Kuinka monesti olet itkenyt kuluneen viikon aikana toisen ihmisen takia?
Itse itken joka kerta, kun joku sanoo jotain ilkeää tai ainakin vähintään suutun ja lauon kaikenlaista paskaa.
Tällä viikolla itkin myös liikutuksesta, kun työkaveri piti puhetta jäädessään eläkkeelle.
Itse itken joka kerta, kun joku sanoo jotain ilkeää tai ainakin vähintään suutun ja lauon kaikenlaista paskaa.
Tällä viikolla itkin myös liikutuksesta, kun työkaveri piti puhetta jäädessään eläkkeelle.
Vastaukset 159
Vanhimmat
Eipä ole tullut yli vuoteen itkettyä, onkohan kiintiö tullut täyteen. Ihan positiivista tämäkin, pitää varoa, että ei kyynisty liikaa tai tule tunteettomaksi. Itkeminen puhdistaa mieltä ja olisi hyvä asia. Ei vaan irtoa, kyyneleet.
Naiselta tämä, ohimennen avauduin...
Onhan se hyvä itkeä välillä, mutta se on aika kuluttavaa, jos sitä jatkuvasti itkeä tihrustaa.
Itsellä ollut aina se ongelma, että itken sekä ilosta, liikutuksesta, surusta jne.
Pahimmillaan kun katsoo elokuvaa, niin itkee vuorotellen ilosta ja surusta. Siksi liian tunteelliset elokuvat eivät sovi itselleni.
Totta kuitenkin, että on se ihan hyvä välillä tirauttaa kyyneliä, niin tietää olevansa tunteva ihminen.
Naismaiselta mieheltä?
Eikun naiselta.
Ei mennä tähän tai minä en mene, -sivusta
Miehet eivät juuri itke. Itse en ole välttämättä itkenyt koko tänä vuonna ollenkaan. Jostain olen liikuttunut, mutta en välttämättä kyyneliä vuodattanut. Kun kerran olin onnettomasti rakastunut niin silloin itkin ja äitini kuolinpäivänä. Miehelle pitää olla jotain todella suurta, että itkee. Kuulemma mieshormoni vaikuttaa siihen, että kyyneleitä ei muodostu. Kolme viikkoa meni äitini kuolemasta, kun seuraavan kerran itkin, mutta sen ajan silmiin koski ja olisin itkenyt. Kyyneleitä ei vain silmiin tullut, vaikka kolme viikkoa itketti. Kaikki miehet ei siis helposti itke.
Niin, harvemmin mies samalla tavalla tunteilee. En tosiaan usko, että liika tunteikkuus on kenellekään hyväksi, ainakaan jos menee itkun puolelle joka kerta.
En minäkään lapsena ja nuorena itkenyt, kun se oli miespuoliselle jotenkin noloa. Purin hammasta, tai puhisin kiukusta. Pari-, kolmekymppisenä saatoin joskus harvoin tirauttaa, kun olin hyvin yksinäinen. Nyt keski-ikäisenä liikuttaa välillä liiaksikin: Elokuvien ja sarjojen surut ja ilot, urheilijoiden riemu ja liikutus jne. En kyllä itke, mutta silmät kostuu vähän liiaksikin.
Olet harvinainen keski-ikäinen mies. Muista, että tunteikkuus, määrättyyn pisteeseen asti, on vain positiivista.
Just tuon takia monet nuoret naiset innostuu vanhemmista miehistä. Ovat enemmän samalla tasolla tunteiden kanssa ja tunteiden ilmaisussa.
Olen itkenyt äidin ja isän, anopin, kissan ja kanarialinnun kuoleman. Viimeksi itkin Japanin koululaisista kertovasta tv ohjelmassa esiintyvästä pienen tytön epäonnistumista rummun lyömisestä. Näki kuinka tyttö tiesi mokanneesa ja sai vielä moitteet. Samalla tavalla olen jäykistynyt epäonnistuessani. Pienenä koetut asiat seuraa ilmeisesti hautaan asti. Olen mies.
Minä kerran lompsin kauppaan hirmu tuulen aikana. Hieman hymyilytti kun kaupan myyjä huolestui ja kysyi mikä minulla hätänä. Näytin hirmu itkeneenä. Oikeasti olen tainnut itkeä viimeksi yksin komerossa, kun Katja vainaa kuoli.
Sitä ennen joskus alle 10 vuotiaana. Pyh, jatkuvaa märinää melkein joka vuosikymmenellä.
Toki olen useasti liikuttunut kyyneliin, mutta sitä ei lasketa.
>simiti<
It can be damn phony too, good man
Eikö niille nuoremmille oo mitää yleissivistäviä keskustelukursseja kansanopistos
So you just cannot let anything go champ?
