80:n ikä voi jo alkaa olla este leikkaukselle riippuen potilaan kunnosta.
Lonkkaleikkauspohdintaa:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/81-vuotiaan-huoli-voiko-laakari-paattaa-etta-olen-liian-vanha-lonkkaleikkaukseen
Lonkkaleikkauspohdintaa:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/81-vuotiaan-huoli-voiko-laakari-paattaa-etta-olen-liian-vanha-lonkkaleikkaukseen
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kunto ratkaisee, ei ikä.
Ikäkin on riski.
Se onkin kovan pohdinnan paikka,
minullaki on tiedossa 1/2 puolen vuoden kuluttua todella kivulias leikkaus,
se 3 kerta samasta kohdasta
se huolettaa,
toivottavasti kuolen ennen sitä, vaikea päättää kun lääkäri äkäsesti määräsi sen leikkuksen tehtäväksi, ja ikä painaa päälle,
ole alottajaa huomattavasti vanhempi,
kyllä tämä vanhuksen loppuelämä on " helvettiä "
olen ehdottomasti eutanasian kannataja,
ottaisin itsekki sen pillerin jo valmiiksi lääkekaappiini jos sen saisi,
kuhan jaksaisin mennä kunnoliseen lääkärin tarkastukseen ajattelin rohkaista itseni kysymään sitä euta-pilleriä
vai visköhän ne heti hullujen huoneelle vanhuksen jos uskaltaa ääneen kysellä tommosta, onko jollaki asiata parempaa tietoa, voiko vanhus tommosta kysyä lääkäriltä
kiitos jos joku tietää ja vastaa.
Voi että, olet vaikean paikan edessä. Onkohan leikkauksesi iso ja pitkä toipuminen ?
Ei ole olemassa mitään eutapillereitä, älä kysele sellaista.
Voit olla ihan varma ettet saa sitä eutanasiapilleriä, eikä sinua viedä mihkään hullujen huoneelle. Sinne ei kuule pääse oikeasti mielenterveyspotilaatkaan aina.
Alottajalle sanoisin, jos kunto on jokseenki hyvä niin kannataa mennä lonkkaleikkaukseen, se kuitenki on helpoimmasta päästä, ja varmasti onnistuu, ja siitä on todella hyötyä vanhan ihmisen elämään,
joten ehdottomasti kannataa leikata lonkka.
Ainakin korppis täällä kirjoitti pitkät tarinat miten lonkkaleikkaus meni pieleen, Kaatuminen, sairaalabakteeri, monta uusintaleukkausta.
no eipä sekää sitten ole kiva juttu,
kyll se vaan on niin
on vaarallista elää vanhaksi,
mikään ei onnistu ihan heti,
Riippuu siitä kuinka suuri leikkaus olisi ja olisiko se pakko tehdä.
Lonkassani on nivelrikkoa. Se on viikkoja pahasti kipeä, mutta en mene
leikkaukseen enkä pääsisikään varmaankaan ikäni takia.
Tuttuni meni polvileikkaukseen. Hän oli 83 vuotias. Lääkäri arvioi,
että leikkaus voidaan tehdä. Hän menehtyi leikkauksen komplikaatioihin.
Lonkkanivel on rakenteeltaan yksinkertainen. Samoin leikkaus vaikka reilu käsittely saattaa ajatteluttaa. Mitoiltaanhan se on melkoinen. Suuri lihas halki. Paksu luu poikki. Suuri, pitkä reikä ytimeen ja julmetun kokoinen tekopallon keerna reikään. Lantioon vastakuppi.
Olen hyvilläni kun sain uuden lonkan 81 vuotisena.
Muutama edeltävä vuosi oli yöheräämisiä ja kipugeelillä hölväämistä. Periaatteessa en mene pillereihin.
Röntgenkuva näytti lonkan pintojen olevan muruina ja koipi kelvoton.
