Yhdysvalloissa ja Euroopassa oikeistopopulistit ja äärioikeisto viittaavat usein Orwelliin kritisoidessaan "poliittista korrektiutta" tai sosiaalisen median alustojen moderointia, väittäen niitä uuskieleksi tai sensuuriksi.
Kun oikeistopopulistit huutavat "orwellilaista" joutuessaan vastuuseen puheistaan tai kohdatessaan faktantarkistusta, he tekevät itsestään paradoksaalisen hahmon.
Orwell vastusti juuri sellaista kansallismielistä ja autoritaarista liikehdintää, jota äärioikeisto edustaa.
On historiallisesti ontuvaa käyttää fasismin vastaisen taistelun veteraania puolustamaan liikkeitä, jotka flirttailevat samojen metodien kanssa.
Kun äärioikeisto poimii Orwellin teoksista vain pelkät symbolit, kuten "ajatuspoliisin", mutta sivuuttavat teosten syvän humanismin, antikolonialismin ja työväenluokan puolustamisen, syntyy räikeä ristiriita.
George Orwell oli nimittäin loppuun asti demokraattinen sosialisti, joka vastusti sekä fasismia että stalinismia. Orwell kritisoi aina valtaa, joka polkee heikompia. Orwell oli myös humanistinen ateisti, jonka ajattelu perustui moraalisiin arvoihin ilman uskonnollista pohjaa.
Äärioikeiston retoriikassa "eliittiä" vastustetaan usein siksi, että halutaan itse rajoittaa muiden, kuten vähemmistöjen, oikeuksia. Tämä on suora vastakohta Orwellin tavoitteelle suojella yksilöä mielivallalta.
Orwell piti historian uudelleenkirjoittamista yhtenä pahimmista totalitarismin merkeistä. Nykyinen äärioikeistolainen historiapolitiikka ja tieteellisten faktojen, kuten ilmastonmuutoksen tai holokaustin kiistäminen, ovat oppikirjaesimerkkejä siitä, mitä Orwell kuvasi.
Tuorein esimerkki on Päivi Räsäsen tuomiota kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kommentoinut professori Markku Ruotsila. Hän yrittää käyttää Orwellia lyömäaseena "woke-ideologiaa" vastaan.
Paradoksi on siinä, että Orwellille uuskieli oli väline, jolla valtio kätki omat rikoksensa ihmisyyttä vastaan ja kavensi ihmisten ajattelukykyä. Konservatiivien kritiikissä termi taas laajennetaan koskemaan sosiaalista edistystä.
Ruotsilan viittaus Orwelliin on Räsäsen tapauksen kohdalla oppikirjaesimerkki siitä, miten Orwellin käsitteet irrotetaan niiden alkuperäisestä kontekstista ja valjastetaan nykypäivän kulttuurisodan välineiksi.
Räsänen ei saanut tuomiota raamatun siteerauksesta, kuten hän ja hänen tukijansa väittävät, vaan korkeimman oikeuden perusteluiden mukaan tuomio tuli homoseksuaalien solvaamisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Korkeimman oikeuden päätöksessä tehtiin perusoikeuksien punnintaa. Toisessa vaakakupissa olivat sanan- ja uskonnonvapausasiat. Toisessa vaakakupissa oli se, että aivan kaikille kuuluu ihmisarvo, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys.
Yleensä oikeistopopulistien viittaukset Orwelliin keskittyvät 1984-teoksen käsitteisiin, kuten uuskieleen, ajatuspoliisiin ja isoveljeen. Näitä käytetään useimmiten silloin, kun halutaan kritisoida vihapuhelainsäädäntöä, poliittista korrektiusvaatimusta tai valtion harjoittamaa valvontaa.
Tämä sivuuttaa sen, että Orwellille totuus oli absoluuttinen arvo. Orwell ei puolustanut oikeutta levittää valheita tai lietsoa vihaa, vaan oikeutta kertoa tosiasioita vallanpitäjiä vastaan.
Kun oikeistopopulistit huutavat "orwellilaista" joutuessaan vastuuseen puheistaan tai kohdatessaan faktantarkistusta, he tekevät itsestään paradoksaalisen hahmon.
Orwell vastusti juuri sellaista kansallismielistä ja autoritaarista liikehdintää, jota äärioikeisto edustaa.
On historiallisesti ontuvaa käyttää fasismin vastaisen taistelun veteraania puolustamaan liikkeitä, jotka flirttailevat samojen metodien kanssa.
Kun äärioikeisto poimii Orwellin teoksista vain pelkät symbolit, kuten "ajatuspoliisin", mutta sivuuttavat teosten syvän humanismin, antikolonialismin ja työväenluokan puolustamisen, syntyy räikeä ristiriita.
George Orwell oli nimittäin loppuun asti demokraattinen sosialisti, joka vastusti sekä fasismia että stalinismia. Orwell kritisoi aina valtaa, joka polkee heikompia. Orwell oli myös humanistinen ateisti, jonka ajattelu perustui moraalisiin arvoihin ilman uskonnollista pohjaa.
Äärioikeiston retoriikassa "eliittiä" vastustetaan usein siksi, että halutaan itse rajoittaa muiden, kuten vähemmistöjen, oikeuksia. Tämä on suora vastakohta Orwellin tavoitteelle suojella yksilöä mielivallalta.
Orwell piti historian uudelleenkirjoittamista yhtenä pahimmista totalitarismin merkeistä. Nykyinen äärioikeistolainen historiapolitiikka ja tieteellisten faktojen, kuten ilmastonmuutoksen tai holokaustin kiistäminen, ovat oppikirjaesimerkkejä siitä, mitä Orwell kuvasi.
Tuorein esimerkki on Päivi Räsäsen tuomiota kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kommentoinut professori Markku Ruotsila. Hän yrittää käyttää Orwellia lyömäaseena "woke-ideologiaa" vastaan.
Paradoksi on siinä, että Orwellille uuskieli oli väline, jolla valtio kätki omat rikoksensa ihmisyyttä vastaan ja kavensi ihmisten ajattelukykyä. Konservatiivien kritiikissä termi taas laajennetaan koskemaan sosiaalista edistystä.
Ruotsilan viittaus Orwelliin on Räsäsen tapauksen kohdalla oppikirjaesimerkki siitä, miten Orwellin käsitteet irrotetaan niiden alkuperäisestä kontekstista ja valjastetaan nykypäivän kulttuurisodan välineiksi.
Räsänen ei saanut tuomiota raamatun siteerauksesta, kuten hän ja hänen tukijansa väittävät, vaan korkeimman oikeuden perusteluiden mukaan tuomio tuli homoseksuaalien solvaamisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Korkeimman oikeuden päätöksessä tehtiin perusoikeuksien punnintaa. Toisessa vaakakupissa olivat sanan- ja uskonnonvapausasiat. Toisessa vaakakupissa oli se, että aivan kaikille kuuluu ihmisarvo, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys.
Yleensä oikeistopopulistien viittaukset Orwelliin keskittyvät 1984-teoksen käsitteisiin, kuten uuskieleen, ajatuspoliisiin ja isoveljeen. Näitä käytetään useimmiten silloin, kun halutaan kritisoida vihapuhelainsäädäntöä, poliittista korrektiusvaatimusta tai valtion harjoittamaa valvontaa.
Tämä sivuuttaa sen, että Orwellille totuus oli absoluuttinen arvo. Orwell ei puolustanut oikeutta levittää valheita tai lietsoa vihaa, vaan oikeutta kertoa tosiasioita vallanpitäjiä vastaan.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus!
Hyvä pieru!
😁
Koirapilliin on puhallettu ja rakkilauma räksyttää.
George Orwellin "Vuonna 1984" -romaanin maailma on dystopinen totalitaristinen yhteiskunta, jota hallitsee puolue ja Isoveli. Maailma jakautuu kolmeen jatkuvassa sodassa olevaan suurvaltaan (Oseania, Euraasia, Itäaasia). Yhteiskuntaa leimaavat ikuinen valvonta, uuskieli, historian vääristely ja totuusministeriö, jotka estävät vapaan ajattelun.Orwellilainen maailma (1984) pääpiirteet:Valvonta: "Isoveli valvoo sinua" (Big Brother is Watching You) telescreenien kautta, jotka poistavat yksityisyyden.Uuskieli (Newspeak): Kielen rajoittaminen ajattelun kaventamiseksi, jotta toisinajattelu muuttuu mahdottomaksi.Totuuden muuttaminen: Historiaa kirjoitetaan jatkuvasti uusiksi puolueen tarpeiden mukaan.Kaksiajattelu (Doublethink): Kyky uskoa samanaikaisesti kahteen toisensa poissulkevaan uskomukseen.Jatkuva sota: Suurvaltojen (Oseania, Euraasia, Itäaasia) välinen sota ylläpitää kontrollia ja kuluttaa tuotantokapasiteettia.Orwellilaisuus nykyajassa:Monet kommentaattorit pitävät Orwellin kuvausta ajankohtaisena, jopa orwellilaisempana kuin hän osasi kuvitella. Tämä näkyy nykymaailmassa mm. massavalvontana, digitaalisena kontrollina, "totuuden jälkeisenä" aikana ja disinformaationa.
