Mittari melkein nollassa, raju tuuli pyörittää risuja ja roskia pihalla ja kadulla, mieli tekisi kävelylle rantapolkua pitkin, katselemaan sinivuokkoja metsänouoleiseesa reunassa, pysähtelemään poukamien kohdalle tarkkailemaan joutsenten pesimistä, mutta sillä aikaa kunodotan sään paranemasta jos nyt ei kesäiseksi, niin kuitenkin tuulentyyntymistä sen verran että ei puhalla minua kumoon, niin saan tyytä hyvän kirjan seuraan. Tosin huomiseen saakka on poika vielä pääsiäiskylässä mamman lihapatojen ääressä . Eilen söimme pääsiäislounasta koko perheen kanssa meillä, paitsi vanhemmalla tyttärenpojalla oli jotain muuta menoa.
Poika lähtee huomenna kotiinsa laittamaan kuntoon uutta asuntoaan, joka on täynnä muuttolaatikoita.
Ai niin, kirjoistahan minun piti kertoa.
Niina Niskasen "Harakanmuna" on mukaansatempaavaa kerrontaa 1900-luvun alun Helsingistä.. Saanut kauttaansa myös hyvät arvostelut kirjablogaajilta ja kulttuurijulkaisuissa. Me luemme sitä kirjaston lukupiirissä ja lukaisin sen nopeasti loppuun saakka, vaikka aika monta sivua .
Kirpaisevaa, tarkkaa ja ajatuksia herättävää kuvausta kahden sisaruksen elämästä palveluksessa herrasperheissä kaupungissa. Ensimmäinen osa suunniteltua Palvelijattaret-sarjaa. Enni Mustonen on kai kirjoittanut myös palvelijattarista viihteelisissä romaaneissaan, pitääpä vilkaista niitäkin. Riipaisevaa kuvausta sisarten vaikeasta suhteesta toisiinsa ja vanhempi heistä jää kovin antipaattiseksi ja vastenmieliseksi henkilöhahmoksi.
Yhteiskunnallinen teema joka jää jotenkinmieleen on kuvaus riukkaista rouvista jotka lojuvat divaaneilla, eikä heitä kiinnosta piikatyttöjen suhteen mikä muu, kuin että työt tulevat tehtyä. Pelkkä ajatuskin kuusitoistavuotiaasta Mildasta ja kaksitoistavuotiaasta Elidasta kontallaan kuuraamassa lattioita. terveinä tai sairaina, kaikkein alimpina palvelusportaassa ja ilman mitään oikeuksia, tuntuu nyt vaikealta ajatukselta.
Poika lähtee huomenna kotiinsa laittamaan kuntoon uutta asuntoaan, joka on täynnä muuttolaatikoita.
Ai niin, kirjoistahan minun piti kertoa.
Niina Niskasen "Harakanmuna" on mukaansatempaavaa kerrontaa 1900-luvun alun Helsingistä.. Saanut kauttaansa myös hyvät arvostelut kirjablogaajilta ja kulttuurijulkaisuissa. Me luemme sitä kirjaston lukupiirissä ja lukaisin sen nopeasti loppuun saakka, vaikka aika monta sivua .
Kirpaisevaa, tarkkaa ja ajatuksia herättävää kuvausta kahden sisaruksen elämästä palveluksessa herrasperheissä kaupungissa. Ensimmäinen osa suunniteltua Palvelijattaret-sarjaa. Enni Mustonen on kai kirjoittanut myös palvelijattarista viihteelisissä romaaneissaan, pitääpä vilkaista niitäkin. Riipaisevaa kuvausta sisarten vaikeasta suhteesta toisiinsa ja vanhempi heistä jää kovin antipaattiseksi ja vastenmieliseksi henkilöhahmoksi.
Yhteiskunnallinen teema joka jää jotenkinmieleen on kuvaus riukkaista rouvista jotka lojuvat divaaneilla, eikä heitä kiinnosta piikatyttöjen suhteen mikä muu, kuin että työt tulevat tehtyä. Pelkkä ajatuskin kuusitoistavuotiaasta Mildasta ja kaksitoistavuotiaasta Elidasta kontallaan kuuraamassa lattioita. terveinä tai sairaina, kaikkein alimpina palvelusportaassa ja ilman mitään oikeuksia, tuntuu nyt vaikealta ajatukselta.
Vastaukset 141
Vanhimmat
Joo, se romantisoitu keskiluokkainen perhe ryssänvallanaikaan on tietty pysyvä jäänne suomalaisessa kulttuurimuidtossa, muttei tätä päivää
Volanen: ei kai pappa ole vihainen kun minä eilen kompromentoin? https://www.imdb.com/title/tt0041539/reviews/
Köyhän töllin tytöt olivat varmaan kiitollisia tuöpaikastaan, saivat sentään ruuan ja yösijan. Kotiin ei voinut jäädä, ei ollut edes ruokaa kaikille nälkäisille suille. Ei ollut koulutusta, ehkä pääsivät vaimoiksi raatamaan omassa huushollissaan ja tekemään lapsia jokavuosi. lattiani luuttusin minäkin, kävin töissä ja lapset päivähoidossa. Iltaisin ja viikonloppuisin kotityöt, oli sentään mopissa varsi ja pyykkikone.
Luulisi että köyhän töllin tytöt olivat kiitollisia työpaikastaan, mutta ei ehkä huonosta kohtelustaan. Mitään oikeutta yksityiselämään, nukkuivat usein keittiössä sivustavedettävässä tai patjalla lattialla, tiukkojen sääntöjen ja valvonnan alaisina. Usein myös heitä käytettiin hyväksi perheen miesväen taholta.
(Nämä huomiot ovat vain kirjan kertomuksesta, ei omasta elämästä).
Nyt kun toit esiinomat kokemuksesi kotialoustyöstä, niin voin kertoa että minulla on jonkun verran kokemusta paitsi oman taloudenhoidosta myös au pairina olemisesta (2kk. USA:ssa), jossa sain siivota toisten jälkiä ja pestä toisten pyykkejä, sekä taloudesta, jossa olin emäntänä ja minulla oli 1-3 auttajaa jotka asuivat talossa, nuorimmat alle 15-vuotiaita. Olen ollut piika ja emäntä ja tunnen vähän mitallin molempia puolia.
Emäntänä minulle oli tärkeää että nuoret apulaiseni saivat kunnollista palkkaa, hyvää kohtelua ja riittävästi vapaa-aikaa, vaikka perheenjäseniksi heitä ei katsotukaan. Olen ikuisesti kiitollinen niille kahdelle maalaistytölle jotka asuivat luonamme ja hoitivat vauvojani ja talouttani samaan aikaan kun opiskelin varhaiskasvatusta ja pidin koulua Kolumbiassa. Nyt nämä naiset ovat jo eläkkeellä ja ovat Facebookissani ja lähettävät terveisiä. Arvostan suuresti afrikkalais-kolumbialaista naista, joka tuli kotiini auttamaan, kun ensimmäinen lapseni oli syntynyt, opettamaan minua miten vauvaa kylvetettiin, ja hoidettiin. Niin monta muuta palkattua talustyntekijää, jotka ovat asuneet luonamme, jotkut eivät olleet rehellisiä eikä ahkeria, mutta ketään ei kohdeltu huonosti.
Siis itsekkin käytit halpaa lapsiryövoimaa hyväksesi. Järjestitkö jokaiselle oman yksityisen huoneen ? Maksoitko opettajan palkastasi kaikille hyvän palkan ja olot? Entä opiskeluaikanasi, pystyitkö maksamaan?
Mitä se sulle kuuluu ? Miksi aloitat TAAS vainoamaan palomaa ?
Kirjoista et pysty tietenkään mitään kommentoimaan,
koska et lue. Haluat vain pilata ilkeydelläsi hyvän aloituksen ja koko ketjun.
TAAS.
Vaino on paloma sinulla vain korviesi välissä.