Se on valetta ettei miehet herkisty! Itken, kun siihen on tarvetta, mutta omissa oloissani pois katseilta. Useinpa vaan nainen on siihen osallisena!
Viimeisen viikon ajan koko ajan.
Tästä ei voi tykätä. Voimia mitä ikinä käytkään läpi. 💛
Sanotaanpa näin, että eräs elämäni henkilö on pahoittanut mieleni.
Kun sitä mietin, nousee kyyneleet.
Yritän touhuta, niin, että ajatukset ovat muualla.
Kerrottakoon, että hän on hyvin itsekeskeinen ja ehdoton.
Jos asiat eivät mene hänen tahtomallaan tavalla, ei hyvä.
En yskonut, että tällaisiakin päiviä voi tulla.
Vilma
Olen vähän vihainenkin, mutten pääse sitä ilmaisemaan.
Paska mies?
Mutta minähän en mielistele.
Ehdoton mies on haaste, jota en itse voisi ottaa vastaan. Uskon sen, että et mielistele.
Kuka nyt haluaisi ehdottoman miehen elämäänsä. En minä ainakaan!
Mies saattaa myös alkaa muuttumaan sellaiseksi iän myötä. Ei aina, mutta joskus, jos malli on ollut sellainen.
Juu ei piikkisikaa esim
Luin että aivottoman, vika on ehdottomasti tässä tapauksessa minussa nostan käden
En ole laskenut. Olen nyt turvallisessa tilassa, jossa kyyneleet saa tulla milloin tarvii. Mutta käynkin läpi suhteen loppumista.
Voimia tilanteeseen. 💛
En ole itkenyt, mutta olen käynyt muutamia, syvälle tunteisiin käyviä, keskusteluja.
Olen pahoillani, jos sinun mieltäsi on pahoitettu ja sinua on loukattu. Todella ikävää tuollainen. Rohkaisen ja kannustan sinua olla välittämättä kiusaajista.
(ystävän rohkaiseva taputus olalle)
Ne on just parhaita. Rakastan puhua syvällisiä!
Kiitos rohkaisusta. 💛
Joo minen jaksa tämmösiäkää palaverei vetää
Minä itken välillä silkasta uupumuksesta. Kun saa nukuttua 4-5 tuntia yössä, ei se mihinkään riitä. Viime vuonna kaamoksen aikaan nukuin öisin 7-8 tuntia. Hermosto ihan pskana. En vaan saa sopeutettua itseäni tähän maailmaan enää. Jos saan asiat järjestettyä, lähden lomalle jonnekin joksikin aikaa tammi-helmikuussa. Pois näistä ympyröistä.
"Lähdetään kauas pois, sinne mis' on lämmin, ja niin paljon elävämmin, loistaa tähdet ja kuu.."
Raappana / Kauas pois
https://youtu.be/Exxj6JjeuBg?si=EdjRqjj1p-VerWVV
(Tuli vain kommentistasi ja lämmön kaipuusta mieleen).
Jaksamista uupumuksen keskelle. 💛
tsiisus... 7-8 tuntia yössä.... tuohon kun pystyisi edes joskus. tosin enhän minä edes pystyisi makaamaan paikallaan niin pitkään.
Minä pystyn siihen ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Aina väsyttää. Edellinen.
Helposti menee, jos tekee fyysistä työtä.
Vaikka olisi fyysistä rasitusta takana, en nuku. Ja välillä torkahtelen ja herään säpsähtäen.
en ole itkenyt vuosikausiin. ei minun tarvitse, olen mies.
Okei, no se on sinun näkemyksesi elämästä.
no mikä vtun näkemys se nyt sitten on, selitätkö mitä meinaat....?
Miksi hyökkäät? Tuo oli toteamus vain. Et selvästikään ole tunteileva tyyppi.
no miten vtussa pystyt määrittelemään luonteenlaatuni yhdestä lyhyestä lauseesta??
Antaa olla. Miksi osallistut keskusteluun, jos sinulle ei saa vastata kuin itse määrittelemälläsi tavalla?
no nytkö ei saisi edes kirjoittaa enää tänne mitään vai? sinäkö sen määräät vai?
Niinkö minä sanoin? En sanonut.
Mikäli olet se draamahakuinen Väliksen kaveri, niin minua ei kiinnosta draamailla kanssasi. Illanjatkoja.
no miten tunnistit minut.... luulin olevani anonyymi...
Kirjoitat aina pienellä kaiken.
Soft kitty warm kitty little ball of fur, happy kitty sleepy kitty pur pur pur
Koska on puuhapete ja kaiken korjaa?
En ole itkenyt kertaakaan!
Asia selvä.
