Suruun ja tuskailuun meni pelkästään 2 vuotta. Nyt on vain "tyhjää" harmaata, ei oikein kiinnosta mikään enää, masennus syö sisältä. Vuosia sentään jaksoi yrittää, nyt sekin tuntuu turhalta räpiköinniltä.
Ei kiinnosta elää sen jälkeen kun menetin elämäni rakkauden
Anonyymi-ap
20632
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Surutyö on tehtävä, eikä siinä auta kuin aika. Tarkista että saat kunnolla vitamiineja ruuasta, käy labroissa. Matala folaattiarvo voi lisätä masennusta, samoin alhaiset testosteroniarvot. Käy kävelyllä päivittäin. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa, kirjoita ylös mistä olet kiitollinen, ihan pienistä asioista. Käy parturi/kampaamossa, sekin piristää tai hieronnassa. Hymyile joka aamu peilin edessä, vaikka väkisin ja sano itsellesi " minä rakastan sinua'.
Kyllä aurinko vielä sinulle paistaa ja kevät on tulossa 🫂
Tulitko tuohon tulokseen vasta kun kaivattusi löysi vihdoinkin elämän uudelleen sinun jäljiltäsi?Hän oli siinä sinun ulottuvillasi ennen tätä ja ei kiinnostanut.
Ellei näin ole.Neuvo.Ala elämäntapa remonttiin.
Terapioit itseäsi taas jakelemalla jollekin määrittelemättömälle taholle elämänohjeita mussuttamalla palstaäijän aloitukseen, jossa se voisi tapojensa mukaan skeemailla vaikkapa tämän ”toisen osapuolen” menestymisellä. Moroo
Minä olisin ollut koko ajan siinä...
Elämä ei lopu, ja nurkan takana odottaa aurinko! Jos olet ollut jollekin tärkeä niin sillä on valtava arvo. Sinä olet kaunis ja arvokas.
Voihan menetys! Semmosta se on.
Hei,
Vastaan vielä minäkin, vaikka saitkin jo joitakin vinkkejä. Keskustelu vertaisen kanssa voi helpottaa ja tuoda uusia näkökulmia. Joskus myös ammattimainen keskusteluapu voi olla tarpeen. Etenkin itsetuhoiset ajatukset kannattaa ottaa puheeksi ammattilaisen kanssa. Tässä joitain paikkoja, joihin voit halutessasi olla yhteydessä.
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.fi/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi MIELI Keskusteluapu kirjoittaen palvelusta. https://tukinet.fi/fi/palvelut/mieli-keskusteluapu-kirjoittaen
Lisäksi ma- to klo 15–21 on aikuisille suunnattu kahdenkeskinen MIELI Kriisichat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta. https://tukinet.fi/fi/palvelut/mieli-kriisichat
Tukinetissä on lisäksi monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Keskusteluapua kriisissä on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös:
- MIELI Kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin MIELI Kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
J
0
0
E
I
I
I
P
O
I
S
S
A
No eipä se mun vika ollut itseppä kusit sen olisit järjellä miettiny mut ei monilla sitä järkeä tunnu olevan
Oletko kunnossa? Ketä kaipaat?
Voimia! Vaikka tekisi kipeää, ajattele, että olet arvokas ihminen, jonka elämää ei voi mikään vastoinkäyminen kyseenalaistaa. Et ole kenestäkään riippuvainen, vaan itsenäinen ihminen, jonka on elettävä myös vastoinkäymiset ja surut läpi. Niin niistä pikkuhiljaa alkaa pääsemään yli. Jos teit kaikkesi ja arvostit toista, mutta suhteesta ei loppu viimein tullut mitään, sinulle on tarkoitettu joku muu. Surra saa, mutta ei kannata omaa arvoa määrittää toisen kautta. Jokainen elää omaa elämää. Voi hyvin. Kaikki kirkastuu kyllä.
Itsellä meni 9 vuotta päästä yli.
Elämänhalu meni. Ei kiinnosta mikään. Arki harmaata ja värit kadonnut.
No joo aluksi sattuu,monesti se voi olla myös onnen kantamoinen.
Kun kaikkensa antaa ja pettyä saa, on muistoja kantaa, yhä vaikeampaa. Topi Sorsakoskea.
3 vuosi niin helpottaa. Näin kävi itsellänikin.
Uutiset maailmalta ei myöskään helpota oloa yhtään. Kaikki on jotenkin niin surullista ja synkkää. Toivo tulevasta alkaa hiipua. Elämänilo hiipuu. Iloinen ja positiivinen minä on kuollut jo aikoja sitten. Olen luovuttanut.
T:j