Ei ollut paloma, joka sinulle vastasi eli anonyymi 00011. Taidat jo seota
paloma-vihassasi. ... ?
Olet sokea vihassasi. Et ymmärrä edes lukemaasi !
Minulla on "lukusessa" Dan Brown kirja "Alku" ja onhan se erikoinen, koska olen lukenut ja katsonut elokuvan siitä Da Vinci koodi ja oletin, että muita ei olekaan.
Tuleekohan minusta joku "aivopesty", koska olen kuullut, että usein kuultuna asia tulee todeksi ja se on kuin sadussa "Keisarin uudet vaateet", jotka muuttuvat uusien totuuksien esiin tullessa.
En ala analysoimaan enempää, koska haluaisin että Demeter tulisi kertomaan, onko lukenut Danin kirjoja.
Eikö kelpaa kukaan muu kertomaan kuin. demeter?
Tiedän kyllä missä graalin malja on Espanjassa ja olen käynytkin samoin kuin jsuksen ristin pala Roomassa ja olen juonut samanlaista viiniä mitä jsus sai ristillä ..
Koska asiat koottiin Roomassa kamat on kerätty alkaen 300- luvulla ei siis lähelläkään raamattujuttujen keisari Augustuksen aikaa
Ei yhtään kyllä haittaa, että jsusta ei henkilönä ole ollut olemassa mutta kamat ovat olemassa, hybä sekin
Saanko minä kommentoida?
Dan Brownia olen lukenut ja ei niitä Brownin "totuuksia" pidä alkaa uskoa.
Brown kirjoittaa jännitysromaaneja, on taitava ja mukaansatempaava kirjailija, mutta sisältää paljon ns. kvasitiedettä (on varmasti olemassa parempi sana sille suomenkielessä, mutta ei nyt äkisti tule mieleen), siis tiedettä joka kuulostaa ihan tieteelliseltä ja oikealta, mutta ei ole ihan sitä.
En valitettavasti tunne Dan Brownin teoksia. Kristina23. Da Vinci koodin muistan katsoneeni elokuvana ja taitaa se olla näytillä jollakin kanavalla nytkin.
Minulla on monia maailmanmenestyksen saaneita kirjoja joita en ole lukenut: mm
Harry Potter/Rowling ja Taru sormusten herrasta/Tolkien.
Ehkä minua hämmentää tuo faktan ja fiktion sekoittuminen, tosikko kun olen..))
Mukavia lukuhetkiä sinulle - "lukeminen kannattaa aina"..))
demeter1
Uskon, Ano 000003, että Kristina23:n vetoomus tulee vaan siitä, että olemme tuttuja pitkältä ajalta ja tiedämme toistemme lukuharrastuksesta,.
Varmasti kirjoittajien/lukijoiden joukossa on monia minua ahkerampia lukijoita eikä mikään estä heitä vastaamasta Krisiina23:lle, eihän ?
Kiitos Demeter, kun vastasit. On minullakin lukematta nuo mainitsemasi "Potterit ja Tarut sormusten herrasta", vaikka lapseni luki niitä ahkerasti.
Liian tosikko minäkin olen ja nyt jo "tökki" tuokin Dan Brown "Alku" kirja, koska liiaksi on sitä tekoälyä juonessa.
Meillä (minä ja lapseni) on myös selvityksessä Espoon kiinteistön myynti, kun Espoo ostaa siitä osan tiealueeksi ja sitten naapuri ostaisi sen lopun 2400, nel., kunhan hinnasta sovitaan.
Tietysti köyhyys ja sen ehdoilla eläminen järkyttää, mutta sitäkin enemmän tunneköyhyys, sisaren viha toista kohtaan ja hierarkiassa ylempänä olevian huono kohtelu, jopa pahoinpitely, millä toisiaan kohtelvat tuntuu vielä raskaammalta
Solidaarisuuden ja sisarrakkauden puuttuminen, hämmästyttää.
Omat kokemukseni niukoissa oloissa elävistä ihmisistä on ollut päinvastainen: mitä vaikeampaa taloudellisisti sitä enemmä autetaan toisiaan.
Ei siinä mitään kummallista että olemme kaikki kuuranneet lattioita ja siivonneet omia ja toisten jälkiä, mutta nyt on kysymys ihan lapsista vielä.
Lapsityötä tehdään tänä päivänäkin esim. vaatteiden hakpatuonnossa ja pelloilla. Lapset kaivelee paljain käsin myrkyllisiä jätteitä ja etsivät metalleja meidän kännyköihin. Avokaadot ja mangot on usein lasten raadannalla tuotettuja jnejne.
Kun koko perhe ja suku ja kylä on köyhä, ei siinä tuhjästä voi ketään auttaa. Rakkaus ja solidaarisuus ei täytä nälkäisen vatsaa.
Sisarkateus on tavallista varakkaillakin. Vanhempien rakkautta ja huomiota mitataan ja koetaan itse jääneen vähemmälle. Ei verisukulaisuus takaa soludaarisuutta, saati rakkautta.
Näin on, mutta ei ne plomaa kiinnosta. Kai nyt yskän ymmärsit, mitä tässä aloituksessa on jujuna.
Olen täysin tietoinen lapsityövoiman käytöstä. Tämä aloitus ei nyt kuitenkaan koske sitä.
Yhteiskunnallinen teema on vain sivuraide, rönsy, tässä aloituksessa, jonka tarkoituksensa on jakaa lukuvinkkejä.
Oma kokemukseni osoittaa että niukoissa oloissa solidaarisuus perheen ja suvun, naapureiden , välillä on aivan eri luokkaa. kuin varakkaissa perheissä.
Vaikka ei oikein riittäisi ruoka omalle porukallekaan, niin siitä vähästäkin annetaan tarvitsevalle. Tämän ilmiön näkee erityisesti nykyajan kehitysmaissa, joissa valtion tai yhteiskunna n tuki on lähes olematon, Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja auttavat toisiaan.
Avustusjärjestöt sinne vie ruokaa, mutta ne ei pääse aina perille, niitä ryöstetään myös. yYK, Punainen risti, Kirkon ulkomaan apu ja monet muut auttaa paljon myös oakolaislereille. Paljon pakenee muihin maihin, varsinkin hyvän elitason maihin. Ei se pelkkä naapurispu pitkälke riitä,
Tässähän on kyse italialais-espanjalaisesta ongelmasta
kaupungit ovat täynnä kirkkoja ei tilaa asunnoille pojat siirtyvät äitien helmoista vaimon hoitoon mummot elävät samassa taloudessa ja talvisin kun on kylmä
keräännytään kaikki ainoan lämmitettävän huoneen kaminan ympärille vieri viereen solidaarisesti hermot kireällä
Siinä Ploma olet oikeassa että latinoilta varsinkin italialaisilta PUUTTUU SANA impossibile
Moni pohjoismainen omöjligt -maassa kasvanut unmöglich mahdotonta oppinut ei ymmärrä tätä ETUA mikä on latinalaisissa eli kaikki järjestyy lopulta, latino löytää kiertotien, mikään ei ole impossibile
" Paljon pakenee muihin maihin, varsinkin hyvän elitason maihin."
Kuka nyt pakenisi vielä huonompaan paikkaan ?
Kysehän on turvallisuudesta. Ihminen hakee turvaa.
Tuosta tuli mieleeni latinoimaissa niin yleisesti kukoistava resilienssi, eli aina selviydytään jollain tapaa,,
Minulle oli järkytys kun kaverit oli viemässä minua kotiin ja koska katu jolle käännyttiin oli yksisuuntainen, niin sille peruutettiin "koska silloin ei poliisi voi antaa sakkoja.
Jokaiseen ongelmaan löytyy aina ratkaisu ja jokainen ratkaisu on lähtökohta uudelle ongelmalle.
Me puhutaan nyt vähän eri asioista.