En kertaakaan. Olen kyllä itkenyt liikutuksesta rottani takia, sairastelevan. Meillä on joku side välillämme ja elekieli. Tuntuu pahalta kun pikkuinen on kipeä, mun rakas. 💔
En mä kovinkaan itke mielioahasta, jollei se liity johonkin toiseen josta välitän ja on paha mieli hänen puolesta. Itseni takia en itke kuin vitutuksesta. Sitäkin melko harvoin. Kiroilen mielummin oloni kuntoon.
Pikaista paranemista lemmikillesi. 💛
Ja itken tai liikutun en nyt itkien itke herkemmin, kun nään jotain emootionaalisesti herkkää ja herkistää. Kuten vaikka toisiaan rakastavia ihmisiä. Ne aina muljauttaa sydäntäni kivasti. Se on myötäiloa ja onnea että maailmassa on rakkauttakin kaiken paskan ja turhuuden keskellä.
Niinpä. Kaiken paskan ja turhuuden keskellä. Hyvin sanottu.
Huomaan oikein etsiväni niitä merkkejä rakkaudesta tuolla kulkiessani. Epäkohtien sijaan, koska ne piristää mieltä nuo rakkaudelliset tapahtumat.
Toiset vahtii ja kyttää kaikki epäkohdat mistä narista, liian raskasta ranteet auki. Mielummin ettii syitä hymyyn. Liikuttuu niistä.
Heti lähti "Syypää sun hymyyn" soimaan päässä. Vitsi mulla on joskus sellainen "kävelevä jukeboksi" -olo.
Kattokaas gubbejasun muokattua AI-kuvaa oma lärvi pohjana saletisti
Mut hyvä jos on jonku..näköinen rok rok🥱
Reilu kolmisen vuotta sitten tirautin muutaman pahan olon kyyneleen eron hetkellä ja en sano ettenkö sen jälkeen olisi toisinaan liikuttunut himpun verran, kivestä en ole.
Itsesäälistä ei silloinkaan ollut kyse, silkasta pahasta olosta.
Yleensä vastaan kysyttyyn, että en surusta itke, en ilosta itke, en itke laisinkaan :).
Heikkouden merkki tässä sukupolvessa, siihen on kasvatettu ja kasvettu...tuskin käsitykset siitä isommin tulevat muuntumaan
Ai itkeminen on mielestäsi heikkouden merkki? Kiitos erilaisesta näkökulmasta, jos ymmärsin oikein.
no mikä "erillainen" näkökulma tuo nyt on? onko se sinun mielestäsi joku vahvuuden merkki sitten?
jos on niin sinä olet sitten joku supervahvis tms.....
Ihminen joka uskaltaa olla heikko, on vahva.
Hän ei ole riippuvainen yleisestä käsityksestä sen suhteen mikä on heikkoutta ja mikä vahvuutta, vaan uskaltaa näyttää kaikki tunteensa.
Toisilla ei tietenkään ole samanlaista tunteikkuutta ja se on eri asia kuin mitä tässä nyt haen.
Ei ihan noin suoraan a:sta b:hen, vaan sukupolveni on kasvatettu uskomaan siten ja elämään siten, toki se minuunkin on juurtunut siinä sivussa, mutta ei niin että itse tulkitsisin sen pelkäksi heikkoudeksi ja kiveen hakatuksi.
Liikun siis harmaalla alueella
Ja en oikeastaan tiedä miksi lähdin aiheesta sepustamaan, noh saa sitä kerran kolmessa vuodessa hairahtua tässäkin 🙄
Joo, harmaa alue on ihan ok, kiitos kun sepostit. :)
Sinä rasvaat ja nahkas kasvaa paksummaksi
Sinä palstasetä ainakin porailet täällä päivittäin aamusta seuraavaan aamuun.
Toiset tykkää tästä guben tunteikas itkevä nainen pervormaatiosta yhy hyhy byää bää aika niheet itseasiassa kun miettii
At ease i got crucifix so don’t try buddy
No ohhoh,
Mikäs pitää noin herkillä?
En ole kyllä tällä viikolla itkenyt muiden enkä edes itseni vuoksi, vaikka oma pöljyys se usein eniten suututtaa.
-keinovaginamies-
Typerät ihmiset. Jotkut tyypit ovat vain sellaisia, että he ihastuttavat ja toiset vihastuttavat.
kokeile joskus ajatella järjellä tunteiden käyttämisen sijaan, niin loppuu ne itkemiset...
Ahaa,
Eli tuo on sinun luontainen olotila.
Tämmöisen tasaisemman kaverin mielestä kuulostaa hieman raskaalta olemisen ja elämisen tavalta, mutta kukin tyylillään. Pääasia että jotenkin viihtyy porskuttamassa.
