Olin muuttanut takaisin Ruotsiin 2019, ehtinyt saada
asuntoni kuntoon, alkanut tavata naapureita yhteisissä
tiloissa ja suunnitellut tulevaa entisessä kotikaupungissani.
Sitten iski pandemia, tuo näkymätön ja vaarallinen sairaus.
Siitä tuli naapureita tavatessa tavallinen keskusteluaihe ja
sanoin hyvin itsevarmasti, että kun tässä kaupungissa ilmoi-
tetaan ensimmäisen ihmisen kuolleen pandemiaan, niin mi-
nä en enää tule kahvittelemaan, vaan pysyn poissa kunnes
vaara on ohi.
Tuli sitten se päivä että tv:n paikallisuutisissa kerrottiin kau-
pungin ensimmäisestä kuolintapauksesta.
Päätökseni astui silloin voimaan. 2222 päivää sitten.
Yksinolo tuntui kaiken muuttostressin jälkeen vapauttavalta.
Ei mitään velvollisuuksia ketään kohtaan, ei odotuksia mil-
tään taholta. Sain tehdä mitä halusin, milloin halusin.
Siinä huomasin, kuinka stressaavaa elämäni oli viime vuosi-
na ollut ja kuin taivaan lahjana tullut ”pandemiavapaus” oli
antanut aikaa levolle ja palautumiselle.
Pandemia levisi, ihmiset kulkivat kasvomaskeissa. En saanut
käyttää yleisiä kulkuneuvoja vaan sairaalaan käsittelyihin piti
ottaa sairaskuljetus, vaikka itse olin terve. Silmiäni hoidettiin.
Nautin olostani, vihdoinkin mukavat eläkepäivät, vapaus oli
koittanut!
Kun pandemia alkoi hiipua ja kaikki rajoitukset hävisivät, niin
olin jo niin ”sisäänajettu” eristyksessä, että päätin jatkaa sa-
malla linjalla. Olisi ollut aika solmia uusia kontakteja, mutta
laskelmoin että vaikka päämääräni onkin elää 100-vuotiaaksi,
niin olen varmaankin elämäni aikana jo saanut tavata ne ihmi-
set, mitä minun on ollut tarkoitus tavata. Sukulaiset ovat Suomessa.
Olen terve vanhus ja selviydyn vielä itse omin voimin kaikesta.
Mieli on virkea, olen positiivinen ja iloinen, enkä ole kärsinyt
yksinäisyydestä. Olenhan itse valinnut elämäntapani.
Vapaa-ajan virikkeitä minulla on riittävästi.
Sen verran olen yrittänyt saada sosiaalista kanssakäymistä
aikaan, että olen yrittänyt kirjoittaa vanhusten palstalla,
mutta palaute on välillä niin murskaavaa, että olen kyseen-
alaistanut palstalla kirjoittelevien vanhusten psyykkisen
voinnin. Kaikki eivät voi yhtä hyvin kuin minä, 2222 erakko-
päivästä huoimatta. Sehän voisi olla yli 6 vankilavuotta!
Erakkopäivät jatkuvat…
/MdK
asuntoni kuntoon, alkanut tavata naapureita yhteisissä
tiloissa ja suunnitellut tulevaa entisessä kotikaupungissani.
Sitten iski pandemia, tuo näkymätön ja vaarallinen sairaus.
Siitä tuli naapureita tavatessa tavallinen keskusteluaihe ja
sanoin hyvin itsevarmasti, että kun tässä kaupungissa ilmoi-
tetaan ensimmäisen ihmisen kuolleen pandemiaan, niin mi-
nä en enää tule kahvittelemaan, vaan pysyn poissa kunnes
vaara on ohi.
Tuli sitten se päivä että tv:n paikallisuutisissa kerrottiin kau-
pungin ensimmäisestä kuolintapauksesta.
Päätökseni astui silloin voimaan. 2222 päivää sitten.
Yksinolo tuntui kaiken muuttostressin jälkeen vapauttavalta.
Ei mitään velvollisuuksia ketään kohtaan, ei odotuksia mil-
tään taholta. Sain tehdä mitä halusin, milloin halusin.
Siinä huomasin, kuinka stressaavaa elämäni oli viime vuosi-
na ollut ja kuin taivaan lahjana tullut ”pandemiavapaus” oli
antanut aikaa levolle ja palautumiselle.