Ei kysymys ole Pohjois-Afrikkalaisesta absoluuttisesta köyhyydestä. eikä suoranaisesta nälänhädästä tai sotien aiheuttamasta tilanteesta joka ajaa ihmisiä liikkeelle ja pakolaisleireihin.
Vertailukohteenani on yhteisöt, taloudet, joissa resurssit ovat niukat, mutta ei mitään varsinaista nälkää kärsitä, lapset käyvät koulua ja keittiössä kiehuu riisikattilan lisäksi vielä soppaa ja uunissa leivotaan juustoleipäsiä, joista lähtetään sitten pieni korillinen yläkerran mummolle tai naaopurirappuun, kun siellä on vielä huonommin asiat kuin meillä.
Joissa keittoon lisätään pari porkkanaa ja mukillinen vettä, jos joku nälkäine tulee kylään ruoka-aikaan.
Jossa työtön sukulaismies saa tulla ilmaiseksi sohvalle nukkumaan siksi aikaa kun asiat taas ovat järjestyksessä.
Jossa perheet ja suvut tukevat toisiaan vaikeina aikoina.
Kyllä täällä saa puhua eri asioista, köyhyydellä on monet kasvot. Älä taas yritä pomottaa ja muita syyttelet köyhien hyväksikäytöstä, itse leuhkit miten oli varaa pitää lapsityövoimaa vauvojen hoitajana. Olit kai itsekkin jo aikuinen ihminen, kyllä siinä iässä pitää osata vauvansa pestä imettää ja muutenkin hoitaa. Eikös sinullakin ollut nuorempia sisaruksia, näit lastenhoitoa ja varmaan osallistuitkin ja onhan siitä kirjatietoakin. Entäs anoppi, eikä se latinomuori neuvonut ja auttanut?
Kuka kirjailija tulisi nykypäivään ja kirjoittaisi siitä ? Köyhyys ei ole hävinnyt maailmasta
ja lapsia käytetään edelleen samalla lailla hyväksi. Vrt. esim. Aasian "hikipajat".
No me hyvinvointivaltioissa maksetaan kovia veroja, jotta saisimme sosiaaliapua tarvittaessa. Mutta onhan meilläkin leipäjonot ja hätämajoitusta, peräkammarin poikia ja kirkkokin auttaa. Kyllä hyväpalkkainen monin tavoin tukee köyhiä, verotus iskee joka ostoksessakin ja tulovero voi olla 60 %.
Kuulehan, jokainen on maksanut työssä ollessaan sairausvakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksua tulevaisuuden varalle niinkuin nykyisetkin
työssäolijat tekevät.
EI SOSIAALITUKI OLE ILMAISTA SAAJALLEEN EIKÄ SITÄ HYVÄTULOISET
KUSTANNA MUILLE.
Hyvätuloisia on melko vähän Suomessa, ehkä 10 %. Suuri enemmistö on tavallisia palkansaajia, joitten työllä ja veroilla yhteiskuntaa pidetään pystyssä.
Todella hyvätuloisten eli rikkaitten rahat menevät veroparatiiseihin verottajalta piiloon.
Ei ne niitten rahoilla kustanneta mitään kellekään.
"verotus iskee joka ostoksessakin" ALV on kaikille sama.
Ansiotulovero on laskenut 52 %:iin eikä se maksaakseen tulojen
tarvitse olla niin kummoiset.
Anonyymi 00021
Olet tietämätön.
Työn verotuksen osuus valtion kassaan kertyvistä varoista on vain 10 %.
1 % siitä on hyvätuloisten veroja.
Keitä luulet sillä elätettävän ?
Anonyymi 00018
Pystytkö koskaan kommentoimaan yleisellä tasolla syyttämättä yksittäistä ihmistä ?
Yritä hillitä itseäsi. Meitä muita ei kiinnosta sinun vihamielisyytesi palomaa
kohtaan emmekä halua lukea siitä.
Mutta sinä et selvästikään ymmärtänyt. Miksi olet täällä?
Aloitus on tehty kirjallisuudesta. Ei sinun vihamielisyydestäsi palomaa kohtaan.
Jos ei sinulla ole mitään sanottavaa kirjallisuudesta miksi olet tässä ketjussa ?
Ööööö ... Taisi sulla vastauskohta vähän lipsahtaa ohi. Ole tarkempi. Älä sekoita.
Näinpä, meillä on koulukunta
joka opettaa että köyhät ovat geneerisesti solidaarisia saarijärvenpaavoja
On sellaisiakin joiden mielestä pikkuvarkaat ovat ja hipit ovat ja gootit ja moottoripyöräjengit...
Yhden selityksen mukaan mafia syntyi tarpeesta eli solidaarisuudesta byrokraatteja vastaan
Mutta mahdollisuus , että ovat narsisteja/paatteja roikkuu ilmassa usein eli
mustaa charmia
Niinkuin pääsiäisjutussa Johanneksen evankeliumissa luku 12 alku jossa Juudas Solidaarinen esittää voiteluöljyn myymistä köyhien kukkaroon jotta voi sosiaalikukkaron hoitajana varastaa rahat
Löysin kirjaston "Saa ottaa ilmaiseksi"-hyllystä Terhi Rannelan kirjan "Äiti".
Luin sen eilen muutamassa tunnissa, siinä on 167 sivua.
Terhi Rannelan äiti kuoli 2016 täysin odottamatta.
Omaelämänkerrallisessa kirjassaan Terhi Rannela peilaa omaa
suruprosessiaan mm. Eeva Kilven, Simone de Beauvoirin, Joan Didionin
ja Claes Anderssonin ajatuksiin ja teoksiin.
Kirja on hyvää vertaistukea suruun, mutta kelpo luettavaa muutenkin.
Kirja surusta on hyvä muistutus kuolevaisuudesta pikkusieluiselle
henkilölle/ henkilöille, joka ilkeyttään nokkii palstalla muita
henkilökohtaisuuksiin mennen (tässäkin ketjussa) epäolennaisista asioista
ohittaen aloituksen aiheen.
Ihmisyydelle ja asiallisuudelle ei ole koskaan liian myöhäistä antaa tilaa omassa
mielessään. Se tekee ihmisen itsensäkin tyytyväisemmäksi ja hyvinvoivammaksi.
Suosittelen vaikkapa edesmenneen Inkeri Kilpeläisen kirjoja.
Sivut tulvivat aitoa, lämmintä ja avarakatseista suhtautumista ihmisiin ja elämään,
joka kantaa yli vaikeittenkin vaiheitten.
Rikkaista kopeista rouvista ja köyhistä sairaista piioista on kirjoitettu
niin valtavasti kirjoja, että ne alkavat jo vähän kuulostaa "sosiaalipornolta".
Eivät välttämättä. Ihmissuhteistahan ne pääasiassa kertovat ja siitä, miten huonosti ihmiset suhteensa osaavat ja taitavat.
Luokkaeroista ne kertoo eikä mistään ihmissuhteista.
Juuri niin, ei yläluokalla ja heidän alaluokkana pitämällään ihmisillä
ollut mitään "ihmissuhdetta".
Jonkun sortin ihmissuhde se työsuhdekin on. Käsittääkseni. Nykyäänkin.
Nainen yleesäkin oli viimeisiä, joka sai ihmisoikeudet.
Aatelilla ja ylhäisöllä oli ihmisoikeudet.
Heidän ei tarvinnut edes veroja maksaa.
Vähitellen ns. keskiluokka sai ihmisoikeudet.
Köyhät ja naiset viimeisinä.
Tuntuu joskus siltä, ettei köyhällä ole aina vieläkään ihmisoikeuksia.
Hiukan järkytyin, kun luin kirjoja Mannerheimista. Kun naiset Suomessa saivat äänioikeuden hän oli tokaissut tyrmistyneenä:
"Onko piikatytöllä sama oikeus kuin minulla ?"