Lonkka leikattiin toukokuun alussa ja toimiin normaalielämässä hyvin. Liikerajoitusta on jäljellä ja sitä pitäisi jumpalla elvytellä.
Maastavedot tuplaten oma paino saa unohtaa. Kyllä se lonkka huomauttaa jo aikaisemminkin ja onkohan tuo vetely enää vanhalle rahjukselle tarpeenkaan. Jotain sen tyyppistä on kuitenkin syytä tehdä. Ykköstä pienemmällä ikäkertoimella pienennetyillä painoilla.
Riippuu asiasta, mitä pitäisi leikata.
Lonkka leikattiin 81v ikäisenä. Yleinen jonotusaika oli 6 - 7kk mutta ystävällismielinen tuontilekuri järjesti leikkaukse hieman yli 2kk päähän.
Nyt tapahtumaan on aikaa vajaa 6kk.
Parin viikon takainen tarkistuskäynti kertoi kaiken olevan kunnossa.
Liikkuvuus on vielä rajallista. Sukan vetäminen jalkaan ja muu vastaava akrobatia.
Oman painon liikuttelussa ei ole ongelmaa mutta varsinaisen kuormituksen kohdatessaan se alkaa ilmoitella itsestään.
Esimerkiski rappujen nous 96 askelmaa asuntoomme sopii kyllä lonkalle mutta vastapuolen polvi pahoitti mielensä joutuessaan kompensoimaan leikkauksen edeltänyttä lonkkaa pahoitti mielensä ja ryhtyi oikkuilemaan.
Menen kuitenkin tapani mukaan huomennakin salille ja teen maastavetoja 10:n sarjoja pienillä painoilla. Jos lonkka varoittelee niin siirryn matalalta penkiltä nousuihin kahvakuulat kourissa.
Pelkään, että kuormitusasteikkoni ei välttämättä avaudu asiaa harrastamattomalle.
96 askelmaa asuntoon ?!
Alaspäin meno on keljumpaa vastakkaisen puolen polvelle joten alas mennessä käytän hissiä.
Asutko kuudennessa kerroksessa? Alaspäinmeno on aina vaikeampaa
ellei hyppää vahingossa ikkunasta - tosin silloin ei ole paluuta
Idea siitä että kävelet ylös ON ERINOMAINEN. jatka ihmeessä
Porrasurheilu kasvattaa tasapainoa MUTTA MYÖS ESTÄÄ SYDÄNSAIRAUDET JA JOPA VÄHENTÄÄ DEMENTIARISKIÄ https://www.cardiocaretoday.com/post/climbing-stairs-may-prevent-cardiovascular-disease
Rappujen nousu hyvää kuntoilua, jos luut ja nivelet kestävät.
Luin jostakin, että kun ihminen nousee rappuja hän nostaa painonsa verran
painoa joka askelmalla. Sehän on valtava "painonnosto".
Porrastreeni on jokapäiväinen "harrastukseni".
15 porrasta yläkerran ja alakerran välillä takaa porrasliikunnan.
Tuttavani jonotti lonkkaleikkaukseen kaksi vuotta ja leikattiin viime keväänä , ikä vähän vaille 85v. Leikkaus ja toipuminen mennyt hyvin, mutta hänellä olikin pohjalla todella hyvä kunto kun liikkui paljon. Liikkumista jatkoi myös sairaalasta päästyään ja vajaan viikon päästä meni jo täysin ilman keppejä.
Anopille vaihdettiin lonkkanivel, kun kaatui ja mursi lonkkansa. Yli 90 oli.
...eli vielä 7 vuotta uuden lonkkansa kanssa.
Mammukoille on vaihdettu 90-iässä jopa lonkat sekä polvilumpiot. Ei ole ollut määrärahoista pulaa, tiedossa ei ole, paljonko mammukalla elonpäiviä.