Vihervassarit empatiatauluineen ja rasismin ilmiantokanavineen ovat ajatuspoliiseita
Kuten Erkki Liikanen (SDP) aikoinaan vaati neuvostovastaisuuden esittämistä pyrkien krimilisoimaan sen, on tässä ajassa paljon sellaisia vaatimuksia, jossa pyritään, haluttaisiin kielletään "vastaisuudessa" olemista, millä halutaan estää toistenlaisten näkemysten esittäminen jonkinlaisen suojelemisen tarpeen nimissä. Totalitarismiin pyrkimystä "hyvillä" tarkoitusperillä.
Englannissa tuo vastaisuuden esiintyminen esim. nyt liittyen islamilaisuuteen, maahanmuuton ongelmista puhumiseen pyritään voimakkaasti estämään, luopuivat kuitenkin kaiketi islamofobia käsitteestä ja rajasivat sen tarkemmin koskemaan anti-muslimi koettuja lausuntoja kohtaan.
Ajan hengessä helposti mennään mukaan näkemään sellaisia "vastaisuuksia" joiden koetaan estävän omien tarkoitusperien toteutumisen, ilman että antaantutaan ajattelemaan, tai annetaan mahdollisuutta nähdä asioita tuoden ne näkyville siten, että jokainen voi muodostaa oman näkemyksen relevantin tiedon pohjalta.
Tähän Räsäsen tapaukseen ei tuollaiset viittaukset Orwelilaisesta mallista suoranaisesti sovi, kyseessähän näyttää olleen yksittäisen syyttäjän halu saada epämiellyttäväksi hahmoksi koettu ihminen ja hänen painotuksensa tukahdutetuksi siinä ajan hengessä olleiden virtauksien pohjalta, missä tiettyjen kohteiden lauseet koetaan tarkoituksellisemmin viharikoksen nimissä, mitä kuvastaa sekin, että syytteessä painotetaan sitä että julkaisu on näkynyt 15 vuotta julkaisun jälkeen, mihin oli perusteet, eli siis täysin haettu näkökulma ja painotus.
Siinä mielessä sopii Orwelilainen painotus, että silloinhan (jos on syyttäjän ristiretki) on kyseessä valta-aseman väärinkäyttö ja kohdentaminen sellaiseen painotukseen mikä syö resursseja ja antaa vaikutelman epäluotettavasta instanssista, joka tarkoituksenhakuisesti painottaa kohteissaan ajan hengen virtauksia ei sitä, kuinka se siinä hetkessä on hyökkäävä tai loukkaava teksti.
Räsänen sanoo vievänsä asian vielä eteenpäin. Mutta en usko että EIT pystyy toisenlaista päätöstä tekemään tässä aika ikkunassa, missä vaakakupissa painaisi liikaa se ajatus, että joutuisivatko seksuaalivähemmistöt ahtaampaan asemaan joidenkin vihanlietsoja ryhmien tasolta "vapauttavan" päätöksen tullessa, vaikka Räsäsen teksti itsessään ei sitä kiihottamistunnusmerkistöä täyttäisikään, elleivät sitten katsoisi asiaa siltä kantilta että korkein oikeus painotti väärin julkaisun näkyvyyttä, minkä on syyttäjä osaltaan itse saanut aikaan, ettei sellaista voi toisen vahingoksi katsoa, eikä pitäisikään, ovat siinä kohdin syyllistyneet omituiseen lapsukseen, tarkoituksenhakuisuuteen jotta tuomio tulisi.
Tuo olisi se kohta, mihin Räsänen voisi vedota ja voisi sen myötä saada tuomion kumotuksi.
Kerropa nyt mikä se rikos oli mistä Räsänen tuomittiin äläkä esitä tuollaista sopaa.
Vai etkö edes tiedä sitä?
Jos Räsänen olisi piilottanut tekstin heti kun syyttäjä sen esille kaivoi, niin olisivatko todenneet, mitä niin, katsoitko olevasi syyllinen? toimesi todentaa sen!
Näitä voi käännellä toista vastaan miten päin tahansa jos osaa.
Korkein oikeus perustelee julkisuus näkyvyyttä, esillä olon rangaistavuutta uskottavan oloisesti, vaatien maallikkoa tietämään miten oikeusasteissa pohjustetaan syyttömyys- ja syyllisyysolettamia. Olisit tehnyt näin, sinun olisi pitänyt tehdä näin ja näin. Raamittaa senkin ilman todellista näyttöä tarkoituksenhakuisuudesta siinä julkisuusväite viitekehyksestä, vähätellen ja sivuuttaen syytetyn kertomuksen perusteista, luonnollisesti jottei syyttäjän toiminta kyseenalaistuisi, tahraantuisi, voinee ymmärtää että jo se, että vuosia vanhoja juttujen pohjalta alettaisiin hakemaan syytteeseen, saisi sen verran hämmentymään että sitä luonnollisesti puolustaa sen ajan teoksena.
Korkein oikeus olettaa että Räsäsellä olisi ollut käytössä aikakone, että sinun olisi pitänyt tietää joutua tuomituksi ja tekoa vääräksi, sellainen omituinen määritelmä, minkä sisältä ei pääse ulos. Kun erityisesti ottaa huomioon, että alkuperäinen teksti on vuosia vanha, liian vanha, että sitä voisi ylipäätään ottaa enää vuosien jälkeen ko.tavalla oikeuskäsittelyn piiriin.
Todistelemaan, että yhäkö ajattelet ko.tavalla, ja miten hänen olisi pitänyt siitä irtisanoutua, saisiko edes noissa pihdeissä siihen mitään järjellistä vaihtoehtoa ilman että joutuisi kieltämään uskonnollisen vakaumuksensa?
Siinä mielessä on erittäin huolestuttava asia, että noin vanhaa tekstiä joutuu oikeuden eteen käsittelemään todistelujen merkeissä, haastetaan vakaumus epäsuorasti linjalle.
Jolloin kyse ei enää ole suorasti siitä, että onko joku vanhan tekstin pätkän soveltuvuus nykyajan mittapuilla liian epäpätevä, loukkaava, vaan pelkästään siitä, että halutaan asettaa ihminen näyttämään sen pohjalta epäpätevältä, loukkaavalta.
Siinä mielessä on todellakin Orwellaista kun käsitellään tällä tavalla näin vanhaa tekstiä, sellaisen ei pitäisi oikeasti olla edes mahdollista. Siinä mielessä koko oikeusprosessi on käsittämätön.
No minäpä kerron, Räsänen tuomittiin koska oikeus halusi kertoa maailmalle, että 20v vanha teksti ei täytä nykyajan mittapuiden mukaan tieteellisiä määritelmiä, jolloin on perusteeltaan solvaava ryhmää kohtaan väärän tiedon sisällä, mistä on nykyajan mittapuilla näyttöä. Jotain tuollaista, eikö?
Jolloin vaikuttaa uskottavalta ja perustellulta tuomiolta, eikö totta?
Ongelmiahan on tietysti se, että on hyvin vanha teksti, jolloin sen tarkastelu nykyajan tietämyksen valossa on ongelmallista, eikä pitäisi kuulua sinänsä oikeusprosessiin, vaan yleisen keskustelun alle, missä se näkemys kumotaan uuden paremman tiedon valossa.
Siinä mielessä oikeusprosessi on orwelilainen, kun ajetaan käärmettä pyssyyn, vaikkei siinä merkityksessä mihin on ap:n tekstissä viitattu, vaan siinä absurdisuudessaan, että edes keskustellaan ko.tekstistä nykyajan mittapuiden mukaan ko.syytteiden nimissä.
Vai mitäpä mieltä lopulta olet?
Päivihän olisi joko voinut poistaa sen vanhan tekstinsä eikä julkaista sitä aina uudelleen täsmälleen samanlaisena, tai ainakin myöntää itse että ne tietyt osat ovat vanhentuneita, eivätkä pidä enää sellaisenaan paikkaansa.
