https://www.verkkouutiset.fi/a/65-prosenttia-kokee-yksinaisyytta-suomessa-nuoret-syvimmassa-ahdingossa/
"65 prosenttia kokee yksinäisyyttä Suomessa – nuoret syvimmässä ahdingossa.
Usein yksinäisyyttä kokevien määrä on myös kasvanut hieman. Nyt joka viides kokee yksinäisyyttä Suomessa kerran viikossa tai useammin. 16–24-vuotiailla tilanne on vielä hälyttävämpi.
– Nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla barometrin tulokset ovat pysäyttäviä. Heistä joka kolmas kokee yksinäisyyttä usein eli vähintään kerran viikossa tai useammin.
– Monelle yksinäisyys on totaalista. Useampi kuin joka kymmenes barometriin vastannut kertoo, ettei heillä ole yhtäkään läheistä ystävää, jonka kanssa jakaa omia asioitaan. Me pystymme yhteiskuntana parempaan, Alaranta peräänkuuluttaa.
Säännöllisesti eli joitakin kertoja kuukaudessa tai useammin yksinäisyyttä kokee peräti 59 prosenttia 16–24-vuotiaista ja 57 prosenttia 25–34-vuotiaista."
" Monelle yksinäisyys on totaalista. Useampi kuin joka kymmenes barometriin vastannut kertoo, ettei heillä ole yhtäkään läheistä ystävää, jonka kanssa jakaa omia asioitaan. Me pystymme yhteiskuntana parempaan, Alaranta peräänkuuluttaa."
"Me pystymme yhteiskuntana parempaan, Alaranta peräänkuuluttaa."
Ai jaa, yhteiskunta ei ole siis yksinäinen, koska se pystyy parempaan, ei yhteiskuntaa kiinnosta ihmisten yhksinäisyys, ainoastaan jossain paperilla lattekahvi keskusteluissa niiden kesken, jotka tutkimuksen johtotiimin palaverissa ihmetttelevät.
Eihän se ole edes yksinäisyyttä, jos kerran viikossa tai 2-3 kertaa tuntee yksinäisyyttää.
Joidnekin mielestä yksinäisyyttä on, että koko päivän on ystäviä ja kavereita ympärillä, eikä tunne ykisnäisyyttä, mutta pitää yksinäisyytenä sitä, että on illalla kotiin tullessa yksin tunnin tai pari, kun ei soittele tai pidä somessa yhteyttä ystäviin, että se olisi muka yksinäisyyttä, ei ole.
Meikäläinen kokee joka päivä yksinäisyyttä koko päivän, ei ole ketään ystävää, vaan itsekseni puhelen.
Jos kuka tahansa laitettaisin kokemaan meikäläisen yksinäisyys, niin jokainen menetäisi järkensä.
Meikäläinen on ollut niin kauan yksin, että raja on ylitetty, on tottunut olemaan yksin ja ystävä tässä tilanteessa olisi paniikki.
Ei se katkaise yksinäisyyden tunnetta, kuten on monesti todettu, että kauapn kassa on monelle päivän ainut kontakti ihmiseen, ei kaupan kassa ole kenellekään ystävä.
Yksinäisyyteen tottuu, kun on tarpeekis kauan yksin, eikä yhteiskuntaa kiinnosta pätkääkään kenenkään yksinäisyys.
Yhteiskuntaa kiinnostaa vain ihmiset, jotka ovat yhteiskunnalle tuottavia.
"65 prosenttia kokee yksinäisyyttä Suomessa – nuoret syvimmässä ahdingossa.
Usein yksinäisyyttä kokevien määrä on myös kasvanut hieman. Nyt joka viides kokee yksinäisyyttä Suomessa kerran viikossa tai useammin. 16–24-vuotiailla tilanne on vielä hälyttävämpi.
– Nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla barometrin tulokset ovat pysäyttäviä. Heistä joka kolmas kokee yksinäisyyttä usein eli vähintään kerran viikossa tai useammin.
– Monelle yksinäisyys on totaalista. Useampi kuin joka kymmenes barometriin vastannut kertoo, ettei heillä ole yhtäkään läheistä ystävää, jonka kanssa jakaa omia asioitaan. Me pystymme yhteiskuntana parempaan, Alaranta peräänkuuluttaa.
