tässä muistona jostain vanhoista, en koko ketjua, se kun on 70 palstalla ollutta.
Runonurkkassa 2013
tulenlieskatt
2013-01-08 16:01:13
Ilmoita
Jäi muistoihin vuosi entinen
Karkasi tuo vuosi eilinen,
uusi vie pois mennehen.
Toiveita, hyviä sattumuksia
retkiä, hetkiä aivan uusia.
Taas muistoja keräillään
ajanjaksoihin heräillään.
Aika kaksituhattakolmetoista
ihmettelen lukua moista.
Minne katoaa vuodet nuo
vain muistot ne takaisin tuo.
Edellinen äsken oli vielä tässä
aikaa kanssani viettämässä.
Uutta tarinaa elämästä
tulevasta ja eletystä,
runonurkka oottelee
oven selkoselleen aukaisee.
Siispä kirjoittelemaan
ja runoja lukemaan.
Toivossa ihanaa yhteishetkee,
iloista hyvää lukuretkee.
Oikein upeaa alkanutta vuotta
heitetäänpä eteen runonuotta.
Surun, ikävän ja ilon tunteet jaa
runot olon omakin parantaa.
Runoja kaipaillen tulenlieskat
Runonurkkassa 2013
tulenlieskatt
2013-01-08 16:01:13
Ilmoita
Jäi muistoihin vuosi entinen
Karkasi tuo vuosi eilinen,
uusi vie pois mennehen.
Toiveita, hyviä sattumuksia
retkiä, hetkiä aivan uusia.
Taas muistoja keräillään
ajanjaksoihin heräillään.
Aika kaksituhattakolmetoista
ihmettelen lukua moista.
Minne katoaa vuodet nuo
vain muistot ne takaisin tuo.
Edellinen äsken oli vielä tässä
aikaa kanssani viettämässä.
Uutta tarinaa elämästä
tulevasta ja eletystä,
runonurkka oottelee
oven selkoselleen aukaisee.
Siispä kirjoittelemaan
ja runoja lukemaan.
Toivossa ihanaa yhteishetkee,
iloista hyvää lukuretkee.
Oikein upeaa alkanutta vuotta
heitetäänpä eteen runonuotta.
Surun, ikävän ja ilon tunteet jaa
runot olon omakin parantaa.
Runoja kaipaillen tulenlieskat
Vastaukset 182
Vanhimmat
Runonurkka oli erittäin suosittu siihen aikaan,
minäki jäin kaipaamaan Tulenlieskan runonurkkaa,
oletan
hän poistui keskuudestamme tuonpuoleiseen.
Runomaakarit, nyt runoja kirjoittamaan.
Elvytetään vanhaa perinnettä joka on ihan kuollut.
Tähän alla vapaasti!
Annetaan noiden kirjailijoiden näyttää mallia ensin!
En ollut täällä runoketjujen aikana, mutta ei noissa vanhoissa mitään kirjailijota ollut , palstan käyttäjiä, muista ketjuista lukemalla saa tietää, että moni on jo taivaallisissa joukoissa.
Mikä ihmeen kommentointi , kaikilla on sama oikeudet palstalla.
En ole runomaakari, mutta moni täällä on.
Saisi palsta muutakin eloa kuin kinailut.
Vai sitäkö toivotkin?
Ei kaikki kirjailijat ole runoilijoita , joten miten ajattelit tässä asiassa.
Olin hyvä runonlukija. Opettaja vei taksilla esiintymään tilaisuuksiin ja kilpailuissakin pärjäsin. Tämä runo on jäänyt eniten mieleen.
Poika ja kynttilä
Pieni kynttilä,/kun sinä olet kanssani täällä huoneessa, en pelkää./
Pieni kynttilä, kun sinä lämmität kylmää kättäni,/ minun on hyvä olla.
Olisi varmasti hauskaa/ osata valaista ja lämmittää/ niinkuin sinä
Pieni kynttilä,/ sinä olet tänään pienempi kuin eilen!/ Itketkö sinä?
Jotain, aivan kuin kyyneleitä/ vierähti juuri alas.
Sitäkö sinä itket,/ että tulet aina pienemmäksi,/ sinä pieni, rakas kynttilä?
Mutta minä,/ Minä tahdon kasvaa suuremmaksi./Kerran olen yhtä suuri kuin isä./
Silloin näytän/ mitä osaan, ja kaikki katsovat ja ihmettelevät/ Minua.
Pieni kynttilä, voi, kuinka sinä raukka olet todella pieni!
Minä sammutan sinut,/ että et kuluisi aivan loppuun,/ mutta –
minä tarvitsen sinua, kun on pimeä ja kylmä/ja sinä valaiset ja lämmität./
Mutta – pitääkö aina tulla pienemmäksi, että voi valaista ja lämmittää?
Mirjami Lähteenkorva
Sorry että sotkin ketjua. Nyt vasta hoksasin että kyse oli itse kirjoitetuista runoista. Voi poistaa jos kovasti häiritsee. Anteeksi vielä!
Kiitos muistostasi, ei toki, runoketjuhan voi sisältää vanhoja ja uusia, itse kirjoitettuja ja omissa muistoissa olevia runoja.
Muistelen että aikanaan oli radiossakin sarja tämän runon haluaisin kuulla.
Jossain tämän suomi24 palstallakin 50,60,70, vuotiaissa kysellään vanhoja lauluja ja runojahan nekin ovat.
Olisi ihanaa kun kirjoittajat innostuisivat uudelleen.
Vuosia sitten minulla olit tuttava Raisiossa, hän kertoi kirjoittavansa jonnekin runoja, mutta se jäi minulle vieraaksi.
Voi kiitos!
Muistoissa siirryn tulenlieskan runo ketjuun ja kirjastani kopsaan runon,,,
Rakkaudesta.
Aloitan itsestäni,
rakastan, rakastan
jos en itseäni,
kukas sitten?
Vuodenaikoja rakastan,
talvea pakkasineen,
kevättä, luonnon heräämistä
ja vihdoin syksyä, väriloistoineen.
Miksi rakkautta piilottaisi,
se kuuluu ihmiseen,
onni on osata rakastaa.
Tuntea se lämmin tunne,
mikä mielessä, sydämessä ailahtaa.
Onni on äidin rakkaus,
rakkauksista pyyteettömin.
Tuntea naisen ja miehen
välinen rakkaus,
vihdoin illan ehtiessä,
rakastaa elämää,
iloineen ja murheineen.
Vihdoin osaan tuntea iloa,
rakkaudesta,
sillä se on tunteista suurin.
Kiitollinen olen siitä,
että tunne elää,
tiedän eläväni.
Lukuisa runoja sai runoketju minunkin kirjoitusteni myöten, ihmettelen, että tämänkin verran ajatuksia olenn runomittaan saanut, nyt ei runoratsu enää laukkaa.
Muistan kansakoulussa lauantain yhteisellä tunnilla kun yksi tyttö esitti aina saman runon .. Mikko ketusta , ja pojat sitten välitunnilla siitä ilvehtivät hänelle .opin sen runon silloin ulkoa vaan kuuntelemalla häntä , nyt en muista kun ensimmäisen säkeistön ja en löydä runoa netistäkään , olen varmaan osaamaton hakemaankin
Olisi kiva saada se runo, että voisi lastenlapsille siitä kertoa.
Rakkautta on ylistetty'
tehty runoja ja laulettu
tanssittu ja halattu.
Kaikesta ei puhuttu julkisuuteen
eikä joka vuosi vaihdettu uuteen
kun oli akka kainalossa
ja lapsi kehdossa
mutta rakastettiin
ja tanssittiin.
Pirtin lattialankut paukkui
ja vahtikoira haukkui.
siitä se meteli kasvoi
kaikki paikalle tuli, jotka jaksoi.
Uusia suhteita nuoret loi
kun pirtin tanssit mahdollisuuden loi.
hx
Kun minä poika istun ratsuni selkään,
kaikki heti näkevät mitä minä pelkään.
Kiviä ja kantoja helposti väistän
ohjaksia käyttäen hevostani päistän.
Kaatuvia puita en tahtoisi eteen
ratsuni karkaavaan, en vieraaseen veteen.
Ylväs on ryhti ratsuni ja minun
mahtaa nyt käydä kateeksi sinun.
Lomalla täällä, kun aurinko paistaa
kaikki harmit se päivästä poistaa.
Toiset ei malta lomalla olla
niillä ei aina säteile polla,
keksi ei miten helpottaa oloa,
kun kaivavat aina samaa koloa.
Aarteita tuskin löytyy kivienkoloista.
Niitä löytää näistä vapaista oloista.
Lomaile sinäkin, anna aivoille loma
Minulla on tämä harrastus ikioma.
Ratsulle hyppään ja paljon näen
kun laukalla menemme harjalle mäen.
hx
Onko kaikki runojen kirjoittajat kuolleet?
Taitaa fiilikset olla noita ikääntyneiden huolia,
ei jakseta ilontippoja ilman lääkepulloa.
Paras runo lähti poistoon TIRKS
Kuka mittaa älykkyyden
kuka parhaan runon
kuka löysi kultahipun
kuka taivaan rajan
kuka paras uimareista
kuka paras huijareista
kuka keräs männyn kävyt
kuka mittaa älyt
kuka osaa opettaa
kuka riidat lopettaa
kuka viisain viisaista
kuka huutelee puskista
kuka piiloon loikki
kuka pani välit poikki
kuka teki mitäkin
kuka sanoi sitäkin
kuka olet
kuka käski
kuka mitä tekikään
kuka sanoi leikitään
kuka oli kuka sanoi
kuka juonet punoi
kuka ?
En minä, se oli Pirkka!
Kun äiti Aa :a ensimmäistä opetti mua ääntämään
mä satuin pääni kääntämään
silmäilin kissaa leikkiväistä
mieleeni jäi vain nuhde tää
voi laps kulta sulla on kova pää
Onhan noita omenoita
suuri sato kirsikoita
kolme tuolla karviaista
mustaherukoita maista.
Tässä syöt ja kiität
muistohisi heti liität
mitään älä hauku
vaikka kissa yöllä nauku.
Koiran karvat peitollani
varkaita on pellollani
supikoirat kovakallot
ihan ovat täysin tollot.
Marjasadon mahaansa
käyttää kuin ois omaansa
viheliäin yöllä liikkuu
pienessä korressa kikkuu.
'
Tarrraa kiinni katalasti
kataa ihan maahan asti
sitten muka nauttii siitä
kuitenkaan ei kukaan kiitä.
Talloo maahan karviaset
tartuttaa jo kaikki loiset
siihen mihin jalka osuu
kaikkialla taas se hosuu
Laitan aitaa marjoille
eikä pääse kujille
joita täällä itse liikun
omas orressani kiikun.