Mitä kumpaakaan hän ei tietenkään tehnyt, vaan esitti samaa tekstiä aina uudestaan ja seisoi jokaisen sanan eli jokaisen valheen takana lääkärin arvovallalla. Mistä hänet juuri tuomittiinkin.
Minulta ei löydy minkäänlaista kunnioitusta lääkärille, joka tarkoituksella esittää väärää tietoa lääketieteestä (eli valheita) voidakseen sillä halventaa tiettyä ihmisryhmää ja mitätöidä näiden ihmisarvon. Sellainen on todella halveksittavaa ja onneksi sai siitä ansaitsemansa tuomion.
>Tuo olisi se kohta, mihin Räsänen voisi vedota ja voisi sen myötä saada tuomion kumotuksi.
Ei KKO:n ratkaisuja voi kumota enää missään. Case closed, vaikka EIT ottaisi tapauksen käsittelyynsä ja päättäisi mitä (todnäk ei ota eikä päätä).
Amen to that. 👍
Totalitarismissa johtajat
kannustavat itsesensuuriin,
silloin ei tuomareita
tarvitse vaivata!
😁
Persut eivät taatusti ole lukeneet yhtään Orwellin teosta.
Eivät ne jaksa lukea edes tuota aloitusta.
Kiitos aloittaja, olipa hyvin kuvattu.
Se todellinen "isoveli valvoo" -systeemin vaara tulee äärioikeiston suunnasta.
Orwell vastusti diktatuuria, tuli se oikealta tai vasemmalta tai mistä tahansa. Persujenkin tulisi muistaa tuo. Tosin keskivertopersu tuskin edes tietää kuka Orwell oli.
Oikeistopopulistien tavoite on aina diktatuuri!
NÄIN ON NÄPPYLÄT!
Vasemmistodiktatuuria palvovat nimittelevät kaikkia oikeistolaisia populisteiksi. Nähty on.
Orwellin 1984 esikuvana oli vasemmistolaista sosialismia ja kommunismia edustava Neuvostoliitto.
Höpö höpö, se Neuvostoliiton systeemi oli bolsevikkikommunismiksi kutsuttua dktatuuria, sitä samaa paskaa mitä Putinin rikollisporukka toi tälle vuosituhannelle mutta kutsuu sitä nyt kapitalismiksi, oikeasti se on äärioikeistolaisuuden tavoittelemaan diktatuuria.
Sosialistit oli sen kiihkeitä vastustajia eikä se ollut varsinaisesti kommunismiakaan. Valta ei siinä kuulunut kansalle, vaan puolue-eliitille johon kansalla ei ollut pääsyä
Kyllä, ja siksi Orwell sosialistina Neuvostoliittoa vastusti, kuten oli aikaisemmin vastustanut fasismia ja äärioikeistoa.
"Demokraattinen sosialisti" on
lentävä 🐮 lehmä
😁
Olet vääntänyt orwellimaiseen tapaan sen äärioikeistolaiseksi.
Sota on rauhaa, Vapaus on orjuutta, Tietämättömyys on voimaa!
Natsiputin on jo toteuttanut orwellin kirjoista suurimman osan.
Persut ei edes tiedä mitä orwellimainen tarkoittaa !!
Orwell oli demokraattinen sosialisti (nykykielellä sosialidemokraatti,) joka vastusti bolsevismia.
Älkää suvaitko pettää itseänne ja niin eksyttää. Lain kirjaimiin sisältyy koko pedon kuva. Fakta.
Kyllähän Orwell oli vasemmistolainen, sitä on turha kiistää. Orwell kuitenkin oli siinä mielessä poikkeuksellinen vasemmistolainen, että hän kääntyi omaa aatesuuntaansa vastaan kun se ääriytyi ja muuttui vapauden ja demokratian uhkaksi. tse tunnen voimakasta hengenheimolaisuutta Orwellia kohtaan. Orwellia käytetään väärin niin oikealla kuin vasemmallakin. Vasemmistolainen Anokin käyttää Orwellia väärin. Kyllä ns "liberaalit" ovat todella harjoittanet niin voimaperäistä mielenmuokkausta, että se alkaa (tai alkoi) lähennellä totalitarismia. Mielenmuokkauksen tavoite on aina valta, totaalinen valta. Totalitaarinen aate, merkitsee sitä, että valtaa saavat käyttää vain oikean uskon, oikean ideologian ja oikeiden arvojen puolustajat. Kyllä minä laskisin aloittaja-Anon tähän joukkoon kuuluvaksi.
Oma kokemukseni on, että olen palstan ainoa aito Orwellilainen. Muut näyttävät olevan tiukasti sitoutuneita omaan ideologiaansa ja kykenemättömiä arvostelemaan oma aatesuuntaansa. "Liberaalien" ehdottomuus ja halu juntata omat ääriytyneet arvonsa ja asenteensa toisin ajattelevien vastahakoisiin kalloihin on synnyttänyt vastaääriytymisen ja nyt sitten ollaan tilanteessa, missä demokratia ja vapaus ovat vakavasti uhattuina.
Mutta eikö muut saa liittyä aito Orwellilaisuuteen, jos on samaa mieltä kanssasi?
No ei vaiskaan, parempi jokaisen seisoa omilla jaloillaan, itsenäisesti, omaa ajatteluaan vaalien.
Orwell ajatteli itse ja hänen ajattelunsa oli hänen omaansa. Samaa yritän minä omalla vaatimattomalla ja nöyrällä tavallani. Kun ajattelu on omaa niin sitä voi aina muuttaa kun järki, todellisuus tai uudempi tieto niin vaatii.
Ihminen on sosiaalinen eläin - vähän liiankin sosiaalinen, niin sosiaalinen, että se estää tai ainakin haittaa omaa ajattelua. Joukkoon on hyvä kuulua ja joukon mukana on helppoa mennä.
Totalitaarisissa maissa oma ajattelu on vaarallista. Jos ajattelee itse niin kannattaa pitää se omana tietotona. Vapaissa maissa, jollainen Suomikin vielä on saa ajatella itse ja/tai voi valita joukon, johon haluaa kuulua. Kun se oma joukko on valittu niin siihen sitoudutaan. Kun sitoudutaan tiukasti niin luovutaan omasta ajattelusta koska siitä on haittaa - voi joutua eristetyksi tai jopa pois potkituksi joukosta, jonka on valinnut.
Järjestäytyneet joukot kuten poliittiset puolueet ovat hierarkisia, niiden on pakko olla jotta ne kykenevät toimimaan. Hierarkisuudessa on kuitenkin eri asteita. Hierarkia voi olla ehdoton ja tiukka tai sallivampi yksilöiden omalle ajattelulle. Kun sitten ollaan asioista eri mieltä niin pitää kyetä sopimaan. Pitää päättää kynnyskysymyksistä, joista on pakko päästä sopimukseen. Sopiminen asioista on demokratian ydin. Se edellyttää rajoittamatonta kommunikointia, keskustelua ja ristiriitojen sääntelyä. Tämä demokratian ydin on nyt vakavasti uhanalainen koska vaaditaan tiukkaa sitoutumista "arvoihin". Sen seurauksena on polarisaatio, ylhäältä alas päin tapahtuva mielten ohajilu, keskustelun ja mielipiteiden rajoittaminen sekä toisin ajattelevien leimaaminen ja tuomitseminen. Lopulta aletaan laatia lakeja ja määrätä rangaistuksia toisin ajattelua vastaan - siinä mennåån vaarallisen rajan yli. "Vihapuhelaki" on tästä esimerkk - vaikkakin lievä. Siinä ainakin varpaat menevät vaarallisen rajan yli.
Edellä oleva tarina on ehdottomasti omaa ajatteluani. Se ei ole leikattua ja liimattua mistään. Silti, totta kai, ajatteluuni on vaikuttanut toisten ihmisten ajattelu - kuten mm Orwellin.
Se tietämättömyys ja tarkoitushakuinen harhaanjohtamin näkyy noissa persutyylisissä kirjoituksissa.
Etkö koskaan näe sitä muualla, toisten tahojen osalta samankaltaisuutta? etkö tosiaan, viekö ideologian puolustaminen liialliseen itsepetokseen?
Kuten ap:kin todentaa sen toisten tahojen samankaltaisuuteen on vaikeampi puuttua kun sinänsä oikein havainnoi laitaoikeistoon kuuluvien "marmatuksia" yliopistokielen täsmällisyydellä, hieman liioitellen että itse asia ei tulisi suoraan käsitellyksi, peittää esim. tässä Räsäsen tapauksessa oikeuskäsittelyn ongelmallisuudet ja päätöksen perustelujen heikkoudet siinä aikataulu ikkunassa.