Kaikki entisaikain mieähet olivat sovinisteja. Kaikkia entisaikain naisia vähäteltiin juuri siitä syystä, että yksikään nainen ei yltänyt mieähen tasolle. Edes etevämpi ja parempi kuin mieäs. Pah ja pyh.
Länsimaissa on tasa-arvo, takapajuisissa yhä alistetaan naisia, pakotetaan huiveihin jne.
Vain kuviteltu ja luuloteltu "tasa-arvo". Ei muuta.
Maaseudulla piika ja renki olivat yleisiä ammatteja, jotka hoitivat talouden ja karjan töitä. Sanat on vanhoja, mutta ne on saaneet saaneet myöhemmin halventavan tai aliarvostetun sävyn, joka liittyy niiden historialliseen asemaan talouden alempana työntekijänä.
Ihminen on kummallinen olento. Miksi joku työ tekisi ihmisestä alempiarvoisen,
kun kaikki työ on tehtävä ja on hyvä, että kaikille töille löytyisi tekijä.
Luokittelu liittynee vahvasti varallisuuteen. Varakas ihminen pitää itseään
"parempana" ja arvokkaampana, vaikka ihmisarvo ei ole ollenkaan riippuvainen rahasta.
Ehkä on hyvä, että kirjoitetaan lisää kirjoja "entisistä ajoista", että
huomaamme tärkeitä asioita.
Mielestäni liiallinen romaanien lukeminen vieraannuttaa todellisuudesta ihmistä, tietokirjojen ja faktojen lukeminen on tärkeää, ettei haihattele ja usko kaikkea mitä uutisissa sanotaan.
Minäkin pitäisin tärkeänä että fakta ja fiktio erotetaan toisistaan, Ano 00036, eiköhän se ole jo riittävän medialukutaidonkin edellytys ?
Kun kuitenkin "sama kude meissä kuin on unelmissa" noiden kahden erottaminen taitaa lopulta olla aika vaikeata, sitä omaa laatua pakkaa kuitenkin tulla tulkintaan mukaan,
asenteina ja toiveina.
En myöskään koe, että kaunokirja vieraannuttaisi todellisuudesta, pikemminkin koen sen avartavan ja syventävän todellisuuskäsitystä.
Eiköhän useimmat meistä jotka olemme päässeet tähän ikään ole jo oppineet erottamaan tarua todellisuudesta.
Tietokirjallisuuden lukeminen on hyödyllistä, mutta sekään ei ole tae siitä, että omat tiedot lisääntyvät, koska kirjailija tulkitsee ja tuo omia näkökulmiaan esille myös kirjassaan . Kaikkeen kirjallisuuteen olisi suhtauduttava kriittisesti ja etenkin tietokirjallisuudessa lähteet tarkastettava.
***
Kauno on yleissivistävää, tuo uusia naökökulmia, luotaa syvyyksiä, laajentaa ja kartoittaa ihmisajattelun koko skaalaa, kuten demeter ansiokkaasti määrittelee tuossa ylempänä. Kaupallinen viihdekirjallisuus, johon dekkaritkin osittain liittyvät ovat lähinnä tulonlähde, sekä kirjoittajalle että kustantajalle.
***
"Harakanmuna" sijoittuu historiallisen kaunokirjallisuuden piiriin. Ihmissuhteiden kuvaus, etenkin sisarusten väliset suhteet ovat oivaltavia, monipohjaisia ja yksityiskohtaisia. Hierarkiat luokkayhteiskunnassa kulkevat kuin loimi kudoksessa, pitävät tarinaa koossa ja 1900-luvun alun Helsinki kuohuvana ja muutuksen alla olevana näyttämönä luo kulissit tälle erittäin kiinnostavalle tarinalle, johon on tulossa jatkoa.
50 vuotta olen ahminut romaaneja ja se lähentänyt minua todellisuuteen.
Romaanien kautta useampi asia tulee tutuksi kuin mitä elämässä ehtii
kokea. Romaanissa voi tavata 10 ihmistä päivässä ja oppia paljon elämästä
ja ihmissuhteista, historiasta, yhteiskunnasta, melkein mistä vain.
Luen myös paljon tietokirjallisuutta.
Romaanit on tarpeellisia sinänsä, mutta pitää muistaa et ne ovat mielikuvitusta kuitenkin suurimmaksi osaksi, yksilön subjektiivisen ajattelun tulosta, ei mitään kiveen hakattua totuutta. On vaarana eksyä harhoihin, koska aivokapasiteetti ei ole rajaton, ja ei jaksa enää selvittää oikeita totuuksia, vaan tyytyy siihen mitä valtamedia, tai muu media tarjoaa tietona.
Satuja ovat, kirjoittajan mielikuvituksen tuotteita.
Sinä luet niitä totena, höppänäkö olet?
Aivan. Monet kirjailijat ovat aivan sukkia puhuessaan eivätkä pysty esim. opettamaan
mitään
ja tapa on sanoa että tämä on liian vaikeaa tässä selittää
eli = ei ymmärrä itse
Feynman, Nobel monihiukkasprobleemojen graafiratkaisusta
sanoi
et ole ymmärtänyt asiaa, jollet osaa selittää sitä äidillesi
monet kirjailijat eivät sanatulvassaa - kirja pullollaan itsestäänselvyyksiä - ole
ymmärtäneet mitään oleellista, mutta lätty teksissä lätisee
Kyllä minullakin menee kieli aina välillä solmuun kun kerron kirjoistani yleisölle. Ja sitten minulla on hyviä päiviä ja huonoja. Hyvinä päivinä olen hyvin verbaalinen ja ilmaisen itseäni suullisesti virheettömästi, kaikki sanat tulevat heti mieleen. Huonoina päivinä siitä tulee kamppailua.
Joo mutta se paranee keskittymällä ja harjoittelemalla
ja
luennoitsija on tottunut ad hoc -luentoihin ammattilaisena
meillä oli kundi joka jäi autonalle aamulla ja minulle soitettiin jotain kahdeksalta
että sen luento alkaa kymmeneltä
tiesin kirjan mitä se luennoi mutta en tiennyt missä oppilaat ovat enkä missä kohtaa
kirjassa ollaan
ja oppilaat eivät olleet salissa jossa piti olla
vaan hain vaksin
ja lähdimme kiertelemään Annikki -nimisen rouvan avainnipun kanssa pitkin taloa
ja löysimme ne jostain ja sitten aloin luenoida kysymällä mitä teillä oli viimeksi
ja siitä sitten kuukauden vedin sairasloman ajan
Minulla on kokemusta ja rutiineja aikuisopetuksesta, mutta siitä on jo kauan kun viimeiksi ansaitsin leipäni puhumalla muille aikuisille.
En yleensä käytä muistiinpanoja, vaan puhun suoraan "lonkalta", spontaanisti, paitsi silloin kun minulla on haastattelija ja olen saanut kysymykset etukäteen
Suulliset ja kirjallisuudet valmiudet voivat olla hyvinkin eritasossa samalla henkilöllä.
Edellisen kuittaa Paloma
Heh, Paloma, 11.52. Taidat potea "kirjailijan tautia"..)) Veijo Meren määritelmän mukaan, kirjailija tulee henkilöstä, joka ilmaisee itseään huonosti...
Tähän yhtyi myös toimittajatuttuni, joka katsoi, että hänestä ei voi tulla kirjailijaa,
koska kirjoittaminen on hänelle helppoa..))
Ihan oikein Veijo Meri oli ehdotonta pohjasakkaa puhetaidoiltaan
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19346939/lukemista-ulkoiluilmoja-odotellessa#comment-141712250
Lukupiirissämme on muutama maagisesta realismista innostunutta, luettu esimerkiksi Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja. En ole kovinkaan innostunut tuosta lajityypistä, fantasiakirjallisuuskaan ei vedä pyörteisiinsä, ei myöskään sci fi. Aikanaan kyllä ihastuin Ruis Zafonin Tuulen varjoon, kieli oli kaunista ja kuvaus autenttisen tuntuista, "outoudet" eivät olleet itsetarkoitus. Totuus on mielestäni kuitenkin usein tarua ihmeellisempää, seikkailut seikkailuina, unet unina, faktalla ja fiktiolla on aikansa ja paikkansa. Genrejen moninaisuus on tietenkin rikkaus, esimerkiksi Tolkienit ja Potterit innostivat muuten vähän lukevaa tarttumaan kirjoihin.