Kesäinen ilta aurinko hiveli ihoa
silitti lämmöllä paljasta pintaa
istuit rinnallani
käännyin katsomaan autiota veden pintaa
jolla kaksi joutsenta lipui rinnakkain
niillä on kaksi poikasta välissä.
Kuin joutsen
yksiavioiseksi sanottu
haluan olla rinnallasi
kokea turvallisuuden
kulkea rinnallasi tässä ja nyt
vaikka pois lähtisit
tiedän
sinä palaat kuin joutsen keväällä
sinne missä rakkaus syttyi
siellä on rakkaus pysyvä.
Ikuista rakkautta vannomme
joutsenet suojelevat lapsiansa
sinä sivelet paljasta ihoani
ilta auringon valossa meidän on lämmin
eikä rauhaamme mikään uhkaa.
Innostavaa ?
On ihana aamu,
min Luoja soi,
ihmismieleen ilon toi.
Auringon paistetta
ihailkaamme,
siitä voimaa, iloa, päivään saamme.
Tälläinen päivä,
nauttikaa,
toinen toistanne
rakastakaa.
Elämän kulkumme,
lyhyt on.
ei kestä se,
ei ole loputon.
Tunteesi näytä,
oikein ne käytä,
anna ystävän huomata,
hän sinulle rakas on.
Pieniä hetkiä, pieniä retkjä,
elämä suokoon
onnen hetkiä.
Ystävät teitä halajan,
luoksenne tulla haluan.
runoratsulla saavun taas,
teille intoa antamaan,
runosuontanne avaamaan.
Runojen voimalla mennään vaan,
päiviin moniin, tuleviin.
Kirj. vuosi 2006
Hienosti muotoilet sanomasi.
Kirkkaassa valossa varjotkin tanssivat.
Pelaavat piilosta pilvien alla
toinen oli tässä, toinen tuolla
mutta nyt on kirkasta paistetta
valoa vasten katsoessa minusta tuli sokea.
tämä toi kuuman kesän taas esiin...
Ruunelle Runo ! ------ kirjoitin aikoinaan v 2018 " huumorilla "
Kirjoitan ,
sanan muutaman asetan ,
" kalevalan päivän kunniaksi "
Oisko päivä onnellinen,
toisko rakkaan tullessaan,
vai turhaanko elin elämää
kauna kulkenu olen
etsien ja toivoen
kohtaisinko ihmisen
sen ainoan
sen rakkaan
sen kalleimman
vai menikö vuodet huomaamatta
turhaanko virsiä veisasin,
toivoen
aika kului vuodet vieri ,
vaivat saapui vieraakseni ,
vanhuus astui huoneeseen,
päätti jäädä asumaan,
siihen päättyi noruuteni
haaveeni hajosi !
kirj. mummi * aikoinaan,,,,,,,,
PS. Ruune on poistunu keskuudestamme, kunnia hänen muistolleen !
Kuinka sen kertoisin !
Sanat katoaa
sanoisinko ikävä on
sanoisinko pois tahdon
sanoisinko matkustan
voimat hiipuu
tahdon muistaa sen
kerran kirjoitin
rakkaudesta elämän
jonka kadotin
menit pois
sait kutsun luojan luo
jäin yksin
harhailen
jotain etsien
odotan
eksyneenä
katujen viidakkoon
en löydä kotiin !
kirj. mummi * seita muori, suuren tunturin kupeessa.
Runoilu on helppoa tai vaikeaa, riippuu hieman mitä yrittää sanoa, vai sanooko mitä mieleen sattuu tulemaan, eli se vanha sanonta; viekö mies riimejä, vai riimit miestä.
runo tulee jos on tullakseen
väkisin ei runo synny
nyt vanhuksena runosuoni on jostain syystä kuivunu
joskus joku ilmestyy
pitäisi vain heti kirjoittaa ylös,
myöhemmin ei muista kuinka sen sanois
niin, muistaa vain että se oli runo
Kyllä runojakin syntyisi, mutta tuntuu, ettei kannata kantaa huolta runoista.
Täällä ei arvosteta tekstiä, täällä arvostellaan kirjoittajat.
Runomittaa osaa moni käyttää, mutta Seita muori, hilla ja muut osaavat sisällyttää myös jonkin sanoman.
Ymmärretäänkö niitä täällä?
Joskus näkyy ymmärretyn.
Rehellisyyden nimissä, epä ole haluja pilata palstaa omilla runoillani!
Makriinallakin oli sana hallussa, pidin hänestä.
Näin on, kuten sanot 13.20/17.7. Entä jos kirjoittaa Anona ?
Ei kai silloin tule maalitetuksi ?
Olin vuosia sitten työssä mielisairaalassa. Lyhyiltä käynneiltä jäi mieleen monta kohtaamista.
Tässä yksi niistä:
Kun minulla lopulta on voimia kohdata hänen särkynyt katseensa
hän hymyilee, tulee luo ja kysyy:
Voitko sinä viedä minut kotiin ?
Suljen itseni, pakenen terveyteen ja kieltäydyn kuulemasta ihmisen hätää.
Vastaan, kuten kuuluu vastata, näille, mielisairaille:
Et selviä yksin kotona, täällä sinusta pidetään huolta.
Oliko tämä totta edes ?
En tiedä.
Sen tiedän nyt, että myös siihen sattuu, joka antaa kiven kun toinen pyytää leipää.
Tuskin tuo runo on. Proosaruno korkeintaan. Ainoa mikä muistui mieleen "omasta tuotannosta"- muiden runoja muistan paremmin..))
Minullakin on Makriinaa ikävä. Sana hallussa ja huumoria riitti.
Samoin ajattelen minäkin . Omat runoni , osa julkaistu lehdissä, toinen osa pöytälaatikossa. Ne joihin en ole tyytyväinen itsekkään
Runoketjun aloittajana olen pettynyt runojen huonosta menestyksestä.
Siirsin vanhasta ketjusta alun.
Kiitos kun osallistuitte.
Katselin aamukahvia juodessa pääskysten taidokasta liitoa ja nyt poikaset ovat lentokykyisiä ja harjoittavat siipiä räpytellen taitojaan, opetellen lennossa ruokaansa haalia.
Joskus kirjoitin runon , vuosi 2006 oli runoratsuni vauhdissa.
Huarapiäsky.
Huarapiskyjä oottellaan,
tervetulovirsiä veisataa.
Se piäsky se vasta kesä tuo
ja lämpimä ilima meille suo.
Se savvee kerree ja pesseee muuroo,
taitosa näyttää ja lissee luuloo.
Ku lentosa taio meille näyttää
ja kurkkuaan sillo tällö käyttää
Tirskutus piäsky on niin sommoo,
sitä kuunteloo, niiku kultoo ommoo.
Tule jouvu jo piäsky tänne,
syö hyttyset. out ystävä mulle.
Hyttyset sinusta tykkee ei,
minä riemusta kilu, hip ja hei.
Tule jouvu jo savvoo laulamaa,
ja lentotaitojas näyttämää.
Niitä kuoroja minnäi ihastelen
ja värssyjä värkkeen kehuskellen.
Sinä huorapisky oot nii soma,
myö sinusta tykätää, oot melekei oma.
Perään vielä toinen tuotos:
Kesä
Kesä, pieni iloinen tyttönen
paljain varpain astellen.
Hymysuu ja silmät tuikkii
onnesta, lämmöstä meille kuiskii.
Ystävä tämä tyttönen on,
tuoden meille valon ja auringon.
Suloisen leppoisan tuulen,
lintujen laulunkin, nyt mä kuulen.
Tuo rakkauden kuiskeen illoin,
missä lienet, mitä tehnet silloin.
Mieleen se valtaa tunne tuo
ja ystävän rakkaan kaipuun suo.
Vihdoin kun hänet kohtaat,
silmät ne tähtinä sinullakin hohtaa.
Ei maailma mustalta näyttää voi,
kun kesä meille rakkauden soi.
Tämä pieni tyttönen kesäinen.
on ystävä hyvä kaikkien.
Häntä mielellä hyvällä tervehditään
ja kesästä kauniista nautitaan.
Tulkaa ja runoratsunne valjastakaa, siitä iloa kaikille jakamaan.
Kiitos molemmista runoista, Hil-la ! Kiitokset myös muille. Minun runoratsuni ei enää laukkaa, silloin kun laukkasi, tuskin iloa jakoi - enempi ne runot olivat särkyneiden huokausta. Saattoivat sopia jonnekin, eivät tänne..))
Minä tulin kurkkaa
tätä runonurkkaa.
Onhan täällä romantiikkaa
ilman iikkaa ja Riikkaa.
Loppusointuja laitan
sanoista päät taitan.
Romantiikasta ei mulla tietoa
elämä onkin vähän mietoa.
Yksin näitä nyt rustaan
toinen vei mun Kustaan.
Joskus haikailen perään
kyyneleet purkkiin kerään.
Voitelen niillä suolaa haavoihin
etten vain kangistu kaavoihin.
Kirpaisee suola herätteeksi
pisteen pistän pätteeksi.
.
Hienot riimit sulla
toista se on mulla
ei voi mitään tulla
kuin littana pulla
Älä itseäs mollaa
hyvin käytät pollaa.
Et ole leipuri Hiiva
vaan runoratsu Diiva.
Hymynkare suupielessä
hauskat sanat mielessä.
aikaisin aamulla herään
kiiruulla kamppeitani kerään
toiset jo odottavat ovella tuolla
osa jo perillä Lapissa, suolla
siellä on marjoja mulle ja muille
kaikille tutuille herkkusuille
jollei joku jo kaikkia syönyt
tai litran kerrallaan torilla myönyt
Me kuljimme toisten joukossa
Sinä ja minä
etsien sitä joka täyttäisi tyhjän sydämemme
Etsivät silmäsi löysivät silmäni ja minä otin sinut vastaan valitsin kaikista muista
Albumista kihlajaispäivänä 6.9.69
.... jatkoa
Mä kerran ruusun taitoin sen rintaan sulle laitoin
kiitokseksi siitä, että sinä toit mukanasi minulle elämän ja elämänuskon
Annoit minulle rakkautta ja lämpöä juuri niin paljon ja enemmänkin
jatkoa
Sinä löysit minut omakses
Valitsit minut kaikista muista
Rakkaus ja onni tunne niin syvä
Kultani rakas ja hyvä
Sain sylin täydeltä tuusun kukkia
oon parsinut 50 vuotta sun sukkia
saimme viisi ihanaa kaunista lasta
lastenlapsia tusina, sepä onnea vasta
yhdessä rakensimme vankan talon
pystytimme Suomen lipulle salon.