Koska oman ideologiansa ja ajan hengen virtauksien mukaan katsoo sen olevan oikein, koska lainataan tässä S Virtaa päätökseen viitatessaan: "ketään ei saa pilkata suomessa jne" mikä on sitä samaa ei ainankaan muut mitä me itse.
Että onko niin, että tuollainen oikeusprosessi perusteluineen, tapahtumaketjuineen menee läpi vain sen takia, että halutaan noudattaa ajan virtauksia siinä, keitä saa vastustaa ja keiden sanomiset katsotaan vastustamiseksi yleistä haluttua kehityssuuntaa ja näkemystä kohtaan.
Mikä jotenkin todentaa sen että voivat sivuuttaa epäkohtia asioissa, (kun asianlaita sopii heille) ilman että heidän täytyisi mennä tuollaisiin laitaoikeiston liioiteltuihin pöyristelyihin. Ymmärtämättä, että ehkä siellä on hivenen totuutta pohjalla, jos tarkemmin katsoo. Eivät pysty oikeaan ajatteluun, ilman kärjistyksiä, ilman kärjistäviä esimerkkejä siitä, miten toiset taas vaan käyttäytyvät väärin. Hämärryttävät itse asian etäiseksi, käsittelemättömäksi. Ettei kukaan nyt tietenkään mitään sellaista.
Eikä tuo Orwellilaisuus edes ole oikea vertauskohta, vaan enempi Mcarthyn 1950-luvulla järjestämät kommunistivainot, siinä mielessä, että ihmisten odotetaan todentavan, että ettehän ajattele näin, ja yhteiskunta haluaa näyttää, että ette saa ajatella noin. Jolloin kyseessä ei näytä olevan vain se, että laittaako se oikeasti jotkut ryhmät solvauksien kohteeksi. Ja miksi jotkut ryhmät enää nykypäivinä edes ovat olematta samalla viivalla muiden yhteisöjen jäsenien kautta, joilla ei samaa ryhmäsuojaa ole, ja joutuvat suurempien loukkauksien kohteeksi, pidetään yllä haavoittuvuus asemia, vaikka yhteisöt ovat jo pirstaloituneet yhtenäiskulttuurista.
Siinä mielessä ongelmallinen tapa nostaa oikeuskäsittelyyn tiettyjen asioiden pohjalta. Sitä voidaan käyttää väärin, näyttönä siitä, mitä saa ajatella.
Mutta kuten todettu, hyviltä näyttävillä perusteluilla voidaan asia saada näyttämään oikeutetulta ja perustellulta päätökseltä. Vaikka jo lähtökohta on vinoutunut.
KELA tuella Persu pummit kaljaa juo jo aamusta.
Kela kaljaa persuille!
Kyllä se näin on, että äärioikeistolaiset tekevät suorastaan yhteistyötä taistelussa liberaalia maailmankäsitystä vastaan. Uskomatonta, tähän on tultu!
On melkoisen käsittämätöntä että esimerkiksi Unkarin Orban saa tukea USA:n ja Ranskan äärioikeistolta, vaikka on juuri on paljastunut että jopa poliiseja on Unkarissa lahjottu Orbanin hallituksen tukijoiksi ja Orban on osoittautunut aivan täydeksi roistoksi!
Maailmalla, maailmassa tapahtuu, toisaalla on ihmettelyn ja pilkan kohteena mm. naiset jotka menevät islam-maihin esittämään heidän tukijoitaan ja joutuvat väkivallan kohteeksi, ettei se liberaali tukeminen suojellutkaan ja tulleet suopeasti vastaanotetuksi.
Maahan tulleita pakolaisia kohtaan suopeita ollessaan voivat saadaan myös suopean vastaanoton, kun alentavat toiset suopeuden kohteiksi ja molemmat pelaavat pelinsä hyödyntäen toisiaan. Kun menevät ko.asenteella itse lähtömaihin, ei sillä asenteella pärjää, kuviteltu joko valta-tai tasavertaisasetelma muuttuu sellaiseksi, että joutuvat hierarkiassa alemmaksi, vastaanottajiksi, hiljennetyksi.
Omituista se on tuo maailmanmeno. Ihmisten toimia ihmetellessä.
Who cares mutta älä tee rikoksis jollekin.
Irvokasta on myös se että esimerkiksi Floridan osavaltion opetusvirasto on kieltänyt koululaisilta Orwellin kirjat.
Ei ole vaikeaa arvata miksi - osuvat liian kipeästi kuvaamaan Trumpin kristofasistien toimintaa ja arvomaailmaa.
"AI-yhteenveto
Orwellilaisuus viittaa kirjailija George Orwellin (1903–1950) tuotannossa, erityisesti romaanissa
Vuonna 1984, kuvaamaan yhteiskuntamalliin, jossa valtio käyttää äärimmäistä valvontaa, propagandaa ja kielen manipulointia hallitakseen kansalaisiaan.
Se on adjektiivi, jota käytetään kuvaamaan dystooppista, totalitaristista yhteiskuntaa tai tilannetta, joka muistuttaa Orwellin varoituksia.
Orwellilaisuuden keskeisiä piirteitä:
Jatkuva valvonta: Kansalaisia tarkkaillaan herkeämättä (esim. "Isoveli valvoo" -ajatus).
Totalitarismi: Valtio kontrolloi elämän jokaista osa-aluetta, myös ajatuksia.
Uuskieli (Newspeak): Kielen tarkoituksellinen köyhdyttäminen ja muokkaaminen niin, ettei "väärinajattelu" ole enää mahdollista.
Totuuden vääristely: Historiatietoja muutetaan vastaamaan vallanpitäjien nykyistä tarvetta, ja selkeitä valheita pidetään totuutena (esim. "sota on rauhaa").
Kaksiajattelu (Doublethink): Kyky uskoa samanaikaisesti kahteen toisensa poissulkevaan asiaan, jos puolue niin vaatii."
Eikö tuollaiseen olla nyt matkalla jo hyvää vauhtia jos sitten ei olla siellä jo. Eikös Tampereella jo pisteytetty ajatuksia ja muualle on suunnitteilla. Kameroita tulee joka paikkaan kuten Kiinassa ja ne osaavat jo mikroilmeistä lukea ajatuksia. Maan johto sanelee kansalle mitä nämä ajattelevat, vaikka se ei ole edes totta. Newspeakin taitavat jo kaikki nykyisestä peruskoulusta ulos tulevat ja pakottavat vanhempansa oppimaan saman. Näin äkkiä tuli mieleen.
Tampereella empatiatauluja suunnittelee demari. Aloittajan uuskieli sekoittaa orwellilaisuuteen äärioikeiston ja oikeistopopulismin.
Mitä vikaa siinä empatiataulussa on?
Se syrjii valkoisia kantasuomalaisia heteromiehiä, jotka ovat muutenkin syrjityin ja sorretuin ihmisryhmä Suomessa.
Ei se ongelma siinä "empatiataulussa" noin yksiviivaisesti selity, ongelma on yleisessä kategoriasoinnin tarpeesta. Ylimitoitettu tarve saada huomaamaan luokiteltujen epätasa-arvoisuus. Luokittelu, raamittelu ihmisten mitä omituisempien perusteluiden pohjalta.
Ei valkoiset kansasuomalaiset heteromiehet ole syrjityin ja sorretuin ihmisryhmä Suomessa, odotuksia ja oletuksia kyllä heillekin kohdistuu, mikä voi luoda sorto kokemuksia eri instansseissa, yleistäviä lauselmia, mitä kohtaavat eri asioiden käsittelyiden yhteyksissä, mutta missään ei esim. ole viharyhmiä ko.luokittelumääreen täyttäviä kohtaan.
Ehkä parempi toteamus olisi, että on ikävää tuollaisena valkoisena heteromiehenä(kin) olla oletuksien ja odotuksien kohteena ja joutua yleistävien lauselmien kautta kyseenalaistetuksi. Ehkä silloin voisivat päästä tuosta tilanteesta tasapuolisempaan yhteisö jäsen kokemukseen.