Jos olisi tilaisuus, niin voisin mennä sellaiseen ryhmään leikkaajaksi, joka leikkaisi eläkkeistä ainakin puolet, eläkkeen suuruudesta riippumatta!
T. Nallesetä.
joo ja minä leikkaisin nalle-sedän eläkkeestä 90 % pois heti,
Entinen kommari Nalle siirtyi rikkaitten joukkoon, kun hoksasi, että siellä pääsee
helpommin muitten taskuille.
Sittenhän tällainen köyhyysrajan alapuolella elävä voisikin mennä metsään asumaan että jäisi elämiseen edes rahaa kun se toinen puoli eläkkeestä menee nyt asumismenoihin. Toinen vaihtoehto tuossa tilanteessa olisi omaehtoinen eutanasia, katukaupasta varmasti löytyisi "lääkkeet" siiheen- Ei tarvitsisi sossua rasittaa kerjuulla.
Nivustyrä ja suurentunut eturauhanen riesana ,mutta pelkään leikkausta :(
Gubbe 76
Olen "naisoletettu". Minulta leikattiin napatyrä. Se oli toinen nukutus minulla,
ensimmäinen oli jo 40 vuotta sitten. Ymmärrän, että jos on ensimmäinen kerta
se voi pelottaa, mutta ei siinä ole mitään pelkäämistä.
Sitä vaan "sippaa" hetkessä niin, ettei huomaakaan ja kun herää leikkaus on tehty
eikä tiedä siitä mitään.
Aamulla leikattiin ja olin yhden yön yli sairaalassa tyräleikkauksesta.
Hermostuminen ja pelkääminen on normaalia,
mutta kyllä se hyvin menee, usko pois !
On tulossa leikkaus ja pelottaa niin pirusti. (menee varmaan kevääseen)
Pelottaa itse leikkaus, kuin myös nukutus.
Onko se iso leikkaus ?
KYLLÄ SE HYVIN MENEE ,
itsellä oli sama tilanne aikoinaan suuri SYD: leikkaus, 4 pää suonta uusittiin,
olin varma että kuolen ,
EN kuollukkaa
heräsin teho-osastolla
mutta
olin todella pettyny kun en kuollukkaa vaikka olin jättäny jo hyvätstit maailmalle,
nyt olen leikkauksen jälkeen eläny yli 20 vuotta,
LUOTA VAAN LÄÄKÄREIHIN
SUOMESSA ON MAAILMAN PARHAAT LÄÄKÄRIT KIRURGIT !
LUOJA OLKOON KANSSAI, kaikki onnistuu usko siihen !
Ei se nyt niin iso ole, kilpirauhasessa on ylimääräistä eli struuma.
No hyvä. Et ole yksin. Minuakin pienikin leikkaus hermostuttaa.
Kai se on ihan normaalia ?
Olen todennäköisesti, jos kaihileikkaus lasketaan mukaan.
Kävin viikolla pikku operaatiossa, ottivat kaksi luomea pois . Tikkien poisto reilun viikon päästä.
Menen JOS
minut leikataan ja ommellaan NUKUTUKSESSA etten tiedä koko tapahtumasta mitään, ja herätettäis vasta sitten kun pahin on ohi ja toipuminen voi alkaa,
VAIN JOS NUKUTETAAN !
Minua on leikelty sekä, että olotilassa enkä ole saanut mitään harkkaa hereilläolon leikkelemiseen.
Olkapää ja suolistosyövän kaksi leikkausta tajuttomana. Lonkka ja polven pikku operatio täydessä tajussa.
Silmistä ja muista näpertelyistä en viitsi mainitakaan.
Jonossa ollaan, ja kaihi poistetaan, jos saa elää vielä pari kuukautta.
Jeesus sais lahjoittaa mulle uudet hampaat. Tätä parantumisihmettä olen joskus rukoillut.
Dekarit suuhun, voi purra omenaa. Ollut jo 50 vuotta.