Kielellinen rönsyily ja taiturointi , seikkaperäiset maalailevat kuvaukset voivat antaa lisämausteita, mutta itse arvostan myös jäntevää juonta, ihmisten ja tapahtumien tiettyä uskottavuutta, vaikka olisikin fiktiiviset henkilöt ja tapahtumat kyseessä. Kirja voi sijoittua viihteen lajiin, mutta hyvin taustatyöt tehtynä olla hyvä lukukokemus, kuten esimerkiksi Kaari Utrion historialliset kirjat.
Yöpöydällä on parhaillaan mieheni suosituksesta Alfred Lansingin kirja Kestävyys, joka kertoo Schackletonin retkikunnan matkasta Etelämantereelle. Selviytymistarinat, seikkailut vaikeissa oloissa, uusien asioiden löytäminen ja valloittaminen, ihmisten ja joskus armottoman luonnon suhde ovat aina aiheita, joista luen mielelläni. Teoksen alkulauseet:
"Seuraava tarina on totta. Tapahtumat on kaikin mahdollisin keinoin pyritty kertomaan sellaisina kuin ne sattuivat ja yhtä tarkoin on yritetty kuvata millä tavoin miehet reagoivat, miehet, jotka ne kokivat. Tätä varten on käytettäväkseni auliisti annettu valtava määrä aineistoa, josta tärkeimpänä osana ovat olleet jokaisen retkikunnan jäsenen tarkat muistiinpanot."
Paloman aiheeseen liittyen, tyttöjen asemaa ja koulutusta täytyy pitää esillä. ettei kenenkään lapsuus keskeytyisi liian varhaisen äitiyden tai töihin joutumisen takia.
Nuorta naista viehättää nahkatakkinen pensapoika ja hän haluaa päästä nopee
sen kannssa semmoisiin paistamaan jauhelijaa ja pitämään synttäreitä kuolaavien
lapsosten kansas naapurin frouvan kanssa
rouvaksi pääseminen nostaa arvossa ja lapset
Trump kertoo seksielämästään tms
https://twitter.com/justinboldaji/status/2041209728349679660#m
Luin juuri Journalistista Roosa Pohjalaisen, Gummeruksen kustannustoimittajan artikkelin tietokirjallisuudesta Suomessa ja se oli mielestäni huomionarvoista, jopa hälyttävää, että vaikka 99.9 % maailman kirjoista kirjoitetaan jollain muulla kielellä kuin suomeksi, niin suomalainen lukee erittäon vähän ulkomaalaista käännöslirjallisuutta, etenkin tietokirjallisuutta.
I
"Käännettyjen tietokirjojen menekki on laskenut poikkeuksellisen jyrkästi myös suhteutettuna vuotuiseen kokonaismyyntiin: vuonna 2019 kahdenkymmenen myydyimmän painetun tietokirjan joukkoon mahtui seitsemän suomennosta, vuonna 2025 kaksi. Etenkin nuoret lukevat englanniksi kirjoitettuja kirjoja yhä useammin alkukielellä, mutta sekään ei selitä näin hurjaa pudotusta käännöstietokirjojen suosiossa."
https://journalisti.fi/nakokulmat/2026/04/kaannetty-tietokirjallisuus-ei-kiinnosta-ja-suomi-kapertyy-sisaanpain-vaittaa-roosa-pohjalainen/
"Suomi vastaa maailman myllerrykseen käpertymällä sisäänpäin omaan itseriittoisuuteemme", sanoo Pohjalainen.
Kyllä kiinnostaisi, mutta kun ei kielitaito riitä. Tietokirjoissa on erikoissanastoa.
Miten paljon ruotsalaiset lukee ulkomaista käännöskirjallisuutta?
Tietokirjoja käännöksinä julkaistaan vähän, koska niiden kustantaminen tulee kalliiksi. Nuoret, joiden kielitaito ehkä riittää lukevat usein englanniksi tietokirjallisuutta, mutta Suomessa myydään niin vähän käännettyä tietokirjallisuutta että sen kustantaminenei kannata.
Suomi on pieni maa ja pieni kieli ja voitot käännöskirjallisuudessa olemattomat.
Pohjalainen arvioi sen aiheuttavat muun muassa nationalismin kasvua ja tietokannan kaventumista.
Olisiko se sama syy miksi moni karsastaa "linkittämistä", elikkä etenkin ulkomaisiin lähteisiin, koska arvostavat enemmän tietoa joka tulee kotimaisista lähteistä, pitävät linkkejä kotimaisiin nettijulkaisuihin enemmän luotettavina?
Tai sitten eivät halua että omaa mielipidettä tai asiaa josta haluaa puhua valotetaan useammalta eri puolelta, koska katsotaan että oma "mielipide" ei tarvitse perusteluja?
Merkki anti-intellektualismista palstoilla?
Ei tietoa. Eikä kysymys ole mitenkään vertailusta Suomen ja Ruotsin välillä.
Meillä on rasitteena pakkoruotsi
Pystyimme pitämään vielä luentokirjoina amerikkalaisia kirjoja mutta ei enää
saksalaisia
Ei yliopisto-oppikirjoa kukaan suomeksi kirjoita
ja pakkoruotsi heikentää nuorten kielitaitoa
estämällä ranskalaisten ja saksalaisten oppikirjojen käytöt
Suomi on ainoa kaksikielinen maa Itämerellä
Kukaan ei kirjoita mitää pakkoruotsiksi, Helsingiin yliopiston äsken kuolleen
ruotsinkielisen professorin elämäntyöoppikirja
https://www.amazon.ie/Introduction-Cosmology-Matts-Roos-dp-1118923324/dp/1118923324/
Olen lukenut tietokirjoja laidasta laitaan monta kymmentä vuotta,
suomalaisia ja suomeksi käännettyjä eikä aika riitä millään kaikkeen
mitä haluaisin lukea. Eli kyllä kirjoja on.
Ongelma saattaa olla se, että jos joltain aihealueelta haluaisi lukea
enemmän pitäisi osata englantia paremmin.
Ei ruotsi ole rasite kuin persuille.
"Olisiko se sama syy miksi moni karsastaa "linkittämistä", elikkä etenkin ulkomaisiin lähteisiin"
En ole keskustelupalstojen suuri kuluttaja, mutta tämän palstan kohdalla voisin ajatella, että syy tuohon kysymykseen on se, että täällä on hyväksyttävänä kielenä vain suomi ja ruotsi.
Eiköhän tämäkin palsta pian kuivu pois. Kuka täällä viitsi kirjoitella jatkuvan arvostelun kohteena.
Persu jaksaa jankuttaa propagandaansa. On hyvä, että suomalaisten viiteryhmä
edes kielen puolesta on muut pohjoismaat eikä Venäjä.
Suomi on jo persuhallituksen takia pudonnut pohjoismaisten hyvinvointi- ja oikeusvaltioitten joukosta.
Sitta sitta här. Halonenon posketon pakkoruot sitta ja kieliä osaamaton ei osaa pakkoruotsia. Lakimiehet eivätosaa englantia kaan koska lakia luetaan suomeksi
Nämähän eivät tällaisella palstalla ole opiskelleet yleensä joten
eivät ole joutuneet ongelmiin opiskelumateriaalin kanssa esim. maisteritutkinnon
jälkeen ei ole oikein enää materiaalia ole kuin englanniksi saksaksi ja ranskaksi
Jopa espanjankielinen originaalimateriaali puuttuu käännöksiä kyllä löytyy
Normaalisti kaikki minkä saisi pakkoruotsiksi saisi myös suomeksi aika pitkälle
eli siinä mielessä pakkoruotsi on turha myös
Sinusta Suomessa olisi pitänyt olla pakkovenäjä.