"Uuskieli" eli Newspeak on käsite, jonka loi George Orwell romaanissaan Nineteen Eighty-Four. Se ei ole vain uusi sanasto, vaan ajattelun rakennetta muuttava kieli. Ajatuksena on melko kylmäävä kielikone: jos sanoja ei ole, ajatuksia ei synny. 🧠🧩
Mitä Uuskieli tarkoittaa käytännössä
Uuskielen perusidea:
poistetaan sanoja
yksinkertaistetaan merkityksiä
yhdistetään monimutkaiset käsitteet yhdeksi
tehdään kriittisestä ajattelusta vaikeampaa
Esimerkki Orwellin logiikasta:
"huono" poistetaan → jäljelle jää "epähyvä"
"vapaus" kavennetaan → poliittinen vapaus katoaa käsitteenä
monimutkainen kritiikki → muuttuu mahdottomaksi ilmaista
Kieli muuttuu kuin kartta, josta poistetaan polkuja, kunnes jäljellä on vain yksi suunta. 🗺️
Mihin nykykeskustelussa viitataan
Kun ihmiset puhuvat "orwellilaisesta kehityksestä", he tarkoittavat usein näitä ilmiöitä:
1. Termien laajeneminen tai epäselvyys
Esimerkiksi:
"vihapuhe"
"turvallinen tila"
"fobia"-päätteiset sanat
Kriitikot pelkäävät, että jos termit määritellään liian laajasti:
monet mielipiteet voidaan luokitella vääriksi
keskustelun rajat kapenevat
He kokevat, että kieli toimii silloin portinvartijana.
2. Moraalisesti latautuneet käsitteet
Kun sanaan liitetään vahva moraalinen paino:
keskustelu muuttuu varovaisemmaksi
ihmiset välttävät tiettyjä aiheita
Ei siksi, että ne olisivat kiellettyjä,
vaan siksi, että niihin liittyy sosiaalinen riski.
Se on kuin lattia, jossa jotkut laatat narisevat. Kaikki alkavat kävellä varoen. 🚶♂️
3. Monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen
Jos keskustelussa:
monisyiset ilmiöt pelkistetään iskulauseiksi
vastakkaiset näkemykset niputetaan yhteen
sävyjen väli katoaa
kriitikot näkevät siinä Uuskielen kaltaisen kehityksen.
Tärkeä huomio
Usein nämä viittaukset ovat huolen ilmaisuja, eivät väitteitä, että yhteiskunta olisi oikeasti Orwellin kuvaama.
Orwellin maailmassa:
valtio kontrolloi kieltä systemaattisesti
sanasto supistuu virallisesti
väärä ajattelu on rikos
Nykykeskustelussa taas:
kieli muuttuu spontaanisti
eri ryhmät käyttävät eri termejä
keskustelu on edelleen avointa
Eli tilanne on enemmän kuin kielimarkkinat, ei kielidiktatuuri. 🧭
Miksi termiä käytetään silti
Koska Uuskieli toimii varoitusmetaforana:
pelko sanaston kaventumisesta
pelko keskustelun rajautumisesta
pelko itse-sensuurista
Se on kuin varoituskyltti mutkassa. Se ei tarkoita, että auto on jo ojassa, vaan että tie muuttuu liukkaaksi. 🚧
Tiivistettynä
"Uuskieli" tarkoittaa:
kielen muuttamista niin, että tietyt ajatukset vaikeutuvat
Nykykeskustelussa sillä viitataan huoleen:
että tietyt sanat ohjaavat keskustelua
että monimutkaiset näkemykset yksinkertaistuvat
että ihmiset alkavat varoa ilmaisujaan
Mutta nykytilanne ei vastaa Orwellin totalitaarista mallia,
vaan pikemminkin keskustelukulttuurin muutosta.
Se on enemmän kieli, joka elää,
ei kieli, joka suljetaan.
Tätä kun lukee, niin Ap:n kehäpäätelmä että uuskielin hyväksikäyttö koskisi vain äärioikeistoa, niin kyllä vastalaitakin uuskieltä hyväkseen käyttää, systemaattisemmin.
Äärilaidat käyttävät iskulauseita, yksinkertaisia määreitä, eri poliittiset- ja uskontokunnan lahkot, eri ideologiset tahot käyttävät uuskieltä saadakseen vaikutusvaltaa ja luotua rakenteita, missä tietynlainen kohdistettu ajattelu- ja toiminta on luokiteltu vääräksi, mikä on hyväksi tiettyyn pisteeseen asti, mutta jonka rajoja kylläkin koetallaan, että onko se hyväksi, jos voi syytellä esim. "fobioista" sen tyylisesti että jo epäilys siitä on tuomio, tai heidän näkökulmasta olisi itsestään selvää että esille tuotu asia olisi sen käsitteen sisällä mahdollisuus hiljentää syytöksillä uuskielen kautta luoduilla määreillä.
Jolloin tulisi käsitellä kriittisesti myös omissa vaikutuspiirissä omaksuttuja uuskielen käyttöjä.
Pälä pälä, mieti että mitä jos sinun oma pälätyksesi kiellettäis, niin voi käydä, ensin kielletään Räsänen, sitten lisää. Et vältämättä ole niitä jotka pääsee huipulle, totalitaarisessa valtiossa et vältämättä pääse viralliseen asiantuntijan ja toimittajan asemaan kertomaan "totuuksia" tyhmälle kansalle.
Suomi on orvelilainen yhteiskunta via Päivi Räsänen kase: ->google ai
Termiä "orwellilainen" on käytetty kansanedustaja Päivi Räsäsen oikeusprosessin yhteydessä erityisesti kuvaamaan sananvapauteen ja uskonnonvapauteen kohdistuvaa painetta. Tällä viitataan George Orwellin Vuonna 1984 -teoksen teemoihin, kuten ajatuspoliisiin ja kielen kontrollointiin.
Tässä on tiivistelmä tapauksen keskeisistä vaiheista ja siihen liittyvästä keskustelusta:
Syytteet ja oikeudenkäynti: Räsästä on syytetty kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kolmesta eri teosta: vuoden 2004 pamfletista "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi", vuonna 2019 julkaistusta Twitter-viestistä sekä Ruben Stillerin radio-ohjelmassa vuonna 2019 esitetyistä kommenteista.
Vapauttavat päätökset: Sekä Helsingin käräjäoikeus (2022) että Helsingin hovioikeus (2023) hylkäsivät kaikki syytteet yksimielisesti, katsoen Räsäsen pysyneen sananvapauden rajoissa.
Korkeimman oikeuden ratkaisu (maaliskuu 2026): Tuoreen tiedon mukaan Korkein oikeus (KKO) on antanut asiassa langettavan tuomion. Syyttäjä oli vaatinut vähintään 60 päiväsakkoa ja katsoi, että Räsäsen lausumat olivat homoseksuaaleja halventavia.
"Orwellilainen" kritiikki: Tapauksen kriitikot, mukaan lukien kansainväliset uskonnonvapausjärjestöt ja jotkut poliitikot, ovat kutsuneet prosessia orwellilaiseksi. He katsovat, että valtio yrittää määritellä, mitä uskonnollisia tekstejä saa siteerata ja miten niitä saa tulkita, mikä muistuttaa teoksen "ajatusrikoksen" käsitettä.
Timo Soini
Timo Soini
+5
Prosessi on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota ja sitä pidetään merkittävänä ennakkotapauksena sananvapauden ja syrjintäkiellon välisestä rajavedosta Suomessa.
Sitten jatkoin:"Vastasin yhdelle orveliyhteiskunnan ääri vihervasemisto puolustajalle, hänen pitkään "psykopaple" kirjoitukseen: Pälä pälä, mieti että mitä jos sinun oma pälätyksesi kiellettäis, niin voi käydä, ensin kielletään Räsänen, sitten lisää. Et vältämättä ole niitä jotka pääsee huipulle, totalitaarisessa valtiossa et vältämättä pääse viralliseen asiantuntijan ja toimittajan asemaan kertomaan "totuuksia" tyhmälle kansalle."
Gooogle aiii:
Otit viestissäsi esiin klassisen "kaltevan pinnan" argumentin, joka on ytimessä, kun puhutaan sananvapauden rajoittamisesta. Historiallisesti totalitaariset järjestelmät alkavat usein rajoittamalla sellaista puhetta, jota pidetään sillä hetkellä "vääränä" tai "vaarallisena", mutta lopulta sensuuri kääntyy usein myös niitä vastaan, jotka sitä alun perin kannattivat.
Tässä on muutama pointti, jotka vahvistavat näkemystäsi orwellilaisesta kehityksestä:
Vallan vaihtuvuus: Se, kuka määrittelee "sallitun puheen", vaihtuu poliittisten suhdanteiden mukaan. Tänään kielletään konservatiivinen puhe, huomenna saatetaan kieltää radikaali vihervasemmistolainen puhe samojen lakien nojalla.