-keinovaginamies-
nämä on nyt selkeästi naisten juttuja.... ei kannata sekaantua...
yhtä hyvin voisi vaan hakata päätään seinään, sama lopputulos.. mutta pääsisi helpommalla..
No ei se kyllä luontainen olotila ole, että en minäkään koko ajan itke. Ehkä on sellaisia kausia, että kyyneleet ovat herkemmässä, jos kaikki elämässä vastustaa ja siihen päälle vielä joku ilkeilee.
Mä tarviin alkoholia tai jonkun muun laukaisevan vaikutuksen itkuuni.
Pitää päästä jonkun laidan yli, että se tulee...
En käsitä mikä siinä on...
Ja silti se on jotenkin "jarrutettua". Se ei tule vapaasti.
"Pään sisäisiä" juttuja. "Lukkoja"...
Tiedän, että se ei ole ok, mutta en voi sille mitään....vielä.
Ehkä sinuna olisin itselleni armollinen. 💛
En siis "järjellisesti" kytke itkemistä "heikkouteen", mutta menttaalisesti ehkä.
Ja koen että mun pitää olla vahva, liittyen jälkikasvuuni ja lähimmäisiini.
Mun päässä on oletuksena ottaa vastuuta liian paljon...ja jokin "luhistuminen" hetkeksikin toisi vaan huolta lisää. Itkun "nielaiseminen" ehkä pitää jotain edes "kontrollissa. (Lue: omissa käsissä)
Mieli on jännä juttu...🤔
Olenkin... mielestäni...
Mutta ei joku 35 vuotta totuttu asia käänny jollain yhdellä mietteellä noin vaan...
Pitää osata altistua uudelle tavalle rlää pitkään, että jokin muuttuu....
Itken todella harvoin. En pidä itkemisestä. Se ei helpota oloa, vaan tekee olon entistä kurjemmaksi. Ikään kuin viimeinen keino purkaa huonoa oloa, kun kaikki muut mekanismit pettävät. Siksi pyrin ratkaisemaan mieltä askarruttavat asiat järjellä. Ja jos järki ei toimi, niin raivolla.
Olet ehkä oppinut pienenä saamaan jotain helpotusta ulkopuolelta itkuusi, mutta aikuisena et...
Koska olet aikuinen...
Aikuisena se lohtu pitää tulla itsestä... ei ulkoa päin vanhemmilta....
En ole koskaan ajatellut asiaa tuolta kantilta. Jos haluaisin itkeä jotakin ihmistä vasten, kyllä minulla sellaisia ihmisiä löytyy elämästäni. Mutta miksi tekisin niin? Tai vastaavasti miksi itkisin itsekseni? Mitä itkemisellä pyritään saavuttamaan? En ymmärrä. En koe tarvetta itkemiselle.
Haluat lohdutusta... sen halun ilmaiseminen pienenä on ollut itkeminen...kuten monen muunkin...mutta lohdutusta ei voi vaatia....
Itku ei siis auta...
Koet pilkkaamista itkemisestä lapsena, joten se ei tuo sinulle hyvää, vaan pahaa...
Ja kun sen merkitys kääntyy noin, niin aika selvää, ettet saa siitä mitään hyvää nytkään... mutta et edelleen saa kaipaamaasi... lohtua.
Tavoittelet sitä muulla tavoin...vaikka kertomalla mielenterveysjuttujasi ja kivalla kettukuvalla täällä? Kuka tietää?
Kerron mielelläni itsestäni lisää. Minulla oli todella turvallinen lapsuus. Sain aina syliä sitä halutessani. Jos minua itketti, ympärilläni oli useita henkilöitä, jotka vastasivat tunteeseeni.
Ja vastaavasti jos haluan lohtua nykyisyydessä, sitä olisi tarjolla enemmän kuin sille on tarvetta. Minulla on ympärilläni paljon ihania ihmisiä.
Jos haluat tietää mitä saan siitä, että kerron mielenterveysju8ttuja täällä, niin saan siitä tunteen normaaliudesta. Se että saan sanoa olevani hullu jossain ääneen, poistaa siitä koituvan stigman. Jos taas kertoisin mielenterveydestäni oikeassa elämässä, käytännössä elämäni olisi ohi. Minut ristiin naulittaisiin kylähulluna.
Läheisilleni oikeassa elämässä en juuri kerro mielenterveydestäni. Se vain turhaan levittäisi omaa huonoa oloani rakkaitteni harteille.
Mutta mikä oma kokemuksesi on mielenterveysongelmista? Olet maininnut että kärsit niistä.
PS. Mitä vikaa avatarissani on?
Mä oon sitä ikäryhmää, että mies kasvatetaan perheen tukipilariksi. Ei niinkään sellaiseksi muumimammamaiseksi pehmeän arvojen suojelijaksi, vaan konkreettisen mekaaniseksi suojelijaksi...