Miten ihania säkeitä, kiitos niistä, omani taas lisään, intoa näin muille lisään;)
Utopia
Hyppää selkää runoratsun,
laukkaa kauas, kauas pois.
Siellä missä tuulet soittaa,
kaunehimmat laulut soi.
Siellä tuulee lempeämmin,
siellä aurinko lämmittää.
Kukat kukkii, linnut laulaa,
ihanampaa ei olla vois.
Vietän siellä pienen tovin,
sitten jälleen tänne sovin
Arkeen, touhuun voimat kerään,
unesta mä silloin herään.
Jaksan puuhastella täällä,
ahkerana joka säällä.
Voimat kohta jälleen hiipuu,
silloin muistot mieleen piirtyy.
Hyppäisinkö selkään ratsun,
laukkaisinko kauas pois.
Sinne missä vuoren rinne,
mulle kaiun vastaan tois.
Sinnepä teen jälleen retken,
vietän unohtumattoman hetken.
Unelmien pariin siirryn,
haavemaahan mukaan liityn.
Lisään vielä
Lauantaiehtoo.
Lauantai ilta rauhainen,
niin tyyni, kaunis aurinkoinen.
Mieleen jotakin kaukaa tuo,
nuoruuden ajoilta muistot suo.
Koti puhtaana hohti,
äiti istahti, hymyili.
Uunista nostettu paisti ja pulla,
ruisleivän tuoksu, aromi yllä.
Lauantain toivotut,
radiosta soittaa,
tanssivaatteita neitonen
päälleen laittaa.
Punainen kellohame,
pusero musta
jalassa korkokengät,
kainaloon laukku,
molemmat mustat.
Äidin eteen sitten,
olenkos nätti?
Turhamainen olet,
hepsankeikka,
hymyssä suin äiti heitti.
Tytölleen toivotti
hauskaa .
Kiltisti kulje
kuutamosiltaa.
Muistoja kauniita,
lauantai illan.
Kodista armaasta,
äidistä isästä,
neidosta nuoresta ,
tanssi illan huumasta.
Mitä on rakkaus ?
Rakkaus on aurinko
lämmin kuuma kuin taivas sininen ,
rakkaus on kuin pyörremyrsky , taifuuni ,
lentää pilviin korkeuksiin,
rakkaus tuo helvetin
taistelun elämästä,
se joka rakkautta luo
tuskaa myös tuo,
rakkaus on kummallinen tauti
siihen kaikki sairastuu joskus.
rakkaus on suurin kaikesta,
rakkaus ei kuole koskaan !
kirj: Kaztrin ! 2010v
Keskikertaista rustaamista koko ketju täynnä, minä olen ammatti runoilija enkä alennu tänne kirjoittamaan!!!!
harmi, olisimme niin suurella mielenkiinolla lukenu sinunki
hienot taidokkaat tunteita raastavat runosi,
vanhuuden loppuelämämme päivin iloksi,
kiitos kuitenki mielipiteestäsi,
se oli erittäin arvokas meille !
Olen jo aiemminkin sanonut, tosin muissa yhteyksissä, että aina saa snoa mielipiteensä, jopa arvostella.
Mutta se suurin mutta; Harvoin parasta laitetaan työnjohtajaksikaan, saati arvostelemaan muiden tekoja!
Kannattaisi ensiksi opetella runon kirjoittaminen ja tärkeintä on oppia ymmärtämään mitä lukee!
Ole hyvä vaan, keskinkertaisten joukkoon ei tarvita alemmalta tasolta tulevia!
Tosi hyvä runo, kiiiiitos.
Puhu vaan itsestäsi, että on arvokas muka sinulle. Ei minusta vaan kenellekään tuollainen arvostelu ole arvokas. Miksi olisimme muuta kuin keskinkertaisia runon kirjoittajia tavalliset mummot ja vaarit. Muutama mimmi ja heppu. Ei kai ne jotka runokirjojaan myyvät ja niillä menestyvät, tänne tule rustaamaan. Minusta väheksyntä on ala-arvoista, arvotonta.
Kai huomasit se oli PIIKKI 15:46:04 henkilölle,
niin se vaan on tyhmä ei hoksaa kun piikki pistää,
hän on omanlaisensa tyyppi heitä kun aina silloin tällöin on jokossamme.
Ai oliko se vitsi että "olisimme mieluusti lukeneet tai kommenttisi oli arvokas. Minä hölmö kun otin tosissani. Siksi arvostelin vitsikästä Meidän puolesta puhumisesta.
Tajusin kyllä että hänen vastauksensa oli 5:46:04 henkilölle-
Kaikki piikit eivät vain ole teräviä.
Olisitko vastannut piikkiin?
Se on mahdollista, nähdäkseni.
Keskinkertaisuus, ei ole huippua.
Mutta runoja täällä kaivataan, ei piikittelyjä.
Sattuupas vain tulemaan!
Vaikka et usko, täällä on mukana runokirjoja myyviä kirjoittajia.
Arvostelijan osa on helppo, siihen kykenee konttaava lapsikin,
repii ja rikkoo sen, mikä ei tunnu kivalta.
heh heh toooooosi hyvä runo loistavan tasokkaasta esityksestä kiitos
19:13:11
, ihme että silloin ammattirunoilijana alennut edes kommetoimaan sen mitä saimme lukea. Siis niin ei kommetoi kukaan ammattirunoilija , se jonka runoja julkaistaan ei arvostele toisten sisimmästä lähteviä runoja , vaan ymmärtää että jokaisella runolla on takana kauniita ajatuksia elämästä kokemuksista jne
Siksipä ei ole ammatti runoilija ollenkaan. Ihminen jolla on ammattina runoilu. Ei takuulla kommetoi toisten töitä keskinkertaiseksi, sillä taiteessa si sellaista sanaa edes käytetä .joten paljasti vaan ilkeän luonteensa
Niinhän se on lukijantulkitsee, runoilija kirjoittaa
Ai, onko sekin ammatti nykyisin?
Runot ovat aina lähteneet ihmisen tavasta tulkita asioista, siksi ei kukaan voi olla ammattilainen.
Ne suuret runoilijatkin ovat olleet ihan vaan niitä tavallisia hmisiä kuten kaikki muutkin.
Ottavat muuten vinkkejä netistä aiitä miten netissä kirjoitetaa, joten yksintykkää äidistä toinen tyttärestä
Ihmeellinen tuoksu !
Mies katsoi naista
hentoa tuoksuvaista
helmat tuulessa heilahtaa
mies nenäänsä tuoksun saa
mies villi kuin olriin juoksu
ja laitumella tamman tuoksu
oi sinä aurinko
minkä sait aikaan
se on kuuman kesän ja rakkauden taikaa !
kirj: SeitaMuori !
" elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa "
Aattelen !
Taitava en taija olla
tavllinen mökin muori,
ilmaa ikkunasta ihailen
kaunis päivä
ulos kutsuu ,
yksin on huono mennä
kaveriakaa ei ooo
syömään tekis mieli
yksin ei sinnekää ,
välliin istun parvekkella
liikennettä kuuntelen,
autot siinä ohi kiitää
askeleetki asvaltilla rapisee,
haaveksi lähtöki jää,
vanhus väsyy jo aatelessa
vanha luovuttaa !
kirj: mummi* seita-muori ,,,,, 2023v
Laiturilla istuu poika komia,
tuon haluan itselleni omia.
Tuskin karkuun lähtee uiden,
tai minulle nyrkkiä puiden.
Ei rohkeutta puutu, nimeä kysyn
punastumatta, rohkeana pysyn
ja kerron että minä olen Alli.
En erityisen kaunis, mutta malli.
Poika katsoo minua arvostellen
ihan päästä jalkoihin, mittaellen,
kuinka tuo lyhyt ja paksu Alli,
voi olla tuttu ja kuuluisa malli.
Että minäkö paksu ja minäkö pieni?
En ole paksujalkainen herkkusieni,
vaan sorea ja kaunis, kuvankaunis
nättinapainen, kuin pieni kaskinaiuris.
Nouse seisomaan, istuva Adonis, sanon
ja suoraan silmiin häneltä katsetta anon.
Poika nousee ja syliinsä minut nostaa
aikooko veteen heittäen minulle kostaa.
Kun polvillaan ollen olin Alli
pieni ja paksu alusvaatemalli.
Ei heittänyt veteen, vaan suukon antoi
ja ensirakkaus, se meitä pitkälle kantoi.
Olen vieläkin onnesta tuosta ihan mykkyrällä,
yö sukat jalassani ovat ihan monella sykkyrällä,
kun hän tuli uneeni, ja siihen juuri äsken heräsin,
unessa nyt hänelle niittykukkia sylillisen keräsin.
Vanhat kukkaniittymme, ne unessani jälleen kuljin,
onnellisin muistoin, nyt rakkaan muistikuvan suljin.
On tämä unimaailmakin täynnä onnellisia hetkiä,
muistojensa kautta voi tehdä nuoruuteenkin retkiä.
Unet ovat usein jonkinlaisia hetkiä paluusta muistoihin.
Kun eilen kirjoitin ensirakkaudesta ja nukuin todella hyvin,
nukkumaan menin jo hyvissä ajoin, heräilin hikisenä pari kertaa,
suljin tuulettimen ja nukuin, unta nähden kello viiteen.
Näen tosi usein unta kuolleista rakkaista, ja läheisistä,
jopa parin kk. ikäisenä kuolleesta vauvasta.
Laitoin kahvin tippumaan avasin koneen ja kerroin tuon uneni.
Join kahvitilkan tässä päätteellä, nyt aamupuuro ja suihku,
mutta unet ovat hyvä aihe.
Mitä unta Sinä näit?
Iloa, hymyä,,,,
Voi olla, että untasi muistelet,
tai muuten mielikuvissa luistelet.
No paha ei ollenkaan tuo,
jos ilon rintaan Sinulle tuo.
Kai päivä tämäkin hyvä olla voi,
sävelet lempeät Sinulle soi.
Niin paljon siihen vaikuttaa tuo,
miten itse elämää arvio, puntaroi.
Tätä toivon Sinulle ystävä tuntematon,
hymyä, iloa päivääsi suokohon.
Jokainen onnea etsiköön,
jokainen sen myös kohdatkoon.
Iloiten kuljemme päivän tään,
kera auringon hymyä säteillään.
Hyvä mieli on tänä aamuna mulla,
miten lienee runonurkan ystävät,, Sulla?
Hei, joskus oli jatkokertomuksia palstalla.
Otetaan jatkoruno.
Lisää mielikuvasi runon jatkoksi ja toiset sitten jatkavat.
Saisimmeko iloa tähän kyllästyneeseen olotilaan.?
Kulkuripoika kun tietänsä tallaa
se kävellessään viheltää ja laulaa.