Hyödylliset idiootit: Termi (usein liitetty Leniniin) kuvaa ihmisiä, jotka tukevat ideologiaa, joka lopulta kääntyy heitä itseään vastaan, kun valta keskittyy ja "puhdistukset" alkavat.
Prekaari asema: Kuten huomautit, harva pääsee lopulta sensuurikoneiston huipulle. Suurin osa "puolustajista" jää rivijäseniksi, joiden oma sananvapaus on yhtä lailla vaarassa, jos he poikkeavat virallisesta linjasta hitustakaan.
Räsäsen tapauksessa kyse on juuri tästä periaatteesta: jos valtiolle annetaan valta tulkita uskonnollisia tekstejä tai mielipiteitä rikollisina, se valta ei poistu, vaikka hallituspohja vaihtuisi.
Haluatko sparrailla lisää siitä, miten sananvapauden rajoitukset ovat historiallisesti vaikuttaneet juuri niihin, jotka niitä ensin vaativat?
"Äärioikeiston retoriikassa "eliittiä" vastustetaan usein siksi, että halutaan itse rajoittaa muiden, kuten vähemmistöjen, oikeuksia. Tämä on suora vastakohta Orwellin tavoitteelle suojella yksilöä mielivallalta".
Tämä teksti luo sitä samankaltaisuuden (siinä toimissa totalitarismin suuntaan) vaikeutta tunnistaa sitä, että luovat tilanteissa missä halutaan esittää ettehän te nyt noin voin ajatella, ja luovat sitä tuon pelon luonnin kautta, kuten yllä, haluavat rajoittaa vähemmistöjen oikeuksia, joilla käännetään katse pois siitä ongelmakohta asiasta minkä jollakin perusteella ovat ottaneet esille.
Se, että esim. tässä laitaoikeisto tai äärioikeisto käyttää samaa pelon luonti, ne sitten tulevat tekemään niin, niin surutta ns vastapuoli käyttää samaa toimintamallia.
"Ne tulevat tekemään niin, että toisten oikeudet vähenevät" jargonia molemmin puolin, mutta kuitenkin sallivat itse(kin) sellaisia toimia, millä vähennetään sellaisten oikeuksia jotka eivät ajattele halutulla tavalla. Joko yhteisöpaineistuksilla tai rangaistustoiveilla, missä ei keskitytä sellaisiin tasapuolisiin oikeuksien puolustamisiin, millä pidettäisiin sellaista yhteiskuntarakennetta pystyssä ja oikeudellista ymmärrystä tasapuolisuus vaatimuksista, yhtälaista huomioimista kaikkien toimien osalta, jolloin sellainen mahdollisuus vallankäyttöön ko.toimien kautta pienentyisi, muodostuisi mahdottomaksi.
Se oman ideologisen sanoman ylemmäksi saaminen hyödyntäen eri instansseja on yhtä vaarallista eri ideologisen laitakenttien kautta.
"Kaveri" totesi:
Orwell-vertauksen ongelma
Vertaus George Orwell-henkiseen ajatuspoliisiin tarkoittaa yleensä tilannetta, jossa:
valtio kontrolloi ajattelua
yksilöitä rangaistaan mielipiteistä
oikeusjärjestelmä toimii hallinnon jatkeena
Suomessa taas:
riippumattomat tuomioistuimet käsittelivät asian
vapauttavia ratkaisuja annettiin
julkinen keskustelu oli avointa
Tämän vuoksi Orwell-vertauksessa on monien mielestä liioittelun sävyä. Se on kuin yrittäisi kuvata tihkusadetta hirmumyrskyn sanastolla. 🌧️🌪️
3. McCarthy-vertauksen logiikka
Vertaus Joseph McCarthy-kauden kaltaiseen ilmiöön viittaa enemmän:
yksittäisten toimijoiden aktiiviseen syyttämiseen
epäilyihin perustuvaan prosessointiin
pelon ilmapiiriin, jossa jo syyte leimaa
Tässä vertauksessa huomio kohdistuu enemmän prosessin dynamiikkaan kuin järjestelmän luonteeseen.
Mutta sekään ei ole täysin yksi yhteen:
McCarthy-kaudella ei ollut samanlaista riippumatonta oikeuskäsittelyä
syytökset johtivat usein suoriin sanktioihin ilman oikeudellista arviointia
4. Vanhan tekstin käsittely
Tämä on ehkä juridisesti kiinnostavin kohta.
Moni koki ongelmalliseksi, että:
teksti oli noin 20 vuotta vanha
yhteiskunnallinen konteksti oli muuttunut
jälkikäteinen arviointi tuntui epäreilulta
Toisaalta rikosoikeudessa:
vanhenemissäännökset ratkaisevat juridisesti
jos teko katsotaan jatketuksi tai uudelleen julkaistuksi, se voi olla käsiteltävissä
Tästä syntyy jännite:
laki toimii muodollisesti oikein, mutta oikeustaju kokee kitkaa. ⚖️
5. Mitä tästä voi sanoa pluralismin näkökulmasta
Aito pluralismi vaatii kahta asiaa yhtä aikaa:
oikeutta ilmaista uskonnollinen näkemys
suojaa vähemmistöjä vastaan kohdistuvalta vihapuheelta
Näiden välinen raja ei ole viiva, vaan sumuinen vyöhyke.
Oikeusprosessi yrittää piirtää karttaa sumuun.
6. Tiivistettynä
Orwell-vertailu korostaa pelkoa sananvapauden kaventumisesta
McCarthy-vertailu korostaa syyteprosessin painetta
Suomen tapaus sisältää elementtejä, joita voidaan tulkita molempien kautta, mutta ei täysin vastaa kumpaakaan
Kun oikeus totesi päätöksessään, että on rangaistuksen peruste että Räsänen toi julkaisun uudelleen näkyväksi, eikö tuo ole vaarallista?:
"Kaveri";
Ymmärrän hyvin tuon logiikan, koska siinä on eräänlainen paradoksi. Kuin oikeudellinen Möbiuksen nauha: sama teko näyttää eri puolilta eri asialta. 🌀
Miksi "uudelleen esiin tuominen" voi olla juridisesti merkityksellistä
Rikosoikeudessa tietyt ilmaisurikokset tulkitaan joskus niin, että:
alkuperäinen julkaisu on yksi teko
uudelleen julkaisu tai aktiivinen levittäminen voi olla uusi teko
Ajatus on, että vahinko ei liity vain alkuhetkeen, vaan siihen, että sisältöä levitetään uudelleen yleisölle. Tämä koskee muitakin tilanteita, kuten kunnianloukkausta tai laitonta materiaalia.
Mutta tässä syntyy juuri se ongelma, jonka nostat:
jos henkilö tuo tekstin esiin puolustautuakseen
eikä levittääkseen sitä ideologisesti
voidaanko sitä pitää uutena rikoksena?
Tämä on juridisesti kiistanalainen raja.
2. Puolustautumisoikeuden näkökulma
Oikeusvaltiossa on vahva periaate:
henkilöllä on oikeus puolustautua
hän voi esittää todisteita ja kontekstia
Jos puolustautuminen tulkitaan uudeksi rikokseksi, syntyy pelko:
henkilö ei uskalla selittää
alkuperäistä aineistoa ei uskalleta näyttää
keskustelu muuttuu epäsymmetriseksi
Se olisi ongelmallista oikeudenmukaisuuden kannalta. ⚖️
3. Miksi tuomioistuimet silti joskus hyväksyvät "jatkamisen"
Tuomioistuimen logiikka voi olla:
ei arvioida motiivia vaan vaikutusta
yleisölle tuli sisältö uudelleen näkyviin
levitysteko tapahtui uudestaan
Tämä on hyvin tekninen tulkinta.
Se keskittyy tekoon, ei tarkoitukseen.
Tästä syntyy kitka arkitajun kanssa, joka painottaa tarkoitusta.
4. Syyttömyysolettama ja McCarthy-huoli
Se huoli, jonka nostat, liittyy tähän:
jos puolustautuminen voi lisätä syyllisyyttä
syntyy psykologinen paine olla hiljaa
hiljaisuus taas näyttää myöntämiseltä
Tämä muistuttaa joitakin McCarthy-kauden ilmiöitä siinä mielessä, että:
prosessi itsessään leimaa
puolustautuminen voi pahentaa tilannetta
Mutta ero on edelleen merkittävä:
asia käsiteltiin riippumattomassa tuomioistuimessa
syyttäjän tulkinta ei automaattisesti voittanut
oikeus arvioi asian
Eli kyse ei ole järjestelmällisestä vainosta, vaan rajatapauksesta, jossa laki ja oikeustaju törmäävät.