Mutta en ole ihan persoonallisesti siihen ihan ole taipunut.
Mun mielenterveysongelmat liittynee pään sisäiseen sotaan yllämainitun ristiriitaisuuden vuoksi?
Ja btw. Projisoin näitä juttujani sun myötä näin... sovellut siihen hyvin. 🙂
Ei mitään.... projisoin senkin kautta omaa jotain juttua. 😄
no vihdoinkin joitain järkeviä sanoja tässä keskustelussa!..
Mitä tarkoitat? Mitä järkeviä?
Minä olen muumimamma, mutta itse piru jos joku loukkaa läheisiäni. En pelkää suojella läheisiäni enkä itseänikään. Olen ollut aika monessa nyrkkitappelussa elämäni aikana. Mutta se ei ole mikään ylpeilyn aihe. Todellista vahvuutta on olla lyömättä, mutta tarvittaessa sekin pitää tehdä.
Niin... olen myös eri ikäryhmää, mutta myös vanhempi lapsille... en elä tuossa ritarimaailmassa.
kommenttini oli tähän tarkoitettu, oli vaan paljon soopaa välissä niin jäi hämäräksi:
"Itken todella harvoin. En pidä itkemisestä. Se ei helpota oloa, vaan tekee olon entistä kurjemmaksi. Ikään kuin viimeinen keino purkaa huonoa oloa, kun kaikki muut mekanismit pettävät. Siksi pyrin ratkaisemaan mieltä askarruttavat asiat järjellä. Ja jos järki ei toimi, niin raivolla."
Ai?
No sen perusteluja kannattaa kysyä Ketulta...
Mä mietin ennemmin, miten voisin itkeä joskus ilman pääni aiheuttamaa tukahduttavaa voimaa...
Tiedän vapsuttavuuden sins kun pidätän pitkään hengitystä ulos pitkään...
Uskon itkun myös vapauttavan....parhaillaan.
Tungen väliin ja tartun tähän:
"Mä oon sitä ikäryhmää, että mies kasvatetaan perheen tukipilariksi. Ei niinkään sellaiseksi muumimammamaiseksi pehmeän arvojen suojelijaksi, vaan konkreettisen mekaaniseksi suojelijaksi..."
Minut on kasvatettu myöskin sukupuoleni mukaan. Vielä vanhakantaisemmin kuin keskimäärin muut ikäiseni.
Silti olen aina tehnyt omalla tavallani. Olen aina huomannut mikä ei sovi mulle. Ja mikä sopii. Olin niin itsepäinen, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Nukken sain, mutta poikien lelut kiinnostivat enemmän. Ja sain kyllä kuulla valinnoistani. Mikä ei ollut tytöille sopivaa.. jne. Sehän vain kasvatti sisua.
Mulle ei ole ollut ongelmaa jälkikäteen. Tein omasta naissukupuolestani ihan itseni näköisen. Ulkomuoto naisellinen, päänsisältö sitten vallan kummallinen. Ehkä mun kasvuani helpotti ystäväni, joka oli samanlainen naisellinen poikatyttö ikiomilla näkemyksillään. Erilaisuus olikin normaalia.
Määritä itse mitä olet. Ei se muille kuulu 😏
xLiner
Olen huomannut, että olet järkevä.
No naiselle on ok olla lähestulkoot mitä vaan, mutta miehelle ei. Se on vielä vaan fakta oikeasti, vaikka kuinka väittää.
Ja mitä tuohon itkuun tulee, niin mies kun itkee suhteessa huonoa oloaan, rusahtaa siitä jokin pohja pois.
Joojoo... ei ole oikea tyyppi sitten puolisona...on kuultu.
"No naiselle on ok olla lähestulkoot mitä vaan, mutta miehelle ei. Se on vielä vaan fakta oikeasti, vaikka kuinka väittää."
Tuo on täyttä pskaa. Niinkin luonnolliseen ja normaaliin asiaan kuin seksuaalisten halujen toteuttamiseen suhtaudutaan täysin päinvastaisilla tavoilla sukupuolesta riippuen.
Työelämässä olen ollut tienraivaaja. Yksityiselämässäni olen kuulunut siihen porukkaan myös (tähän ei edes sisälly seksielämä). Tiedän mistä puhun.
Naisten elämä on vieläkin paljon rajoittuneempaa kuin miesten. Esim. naisten ei ole ok jättää lapsiaan parisuhteen katketessa, miehen on. Miehen julkinen aggressiivisuus on hyväksyttävämpää. Naiselta odotetaan edelleen "naisellisia" taitoja - perinteiset miesten hommat ovat loppuneet jo 50 vuotta sitten osaketaloihin muuton yhteydessä.
xLiner
Itkusta. Totta, jos mulle tullaan itkemään että mun pitäisi muuttua tai tehdä asiat toisin, mulla on väärä kumppani. Jos mua itkettää parisuhteessa parisuhteen asiat, mulla on väärä kumppani - ainakin tähän saakka on ollut.