Joo, samaa mieltä näistä ruotsi-valittajista.
kuljet taikka kävelet preseesi päässtä mölnät
niin ja kukas sinunlaisen mielipiteistä välittää
Persut on niin tyhmiä, ei ne pysty oppimaan mitään.
Tälläkin palstalla yksi vatipää persu todistaa sen joka päivä kommenteillaan.
Sinä ainakin olet ihan raivoissas ja mökötät.
Päinvastoin, NAURAN PERSUILLE.
Voisimmeko kuitenkin jutella vain kirjoista?
Tai naisten työstä ja sen arvostuksesta kautta historian?
Tai vaikkapa Miina Sillanpäästä?
Kiitos.
Naisten arvostuksesta on puhuttu, miten muslimimaista tulleet naisiin suhtautuvat alistamalla. Mutta sinä kiellät koko asian olemassaolonkin ,. Mitä keskustelua se muka on?
He eivät halua nähdä, totuus on liian vaikea kestää, kun on saanut vain väärää todellisuutta mediasta. Valtamedian aivopesemiä on monia.
Tämä on kirjallisuusketju, persu. Eikö mene kaaliin ?!
Sain juuri luetuksi oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori
emeritus Jukka Kekkosen kirjan "Mureneeko oikeusvaltio ?"
Kirjan alkuosa kertoo demokratian synnystä ja loppuosa nykyisen oikeusvaltion
murenemisesta esim. Suomessa. Osuva analyysi esimerkiksi nykyisestä
oikeistopopulisesta, ideologisesti tarkoitushakuisesta, totuudesta
piittaamattomasta hallituksestamme.
Hyviä tietokirjoja on.
Demokratian ja oikeusvaltion uhka on massamaahanmuutto kulttuureista, joissa alistetaan naisia uhkailuilla, pakotetaan kaapuihin ja huiveihin, ei anneta opiskella jne. vaan kaikesta määrää miespuoliset. Länsimaiden kansalaisten on syytä olla hereillä, jos aiotaan elää omien arvojemme mukaisesti.
Persun propagandaa.
Uhka oikeusvaltion ja demokratian murenemisesta on läsnä ja todellinen. Uhka ei tule maahanmuuttjien taholta, joista suuri valtaosa haluaa vain sopeutua uuteen ympäristöön, elää elämäänsä, rakentaa uutta olemassaoloa perheilleen turvallisessa ympäristössä.
Mitä tulee islamistivaltioiden, kuten Iran tai Afganistan, niin heillä ei ole mitään länsimaista demokratiaa koskaan ollutkaan ja me emme pysty siihen vaikuttamaan, ellei kansa nouse fundamentalisteja vastaan ja valitse aktiiviseti ns. länsimaisia arvoja (kuten Iran, jossa tämä prosessi on ollut menossa jo kauan, mutta kansa on jakautunut ja niin kauan kuin armeuja tukee pappisvaltaa, niin mitään ratkaisevaa ei tapahdu, mutta nämä ovat maiden sisäisiä asioita)
Todellinen uhka meidän länsimaiselle kulttuurillemme ja arvoillemme tulee äärioikeistolaisesta nationalismista, Putinin, Trumpin, Urbanin ja muiden yksinvaltaa tavoittelevien taholta.
Ketä noista mainitsemistasi henkilöistä ne Ruotsin maahanmuuttajanuorison tappajajengit Ruotsissa edistavat? Entä vaimojensa ja tuttöjensä alistajat ja kunniamurhaajat?
Et kai Ploma väitä, että tavisnatsipuolueen perhe Saksassa olisi jotenkin ollut kamala
verenhimoisiin bolshevikkiperheisiin verrattuna, jotka hallitsivat Venäjää
kolhooseissa, ei veroja ei sosiaaliturvaa vaan pkoreamaista esiintymistä
mieliopuolisen politbyroon pillin mukaan (valtaosa politbyroon jäsenistä ei koskaan
eronnut vaan kuoli ns. luonnollisen tai teloituskuoleman)
Natsi-Saksassa oli kansanradio, kansanauto Volkswagen, kansanyhteinäsyys, kansansosiaaliturva ... värifilmit, autostradat, pysyvät lentoyhteydet USA:han
... aitoon valtiososialistiseen malliin tavisten saatavilla
ja Karjalassa äärioikeistolaisessa Viipurissa elintaso oli korkampi kun Turussa ja nyt ses on pskaläjä josta ei tule uusia perunoita (meilläon nyt Egyptistä) ja mansikoita (meillä on finca Borjasta Huelvasta) vaikka energiaa ja tilaa olisi tehdä
Itkitkö kun Hitler ja Breznev kuolivat `
Halonen valtiososialistina kertoi putinille kitkeneensä ddr kaatui
ja piti che guevaran kuvaa seinällä penan kuvan vieressä, che teloittikaikki
kiinnisaamansa demarit joiden puolue pakeni usahan ja hävisi sitten sinne
Asiat eivät liity toisiinsa. Jengirikollisuus ei johdu maahanmuutosta vaan rajakontrollin puuttumisesta, vapaasta liikkuvuudesta EU:n aluella, liian paljon rikollista ainesta, aseita, huumeita jne pääsee liikkumaan ilman kontrollia rajojen yli.
Maahamuuttoa Ruotsiin on ollut kauan ja myös oikeisto on suhtautunut positiivisesti maahanmuutajiin, joista ruotsidemokraatit ovat nyt tehneet syntipukkeja päästäkseen vallankahvaan kiinni.
Että ulkomaalaistaustaiset ovat yliedustettuja rikostlastoisss ja etenkin jengiytymisessä on seuraus syrjäutymisestä ja integroitumisen epäonnistumisesta. Samanlaisissa olosuhteissa tapahtuu jemgiytymistä myös ybteisöissä joissa ei ole juurikaan maahamuuttajia.. Ongelma pn sosioenonominen.
Kuittaa Paloma
Sorry kirjoitusvirheet
'ongelma on sosioekonominen'
Ongelman tunnustaminen ja ääneen toteaminen on oikeaan suuntaan menemistä. Oikea lääke, oikeastaan monia löytyy ongelman korjaamiseen.
emeritus Jukka Kekkosen kirjan "Mureneeko oikeusvaltio ?"
Kirjan alkuosa kertoo demokratian synnystä ja loppuosa nykyisen oikeusvaltion
murenemisesta esim. Suomessa. Osuva
Kekkonen on seksinen liebeman -demari
opiskelija ei päässyt tentistä läpi mutta kirjoitti opettajalle rakkaurunon
Jukka Kekkosen aloitti salamana salasuhteesta häntä puolet nuoremman jatko-opiskelijan kanss, lopulta jätti perheensä ja avioitui opiskelijansa kanssa tenttikuoren rakkaustunnustuksen pohjalta
Helkkarin kadehdittavaa
tällainen on mahdollista vain valtiososialismissa
USAssa olisi saanut potkut
Maksulliset yliopistot
ei kukaan vanhempi pane lastaan yliopistoon, jossa opettajat alkvatpanna
Mutta tällainen on mahdollista hälläväliä-yhdenvertaisuus-valtiososialismissa
Kekkosen kirja on helkkarin hyvä kirja.
roomalaiseen oikeutteen ja muuhun antiikkilässyyn vetoavat opettajat korvataan ensimmäisinä tekoälyllä johon sitä on helpoin käyttää
Sinut on jo korvattu.
Junteilla on ominaisuus, josta ne tunnistaa heti. Kun ne keskuseskelevat
tuntemattoman kanssa, heille ei muodostu mielikuvaa henkilöstä,
vaan preseilevää geneeristä pottuilua valuu kuolana
Persut sotkee kaikki keskustelut, kun niillä on kaaos päässä.