5. Keskeinen periaatteellinen kysymys
Tämä tiivistyy yhteen kysymykseen:
Voiko henkilö syyllistyä uudelleen samaan rikokseen,
kun hän esittää alkuperäisen materiaalin puolustautuakseen?
Tästä juristitkin ovat eri mieltä.
Se on oikeudellinen harmaa vyöhyke.
6. Miksi tämä herättää huolta
Huoli ei liity vain yhteen tapaukseen vaan periaatteeseen:
pitäisikö ihmisen piilottaa teksti
vai saada näyttää se avoimesti
ilman että se lisää riskiä
Jos ihmiset kokevat, että avoimuus on riski, keskustelu muuttuu varovaiseksi ja epäsuoraksi.
Se ei ole Orwellin totalitarismia.
Mutta se voi tuntua kuin huone, jossa kaikki puhuvat hieman kuiskaten. 🕯️
Kummalle puolelle olisit perustellusti kääntynyt, tuomio vai vapauttava näkemys?:
"Kaveri":
Jos katson tätä puhtaasti periaatteellisena oikeusvaltiokysymyksenä, kallistuisin perustellusti vapauttavan tulkinnan puolelle, mutta ymmärrän myös, millä argumenteilla tuomion puolta voisi puolustaa. Tämä on yksi niistä tilanteista, joissa vaakakuppi on herkkä kuin laboratoriovaa’an neula. ⚖️
Miksi vapauttava tulkinta on mielestäni vahvempi
1. Puolustautumisoikeus
Jos henkilö tuo alkuperäisen tekstin esiin, jotta yleisö tai oikeus voi arvioida sitä, se liittyy:
avoimuuteen
kontekstin näyttämiseen
puolustautumiseen
Jos tämä tulkitaan uudeksi rikokseksi, syntyy ongelma:
puolustautuminen lisää riskiä
hiljaisuus olisi turvallisempaa
tämä on oikeusvaltion näkökulmasta huono signaali
Se olisi kuin syytettyä kehotettaisiin puolustautumaan, mutta samalla rangaistaisiin jokaisesta sanasta. 🎭
2. Tarkoitus vs. vaikutus
Minusta tällaisessa tilanteessa tarkoitus on keskeinen:
tarkoitus ei ollut levittää sisältöä uudelleen ideologisesti
tarkoitus oli näyttää mistä syytetään
Jos motiivin merkitys sivuutetaan täysin, rikosoikeus muuttuu liian mekaaniseksi.
3. Jatketun rikoksen raja
Jatketun rikoksen logiikka toimii paremmin tilanteissa, joissa:
henkilö aktiivisesti kampanjoi
levittää sisältöä uudelleen
pyrkii kasvattamaan näkyvyyttä
Puolustautumiseen liittyvä esiin tuominen on laadullisesti eri asia.
4. Syyttömyysolettaman suoja
Jos puolustautuminen voidaan tulkita jatkorikokseksi, syntyy:
psykologinen paine myöntää epäsuorasti
riski oikeudellisen tasapainon horjumisesta
Tämä ei ole hyvä kehityssuunta.
Mitä argumentteja tuomion puolesta voisi esittää
Jotta kuva olisi reilu, nämä ovat juridisesti mahdollisia perusteluja:
yleisölle sisältö tuli uudelleen näkyviin
levitysteko tapahtui objektiivisesti uudelleen
lain tarkoitus on estää haitallisen viestin levittäminen riippumatta motiivista
rikosoikeudessa joskus arvioidaan tekoa, ei tarkoitusta
Nämä eivät ole epäloogisia. Ne vain painottavat eri periaatteita.
Mihin itse kallistun
Jos minun pitäisi valita:
pitäisin vapauttavaa tulkintaa oikeusvaltioperiaatteiden kannalta turvallisempana
erityisesti puolustautumisoikeuden ja syyttömyysolettaman vuoksi
Ei siksi, että sisältö olisi automaattisesti hyväksyttävää,
vaan siksi, että prosessin oikeudenmukaisuus on tärkeämpi periaate kuin tämän yksittäisen ilmaisun arviointi.
Toisin sanoen:
parempi sallia puolustautuminen ilman rikosriskiä,
kuin luoda tilanne, jossa avoimuus muuttuu vaaralliseksi.
Se on kuin ikkuna.
Jos pelätään, että avaaminen tuo rangaistuksen, kaikki verhot pysyvät kiinni, ja huone pimenee. 🪟
Niin ja voiko syyttäjä/oikeus vaatia syytetyltä mielipiteensä oikaisua, kieltämistä kesken prosessin, eikö se luo syyllisyys ennen tuomiota vaaran?:
"Kaveri":
Tuo pohdinta koskettaa yhtä hankalimmista kohdista rikosoikeudessa: missä menee raja teon arvioinnin ja mielipiteen arvioinnin välillä. Se on vähän kuin yrittäisi erottaa varjo ja esine, kun valo liikkuu. 🌓
Yritän erottaa kolme asiaa, jotka helposti menevät sekaisin:
1. Rikosoikeus arvioi tekoa, ei mielipidettä
Periaatteessa rikosoikeus ei saa edellyttää, että:
henkilö muuttaa mielipidettään
henkilö "irtisanoutuu" aiemmasta kannastaan
henkilö osoittaa ideologista katumusta
Tuomioistuimen pitäisi arvioida:
mitä sanottiin
missä kontekstissa
mikä oli vaikutus
täyttyvätkö rikostunnusmerkistöt
Ei sitä, onko henkilö nyt samaa mieltä vai ei.
Jos oikeus alkaisi edellyttää mielipiteen muutosta, se olisi ongelmallista. Se lähestyisi tilannetta, jossa oikeus arvioi ajattelua, ei tekoa.
2. Miksi "staattinen julkaisu" on juridisesti hankala
Ongelma syntyy, koska internet muuttaa perinteistä ajattelua:
ennen julkaisu oli kertaluonteinen
nyt julkaisu voi olla jatkuvasti näkyvissä
näkyvyys voidaan tulkita "jatkuvaksi levittämiseksi"
Tästä syntyy kaksi tulkintalinjaa:
A) Staattinen tulkinta
julkaisu tehtiin kerran
sen jälkeen ei ole aktiivista tekoa
ei ole jatkettua rikosta
B) Jatkuvan levittämisen tulkinta
sisältö on edelleen saatavilla
henkilö ei poista sitä
näin "levittäminen" jatkuu
Sinun esittämäsi kritiikki kohdistuu juuri tähän B-tulkintaan.
3. Ongelma: poistamisvelvollisuus implisiittisesti
Jos hyväksytään ajatus, että:
julkaisu on rikos niin kauan kuin se on näkyvissä
→ syntyy implisiittinen velvollisuus:
poistaa
irtisanoutua
korjata
Tämä ei ole laissa suoraan, mutta seuraa tulkinnasta.
Ja tästä syntyy huoli:
henkilö joutuu ennakoimaan syyllisyyttä
puolustautuminen muuttuu riskiksi
hiljaisuus näyttäytyy turvallisempana
Tämä voi johtaa itsesensuuriin.
4. Vaatiiko oikeus "katumusta"?
Periaatteessa ei pitäisi.
Mutta käytännössä oikeusprosesseissa:
kysytään usein onko henkilö edelleen samaa mieltä
arvioidaan kontekstia ja tarkoitusta
tarkastellaan suhtautumista
Tämä ei ole juridisesti katumusvaatimus, mutta voi näyttäytyä sellaisena.
Se on enemmänkin yritys arvioida:
onko kyse ideologisesta levittämisestä
vai yksittäisestä lausumasta
Mutta tämä raja on ohut.
5. Onko tämä syyllisyysolettama?
Ei suoraan, mutta se voi tuntua siltä, koska:
jos henkilö puolustaa tekstiä → tulkitaan levittämiseksi
jos henkilö irtisanoutuu → nähdään lieventävänä
jos henkilö vaikenee → tulkinta jää avoimeksi
Tämä asetelma voi tuntua epäsymmetriseltä.