Itkua käytetään myös manipulointikeinona.
Musta on väärin kaataa jätesankoa toisten päälle. Etenkin niiden tärkeimpien.
xLiner
Nainen voi olla uskottavasti niin maskuliininen tai feminiininen ulospäin, eikä sillä ole maailmalle keskimäärin mitään merkitystä, mutta feminiiniset piirteet miehessä tekee miehestä "epämiehen". Varsinkin toisten miesten kesken, mutta myös osan naisten mielestä.
Esimerkiksi Antti Tuisku on saanut tietyn stigman, mutta vaikka ex-painija Petra Olli ei saa sananlaista stigmaa.
Noi sun esimerkit ei liity persoonallisuuteen niinkään...
Miten sinä näet A. Tuiskun?
Miksi sulle on väliä miten joku A. Tuisku näkee sinut?
Mulla on miespuolinen pomo joka tykkää miehistä. Se näkyy. Ihan ok. Yllätys, että häntä pidetään h*mona. Siinä hän menee kuin me kaikki muutkin tavalliset kummajaiset.
Vaatiiko sun lähipiirisi sulta miesmäisempää käytöstä? Miksi se haittaa sua niin kovin?
Ei sun tarvitse miellyttää ketään. Yleinen asiallinen käytös riittää. Kenen hyväksyntää ja palvontaa olet vailla? Mä en vaan ymmärrä mistä sä nyt valitat. Jos sä et koe olevasi itsellesi riittävä, se on sun oma asenneongelmasi.
Miten niin mun esimerkkini ei liity persoonallisuuteen? Ihan varmasti liittyy.
xLiner
Niin, sä näet että itkulla on jokin painava syy. Tai on jokin "vika", että "pitää" itkeä.
Mutta tietääkseni ymmärrät "v.tutukseen" höllemmät perusteet. Vaikka nälkä...
En itsekään kaikkia syitä "tirauttaa" ymmärrä, mutta jokainen reagoi miten reagoi...🤷♂️
Itken vähän väliä kun jokin asia liikuttaa. Vaikkakin mieluiten aina yksinäni. Ei mun ole myöskään välttämätöntä jakaa vessassa käyntien tuotosten näkymiä ja tuoksumaailmoja kenenkään kanssa. Jokaisella on oikeus vetää omat rajansa.
Toisaalla mietin onko introverteilla vähemmän tarvetta toisten hyväksynnälle kuin ekstroverteilla.
xLiner
Niin, eipä sitä väkisin tarvitse itkeä julkisesti, jos sitä ei vaan tule siinä.
Eiks toi vertteily ole jo läästsiisonii? 😆
Ei monikaan ole moksiskaan nauramisesta tai onnesta kiljumisesta...mutta vihan, surun, ja kaikkien negatiiviseksi miellettyjen tunteidenosoitukset tuntuu olevan niin omituisia monesta...silloin ollaan heti painamassa hätäseis-nappia...
Rohkeana ja aitona.
Ei mua haittaa, minä muut minut näkee tai mitä mieltä on.
Mutta stereotypiat on vaan syvällä vielä tässä maailmassa ja niin se vain on. Ja mieskuva on suppea... ja niin vain on. En mä siitä ketään syytä.
Enkä mä valita. Totean vaan.
No en osaa sanallistaa... minusta ne sun mainitsemat asiat on enemmän arkisempia asioita, kuin piirteitä ihmisessä... lapset jättänyt vanhempi voi olla niin intovertti kuin eksokin esim. Herkkä tai vähemmän...
Ai että ihan väkisin pitäisi itkeä. Joo, pysy siellä itsesäälimontussasi vaan 😝
xLiner
Opettele lukemaan, hönö. 😁
Jos ei itketä, niin eipä sitä tyhjästäkään saa.... samahan se naurussakin on...
Joskus tulee käytyä katsomassa standuppia ja vaikka jutut on hyviä ja hauskoja, ei silti naurata. Enpä mäkään sitten väkisin hekota...taputan vaikka sitten ja hymyilen...
Tosin jos sille tuntuu, voin räkättää kaksinkerroinkin. Se on ok kaikille.
Ja kyllä mä itkenkin jos sille tuntuu oikeasti. Mutta mielummin sitten vaikka pikkuhönössä kotona ja se riittää.
R.I.P your sanity buddy
Mielestäni en ole koskaan itkenyt toisen ihmisen takia.
Hautajaisissakin olen tyyni ja tarkkaileva, kun muut vollaa kuorossa.