Laulunsa kuulevat kartanon neidit,
tuntevat polut ja kulkurin reitit.
Eteensä hyppäävät kiviaidan takaa
ja vahtikoirakin nyt juuri makaa.
1anotaustalta
Kohtaavat silmät, villisti vilkkuvat
flirttiä pukkaa, suupielet ilkkuvat
Oiskohan poika kamariin tulossa
illalla istumaan auringon kilossa
Yöksi pehkuihin kipaista peräkkäin
aamuun yhdessä herätä lähekkäin
2. Ano
Aamulla pehkuista vaatteet kerään
kulkuri kadonnut, lähdenkö perään
Uumalla muisto kädestä kuumasta
huuletkin kipunoivat hetken huumasta
Tyhjää tietä kaihoisasti katselen
selkäni käännän takaisin astelen
3. Ano
Lohduton on juttu tää,
tuskin kulkuri surra ees osaa
Matkaa jatkaa vihellellen
huoleton on poika, senhän nään.
Oottaa jossain tyttö nuori,
kaunis sinisilmäinen,
uskoo pojan jutut nää
kohta itkee, ikävää.
Ei ano
Hei 1anotaustalta!
Kiitos hienosta kulkuri-ideasta ja kiitos siihen osallistuneille. Poistun jatkosta osallistujana, mutta mielenkiinnolla luen miten etenette.
Ehkä joskus ihan oma ketju tällaiselle runolliselle tarinalle.
3. Ano
Palasin takaisin kiviaidan luokse,
mutta eivät kartanon tytöt luokseni juokse.
Minulla on parempi tehtävä täällä,
kun laulelen ihmisille kulkeissani tien päällä.
Joku riivattu itikka ihollani taas
ja nyt istun maas.
Mitä tekisin nyt,
kun olen itikasta ihan ärsyyntynyt?
jäi puumerkki pois, olkoon nyt vaikka -?
Etsiskö käsiinsä kartanon rengin
kysyisi maatilan työpaikan pestin
Vislaukset järkevään tyyöhön muuttais
korjaisi kurssin, paikalleen puuttais
Jäi sittenkin neitonen vaivaamaan
jos kysäisis vielä kuulumisiaan
Löysi jo rengin, pehtorinkin
kylvöä, niittoa, siis työtä kehiin
voimia kertyi, riuskaksi muuttui
jotain kuitenkin miehltä puuttui
Ei näkynyt tienoilla neitoa sorjaa
missä piilee, joku toinenko korjaa
Oli nimim. 2. Ano
Tuli kartanoon kotiopettajatar tyttärille
opetti ranskaa ja pianonsoittoa neitosille.
Sievä tuo ope oli , köyhä ja vaatimaton
monen muun silmille huomaamaton.
Mutta kulkuri kysyi häneltä apua
kun ei osannut yhtään vielä lukea
oli kiertokoulukin jäänyt käymättä
kun maailma kutsui vääjäämättä.
Niinpä treffit rantakoivun alle tekivät
aapinen mukana sinne kiirehtivät
siinäpä aakkoset pojan päähän taottiin
ja kohtahan koivun alla jo sanoja tavailtiin.
R.
Kulkuri innostui lukemiseen, kirjoitukseen
söpön opettajansa hellään opetukseen
pian alkoivat muutenkin tapailla
järvellä soudella ja suukotella.
Korviini kuulin juorujen rummun
käsin peittelin vatsani kummun
Kulkuri viihtyy naapurikylässä
tekee töitä talossa hyvässä
Yhdessä viihtyvät kanssa open
pian jo perustavat oman sopen
Kyyneleet kastelee poskieni pintaa
kaipaus ja suru pakahduttavat rintaa
3. Ano
Silloin päätän, en kertonut kerran
jätän sanomatta juuri sen verran
Selviän itse, en kerro enää
luulee ett almuja häneltä perään
Kierrän kaukaa työmiehen tämän
jaksan kyllä siitä vaivaa on vähän
Pikkuisen kuitenkin kalvaa mieltä
mitä sanoisi tähän - vaikea tietää.
2. Ano
Anonyymi kirjoitti:
Silloin päätän, en kertonut kerran
jätän sanomatta juuri sen verran
Selviän itse, en kerro enää
luulee ett almuja häneltä perään
Kierrän kaukaa työmiehen tämän
jaksan kyllä siitä vaivaa on vähän
Pikkuisen kuitenkin kalvaa mieltä
mitä sanoisi tähän - vaikea tietää.
Kartanon töissä kulkija nyt aikaa viettää
joitain murheitakin matkalla, kuka tietää.
Saiko opettaja syttymään rakkauden liekin!
Senhän kaikki tietää, liekki jopa järjen viekin.
Jos hurmurin viitassa hän haluaakin kulkea,
ja kaikki kauniit neidot heti syliinsä sulkea,
se juoruna on tiedossa pian lähi kylissä;
”Tytöt, vartokaa kartanon renkiä,
ettei mene maineenne, sen kulkuripojan sylissä!”
jku
On tehtävä valintoja
On tehtävä valintoja, niin kauan kuin annetaan vaihtoehtoja.
On uskottava itseensä ja omaan kykyynsä valita.
On uskallettava olla hyväksymättä valmista vaihtoehtoa.
Nopeinta tietä määränpäähän ei ole.
Täytyy uskoa itseensä, omiin näkemyksiinsä, omiin tuntemuksiinsa.
Täytyy uskaltaa kulkea mutkan kautta,
ei suoraan vaan kierrellen, mutustellen mielen muutoksia, kehon ääniä kuunnellen.
On luotettava omiin vahvuuksiinsa.
On uskallettava olla heikko ja itkeä pienuuttaa.
Heikkoudesta nousee vahvuus.
On mentävä eteenpäin pelkäämättä, rohkeasti
luottaen valintaan, jonka tekee ja johon vahvasti uskoo.
Kenelle kerrot, ei sua kulkija halua kuulla,
puhut ja opetat kuin tuomarin suulla.
Mitä kertoo kun kuuntelet omaa kehoo,
se ei
onneksi tähän kulkuriin tietona tehoo.
Kulkijan tarinaa älä sekota.
et osaa runoilla, joten lopeta.
Kirjoitus on ajoilta kun minulla todettiin rintasyöpä. Onni oli mukanani ja myötä, selvisin.
Tuntojani makustelin, runoja kirjoittelin.
En tekstijäsi lytännyt, kartanoiden elämää en ole kytännyt.
Voi ei, minä en ainakaan harmistu vaikka kk kirjoittaa muuta asiaa, kesken meidän vuororiimityksen, kaikkien runot tänne vaan, kyllä me juonessa pysytään. 2. Ano
Päättyykö tarina katalasti,
on neidolla suuri huolten lasti.
Hän vahva on ja kaiken kestää
ei kukaan päätöstään voi estää.
Vaan kuinka on laita kartanossa,
kuinka sietävät kaikki sovinnossa,
tuon katalan rengin viettelykset,
vai kantavat yksin seuraukset.
Tuli kartanoon vieras, hienosti puettu
sujuva kieli, ryhdikäs, tukka suittu
ei sormusta, mukana morsianta
kiertelee maita vaik´ tuoksuu lanta
Kuka on tuo komea nuorukainen
kai piika tietää, no tottahan vainen
On talon poika, opit maisterin luettu
kartanon herraksi hyväksi havaittu
Vain auki isännän allekirjoitus kohta
minkäs mahtaa - paperissa ehto.
Ei taloa pappa sinkulle salli
Oisko emännäksi sopiva piika Salli
Vai jonkun toisenko vierelleen nappaa
sitä isäntä vielä odottaa jaksaa..
2. Ano
Anteeksi ,kun poistun olemassa olevasta aiheesta ja hieman ennen aikainenkin tämä tekele on, mutta tuli näköpiirini ja tohdin esille tuoda:
Näitä mietin..
Luonto enteilee kuolemaa,
ei sure, ei valita,
Nöyränä tyytyy tulevaan.
Samoin kokee vanhus,
tyynenä istuu ulos katselee,
muistot nuoruuteen asti liitää.
Vuodet vaihtui,
tuki kevät, kesä, syksy ja talvi,
sama aina uudelleen.
Löytyi puoliso, lapset syntyi,
heidät maailma vei.
Kumppani myös jo jossain odottaa.
Valmis olen lähtöön,
nurkumatta, kuten syksyinen luonto,
tyynenä loppuun asti.
Kiitos elämä, kaikkea olen saanut.
Iloa, surua, onnen myös,
sitä mitä elämä on tarjonnut.
Elämä jatkuu ja iloiten yritän
kaiken vastaanottaa.
Aikani vain jatkuu, kiitos siitäkin.
Surumielinen, mutta ei ilo kuitenkaan ole kadonnut ja joka päivää iloisena ja onnekkaana odotan, samaa toivon kanssa eläville;)
Mistä tavoittaisin sen kartanon rengin?
Tallustaako rallatellen nyt ihan lantaisin kengin?
Kun miestä etsin lantalasta, navetasta, tieltä,
ei tässä etsimisessä taida olla enää mitään mieltä.
Kun kuulin jutun kylän tietotoimisto naisen huulilta,
että oli kuullut rengin ja nuoren neidin puuhat suulilta,
he siellä heinäkasan päällä olivat jotain kummallista tekivät.
Tuo nainen kaiken tietää ja kertoi, että kyllä, siellä lempívät.
Nyt etsiskelin sieltä täältä tuolta ja vähän huutelin,
kun harmittaa niin vietävästi, tuota katalaako suutelin?
Kulkuri kun kylään vihellellen ilmestyi, niin kaikki muuttui.
Monen hienon neidon vanhemmista jompi kumpi suuttui.
Ei ole viisasta ja hienon neidolle arvolle koskaan sopivaa,
hylätä tuon pohjan vuoksi, jo hyväks´ todettua kosijaa.
Kun arvokkuus on perillisten tärkein arvo jota kunnioittaa
ei renkipoika koskaan saa neitojemme rakkautta voittaa!
Ei minun isä yhtään suutu, saan ottaa kulkurin tai herran.
Kylän uutisesta paljastan tässä nyt vain tämän verran!
1ano
Vanhuksen kesä !
Huh hellettä
heräsin ,
taas huomasin
vanha ooon,
nipistin totesin
vielä elän,
olen täällä
astun askeleen , toisenkin ,
oven aikaisin ,
katsoin maailmaa
kuin ensikerran näkisin,
kuuma aurunko paahaa,
hento tuulen vire hiuksissa,
astun uuden askeleen
päätin jatkaa matkaa,
mitä näin,
kauniin heikkarannan
meri ääretön avaruus taivaan rantaan katoaa,
välyvät laineitten liplatus,
lumoaa ,
lokit kirkuu
lasten ilo naurut leikit
paisteessa auringon ilkamoi ,
ja minä elän
sata vuotta
elettyä elämää,
siinä taapsin vielä askeleen , toisenkin ,
huomasin
olen täällä,
elämää ehkä vielä edessäni,
jatkan matkaa huomiseen ,
kaunis on maailmain
olen vielä täällä
ja hengitän !
kirj: Seitamuori vanhus
kuuman kesän kunninaksi
merenrannalla
maailman kauneutta ihaillen v 2025
korjaus :
välyvät = välkkyvät laineitten liplatus,,,
Meri ja vesi - on kesä.