Persujen kommentit on kyllä hyvin sekavia ja ala-tyylisiä eikä ne yleensä liity aiheeseen
ollenkaan. Niitten tarkoitus onkin vain sabotoida keskustelu.
Oppositio ei osaa kuin räksyttää, jopa ei-poliittisilla palstoilla.
Eilen illalla Purra ja Orpo olivat aivan surkeita Vaalitentissä,
Purra hyökkää kiukkua täynnä eikä Orpokaa taida oikein tajuta mitää
ja torstaina ne saivat 100-0 turpiin oppositiollta kyselytunnilla.
Hallitushan on aiheuttanut Suomelle hallitsemattoman kriisin.
Ota oppositio-lasit pois, näet paremmin...hehheh.
Presei levälintmaani on puhdasta mie lentreveys ainesta hoi täysin tolaan taan
Olen jo kolmesti aloittanut juttua kirjoista, mutta aina se on kadonnut.
Vaihteeksi lukekaa kirja Frans Lejonista, kuuromykkä, sokea ja lopettakaa tuo politiikan suoltaminen tähän ketjuun.
pidätkö häirikkölintmaania poliitiikan suojaltajana hänhän onmilenvikainen
panettelija
en usko että pystyt arvioimaan kirjoja kun et tätä näe
En minä kirjoja arvostele, enkä politiikkoja.
niin, mutta kannattaa kyllä erottaa poliittinen keskustelu mielenvikaisesta panettelijasta, joka vaihtaa aihetta joka postauksessaan kopioiden päivän lehtiä tai omaa kaoottista
päätään
Anna mennä kuin vesi hanhen selästä....
Miten lienee oman pääsi laita?
Kannatan Kristiinan ehdotusta pitää polittiikkakeskustelut erillään kirjoista kun on puhe.
En minäkään ole mikään ammattimainen kirjablogaaja tai kirja-arvioiden tekijä, mutta kiinnostaa muidenkin lukukokemukset ja otan mielelläni vastaan vinkkejä mitä (suomalaisia) kirjoja olette lukeneet viime aikoina ja mitä mieltä olleet.
Kevyempää iltalukemista olen etsinyt ja nyt aloitin Ulla Raskin toisen kirjan sarjasta Itämeren tyttäret, historiallinen romaani 1600-luvun alun Lyypekistä, jossa musta surma raivoaa. Kirja on nimeltään "Seitsemän tornin varjoissa", ihan lettava, jos pitää tyyppi Kaari Utrion tyylisestä kirjoittajasta.
Tuo 1600-luvun Lyypekki kärsi varmaan rutosta joka kiersi koko ajan matalatasoisena mutta 1700-luvulla se oli Saksassa Suuresta pohjansodasta = IsoViha (kansanmurha Suomessa) ja rutto levisi myös Suomeen rajuna, sitä voi kutsua mustaksi surmaksi
(Se tavallinen musta surma oli 1300 luvun puolivälissä massiivinen ja teki talodelle hyvää
joka nousi ja kun oli paljon rahaa käytössä ja ihmiset rikastuivat valtavasti ja kehitys lähti käyntiin)
Niin, paiserutosta kirja kertoo. Minä sen muutin mielessäni mustaksi surmaksi, Peste bubonica.
En kuitenkaan ymmärrä mustan surman kytköstä taloudelliseen kasvuun Jos kolmasosa väestöstä kuolee ruttoon niin miten se voi edistää taloutta? .
Talous lähti mustasta surmasta valtaisaan kasvuun todella onni Euroopalle
Historiaa: Euroopassa ihmisten elintaso junnasi paikallaan vähintään 0 - 1300
on arvioitu että reaalisesti ei mitään kuin kurjuutta
ja se jatkui vielä tämän jälkeenkin jonnekin 1750
elinikä ei juuri noussut, 35 vuotias oli kuollut
eli lähes parituhatta vuotta kurjuutta reaalituloilla laskettuna ei kehitystä ei keksintöjä
vain yhtenä hetkenä oli valopilkku ja rikkaus, musta surma
puolet väestöstä kuoli joten ensi kerran ruokaa riitti kaikille
10-lapsisen perheen taloudessa ei talon tarvinnut elättää ja jakaa viljaa vaan perinnön
sai ehkä vain yksi poika ja perhe ja he voivat hyvin
Rikkaus 1350 aiheutti
rahaa ostaa taidetta ja tiedettä eli syntyi renessanssi
1400-luvulla
Englannissa palkat nousivat niin, että tehtiin nopeasti palkkakatto
ja kuningas teki pukeutumislain, joka kielsi köyhiä nyt vaurastuneita uusrikkaita
pukeutumasta aatelisten tavoin hienosti kun rahaa oli millä mällätä
Romaaneista voi oppia elämänviisautta jota voi soveltaa todellisuuteen, esim. kun lukee Muumilaakson tarinoita huomaa kuinka siellä hyväksytään ja sallitaan erilaisuutta, vaikka ne olisivat hieman ikäviä ja inhottaviakin, kuten Haisuli, koska oudot ja erikoisetkin sopeutuvat elämän kirjoon. Eri asia on sitten se Mörkö, sitä ei edes Muumilaaksoon haluta, vaan lempeästi mutta päättäväiseti käännytetään matkoihinsa.
Valtiona voidaan todeta et Ruotsi ei ole käännyttänyt vaan sallinut Mörön asettua maahan, ja nyt on rauha pahasti järkkynyt, ja seurauksena Mörkö-kriittinen puolue onkin noussut maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.
Mörkö tarkoittaa Muumimaassa varmasti sitä mielen mustuaista, joka sua(kin) vaivaa. Ei ollenkaan eikä lainkaan vieraita maahan tulijoita.
Joo. Ne teki kaamean itsekkään virheen, suomalaisuuttaan hävenneen Palmen johdolla ottivat Möröt maahan
Olisivat ottaneet neuvostotsaristisvenäjän köyhdyttämiä maataloussuomalaisia ja vain niitä 1970 töihin ja koulutukseen ja tehneet jonkinlaisen ruotsalaissuomalaisen liittovaltion 1990 parantamalla suomalaiskulttuurin mainetta rotujalostusruotsin jälkeen
Koivisto suuttui pysyvästi, kun Ruotsi ei kertonut edes EU-puuhistaan.
Hämäläinen Unto 12.9.1995 Presidentti Mauno Koivisto epäilee, että Ruotsi yritti päästä ennen muita Euroopan unionin jäseneksi. Vielä Suomen EU-hakemuksen jättämisen jälkeenkin Koivisto oli varma, etteivät ruotsalaiset halunneet Suomen hakemusta."He olivat lähteneet siitä, että pääsisivät livahtamaan sisään ennen muita", Koivisto kirjoittaa. HS
Koivisto oli kuten Kekkonenkin omaakohtaisesti sodan kokeneita, siksi ymmärsivät syvemmin asioita, tosin hermot joskus kireällä juuri sodan kokemusten takia.
Aloituksessa esiteltiin Niina Niskasen kirjaa "Harakanmuna" . Laitoin sen tilaukseen ja aihe; köyhyys ja osattomuus taitaa olla meille ajankohtainen tälläkin hetkellä - kun tukia leikkaillaan ja niitä meidän "oikeuksia" aletaan kutsua niiden oikealla nimellä - aletaan puhua etuoikeuksista, joista olemme (velaksi) saaneet nauttia vuosikymmeniä.
Ranskalainen kirjailija Edouard Louis (s. 1992) antoi mielestäni kasvot modernille, tämän päivän köyhyydelle omissa elämäkerrallisissa romaaneissaan. Ensimmäiselle "Ei enää Eddy"- kirjalle oli vaikea löytää kustantajaa, koska katsottiin, että sen kuvaamaa köyhyyttä ei voinut Ranskassa olla. Kirja ilmestyi Ranskassa 2014.