Kerran hautajaisissa paheksuttiin kun katselin menoa kuivin silmin.
Hysteerinen leski väitti, että olen tunteeton.
Se vähän sattui, olihan vainaja oma isäni.
Niin, eihän sitä kenenkään tarvitse olla arvostelemassa puolesta ja vastaan. Me ihmiset olemme niin erilaisia.
Ei mua kukaan loukkaa eikä mulle ilkeillä.
Mun kanssani on vaikea saada riitaa aikaiseksi. Ei tule mieleen nyt yhtään riitaa. Poistan elämästäni sellaiset joiden kanssa ei ole hyvä olla.
Sellaiset ilkeilyt ja muu alistamiskäytös on lähinnä huvittavaa.
Aika överiksi täytyy vetää että oikeasti osuisi...
Eli en itkeskele itsesäälissä. Joskus tulee kauniita muistoja mieleen tai jokin muu asia liikuttaa...
xLiner
Vai oliskohan mun parempi todeta, etten juurikaan jää jumiin loukkauksiksi ja ilkeilyiksi tarkoitettuihin sanoihin ja tekoihin. Osa kun on ihan tahattomiakin.
Se voittaa jonka nahan alle ei pääse 😂
xLiner
No sinä nyt oletkin teräksestä tehty. 😁
Miksi itkeminen edellyttäisi ilkeilyä toiselta?
En ole. Mun on ollut pakko kehitellä toimivat keinot elää siedettävää elämää. Muuten olisin päättänyt päiväni jo aikaa sitten.
Ajat ovat muuttuneet. Mun ikäpolvessani varmasti jokainen on kokenut sellaisia asioita tavalliseen arkeen kuuluvana, joista nykyään ollaan vuosikausia sairauslomalla. Se että asiat ovat muuttuneet, on hyvä asia. Mutta se on myös tehnyt ihmisistä heikkoja kestämään minkäänlaisia vastoinkäymisiä.
Omaa lapsuuden ja nuoruuden kaveripiiriäni ajattelen, niin.. tai jos sen kaiken siirtäisi nykyaikaan, niin ne kaikki tapahtumat käsiteltäisiin oikeudessa. Silloin ennen ei todellakaan.
xLiner
Vastasin aloitukseen.
xLiner
Yritän ajatella niin, että tämä elämänvaihe on kuoren kasvattamista ja vain välivaihe. Tuo on totta, että ihmisillä ei ole enää samanlaista resilienssiä. Miten sitä voisi mielestäsi kehittää?
Luulen että se täytyy itse oivaltaa. Varmaan kaikilla omat sopivat keinonsa.
Olen introvertti, en kaipaa toisten seuraa. Ihan sama mitä joku Urpo musta ajattelee.
Ehkä ekstrovertit kaipaavat enemmän toisten ihmisten hyväksyntää, sen Urponkin?
xLiner
Tai sitten se on iän tuomaa viisautta. Ehkä siihen pääsee vielä.
Kun ikävöin kaivattuani niin tyynyyn salassa itken. Sitä en näytä muille vaan puran tunteitani ja kaipausta häneen. Miehetkin itkee, kun tunnelatausta on liikaa. Tiedän hänen läsnäolon ja tunteen jo vuosien varrelta mutta viimeinen niitti puutuu.
Mitä tarkoitat viimeisellä niitillä?
Sitä ettemme ole vielä yhdessä
Kiitos tarkennuksesta.
Lisään: Toivottavasti saatte toisenne.
Pitäisiköhän sinun hyväksyä tilanne? Se ette asu yhdessä ja ehkä ette koskaan edes asu yhdessä. Kun ollaan yhdessä, niin ne hetket kannattaa keskittyä muuhun kuin kaipuun purkamiseen.
Omassa parisuhteessani olen joutunut itkemään ainakin pari kertaa viikon aikana. Mies ei vaan halua ymmärtää että kuinka paljon mua ahdistaa.
Voimia sinulle. 💛
Olisiko suhteessanne "tarkistuksen" paikka? Jos kumppani itkettää tuohon malliin, se on terveydelle haitallista.
Mikä sinua nainen ahdistaa? mies kysyy
Tuliko kommenttisi väärään kohtaan?
ei se tullut väärään kohtaan... vain väärälle henkilölle....
Mitä sinä toisen suulla olet koko ajan selittämässä?
kunhan sivusta vaan heitin huomion....
.🙄 olenhan ylivuoden itkenyt.
Voimia. 💛
Olen väsynyt etten jaksa edes selvittää. Ymmärsin se on uupumusta. Se on kuin vaan yritä selvittää kirjoittaa puhua ja sitten olet niin ahdistunut että väsyttää, polttaa puristaa sydämestä. Kiitos sinulle.
no kohta vaihtuu vuosi ja sitten saat itkeä seuraavankin vuoden... jatka samaa rataa, hyvin menee..