Istun haavepilven reunalla
ei ole mitään kiirettä
on aikaa katsoa varpaiden välistä vihreää niittyä
sininen järvi on kuin peili
tämäkin pilvi näkyy veden kalvossa
varpaitani en erota. olen liian korkealla
matkalla herkistymään
puhumaan rakkaudesta
ja olemaan lähellä sinua.
Haaveet kantavat myrskyn yli
anna niiden viedä sinuakin.
Kiitos, niin kaunista ja herkkää.
Virtaavan veden solina kevätpurossa
vesipisaroiden tanssi peltikatolla
ja lapsen riemu
kun hän hyppää kuralammikkoon
ja rapa roiskuu.
Kullen veden solina
vesisateen tanssin
ja lapsen naurun
mutta kuulenko omaa sisintäni?
Minulta kuoli nauru suruihin
kyyneleet kuivuivat
ja eilisistä tuli huomisia.
Nyt olen herännyt
kuin pitkästä unesta.
Nauran ja kehoitan lasta hyppäämään
kikatan vastaukseni harakan nauruun
ja pyyhii ilon kyyneliä poskiltani.
Ikäväni katosi
ruusuihin puhkesivat uudet kukat
ja syksyn vilja heiluu tuulessa.
Minä elän.
1 ano. a.
Maalattu muotokuva seinällä
kaksi onnellista ja pieni lapsi
taiteilijan silmin
tummiin puetut aikakauden mukaan.
Katson valokuvaa albumissa
sama kuva, sama perhe.
pyhäpukeissa, valkoiset paidat
kirjava hame naisella.
Yksi ero -
pieni risti lapsen otsassa,
kertoo. Hän oli veljeni
musta risti kuvaan piirrettynä.
Kaikki ovat poissa
maalattu muotokuva tyhjän pirtin seinällä.
Kirjoittaako joku rumia sanoja, kun on monta poistettua viestiä?
Minulla on sinua ikävä
minun runoilijan sieluni
palaathan taas kun olen herkkä ja vastaanottava
kuulen kuiskeesi;" Puhu, kerro, huuda!"
Eivät sanat ole kuolleet
mutta olen kadottanut sinut
runojen sielu minussa.
Tule mieleeni ja kieleni kärkeen
tuo ne kauniin
herkät ajatukset rakkaudesta,
elämästä, eilisistä ja huomisista
ne minä haluaisin löytää.
1ano
Jäin yksin
teitä rakastin
osannut en kertoa
kainen kadotin ,
tuskaani huudan
kuule ei kukaan,
kelle kertoisin
sua tarvitsen
mitä teen
minne meen
pakahdun
eksyin elämäni metsään ,
tänne jään
yksin
vanhus oon
sairas
odotan
muiskaako kukaan
olen vielä täällä.
kirj. mummi * 4. 10. 2025 v
Kiitos mummi!
Ei jätetä yksin!
Yksin ei pitäisi kenenkään olla
kukaan ei ole arvoton nolla
Täällä voimme kertoa huoliamme
ja yhteisvoimin tukea toisiamme.
Tule vain runoillen mukaan
sinua ei toki unohda kukaan
kun kirjoitat mitä mietit ja näet.
kootaan vaikka koolle kaikki väet
ja miettiä missä ne ilot laukkaa
ja missä eväitä runon nälkään haukkaa.
1ano
Runoilijan sielu elää yhä
vanhassa kehossasi
kipujesi tunnossa ja
huomisten toivossa.
Puhu tunteet ulos
xy
Tämän päivän pilvet eivät ole huomisen taivaalla!
En muistele vanhoja.
Ihan eilen näin sen runosielun joka katosi ja palasi, mutta
lähti ja jätti tämän huutokilpailukentän, jossa yksi ääni huutaa
tuhoa ja tuomiota.
Kyllä se tulee, kun osaatte houkutella!
Se on monella!
Leivoin nisu pullaa
sekös ilahdutti Ullaa
kaatoi lasiin lämmitä maitoa
jonka lypsäminen vaati taitoa.
Äkkijyrkän Miinan Telkkarissa näki
ja saman Miinan FarmiSuomen väki
näytti kuinka vuohta on helppo lypsää
ei vuohenmaidon tarvitse olla kypsää
siitä vaan kiposta maistiaiset suuhun.
Kelpaa se käyttöön moneen muuhun.
Ulla kävi lypsämässä naapurin lehmän
siinä hän teki teon ihan tyhmän
naapuri tuli ja maidon maahan kaatoi
jonka saadakseen Ulla hikipäässä raatoi.
Nyt syö tuossa kuumaa pullaa
ja harmittaahan se toki Ullaa
kun lypsytaidostaan huolimatta
saa pullaansa syödä maidotta.
Qtamo
Yrittäkää Ullalla löytää maitoa
seuraksi lämpimän pullan.
Uskon yhä, että teistäkin moni
tuntee tuon reippaan Ullan,
joka raatoi ja raivasi kivikkoon
tuottoisan vihannes pellon.
Nyt hän laiskana istuu ja
odottaa soittoa ruokakellon.
(valvotti)
Suurin taideteos
on elämä ,
keksitty 2025v !
Elämän tuskaa !
Tahdoin kaiken
sain
enemmänki
en tahtonu vanhuutta
sain senki
kärsin !
kirj 2025 v
Pimeästä pimeään on ihmisen elämä.
Kohdusta hautaan.
Ei tiedä mihin tuli,
ei tiedä minne menee
valojen ja varjojen kautta.
Elämän alusta loppuun.
1ano
Se oli kesän paras päivä
kun jaksoin kulkea puiston halki
ja takaisin,
viikkoja ajattelin sen teen,
ja kun tein, nukuin kaksi päivää.
Meni tahto ja voimat.
Minne olen itseni päästänyt,
kuluneet nivelet
ja reuman kangistamat sormet,
mutta jalkani umohdin.
Ne vaativat liikkumaan, kävelemään
vaikka vain pöydältä jääkaapille,
sen olin laiskuuttani jättänyt väliin
ja nyt eivät jalat aio minua kantaa.
Periksikö antaisin, en toki.
Huomenna ja senkin huomenna
kävelen taas puistoon ja kotiin.
En jää nukkumaan,
että kaksi päivää nukuin
se tapa jääköön.
Ensi kesänä tanssin polkkaa.
kuulemastani muokkasin. 1ano
Yritän ymmärtää.
Keväisin jäiden liikkeet
vellovat mieliä vihaan.
Syksyisin pimeys ja märänneet lehdet
heittävät luulojen varjoja pihaan.
Ei alistu sisinkäs yhteistyöhön
ei anna sielulle rauhaa.
Pelko sysää tunteet pimeään yöhön,
myrskyaalto kun sisällä pauhaa.
Korppis 9.10.25
.
Oii ihanat syys illat ja kuutamon varjot,
kun pimeys alkaa paina varjoni mustaksi
ja kirkastaa Linnunradan tähdet
pisteiksi iltani taivaalle.
Oi ihana syksyn tuuli ja tähkäpäät
jotka keinuivat tuulessa täynnä energiaa,
Kuin tuulessa tanssivia satujen keijuja
toisensa kohdaten ja taipuen tanssiinsa.
Oi te metsien marjat ja vihannesten vitamiinit
syksyn sadosta talveni nautinnot.
Syys sateisen metsän sammalten tuoksua
ja muuttolintujen parveilua tuulen mukana.
Oi mikä rauha ja rakkaus on rinnassani
kaikki turhuus, kiire , melu ja meteli
eivät tuulen yli mieleeni ja korviini tartu.
Luojan lapsi, miksi murheiden reppua kantaisin.
Talven lupaus, syksyn lapsi äidin sylissä,
isän lemmikki ja siskosparven leikkitoveri.
Kukkaseppelten sitoja ja iltatiskin tiskaaja,
vaikka ei ollutkaan minun vuoroni sinä iltana.
Muistoja päiväkirjasta mukana tämän aamun rauha ja levollinen mieli.
joku ano taas.
Ano 6.58 , Olet valon tuoja tähän pimeään lokakuun aamuvarhaiseen. Kukkakimppu sinulle käteen, sain runostasi voimia päivän haasteisiin. 🌷🌷🌷
Ruskaa odotelle.,
1.9.2008.
Vielä kukkii kukkaset,
puut vihertää.
ilma kuulas,
syksyä ennustaa.
Kohta väreissä loistaa
lehtipuut,
kukat viimeiset kukkii,
on syyskuu.
Tuuli tuimana tuivertaa,
linnut kauaksi katoaa.
Ruskasta kumminkin iloita voi,
vaikka ei lintujen laulu enää soi.
Luonto käy lepoon
ansaittuun,
taas uudelleen heräten
- uuteen kevääseen.
Näin vierivät vuodet,
kesästä syksyyn,
ruskasta talveen, pakkaseen.
Kunnes uusi kevät
taas uuden alun antaa.
Näin vuodesta toiseen
- jatkamme matkaa.
Olen vähän myöhässä, ruska jo parhaimmillaan, mutta vielä ehdimme siitä nauttia ja iloa saada.
Syksyllä on kauneutta joka puolella.
Nautitaan, se on ilmaista ja rauhoittavaa iloa!
Kaunis kiitos!
Joku ano taas, kun nämä loppuviikon kiireet hellittää,
yritän taas jotain runoksi punoa.
Mustarastas näin mulle jutteli,
muuttomatkaansa valmisteli:
Kiitos puutarhan antimista,
etenkin syksyn Åkerö-omenista
niitä riitti hyvin tähän saakka,
tyykkäähän niistä myös naakka.
Kiitin mustarastasta lauluista,
hyöteistorjunnan uuraasta avusta
esitin myös pyynnön tälle
kauniille sanansaattajalintuselle:
Teksitkö matkaan mutkan
veisit ystävälle tämän kukan
-osoitelapussa lukee Hilla.
Kiitos Ramoona, perille tuli.
Laitan nyt yhteisen tutun runon:
Kahvirirtti
Pieni kotoinen pirtti tää,
nyt jälleen oven auki jättää.
Sisään astukaa ystävät, tutut,
kertokaa meille hauskat jutut.