Säännöllisesti eli joitakin kertoja kuukaudessa tai useammin yksinäisyyttä kokee peräti 59 prosenttia 16–24-vuotiaista ja 57 prosenttia 25–34-vuotiaista."
" Monelle yksinäisyys on totaalista. Useampi kuin joka kymmenes barometriin vastannut kertoo, ettei heillä ole yhtäkään läheistä ystävää, jonka kanssa jakaa omia asioitaan. Me pystymme yhteiskuntana parempaan, Alaranta peräänkuuluttaa."
"Me pystymme yhteiskuntana parempaan, Alaranta peräänkuuluttaa."
Ai jaa, yhteiskunta ei ole siis yksinäinen, koska se pystyy parempaan, ei yhteiskuntaa kiinnosta ihmisten yhksinäisyys, ainoastaan jossain paperilla lattekahvi keskusteluissa niiden kesken, jotka tutkimuksen johtotiimin palaverissa ihmetttelevät.
Eihän se ole edes yksinäisyyttä, jos kerran viikossa tai 2-3 kertaa tuntee yksinäisyyttää.
Joidnekin mielestä yksinäisyyttä on, että koko päivän on ystäviä ja kavereita ympärillä, eikä tunne ykisnäisyyttä, mutta pitää yksinäisyytenä sitä, että on illalla kotiin tullessa yksin tunnin tai pari, kun ei soittele tai pidä somessa yhteyttä ystäviin, että se olisi muka yksinäisyyttä, ei ole.
Meikäläinen kokee joka päivä yksinäisyyttä koko päivän, ei ole ketään ystävää, vaan itsekseni puhelen.
Jos kuka tahansa laitettaisin kokemaan meikäläisen yksinäisyys, niin jokainen menetäisi järkensä.
Meikäläinen on ollut niin kauan yksin, että raja on ylitetty, on tottunut olemaan yksin ja ystävä tässä tilanteessa olisi paniikki.
Ei se katkaise yksinäisyyden tunnetta, kuten on monesti todettu, että kauapn kassa on monelle päivän ainut kontakti ihmiseen, ei kaupan kassa ole kenellekään ystävä.
Yksinäisyyteen tottuu, kun on tarpeekis kauan yksin, eikä yhteiskuntaa kiinnosta pätkääkään kenenkään yksinäisyys.
Yhteiskuntaa kiinnostaa vain ihmiset, jotka ovat yhteiskunnalle tuottavia.
Vastaukset 23
Vanhimmat
joku kouluttaja nainen 18-vuotias joku uusi, niin juurikin ehkä hyvä asiakin, jotenkin paraa tyttöjen masennusta.
mitä ihme juttuja sä kerrot,..
Tämä on murroksen vaiheista yksi muoto, ihmiset ei jaksa tai osaa ajatella muita kun itseään. Se näkyy monin eri tavoin, mutta sosiaalinen elämä myös kärsii irl, netti korvaa ihmiset.
Jos tuntuu jatkuvasti, en osaa, en pysty, en jaksa sosialisoida, niin yksinhän sitä jää.
Minulla se on sitä etten jaksa. Eikä kiinnosta. Mutten mä ole yksinäinenkään muun kuin sairauksien suhteen. Niitä ei kukaan voi jakaa kanssani mitenkään.
Kyllähän sitä mielellään auttas. Mutta kun ihmiset on ikään kuin piilossa.
Mutta huomaa kyllä. Monella on tarve puhua.
Minäkin joskus autoin mielelläni ihmisiä. En enää, olen allerginen ja saan kirvelyä ihmisistä. 😂
Puhuminen auttaa ja ei auta, joskus puhuminen tekee vaan kurjemman olon.
Riippuu tietysti kelle puhuu. Harvassa on ne joille voi puhua tai viitsii puhua. Ja jos sellainen onkin, ei viitsi kuormittaa liikaa puhumisellaan.