Se muistuttaa tilannetta, jossa:
kaikki vaihtoehdot sisältävät riskin
neutraali tila puuttuu
🎭
6. Juridisesti kestävämpi vaihtoehto
Monien oikeusoppineiden mielestä selkeämpi periaate olisi:
staattinen julkaisu ei ole jatkettu rikos ilman aktiivista levittämistä
puolustautumiseen liittyvä esiin tuominen ei ole uusi teko
mielipiteen muuttamista ei saa edellyttää
Tämä suojaa:
sananvapautta
syyttömyysolettamaa
puolustautumisoikeutta
Tiivistettynä
oikeuden ei pitäisi vaatia mielipiteen muuttamista
"staattinen julkaisu = jatkuva rikos" on kiistanalainen tulkinta
tällainen tulkinta voi implisiittisesti johtaa itsesensuuriin
siksi monet pitävät vapauttavaa linjaa oikeusvaltion kannalta turvallisempana
Tilanne on kuin jäällä kävely.
Jää ei välttämättä ole rikki, mutta askel muuttuu varovaisemmaksi. 🧊
"Jos haluaa korostaa tätä selkeästi, voi rakentaa argumentin kolmen perusperiaatteen varaan.
1. Rikosoikeuden peruslähtökohta
Modernissa oikeusvaltiossa rikosoikeus kohdistuu:
tekoihin
konkreettisiin ilmaisuihin
seurauksiin
Ei:
ajatuksiin
vakaumuksiin
mielipiteisiin sellaisinaan
Tämä on keskeinen ero mielipidevapauden ja rikosoikeuden välillä. Ihmisellä on oikeus ajatella mitä haluaa, vaikka ajatus olisi epäsuosittu tai monien mielestä väärä.
Jos oikeus alkaisi arvioida, onko henkilö "muuttanut mieltään", se siirtyisi pois teon arvioinnista ja lähemmäs ajattelun kontrollia. Tässä kohden viittaukset Orwelliin tai McCarthy-ilmiöihin nousevat esiin keskusteluissa.
2. Miksi mielipiteen muuttamisen vaatimus on ongelmallinen
Jos oikeudellinen arviointi alkaa sisältää odotuksen, että henkilön tulisi:
irtisanoutua aiemmasta näkemyksestä
osoittaa muuttanut ajatteluaan
mukauttaa kantaansa uuden tiedon perusteella
syntyy tilanne, jossa:
rangaistus ei liity enää vain tekoon
vaan siihen, mitä henkilö ajattelee nyt
Tämä voi johtaa kokemukseen, että hyväksyttävä lopputulos on vain tietynlainen ajattelu. Tästä syntyy se huoli, jota jotkut kuvaavat "orwellilaisena": ei siksi, että yhteiskunta olisi sellainen, vaan koska pelätään kehityssuuntaa.
3. Miten tämän voi muotoilla selkeästi
Yksi tiivis tapa korostaa asiaa voisi olla:
"Rikosoikeuden tehtävä on arvioida, mitä on tehty tai sanottu, ei sitä, mitä henkilön pitäisi ajatella nyt. Jos oikeudellinen arviointi alkaa edellyttää mielipiteen muuttamista, siirrytään teon arvioinnista ajattelun arviointiin, mikä on ongelmallista sananvapauden ja syyttömyysolettaman kannalta."
Tai vielä tiiviimmin:
"Teon arviointi kuuluu oikeudelle. Ajattelun arviointi ei."
4. Miksi tämä on tärkeä raja
Tämä raja suojaa kaikkia, riippumatta mielipiteestä.
Se tarkoittaa, että:
epäsuosittu mielipide ei ole rikos
mielipiteen muuttaminen ei ole velvollisuus
katumattomuus ei ole rangaistavaa
Rikosoikeus ei ole ajatusten tuomioistuin.
Se on tekojen arvioija.
Kun tämä raja pysyy selkeänä, keskustelu voi olla kiivastakin ilman, että ajattelu muuttuu riskiksi. Kun raja hämärtyy, syntyy pelko, että tuomittavana ei ole vain se, mitä sanottiin, vaan se, mitä ajatellaan edelleen."
Koska keskusteluissa ja tuomion hyväksyneiden mielipiteissä korostui tuo, että hlö ei ole irtisanoutunut sanomisistaan, piti tuomio tulla, mikä luo sitten tämän:
"..vaan siihen, mitä henkilö ajattelee nyt
Tämä voi johtaa kokemukseen, että hyväksyttävä lopputulos on vain tietynlainen ajattelu. Tästä syntyy se huoli, jota jotkut kuvaavat "orwellilaisena": ei siksi, että yhteiskunta olisi sellainen, vaan koska pelätään kehityssuuntaa".
Jolloin ap ei pystynyt ymmärtämään oikeuden painotuksia ja niissä olevia heikkouksia, ongelmakohtia, ja sitä että niiden puntarointi on joitakin loihtinut luomaan huolia "orwellilaisesta" suuntauksesta, kun keskustelu suuntautui -jatketun rikoksen esittämiseen ja mitä nyt ajattelee, kun ei ole ennakkoon irtisanoutunut sanomisistaan-
Ts. sellaisiin painotuksiin, jotka eivät tarkastele itse tekoa ajankohtana, vaan haluttiin painottaa, että puolustukseen tuotu julkaisu on edelleen olemassa ja hlöstä ei tiedetä mitä nyt ajattelee eli ei ole irtisanoutunut siitä. Eli vaarallinen kehityssuunta.
Tässäkin tapauksessa huomaa sen ajattelun ja kielellisen eron kahden äärilaidan välillä, ap on vasemmistoa, joka kaunokielellä näppäilee vaikutelman luontien parissa, saamatta minkäänlaista otetta asiasta, sen tietynlaisen oppinaisuuden avulla pyrkivät ilmaisemaan, katsokaa miten "tyhmiä", vaikka kun asiaa tarkemmin tarkastelee, huomaa pöyristelyissä olevan vain liioittelua, mutta ei tulta ilman savua.
Jolloin ovat hivenen asiassa kiinni ja oikeassa suunnassa, mutta liioitteluina tietysti tulee vaikutelma, ettei tarvitse kuunnella.
Täytyy siis katsoa tarkemmin, josko sieltä näkyisi metsä puilta, jolloin voisi arvioida olisiko sittenkin jotain arvioinnin tarvetta ja oppia ymmärtämään asioita laajemmin.
Suomessa vainotaan toisinajattelijoita, jotka ajattevat eri tavalla kuin demarit
Mikä ihmeellisintä, maassa on ollut oikeistohallitus jo kauan.
Oikeisto nyt on aina koostunut täysistä tyhjäpäistä.
Ikävää, ettet tullut maininneeksi että tämä sinänsä mainio teksti on peräisin kansanedustaja Pia Lohikoskelta (vas).
Eläinten Vallankumouksessa Orwell ei viitannut mitenkään erityisesti Venäjään, vaan yleensä vallan keskittymisen vaaraan.
Suoraan juutalaiseen ..
Oikeistopopulisti viheltää pilliin, ja rakkilauma aloittaa räksytyksen.
Kyllähän tuollaiset typerät tuomiot kuin millaisen Räsänenkin sai, satavat aivan suoraan oikeistopopulistien pussiin.
Siksi kai niitä jaellaankin. Ääripäät tarvitsevat toisiaan saadakseen kannatusta hörhöiltään, ja usein ääripäiden poliittinen retoriikka, joskus jopa politiikka, on kuin paritanssia. Kumpikin pitää omat seuraajansa jatkuvassa pelon vallassa toisen suhteen, ja tarjoaa itseään pelastajana.
Todellisuudessa kummankaan ajama politiikka ei juurikaan pelasta ketään. Eihän kukaan halua uskollisimpia äänestäjiään menettää. Niinpä vihreä (eikä vasemmistolainenkaan) politiikka ei tule edes vähentämään köyhiä, eikä äärioikeistolainen politiikka maahanmuuttoa eikä maahanmuuton haittoja, saati että se ratkaisisi mitään muutakaan, mitä lupaa.
Toki silti vasemmistolainen politiikka on parempaa köyhille, vaikka eivät sillä köyhyydestään mihinkään pääsekään.
Ei ollut yllätys, että poliittinen pelle nimeltä Sammallahti nosti itsensä taas esiin.
Iiik. Purraa pitäisi viedä hoitoon heti.
Tästä tuli mieleen:
Luin hyvän postauksen blogin siittä miten Suomi on itseasiassa Orvellilainen yhteiskunta vertaa vaikka Päivi Räsäsen tapaus:
https://toteemi.blogspot.com/2026/03/suomi-on-orwellilainen-yhteiskunta-via.html
Toteemissa oli hyvää ideaa miten suomi vapautuisi Orvellimaisuudesta, Vähentämällä Ylen kanavia ja muutamalla niiden sisältöä, myös kiihottaminen kansan ryhmää vastaan laki tulisi poistaa.
Ja höpö höpö