Jos uutena mukaan tahdot tulla,
on käsi ojossa silloin mulla.
Voi tänne astella kadulta sisään,
pöytään käydä, ei estä mikään.
Kohtapa pirttimme lämpö hohtaa,
ystävän täällä, kun aina kohtaa.
Ei yksikseen kukaan koskaan jää,
se mottomme, ystäviks kaikki nää.`
Ulkona pakkanen paukkukoon,
tai räntää taivas tuottakoon.
Pirtissä ystävät kokoontuu,
jää kauas huolien häivät.
Ystävät aarteita kalliimmat,
myös pirtissä tavata saamme.
Joukolla ilot ja surutkin,
ne yhdessä kaikki jaamme.
Tanssimaan joudu jo pappa ja muori,
jalka se nousee, mieli on nuori
Vaivat pois jo mielestä heitä,
tässäpä riemua, kukaan ei kiellä.
Voi aikoja entisiä, jäljellä vain muistot.
🙏❤️
Tänään 10.10.25 on kansainvälinen mielenterveyspäivä.
Muurin murto.
Jos olisin antanut jokaisen loukkaavan sanan vaikuttaa siten,
että ne olisivat alkaneet kasautumaan muuriksi ympärilleni,
olisin syvällä kivien keskellä.
Jos voisin ottaa sanojani taksisin, niitä jotka loukkasivat läheisiäni,
leijuisin korkealla ilmassa.
Teen yhtälön, jonka summaksi saan, elän jalat tukevasti maankamaralla.
Mandi joskus 2000-luvulla.
Nyt on mulla suuri huoli
poissa aamun kiikkustuoli.
Aina aamut sunnuntain
on tuoli ollut mukanain.
Tuoli rutiinit pyhään toi
aamunavauksen Hilla loi.
Rutiinit nyt hukassa
pieni pelko tukassa
Kaikki mulla hajoaa
lanka punainen jos katoaa.
Hillalle hyvää toivotan
vaik' surkeuttani voivotan.
✌️
Hyvin kuvasit minunkin tuntojani, Ano 11.45.,,)) Kiitos muillekin runoilijoille !
Runo voi kohottaa meidät tasolle, missä "kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma"...
demeter1
Kiitos ystävät, ehkä vielä tapaamme , vaikka kiikkustuolissa.
Laitan taas ajankohtaista, kirjoitettu joskus 2003, silloin runoratsukin jotenkin laukkasi.
Lokakuu.
Lokakuu viimeisiä päiviä elellään,
kohta marraskuu naamansa näyttää.
Mustaa,, kosteaa,
mielikin maata kyntää.
Ei aurinko meille valoaan suo,
ei kuutamo hohtoa öihin.
Tähdet ei tuiki, ei terveisiä tuo,
takaa taivaan kaaren.
Ihmisen mieli, kuin luontokin tää,
lepoa kaipaa - ja rauhaa.
Sitäpä meille pimeys suo.
aikaa levätä - olla hiljaa.
Voimia kerätä tulevaan,
joulua vastaanottamaan.
Kohta jo lumi peittää maan,
luoden valoa puhtaudellaan..
Tuikkivat kohta tähtöset,
tervehtäin maan lasta
Pakkanen paukkuu nurkissa,
kuu meille hohdettaan antaa.
Kiertoa on elämä , vuodenajat voimia,
uskoa, toivoa jakaa.
Muuten ei ihminen jaksaisikaan,
uupumus mielen valtais.
Aina kun uuttaa toivoa saa,
helppo on matkaa jatkaa.
Näinhän sitä on jaksettava ajatella. ,
Tämä on julkinen some-alusta.
Tämme kyllä voi keksiä runoja, joita jotkut voivat pitää ilkeinäkin.
Että semmonen nurkka - samahenkiset voivat kyllä perustaa suljettuja nurkkia, joiden jäsenet itse hyväksyvät.
Sinäkö se oletki ilkeä henkinen tyyppi joka pilaa kaikki ketjut epäilemällä muita ?
pitikö tulla tämäki ketju pilaamaan epäilyllään ? Miksi ?
Täällä saa joka ketjuun kirjoittaa samanhenkiset ja erihenkiset. Runomuodossa tai suorasanaisesti.
Niin, ketjun nostin unhon suosta
ja pikkuisen kerron tuosta
että täällä ei ole isäntiä
eikä minkään keittiön emäntiä.
Mukaan saa tulla
tunteista puhua
toistaa vaikka kylän huhua
sananlaskuin sanoa
tarinoihin juonia punoa
mutta riitaa täällä ei haastaa
eikä mielekkään raastimena raastaa
kenenkään runoa täältä poiskaan
vaikka omaan mieleesi ehkä ei oiskaan.
Kaikille kiitos siitä mitä mukanasi tänne toit.
Jokaisella sanalla meille uusia tunnelmia loit.
Niin, en tiedä onko ylläpito täältä jotain poistanut, mutta toivon, että tänne ei palstan tilannetta tultaisi inventoimaan.
Suoraa tai väärää, kunhan sääntöjen mukaan.
Kiitos runoistanne, ettei runojen ketju kokonaan kuole.
Se tuli kuin pommi elämääni.
Sekoitti kokonaan minun pääni,
kun sain siitä tiedon lukea.
Tarvitsenko vielä työttömyystukea?
En voi tästä kenellekään puhua.
Pian naapurusto jakaisi huhua,
lottovoitosta jonka voitin.
Työttömyystuella kun pärjäillä koitin.
Pian rahalle jakajia löytyisi,
jos siitä ihan kaikille kertosi.
Siksi suljen suuni voitosta,
ja luovun kaikesta työttömyystuesta.
Mutta Mersua ei, eikä Audia,
ei tartu minuun rikkaiden tautia.
Aina varakkaalta pitää näyttää,
ja leveillen saamaansa rahat heti käyttää.
Näistä miljoonista monelle riittää,
lapsetkin voivat joskus kiittää,
kun saavat voita iltapala leivälle.
Nyt tulikin tuumaa ja puuhaa tuleville päiville.
Mies ei voitollaan kehunut
kukaan ei rahoistaan puhunut
kunnes osti talon, ja muutti pois.
"Hei, ettei tuo naapuri loton pääpotin voittaja ois?"
"Vieläkö tukirahoja nostaa
ja yhteiskunnalle kaiken kostaa,
kun töitä ei saanut tehdäkseen
ja tuossa se vetelehti päivät ajankulukseen?
Yritti voittaja vältellä huhuja
meni verotoimistoon yksi puhuja
ja kyseli kuinka se työtön osti talon?
Luuli tekevänsä veronkierrosta ilmiannon jalon.
" Voitosta maksettu on vero!
On entiseen verraten toinenkin ero.
Hän ei enää mitään tukia nosta,
ei voittaja kenellekään mistään mitään kosta!!
Ps. Juorukelloja on olemassa!
Taisi nousta kateus pintaan.
joku ano taas.
(runonurkannostaja)
Pistän nurkan alle pölkyn
löysin heppoisen mölkyn
hetken sillä pinnalla pysyy
kuka täällä aikaa kysyy
Minulle nyt nurkka tärkeä
mukavaa että käy väkeä
olen hukassa palstan puolella
aloitukset pitäis tutkia huolella
En osaa rivien välistä lukea
en tohdi enää pyytää tukea
Lyödään kuin vierasta sikaa
itsestä ei löydy vikaa
Ai niin, kateuteen en hukkaa ruutia
tunne tuo saa multa huutia
Koitetaan pitää koholla nurkka
mölkyn päälle liimaksi purkka
Näköjään loppui riimien tulo
valaiskoon päivänne paiste sulo.
Koettakaa kestää, en ole hyvä ;)
"Lokakuussa lotisee, sataa, sataa, ropisee." vanhsta lorusta nousi mieleen.
Ei tullut sade, tuli auringon paiste.
Vieraani ilmoitti, tulenkin toiste,
kun tänään tuo ulkoilu minua kutsuu
ja kun huomenna sataa, silloin kastuu.
Tiedä tuleeko sade, vai komea huomen -
huonoa säätä luvattu yli koko Suomen.
Lokakuun sateet ja mustan jään ajokelit.
Mielessä minulla Mahjong ja muut pelit.
Tulkoon nyt vieras milloin itse tykkää
en minä ikkunassa hänen tuloaan kyttää.
Keitän Presidentti kahvia pari kuppia
en vieraan tulolla rasita vanhaa nuppia.
Katselin palstalta vapaata tilaa viestitellä,
mutta ei tehnyt halua ketään lähennellä.
Ei ole tuttuja täällä vielä tullut vastaan,
lähestynkin tätä Runonurkkaa ainoastaan.
Saanhan olla pelkkä Qtamo.
Olin sekin jo aiemmin.
Ensin lähti kiikkustuoli
heti perään uusi huoli
Sarjan tähti nyt jo kuoli
kylkiluita luoti nuoli
Ruutuaika vähenee
sähköhärö kevenee
Mummo joutaa kävelee
uuma siinä kapenee
Opettelen uuden kielen
siitä saanen hyvän mielen
Menen vaikka museoon
tai joudan kalman komeroon
(kestättekö vielä?)
Ostin pottua ja porkkanaa
löökiä ja lihaisaa silavaa
porkkanoista lastuja vuolen
pottulaatikosta pitää uuni huolen.
Keskiviikon apetta omaan suuhun
nyt ei intoa riitä enää muuhun
kuin kuorimaan pari omenaa
ja hampaiden välissä hienontaa.
Pilkutonta, tottakai.
pilkut löytyvät
kun on perjantai.
Kielikello ja kellon kieli
vahtikoira ja koiran vahti
tinkimaito ja maito tinki
räsymatto ja matto räsy
pärekatto ja katto päre
saa jatkaa...
nukkumatti ja matti nukku
liian vaikeaa mulle...
Puoliväli lokakuuta, eipä tässä paljon muuta.
Näin aamutaivaalla kaksi tähteä
ne nähdäkseni kannatti ulos lähteä.
Jupiter ja Uranus, niitä tulin katsomaan
ja tähän polulle nyt jäinkin seisomaan.
Lapsena halusin tulla lentäjäksi
tai tähdistä ja kuusta tietäjäksi,
ei tarjonnut suuria tietoja koulun kirjasto.
Minun oppikirjani; Otavan tähtikartasto.
Joskus käy mielessä, mitä olen oppinut
ja mitä arvokasta tietoa jo unohtanut?
Nyt kun Uranus ja Jupiter taivaalla loistaa
voin mielessäni taas oppimaani toistaa.
Ei kaikkea kukaan tiedä kaikesta
eikä kaikkea voi oppia oppikirjasta.
tuijottaen laajaa, avaraa tähtitaivasta
en koskaan luovu Otavan tähtikartasta.