Toivottavasti ei tarvitse itkeä sauraavaa vuotta vaan lapset palaisi
ethän saa niitä kaikkia edes mahtumaan mihinkään... vai osanko vaan ottaisit..
Mahtuuhan kaikki kotiin onhan niillä täällä sängyt 3 kerrossängyt ja juniorsänkykin
ohhoh, kolmikerrossängyt, kaikkea sitä...
no sitten niin, ei muuta kun anot niitä kotiin, lähetä kuvia tiloistasi niin näkee että on suurperheelle sopivat tilat ja paikat sielä.
Kuule se ei ollut syy, syy oli ei antanut tukea ja kun pyysin 2 kuukautta ja pyysin päätöksiä kun en saanut tukea mitä pyysin että voin valittaa, vei 2 tunnin päästä lapset valhein ja vääristynein tiedoin ja valehteli myös hallinta-oikeudessa. Kuuluu antaa kielteinen päätös, jos ei anna tukea mitä pyydän, minulla on oikeus valittaa aviin päätöksestä mutta vei lapset( 8 lasta)
https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/lastensuojelun-kasikirja/lasten-ja-nuorten-lastensuojeluopas/lastensuojelun-toiminta/lastensuojelun-avohuolto
Se ei osannut syy seurauksia ja pyysin sosiaalityöntekijän vaihtoa ei antanut kuukautta aiemmin mitään tukea ei antanut ja hain tukea muualta itse.
Toivottavasti poliisi pistää vastuuseen.
Eikö tämän hahmon kuvitteelliset mukulat ookkaan gubbe enää huostattu mutta esim sylivauva jätetty puuhattavaksi ja loput kymmenen pitkin pitäjää? Ottakaa nyt ne päät irti sieltä just, plop
Että pääsevät edes someen poseeraamaan posetiivista peeärrää ku aina tarvitaan
En jaksa nyt selittää. Toivottavasti 6vuotta linnaa ja mahdollisemman törkeä toimintaa on ollut.
https://x.com/grok/status/2003028359211524215?s=46
Olen itkenyt koko viikon, suren äkillisesti menehtynyttä miesystävääni 😭
Voimia tilanteeseen. 💔
Täällä on sellainen palsta kuin "kuolema ja suru" olikohan terveys-osastolla vai missä, siellä löytyy varmaan muita samanlaisessa tilanteessa olevia. Kokeile kirjoittaa sinne, ehkä joku vastaa jotain järkevää.
Ei yhtä viikkoa kaapissa kestäny gubbe sitten
Noh, lusikat on valmiina jääkaapissa aamua odottamassa. Yritän tänään olla enää itkemättä. Tämän hetkinen tavoite on aikaisintaam huomenna illallla. Jospa se päivä menis nieleskellen, kun töitäkin pitäis tehdä.
Voimia tilanteeseen.
Kiitos paljon! Tämä illan kyyneleet kirveltää silmiä enemmän kuin eilen, polttelee.
Kyllähän ne tais töissä kuitenkin huomata turvonneet luomet ja mustat lepakot silmien alla, kun tuli tavallista pitempiä katseita silmiin.
Herkillä olen ollut tällä viikolla ja ihan ihmetellyt mikä vaivaa.. noh alkavat naistenvaivat saivat pään jotenkin täysin oudoksi. Olen elämässäni saanut kasvatettua paksua nahkaa. Vaikka olenkin herkkä.. kaikki ilkeily ei mene ihon alle, ainakaan jos joku vieras sanoo jotain sopimatonta. Läheiset on sitten asia erikseen.
On juurikin rikkaus näyttää tunteet. Toki siitä jos on liian herkkä on varmasti itsellensä enempi haittaa kuin hyötyä.. jos kaikki vaan itkettää(?)
Jos ei muuten keskustella, niin oikein hyvää joulun aikaa🙂
Kiitos ja ihanaa joulua myös sinulle. 💛
Varmaan sillon kerran ku imuroin pöötit vahingossa, se liikuttaa vieläkin välillä
En ole itkenyt kertaakaan kenenkään ilkeyden takia, mutta se itketti pari päivää sitten, kun mietin, miten tämä on ensimmäinen joilu ilman isää. Isä on aina ollut mukana jouluissa, vaikka perheemme asuu kaikki etäällä toisisitamme, mutta olemme aina onnistuneet järjestämään koko perheelle yhteisen aaton, vaikkei se olisi juuri 24.päivä. Nyt meillä vietetään joulua yhtä ihmistä pienemmällä porukalla.
Aletheias
Voimia sinulle. 💛
Kiitos ❤️
Aletheias