Etelä-Ranskassa löysin ihanteellisen rytmin ja ajolinjat serpentiineillä vahingossa hoksaten, että vastaohjaamalla matkanteko on mukavaa kyytiläisellekin, kun pystyi ajamaan mutkat senttien tarkkuudella helposti ja rennosti.
Muistan kun tien pientareelle oli istutettu jotakin vahvaa pensasaitaa joka oli tarkasti leikattu, niin ajoin sisäkurvit siten että pensaan lehdet hipoi kättä ja sarven päätä, silloin vahingossa hoksasin että hei tää on se mitä kutsutaan vastaohjaukseksi.
Tuolloin kun vahingossa hoksasin Etelä-Ranskassa niin olin jo tuolloin ajanut moottoripyörilläni yli 100.000 kilometriä vahingossa hoksaamatta.
2010
Muistan kun tien pientareelle oli istutettu jotakin vahvaa pensasaitaa joka oli tarkasti leikattu, niin ajoin sisäkurvit siten että pensaan lehdet hipoi kättä ja sarven päätä, silloin vahingossa hoksasin että hei tää on se mitä kutsutaan vastaohjaukseksi.
Tuolloin kun vahingossa hoksasin Etelä-Ranskassa niin olin jo tuolloin ajanut moottoripyörilläni yli 100.000 kilometriä vahingossa hoksaamatta.
2010
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ennakoiva ajotapa on kaiken a ja o, myös vesiliikenteessä, niin rahtilaivat eivät peitä aurinkoa, tuut tuut.
2010
Olin vuokraamassa mopoa kävelykadun kauppiailta joskus taannoin.
Katu oli silloin aivan toista kuin nykyinen ällöstriitti.
Oppi-isäni Aussi Make sanoi että älä sitten helevetissä sano missä hotellissa asut.
Tulevat jo ensimmäisenä yönä pöllimään mopon ja sinä joudut kuseen ja maksamaan.
Ja niin sitten kirjoitin vuokrasopimukseen nimekseni Aku Ankka ja hotellikseni Shit-hotellin. Ei silloin mitään papereita kyselty.
Mopolla sitten prutkuttelin Jompparille ja takaisin ja opin väistelemään monttuja reitin varrella.