Ano1
Pientä runoa voin punoa, lauseen loput rimmaa, ilman suurta vimmaa.
p.s. Bob Dylan tänään Helsingissä, yksi kaikkien aikojen parhaista runoilijoista.
Aikataulu tosi paha
riittäisköhän edes raha
Mestari on tämä Bobby
mulla kyllä tosi hobby
Kakku meinaa kärähtää
jo munakello ärähtää
Lapsukaiset tulee kylään
leivonnaisten tuoksuun hyvään
(kestitte tämänkin)
Yli satasen on liput konserttiin, ja kännykät kerätään pois yleisöltä, kai järjestäjät on varmistanu et saa silti apua, jos sairaskohtaus tulee jollekin, sillä yleisössä on todennäköisesti paljon vanhuksiakin.
'how many times must a man look up, before he can see the sky, the answer is blowin in the wind'....
Mainostat ja markkinoit!
Tämä ei konsertti palsta.
Ei yksi kommentti ole mitään mainostamista, älä viitsi olla noin nipo.
Kirjoittakaa mainoksenne sinne Poomannin ketjuun!
Tämä on runoille!
Sinun lienee parempi kirjoitaa omillesi!
KESTO LOPPUI!
Olet myöhässä. Lopetin 2 päivää sitten omaehtoisesti :)
Omilleni en runoile, mutta whatsapp-viestejä laitan.
Seuraan silti miten 80+ palsta kuolee.
Unet kyllä loppuivat ennen kello kolmea,
alkoi niin kolottamaan tuota oikeaa polvea
ettei mikään asento muutos apua tuonut.
Ei se nukkumatti tälle yölle lepoa suonut.
Näin untakin tänä yönä, ei painajaista
oli ihan juhlaristeily, uutta ja erilaista.
Pikajunaan vaunuksi oli lisätty koko laiva.
On melkoinen ollut se rahtaus vaiva.
Asemilla oli vilskettä, väkeä kyllä riitti
moni laivamatkasta junan konnaria kiitti.
Pääteasemalla matka laukkuni keräsin.
Ilman niitä tähän polvikipuuni heräsin.
Polvet koukussa, sikiö asento ja polvikipu!
?
Siellä se talvi on tulollaan
saapuu omalla ajallaan.
Kesälle hyvästit jätetty
ruokaa luonnosta kerätty.
Makeimmat mansikat ahoilta
parhaimmat perunat pelloilta.
Mustikat, puolukat pakkasiin
tiinuihin sieniä suolattiin.
Mikäpä olla ihmisen tässä
kotona, sisällä lämpimässä.
Käärii niskaansa villaisen viltin
tai kiipeää syliin puolison kiltin.
Yksin asuva puita takkaan lisää
sen loisteessa muistaa mennyttä kesää.
Ei vielä ole vilu täällä.
Tällaisella kostealla säällä
kiva kyllä olisi raasun loiste,
mutta onhan vielä päivän paiste.
Puhlasku huomenna pitää muistaa, et jutut ja tekstit yhä luistaa, kaksi viikkoa ja eläke tulee taas, onkohan silloin jo ensilumi maas...?
Hei sinä sielunsiskoni
asut minussa
- ja minä sinussa.
Minun sanat ovat sinun ajatuksiasi
et voi niitä itse puhua
olet sanaton sielu
joka saa äänen minulta.
Olemme eksyneet
meille ei ole sijaa majataloissa
joissa epätoivo syö kaikkien unelmat
ja syöksee vihan kirouksia,
myrkyttää ilmapiirin olemalla
kuin myrkkypilvi muden keuhkoille.
Me pakenemme vuorille
auringonlaskujen taakse alpeille
ja merten ulapoilla on satama
jonne purjehdimme pois epätoivosta.
Kaikki surumme itkevät meissä.
Jokainen ilomme syttyy silmiimme valoksi
kuin aamun ensimmäinen auringon säde
osuessaan kostean kiven pintaan.
Sielunsiskoni osa minua
kuin vanhan vaahteran haarova latvus
joka jakaa varjon ja valon voimaksi
jokaiselle uudelle lehtisilmulle,
kuin sinä, ajatusteni latvus.
Sinun ajatuksesi
syntyy minussa sanoiksi.
Meillä on sama veri ja
yhteinen sydän.
Kysyin itseltäni, kuka olen
ja itselleni vastasin.
Olen ajatus ja sana
eikä kukaan ota niitä minulta pois.
1Ano. a.
Pitääkö tässä Runonurkan nurkkaa nostaa
ja ihan omalle laiskuudelle jollain tavalla kostaa
kun minäkin olen Runonurkan alta maata kaiva
ja se mieltäni ihan pikkuisen tänä aamuna vaivaa.
Aikaa olisi riittänyt vaikka millaiseen tarinaan
pieni pätkäkin olisi ehkä riittänyt palstan narinaan
vastalauseeksi ainaiseen kiistelyyn herrudesta
ei sanatkaan riitä huutamaan täältä kurjuudesta.
Taikasauvaa jos runoillen voisi joku heiluttaa
hän voisi ehkä yhden sortuneen kulman pelastaa.
Olihan Runonurkka ihan tukevalla pohjalla ennen
ja kävijä kirjoittivat runojaan tullen, mennen.
Katselin otsikoita enkä mitään niistä tajunnut
kai joku on tänne ihan tiedejuttuja halunnut
koska tekstit on kuin nettikenttien takaa haettu
luettu, paettu, kysytty, harvemmin hyvin vastattu.
Jos puhuisin asusteista kansan naisen tavoin
ja olisin mielipiteessäni tosissaan ja ihan avoin
niin kauniista mekosta kuvan tänne nostaisin.
Mekon isoäidilläni näin, sellaisen tänään ostaisin.
Olen onnellinen.
Maailma hyvältä tuntuu,
ei myrskyt kotiini mahdu.
Uusittu vanhat ja hyvältä näyttää,
mielen helpotus täyttää.
Kaikki on pesty ja puunattu,
apuna oma tytär- kiitelty.
Katselen värejä puistikon,
lentoa lehtien ihailen.
Kunpa säilyisi kaikki tää,
mielen niin helposti iloon saa.
Mitään ei minulta puutu,
tuskin kaipausta tunnenkaan.
Pienet kivut unohdan,
ristin kädet ja kiitoksen annan,
sinne mistä kaikki hyvä tulee,
mistä ihmismieli tyyntyy.
Nähdään ihmiset pienet ilot,
niistä ne syntyy suuretkin padot.
Luonnon ihmeitä ihastelen,
voimaa päivääni ammentelen.
Onni on olla tässä ja
tietää missä on.
Mies istui katukivellä ja itki.
"Missä minä olen,
vai olenko minä, tunnetteko minua?"
Hänellä oli piimäpurkki kädessä.
K-Marketin kassi oli hajonnut
ruisleipä ilman käärettä
50% ale makkarapakkaus ja maksalaatikko.
Ohikulkijat vilkaisivat
"Tuo on uusi täällä"
sanoi varoitusliivimies,
"ei oo ennen näkynyt"
ja käveli tiehensä.
Mikä on nimesi? kysyin.
"Soita poliisit, kännissä kuin käki,"
huusi vanhempi herrasmies
joka käveli vaimonsa rinnalla.
Vaimolla oli kyynärsauva.
Mikä on sinun nimesi, missä asut?
kysyin mieheltä.
Olin polvistunut eteensä toisen polveni varaan.
Hän ei muistanut.
Sanoi asuvansa jossain tien päässä,
sen tien joka menee sen muuntajan ohi.
Otin omasta kassistani tyhjän roskapussin
jota kuljetan varakassina.
Laiton miehen ostokset kassiin,
soitin 112 ja pyysin auttajia.
Mies on tuskainen ja sateessa kastunut.
Pulssi epätasainen, mutta ei vaarallisesti,
ei kammiovärinää, hengittää hyvin.
Ei muista nimeä, ei tiedä missä asuu.
Poliisit tulivat, juttelimme
ja ohikulkijoita kiinnosti asia.
Nyt kiinnostaa, äsken vilkaisitte ja kuljitte ohi.
"Kuka sinä olet," kysyivät," miksi et vie ukkoa kotiin?"
Poliisit ottivat miehen kyytiin,
ei humalassa, ei muista nimeä,
hänet viedään suoraan sairaalaan.
Rukoilen, että hänellä olisi edes yksi omainen, tai yksi läheinen,
joka huolestuu ja alkaa kyselemään, missä Hän on?
Ajattelen kohtalon julmuutta!
Joku rakastaa häntäkin.
Voin kertoa, ettei ole lisätietoja.
Kaikkien henkilötiedot salataan ulkopuolisilta.
Yritin monta kautta, et ole omainen, valitettavasti, meillä ei ole sinulle tietoja.
Mutta tiedän, ettei hän jäänyt kadulle.
maailma on täynnä tuskaa
läheiset ihmis-suhteet repeilee
ihminen toista haavoittaa
miksi
miksi on niin paljon hylkäämistä
särkymistä
rikki repimistä
mikä meitä ihmisiä vaivaa
rakkaus on vaarallinen tauti
se tuskaa tuo
se repii ja raastaa
rakkaus ikuista !
Rakkausko vaarallista ?
Ei oikea rakkaus,
vaan väärä rakkaus suhde
se voi ahdistaa ja tappaa
hankaloittaa elämää
kuin rautapallo elinkautisvangin jaloissa.
Rakasta aitoa rakkautta
älä rakastu valheellisiin lupauksiin
joita tehdään,
katsomatta suoraan silmiin.
Aito rakkausliittomme kesti lähes 50 vuotta.
Vein kukkia haudalleen, Rakkaus Elää!
höpön höpö
oikea rakkaus kokee kaiken
kestää kaiken
meillä kesti YLI 55 + v
Hillaa täällä kaipaillaan
odotellaan toivotaan.
Mitä sulle kuuluu nyt
oletko hyvin jaksanut?
Hilla pitää taukoa nyt
kiikkustuoli on pysähtynyt.
Hei, tuolin paikka jäi tyhjäksi
valtaajat sen hylkäsi.
Valtaus oli vain vallan käyttöä
jyrääjien luonteen näyttöä
tuoliinsa ei istusikaan kukaan
ketään ei komissio saisi mukaan.
Mielen mutkia
Ilo ei ole ajan henki
sotan pelko, tuskaa tuo,
unohtuu pienet arjen ilot,
vihaa, pahuutta tilalle luo.
Jos oot onnellinen, oot, outo lintu,
kyllä olen outolintu.
Ei meille kukaan ole hyökännyt
sodan pelkoa en tunne nyt.
Nautin elosta ja olosta vanhuuden
tunnen omien läheisten rakkauden.
On turhaa paikoista taistella
samaa valitusta toistella.