Edouad Louis kuvasi siis pienen Pohjois-ranskalaisen kylän näköalatonta elinpiiriä, viisilapsista perhettä, jossa isä oli tehdastyössä, äiti kotiäitinä. Köyhyyden lisäksi Eduardilla, ennen Eddyllä, oli taakkanaan oma sukupuolinen suuntautuneisuutensa, mikä näkyi hänestä varhain ja aiheutti jatkuvaa syrjintää ja kouluaikana myös väkivaltaista kohtelua muiden taholta.
Perhe asui asunnossa, yhdessä kirjassa oli kuva siitä - missä hyvinvointi-Suomen köyhät tuskin asuvat. Kirjan kuvaukset täydentävät kuvaa rähjäisestä asumisesta, kodista, missä "kaikki oli ihanasti rempallaan". Tosin jokaisessa huoneessa oli televisio, raakki tietysti sekin, mutta niin keskeinen varuste, että perhe suorastaan velvoitettiin sen seurailuun koko valveillaolon ajan, 8-10 tuntia vuorokaudessa.
Molemmat vanhemmat myös tupakoivat, perheen isä joi pastista, anisviinaa, lähes pävittäin, vanhin veli seurasi isän esimerkkiä, rikollisuuttakin ilmestyi kuvaan.
Eduard oli ainoa lapsi jolle saatiin kustannettua lukio-opinnot, muut seurasivat tuttua polkua tehtaaseen tai muille matalapalkka-aloille, jos niillekään.
Edouardin tarina jatkuu eri kirjojen muodossa, uskomaton selviytymis- menetystarina se tietysti on ja ne valinnat, joita hän teki ja joita hyväosaisen on helppo pitää moraaliltaan arvelluttavina, tulevat hyväksytyiksi kun ymmärtää hänen epätoivonsa syvyyden ja sen turmeltamattomuuden, minkä hän sittenkin onnistui säilyttämään ja mikä antoi hänelle mahdollisuuden rakentaa syvällisiä ihmissuhteita, joiden avulla hän rakentui, häivytti itsestään köyhyyden stigman .
Vaikka Louisin tarina on rehellinen ja raikas puheenvuoro isosta rakenteellisesta ongelmasta yhteiskunnassa mikään ohjelmanjulistus köyhyyden poistamiseksi se ei tietenkään ole.
Totta puhuen, itselläni tulee oikeastaan vain mieleen Erno Paasilinna ja hänen näkemyksensä siitä, miten Kirkko suhtautuu köyhyyteen: "Köyhäkin voi elää rikasta elämää. Hyvä sanoma ja tulee halvaksi"..))
Paloma kirjoitti tuolla aikaisemmin omista havainnoistaan: köyhien, vähäosaisten keskuudessa keskinäinen solidaarisuus, lähimmäisen huomiointi, on yleisempää kuin hyvinvoivien keskuudessa.
Louis taas katsoi, että hyväosaisten, menestyneiden tunneskaalasta puuttuivat raivo ja myötätunto..)) Ehkä molemmilla olisi käyttöä ?
demeter1
Laitetaanpa korvan taakse tuo nimi. "Ei enää Eddy".
Raivo ja myötätunto? Tilanteesta riippuen, varmastikin käyttöä löytyisi.
Tämäkin tuntuu mielenkiintoiselta: https://gummerus.fi/products/ala-etsi-onnea
Frank Martelan "Älä etsi onnea" kertoo siitä miten onnellisuuden tavoittelu ei tuo tyytyväisyyttä. Samaa teemaa sivusin toka kirjassani, joka kertoo veljeni onnen tavoittelusta ja miten se päättyi.
Kaipasin kovasti kirjallisuusaoitusta. En ymmärrä miksi tämä aina menee tällaiseksi.
Erään kannatuksensa alamäessä olevan pienpuolueen sabotöörit haluavat sabotoida kaikkia keskusteluja.
Hyvä että muistutit Martelasta, Paloma. Kerran kuuntelin häntä "livenä" ja telkkarissakin on ollut välillä. Puheensa vaan on sellaista tykitystä, että on vaikea pysyä mukana.
Hänhän puhuu myös "tavallisuuden" puolesta, ennustaa, että "erityisyys" ei enää myy kun se on niin tavallista..))
demeter1
Martelaon uushömppä eli moderni esasaarinen
Eniten ihmettelen, miten paljon romaaneja ja psykologista pohdintaa lukevat naiset
törmäävät kaikenlaisiin pinnallisiin feikkeihin joilla ei ole esittää mitään trackrecordia mutta ovat toimittajien mainostamia
Olen kiinnostunut aiheesta ja joku suositteli tätä kirjaa.
Jossain muualla.
Eipä sitten vielä ainakaan mitään muuta Martelasta.
Ei kun siinä on vain se, että toimittajat esittelvät erilaisia tittelin tai kehun saaneita
jotka sitten eivät koskaan saa mitään aikaan ja häviävät mahtavin
oli Kataisen valtaisia 700 000 tuki pekkahimaselle jota esaraarinen kravattipelle
yritti kutsuttaa ilman hakua professoriksi ja piti hakea sen takia ulkomaalainen
arvio nuorena väiteelleestä ja se oli tyly: himasella ei ole yhtään tieteellistä julkaisua
ja hän häviis
Katainenitse yritti kokiksi ja lukiossa otti ranskan sai siitä A:n ja ei oppinut lukemaan
ruokaohjelita joten hänestä tuli pääministeri ja sitten turhaporukka Sitran -vaarassa tulla lakkautetuksi- johtajiksi josta pakeni Nordeaan toivottavasti ei mihinkään päätökseen saa osallistua
Katainen ei hidasälyisenä päässyt kokiksi koska ei osannut painomittoja eikä osannut prosenttilaskua joten ylioppilas Arhinmäki opetti
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/markkuhuusko/136994-arhinmaki-selatti-kataisen/
Euroopan komissio on nimittänyt Nordean yhteiskuntasuhdejohtaja Jyrki Kataisen EU:n ja arktisen alueen suhteiden erityisneuvonantajaksi. Kyseessä on kuusi kuukautta kestävä luottamustehtävä ja Katainen jatkaa normaalisti tehtäviään Nordeassa.
Kokkitaidoista olisi nyt hyötyä
Jos niitä olisi
Sinun kirjoituksesi ovat tyhjää täynnä.
Ei liity aloituksen aiheeseen. Tee oma aloitus omasta aiheestasi !
Ranskalalaisperheet ovat törkeitä köyhien riistäjiä
Afrikan kolonioissa on käytössä cfafrangi joka edellyttää mailta kolonialistiveroa ja jonka avulla ranskalaiset varastavat maiden luonnonvaroja
Ranskalaiskirjailijat eivät ilmeisesti kerro tätä
Mielellään kyllä lähettävät köyhiä muihin maihin elätettäviksi
Veroja ranskalaiset voi kerätä vain ranskalaisilta.
Ranskahan vanhana diktatuurina on Euroopan häirikkö, hyökkäili kehittyneeseen Englantiin ja miehittää Italian alueita kuten Italian suuren pojan Jooseppi Garibaldin kotikaupunkia Nizzaa
Italian pääministeri Giorgia Meloni pyrkiikin iskemään tähän, Ranskan sorto Afrikassa lisää maahanmuuttoa EU:iin. Eli Italia voisi ottaa ohjat Afrikassa = klassinen Mattei- idea EU: n taholta
Meloni korostaa, että kestävä työllisyys edellyttää oikeanlaisia olosuhteita: energiaa, infrastruktuuria, osaavia työntekijöitä, vakaita instituutioita ja rahoituksen saatavuutta Afrikassa. Kumppanuutta eikä kolonialismia ja hyväntekeväisyyspeliä
Ranskako muka häirikkö ja sortaa muita? Yritä uudestaan...