Luvut ovat kyllä huolestuttavia ja kertovat siitä miten ihmisten välinen sosiaalinen kanssakäyminen on murroksessa. Nuorten kohdalla kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että siihen kuuluu tietty yksinäisyyden kokemus. Jokainen, joka muistaa omaa nuoruuttaan, muistaa varmasti myös kokeneensa yksinäisyyttä (vaikka olisi ollut tiiviskin ystäväpiiri). Nuoruuteen yleensä kuuluu selkeästi suurempi tarve sosiaaliselle kanssakäymiselle kavereiden kanssa.
Juu, 90 luvulla baareisa ja yökerhoissa oli naisia, jotk ahalusivat jorata miesten kanssa tanssilattialla ja saada kumppanin elämäänsä.
Jos naiset menivät kaveriporukassa, niin tanssilattialle laittoivat käsilaukut keskelleen ja tanssivat siinä.
Yleistä oli myös se, että nainen saatoi tanssiessaaan pympyllään koskettaa läheisyydellä olevia miehiä ja mies toisti saman vastavuoroisesti, eikä naiset siitä pillastuneet ja syytelleet seksuaalisesta ahdistelusta.
Nykyään, jos naiset menee kaveriporukassa baarin, niin haluavat olla keskenään, eikä miestä haluta lähelle ja jos mies yrittää tehdä aloitetta, niin naiset pitävät sitä ahdisteluna.
Naiset vaan on pöydissä ryhmissä juo siideria ja tuijottaa älypuhelimeen baareissa nykyään.
Niinkuin baarissa olo olisi kuin työpalaveri tai kokous, niin naiset käyttäytyvät.
Nyykyään jos miehen käsivarsi hipaisee naista avahingossa, niin se on heti seksuaalinen ahdistus.
Missä miehet edes voi tehdä aloitteita, kun ennen niitä tehtii baareissa, mutta nykyään naiset ei sellaista hyväksy.
Aloitteita voi tehdä, silti tilanteentajuakin tarvitaan. Usein juuri tuo tilanteentaju on kateissa.
Hei kaikille,
tärkeä keskustelunaihe!
Yksinäisyyttä voi yrittää lievittää myös virtuaalisesti.
Voi osallistua esimerkiksi reaaliaikaisiin ryhmächatteihin, joita netistä löytyy. Laitan vinkiksi tähän Tukinetin ryhmächatit, joita on joka arkipäivä. Kaikki Tukinetin ryhmächatit ovat ohjattuja ja keskustelut niissä käydään anonyymisti nimimerkeillä. Käynnissä olevat ja seuraavaksi tulevat ryhmächatit näkee Tukinetin etusivulta. https://tukinet.fi/
Erityismainintana Maaseudun tukihenkilöverkon järjestämät Apua, mikä ihmissuhde! ryhmächattejä, joissa on teemana juuri yksinäisyys. https://tukinet.fi/fi/palvelut/apua-mika-ihmissuhde
Tukinetissä on myös useita keskusteluryhmiä, joista yksinäisyydestä voi keskustella. Esim. Aikuisen elämää on yksi sellainen. https://tukinet.fi/fi/palvelut/aikuisen-elamaa
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
Ikää on yli 30 ja olen yksinäinen mies. Siis aivan uskomattoman yksin tässä elämässä. Kavereita ei ole, ei perhettä, ei ketään ketä näkisi edes kuukausittain säännöllisesti. Suomen työttömyys ja syrjäytyminen vain pahentavat näitä ilmiöitä. Mietin viimeksi tänään kuinka helpolla olisi päässyt jos en olisi edes syntynyt.
Tiedostan silti että tämä on maailman hullujen johtajien vika eikä minun. Nehän tämän sopan ovat keittäneet. Internet. Kännykkä. Sodat. Pandemiat. Taloudellinen kurjistaminen ja tätä kautta ihmisten elämänlaadun TAHALLINEN kurjistaminen. VMP kun ihmiskunnalla ei oo ballseja ottaa valtaa takaisin itselleen. Mä häpeän.
Eiiii suomessa oikein nautitaan kiusaamisesta Varsinkin kun saadaan joku oikeen kusiseen tilanteeseen on kiva katsoa kun se matelee.
Meikäläine on jo 55 ja aina ollut yksin.
Koulukiusaamista on ollut ja siinä meni luottamus ihmisiin ja omanarvontunto nollille.
