Uskallan, koska kerran valehtelin ihan tietoisesti ja harkitusti.
Se ei ollut tullitarkastuksessa, eikä verotoimistossa, eikä mikään valkoinen valhe, vaan pitkään mietitty juttu, kun minua yritettiin huijata.
Se ei ollut tullitarkastuksessa, eikä verotoimistossa, eikä mikään valkoinen valhe, vaan pitkään mietitty juttu, kun minua yritettiin huijata.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tunnustitko käyneesi vieraissa.
En minä ollut huijari, ymmärräthän, minua yritettiin huijata, on vähän vakavampaa.
Itseään saa puolustaa tavalla ja toisella, etenkin rikollisia vastaan.
Toimit aivan oikein.
Huijausta suunnitellut huijari luki tiilenpäitä,
Miksi valehdella jos aikoo tunnustaa valheensa ? Tyhmyydelläkin on joku raja.
On julkistettu kirjakin siitä, kuinka mies / ( itse kirjoittaja ) on päässyt Yliopistoonkin valehtelemalla.
Kirjoittaja sattui aamun telkkarissakin olemaan ihan haastattelussa.
Ja yli 50.000 euron ( kahden vuoden, sanoi ko. kirjailija haastattelijalle) apuraha on myönnetty kirjailijalle, joka lupaa kirjoittaa maailman huonoimman kirjan.
Että näinkin, mutta minun valheeni olikin kertakäyttöinen ja muistan taatusti!
vastakysymys alottajalle :
uskallatko puhua totta ?
sanoa
nyt menen vieraisiin
ja mennä
miksi keksiä valheita
kun tietedään
TOTUUS TEKEE VAPAAKSI
se on raamatun sana !
Aloittaja ainakaan ei ole ikinä mennyt "vieraisiin," eikä kajonnut toisen omaisuuteen!
Jokainen tekee syntiäkin omaan laskuunsa.
alotus käsittelee totuuden puhumisesta
EI vieraissa käymisistä,
sitäpaitsi
tutkimusten mukaan jokaisella ihmisellä on olu joskus sala-suhteitaki,
mutta jos haluaa parisuhteen kestävän aina PITÄÄ PUHUA TOTTA
ei keksittyjä juttuja !
EI valkosia valheita, !
EN IKINÄ OSAISI VALEHDELLA !
aina puhun totta, tai VAIKENEN !
En juuri valehtele enää, paitsi joskus valkoisia valheita.
Nuorempana saatoin joskus livauttaa totuuden vastaista puhetta.
Olen huomannut että valehtelijalla pitää olla hyvä muisti, minulla on aika huono.
Olen aina opettanut kaikille, että jos valehtelee, pitää aina muistaa mitä ja kenelle puhui palturia!
Palstallakin näitä huonomuistisia. Tarinat kummasti muuttuu.
mä olen opettanu lapsen lapsetki puhumaanvain totta,
EI valkosia valheita, eikä mitään keksittyjä tarinoita,
TOTUUS PARANTAA ihmissuhteetki, jos ne on jotenki pielessä,
TOTUUS TEKEE VAPAAKSI
En muista juuri koskaan valehdelleeni. Toki on tilanteita jolloin olen ollut hiljaa vaikka minulla olisi ollut väitteestä poikkeavaa tietoa. Onhan se yhden sortin valehtelua.
Vaimolleni en ole valehdellut koskaan. En kertaakaan enkä missään asiassa.
Toki on asioita joita en ole katsonut aiheelliseksi kertoa.
just noin,
jokaisella ihmisellä on myös omat tunteet ,
tai kokemukset jotka ei kuulu kellekää muille,
Kaikki jättää sanomatta asioita, onko se sitten valehtelmista?
ei se ole,
se saattaa olla jopa suojelua,
jos jättää sanomatta se ei ole valehtelua vaan siinä suojelaan jotakuta, itseä tai toista ihmistä,
Jollakulla on jäänyt joku aviorikos painamaan ja sitä haluaa tähän syöttää.
Kaikkilla on omat fobiansa, minä en pelkää pimeää, sikä kukaan tee kanssani aviorikostakaan.
Minuakin on voitu pettää, mutta jättää kertomatta, on samaa, kuin olla loukkaanatta toista.
Rakkauteni kesti viimeiseen yhteiseen minuuttiin saakka ja sitä on jatkunut, korviketta en ole huolinut!
Aloituksen valhe perustui todella harkintaan ja suunnitelmaan joka lopulta onnistui.
Korukauppias vaonosi, poikkesi ovelleni monta kertaa.
Tein sotasuunnitelman.
Olin puutarhassa kun hän taas poikkesi. Levitti korunta lasipöydälle keinun eteen ja minä olin tietysti innoissani, taas uutta. Ja kultaa.
Lähdin sisälle soittamaan naapurille, oli pöytäpuhelin. Soitin poliisille, huijari on taas täällä. Olimme kuulleet jo, että monta ihmistä oli huijattu ostamaan kultaa halvalla.
Poliisi kiitti, emme tule pillit päällä, tee kauppoja.
Selitin myyjälle, että naapurin emäntä lainaa rahaa, mutta isäntäon juuri tulossa kirkolta kaupasta, tulee ja katselee sitten itselleenkin, kerroin ja lupasi mennä laittamaan kahvit tulemaan. Kauppamies oli hyvillään, kuli tupaan seurakseni, kunneS ovelta kuului,;
Hyvää päivää. Olen poliisi.
Jäi kahvit juomatta. Poliisi vei miehen käsiraudoissa autoonsa ja hiukan tarkasteli niitä koruja. Helsingissä oli ryöstetty joskus aiemmin kultakaupasta muutamia koruja, hän arveli, että joukossa voi ollaa niitäkin, joskin pää asiassa etelästä tuotua rihkamaa.
Tutkittiin ja hutkittiin. Petoksia oli poliisille jo kirjattu tuon kauppiaan toimista parikymmentä, liikkui autolla, jossa oli ihan toisen auton rekisterikilvet.
Minua ei ole helppo huijata missään kaupoissa.
En luota edes itseeni, niin että uskoisin luulojani oikeiksi.
koko markka-ajan valehtelin verottajalla. mutta mitäpä niitä muistelemaan.
kaikki tullattavat tavarat lähetin kotiin , n-liitosta se oli lähes ilmaista.