Ei valittaen parane mikään
vaikka kuluukin tähän ikään.
Kukaan tunne ei huomistaan,
mutta nauttia voi aamuistaan.
Kun uuteen päivään herään
sen valosta voimia kerään.
Syksyisiä mietteitä.
Katson koivun keltaisuutta,
v iellä puu lehtensä kantaa..
Seuraava myrsky lehdet riipii,
alastomaksi koivu jää.
Eipä hätää, huurrepuku jo odottaa,
koivu pian uuden puvun saa.
Ilon tuottaa ihmismieleen,
jaksaa talven tuloon - odottaa.
Pakkasherra päivät valaisee,
auringonkin esiin saa.
Iloin tähtitaivas kimmeltää,
askel mukavasti narskahtaa.
Luonto meille lohdun tuo,
jaksamaan se kehottaa.
Ystäväkin ehkä joskus eksyy,
silloin muistoissa aika kuluu-viihdytään.
Jaksamista, toivomusta,
sitähän vanhan elo on.
Tyyntä mieltä, rauhaa hyvää,
siitä voimat kertyy - jaksamisiin.
Talviaikaan siirryttiin
kellonajat rukattiin
mutta vetää sataa vaan
ei lunta laisinkaan.
Nyt on talviaika
missä talven taika.
Leijailevat lumihiutaleet
alla jalan narisevat kiteet.
Missä pakkasesta paukkuvat puut
tienoon pakkasöinä valaisevat kuut.
Otava, pikku-karhu ja pohjantähti
syttynyt tähti, kun ystävä lähti.
Missä pulkkamäen punaposkiset lapset
punatulkkuja ruokkivat harmaahapset.
Lintujen ja jänön jäljet hangessa
pojan vesselin kieli rautakangessa.
Vesipisarat valuvat ikkunalasissa
viisareiden pitäisi olla kasissa.
Aika ja luonto kulkevat eritahdissa
muuttunut maailma ihmisen mahdissa.
Näetkö tuon tähden
tuolla, ihan kuun sirpin sisällä,
ja tuon, tuon jota sormeni osoittaa.
Mikä on Herkules,
voimamies tähtikö
ja mikä on kaksonen
onko se siskoni?
Mikä on periskooppi,
näkeekö sillä tähdet läheltä?
Taivaanranta taitaa olla meressä
kun aurinko laski sinne
eikä se palannut
yöllä katsoin ikkunasta ja meri oli tyhjä.
Lapsen kanssa iltakävelyllä
suuren rahtilaivan kannella.
Mistä ne nelivuotiaan kysymykset tulevat
kun en osaa vastata?
Runoo pukkaa, vaikkei lukis kukkaa, annetaan vaa palaa, vähä niinku salaa...
Ei oo pakko.
Runoilijoilla on nyt meneillään lakko
Politiikkaa joku joka päivä tänne uutta jakaa
ja parempi on seurata palstan muutakin menoa puun takaa.
Onni ja suru toisiaan poskelle lyö
olis palstalla siivojille iso työ.
Kyllä palstoilla on monta aloitusta
ja joukossa monen monta riman alitusta!
?
Tilapäisiähän on aina lakot, ja kohta taas putoilee riimit, eikä tule käsiin ees rakot, on laitteet niin fiinit.
Onko vanhoja uusittava
yhden pykälän ylös kiipeää
laiskuus on oireena hiipivää
uutta runoa taas huudettava.
Se oli sen ajan kiva satu
osoitteena oli Mäntykatu
kaikilla taloilla ei ollut numeroita,
muistatkos ehkä aikoja noita.
Vanhaa purettiin ja uutta tehtiin
oli laadittu uutisia lehtiin
että tänne uutta rakentamaan
tulkaa pian tonttia varaamaan.
Oli harjakattoinen uusi talomme
ja valkoinen lippusalkomme
se tietenkin pystyyn nostettin
uusi siniristilippu ostettiin.
Jonkun salossa isännänviiri
ja pian juttuja kylillä kiiri
että punamusta lippuja liehuu
pian siellä vallankumous riehuu.
Sateessa askelten alla läiskyi ja loiskui
Lenkkitossua vain toisen eteen
askeleet osuivat lammikoiden veteen
siinä kesäillan lenkkeilyt tulivat mieleen
vaikka ei tämäkään lenkki mene pieleen.
Liikkeelle vaatii tämä raihnainen vanha kroppa
ja kaloreina lenkillä pudotettava kermainen lohisoppa
joka tuli keitettyä ja söinkin annoksia kaksi
heti tunsin kroppani eilistä paksummaksi.
Siinä lenteli polulta risut ja lepän kävyt
taisi sittenkin olla kierrokseni melko lyhyt
kun ei pulssi hakannut edes lähelle kahtasataa
ja alkoi mieli tehdä uunissa kypsyvää liha-perunapataa.
Nyt on saunassa kylvetetty koko kroppa
ja keittiön pöydällä odottaa makoisa marjasoppa.
Sen äärelle lusikka kädessä taidankin tästä rientää
tilkka kermaa sekaan tätä nautintoa en voi itseltäni kieltää.
Lenkillä ollut ja saunasta tullut!
Sillä lailla, niin vaan.
Paskanärhi on kaunis lintu
kenen päässä sekin on musta
pilkata pitää närhen avulla
jos ei pysy kaidalla polulla
Linnunko syytä jos moitteita saa?
Ei, koita esittää hiukan parempaa.
Korpeni kirja
Korpi on kuin satumaa jossa tarinat pilvillä ratsastaa.
Tuuli auttaa, vauhtia antaa, tuulenpesästä tarinat pilville kantaa.
Aurinko kirjaan värejä mättää, taivaan jälkeensä värimereksi jättää.
Yön pimeän kätköissä kartanolla kuu-ukko päivän tarinat lukee,
kannon nokalla istuu, koivun kylkeen tukee.
Piirtää järvelle keltaisen kuunsillan, rannalta rannalle tullessa illan.
Kuljen toiselle puolen sillan yli, siellä on koppa ja kopasssa satujen syli.
Aurinko nousee koivujen takaa, uudet satujen aiheet pilville jakaa.
Mandi
Palstalla oli nimimerkki joka käytti "mandi" nimeä.
Se ei ollut tietääkseni sinun
tuli mieleen MDK kun luin hänen vanhoja juttujaan, nettikoluaikaan joskus vuosia sitten. olivat jossain ja hän sanoi löytyvänsä mandina. En ole ollut mukana, joten voihan olla kaksi jos ei oo rekattu,
Käytin novellien ja runojen allekirjoituksena Mandi nimimerkkiä. Korpikirjailija on ollut virallinen nikkini suomi24 kirjautumiseni jälkeen.
Katuvalon heijastus makuuhuoneen seinässä
herätti varjojen piirtämät pirut liikkeelle.
Varjoja piirsivät lehdettömät puiden oksat valojuovassa
ja pirut tanssivat jonossa letkajenkkaa.
Etsin katseellani perhosia pirujen joukosta
ja olivat perhosetkin polkassa mukana
liehuvissa pirujen hiuksissa liitivät päiden yllä
kunnes valo taittui ja oksilla olivat vain perhoset.
Kauneus tappoi pirujen leikit
ja perhoset jäivät seinälleni pienen piirileikkiin.
Siinä ne vielä tanssivat, kunnes tulevan päivän valo
vie ne taas odottamaan uusia öitä ja
varjojen tanssia makuu huoneeni seinälle.
( ketjuntännetuonut ano)
Luin horoskoopin
se lupasi rahaa ja rakkautta
kehoitti jakamaan sitä mitä on
nauttimaan yltäkylläisyydestä
ja elämään näkyvästi
naapureiden kateuden aiheeksi.
Menin pankkiin
nostin viimeiset eläkerahat
kävin halaamassa ex rakkaani
ja maksoin hänen vuokransa
ostin jallupullon
ja varoitin, ettei tule ovelleni.
Annoin tummalle pojalle kännykkäni
soitti äidillensä
kiiti ja palautti
Outo numero.
Soitti ulkomaille
ei haittaa
puhui äidille.
Soitin ystävälle
tule tänne, tarjoan lounaan,
saan paljon rahaa ja rakkautta
horoskooppi lupasi.
On vieä rahaa kukkarossa.
Hän saapui lehti kädessä,
minkä horoskoopin luit
mistä noita sinulle
kun ne olivat minun horoskoopissani?
Hetkinen.
Olin lukenut aivan väärän tähtimerkin alta!
Omassa sanottiin;
”Älä tuhlaa juhlimalla.
Sinulle on tulossa yliääräisiä menoja,
myös hujareita on tällä viikolla varottava.”
Ja minun tilini on tyhjä!
Heräsin hikisenä,
näin unta kuinka itse tyhjensin tilini!
En luota ennustuksiin.
( sama ano kuin edellä katuvalojen leikeissä )
Palautetaan päivitykseen!
Riimille rupesin
sanoja sepitin
taivaalle tuijotin
ujona uskalsin
rakastua runoihin
satujen saloihin
taattoni tarinoihin.
ja inspis katosi. . .
Kuusikon suojaan orava katosi
paetessa suustaan saaliinsa putosi.
Lintulaudalta omenaa palan vohki
ja kiireesti pakeni kuusta kohti.
Varis herra tapahtuman heti näki
se on sellaista talvella metsän väki,
että saamansa paras on heti syödä
ei omenan palaakaan aina löydä.
Varis nappasi suuhunsa omenaa
mutta tainnut ei olla se makeaa,
siihen paikkaan omena pudotti,
mutta sitä juuri orava odotti.
Pitkillä loikilla kiiruhti omenan luo,
mutta varikselle ei sopinut aie tuo .
Lensi maahan oravan eteen heti,
mutta orava siinä pidemmän korren veti.
Loikki kuusen oksalle omenaa suussa
ja on piilossa vielä samassa puussa,
jossa varis on pesinyt monta vuotta
nyt toivoo omenan saantia suotta.
Ikkunantakaa.
Oli hauska runo, riimitys onnistui, kiitos!
Pimeän yön silmät kiiluvat uhkaavasti,
vaikka ovat terävät pimeyden vuoksi.
Pupillit ovat kuin syvät vaot vailla pohjaa.
Arka eläin pelkää petoja,
mutta on itse peto pienemmille.
Yössä kulkevat pimeyden suojaa kaipaavat
joille valoisa aika on suojaton.
Arkuus ei ole uhmakkuutta.
Se on elämänhalua vaarallisessa pimeydessä.
Missä sanasepot?
Karamelli- Merakalli
Papukaija- Kapupaija
sanamuunnos- munasaannos
Missä mahtaa maakarit, runonikkarit piileskellä.
Hilla, sinulla on tallenteita....