Koulukiusaamista väheksytään, mutta sillä on suurempi vaikutus ihmisen lopuelämään.
Varskin, jos sinua väheksytään ja ulkonäköäsi on haukuttu, niin ennakkoluulot on,e ttet kelpaa työelämään ja jos olet käynyt työpaikkaa kysymässä ja heti sanotaan, että ei meillä ole mitään töitä tarjolla, vaikka kuulit, kun edelliselle työnhakijalle kehuttiin, että töitä meillä kyllä on, etät töihin voi tulla vaikka heti, niin pärstäkertoimellasi on vaikutus asiaan.
Voi hyvä mies. Kaikki on yksin elleivät hakeudu ihmisten ilmoille ja hommaa niitä ihmiskontakteja.
Milloin te alatte välittää lähimmäisistä? sillon kun sillä on rahaa vai?
Ennen somea miehellä oli 0,6 kaveria. Nyt someaikana ihmisillä on sata Facebook-kaveria ja silti yksinäisyys lisääntyy. Yhtälössä on jokin pielessä.
Monella on ikävää ainoa piristys on työssä tai opiskelussa olo kotona on tyhjää ei ketään illat ja viikonloput yksin ei ketään puhumattakaan lomista ei ketään ypö yksin viikonloput pahoja mieli järkkyy ja pelkää viikonloppua joutuu oleen yksin ainoa mikä saa ajan kulumaan seurata kelloa koska tulis maanantai pääsis kouluun tai töihin ja pelko työpäivä päättyy yksin ei mitään tekemistä aika ei kulu tulis tiistai ja työpaikalla tai koulussa muut puhuu tulis jo kesäloma niin miettii itsemurhaa tai eläkkeelle moni haluaa ja niil on elämä mutta yksinäisellä ei ketään ei haluais koskaan eläkkeelle ei ole muuta kuin työ järkyttävää olla yksinäinen ja mielenterveysongelmainen mieli on mustaa mieli on sairastunut toisilla syntymästä asti
Kyllä ihmiset sairastuvat lähinnä sen vuoksi että heidän elämiänsä kiristetään ja rajoitetaan. Massamedialla on valtava rooli tässä kyseisessä negatiivisten ajatusten istutuksessa. Maailma näyttää täsmälleen siltä miltä kourallinen äärimmäisen upporikkaita pankkiireja tms. haluavat sen näyttävän. Sellainen syvästi kieroutunut mielenmaisema niillä on. Niuvaan kuuluisivat, joka iikka.
Itsellä on vakavia mielenterveysongelmia ja ei ole edes töitä tai koulua eikä harrastuksia eikä oikein kavereitakaan.
Mut jos ei ilman töitä tai koulua keksi itselleen mitään mielekästä tekemistä niin mun mielestä se on mielikuvituksen puutetta. Vaikka kyllä ne seinät meinaa itselläkin aina välillä kaatua päälle. Itsellä kuitenkin auttaa varmaan se kun olen autisminkirjolla ja oikeastaan enemmän vain kuormitun siitä että pitäisi jaksaa olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa kuin että saisin siitä energiaa. Sama homma jos pitäisi jaksaa olla koulussa tai töissä 5 päivää viikosta niin se olisi mulle yksinkertaisesti aivan liikaa. Ahdistuisin pahasti semmosesta ja alkaisin saada paniikkikohtauksia.
KilttiMies89
Virtuaalihalaus jokaiselle yksinäiselle, paljon lämpimiä ajatuksia. ❤️
Onko mitään sellaisia harrastuksia, josta voisi saada kavereita?
Mielenterveysyhdistykset ja seurakunnat järjestää monenlaista toimintaa. Sitten on työttömien yhdistyksiä, vapaaehtoistoimintaa, eri sairauksien omaaville on usein omia yhdistyksiä, Googlatkaa.
Omasta sosiaalitoimistosta voi kysyä apua yksinäisyyteen. Lähtekää rohkeasti liikkeelle. Elämä voi muuttua.
Ajatelkaa, ettehän te oikeastaan ole yksin. Moni tässäkin ketjussa kertoo yksinäisyydestä. Kun siitä puhuu, yksinäisyys lievittyy… ihania, herkkiä ja fiksuja tyyppejä.