla ei ole uutta, sain lesken eläkettä alle 60 vuotiaana ja siitä on jo kymmeniä vuosia.
"Kun tuttavani puoliso kuoli, kahden viikon kuluttua hautajaisista hänellä uusi ehdolla. Se oli jo ahdistuksen voitto!"
Ällistyttävää, miten toiset kykenevät vaihtamaan kuin mustalainen hevosta.