Pandemia levisi, ihmiset kulkivat kasvomaskeissa. En saanut
käyttää yleisiä kulkuneuvoja vaan sairaalaan käsittelyihin piti
ottaa sairaskuljetus, vaikka itse olin terve. Silmiäni hoidettiin.
Nautin olostani, vihdoinkin mukavat eläkepäivät, vapaus oli
koittanut!
Kun pandemia alkoi hiipua ja kaikki rajoitukset hävisivät, niin
olin jo niin ”sisäänajettu” eristyksessä, että päätin jatkaa sa-
malla linjalla. Olisi ollut aika solmia uusia kontakteja, mutta
laskelmoin että vaikka päämääräni onkin elää 100-vuotiaaksi,
niin olen varmaankin elämäni aikana jo saanut tavata ne ihmi-
set, mitä minun on ollut tarkoitus tavata. Sukulaiset ovat Suomessa.
Olen terve vanhus ja selviydyn vielä itse omin voimin kaikesta.
Mieli on virkea, olen positiivinen ja iloinen, enkä ole kärsinyt
yksinäisyydestä. Olenhan itse valinnut elämäntapani.
Vapaa-ajan virikkeitä minulla on riittävästi.
Sen verran olen yrittänyt saada sosiaalista kanssakäymistä
aikaan, että olen yrittänyt kirjoittaa vanhusten palstalla,
mutta palaute on välillä niin murskaavaa, että olen kyseen-
alaistanut palstalla kirjoittelevien vanhusten psyykkisen
voinnin. Kaikki eivät voi yhtä hyvin kuin minä, 2222 erakko-
päivästä huoimatta. Sehän voisi olla yli 6 vankilavuotta!
Erakkopäivät jatkuvat…
/MdK
Vastaukset 17
Vanhimmat
JOkainen elää tavallaan, kai se jo tässä iässä on itsestään selvää
Tunnetko itsesi erakoituneeksi? - Monasti erakoituminen saattaa johtua siitä,
että omaiset ovat kaukana. Itsellä ei ole enää mahdollisuuksia liikkua esim.
omalla autolla.
Ennen olivat erakoituneet vanhukset tavallisia maaseudulla. Muistan että
koulumatkan varrella oli parikin mökkiä, joissa asui yksinäisiä vanhuksia.
Nykyään luulisi kuntien pitävän sen verran muistikirjaa, että tietävät minkä-
laisissa oloissa vanhukset asuvat ja onko avuntarvetta.
Kiva että löysit tiesi tänne, Mdk. Aina mielenkiinnolla luen kirjoituksiasi ja naapurimaan kuulumiset kiinnostatavat, on Ruotsissa vielä sukuakin.
Ja eiköhän meillä suomalaisilla ole edelleen jonkinasteinen viha/rakkaussuhde Ruotsiin, vaikka uusi maailmanjärjestys on lähentänyt meitä, mielestäni.
Olen "viisastellut" tämän maailman tilanteen takia, että kaikki
pohjoismaat voisivat yhdistyä jonkinlaiseksi "yhdistyneiksi Pohjolaksi"
ja hämmästyn kauheasti kun eräs Lundin yliopiston professoreista oli
jossakin tv:n ajankohtaisohjelmassa mukana ja oli ajatellut että Suomen
ja Ruotsin ainakin pitäisi yhdistyä!
Suomalaiset ovat erittäin arvostettuja tänä päivänä. Täällä on n, 190 eri
kansallisuutta edustettuna, tottakai silloin pohjoismaalaiset ovat numero
yksi. - Mistä sen tietää, jos ennen 100-vuotispäivää olisi jalka molemmissa
kotimaissa. Sillä pidän molempia maita kotimaana!
P.S Kiva, kun huomasit demeter1 tämän viestin!
Kuka sitä nyt aina jaksaa ihmisten seassa olla, ei kukaan.
Ei missään nimessä. Suomen on paras olla erillään Ruotsista. Tämä nykyinen yhteistoiminta, riittäköön.
Mutta kun alkavat jo hioa sellaista juttua, että Suomi ja Ruotsi
laittavat hynttyyt yhteen, niin on turvallisempaa.
Kyllä, ruotsalainen historian professori Dick Harrison on esittänyt näkemyksen, että Ruotsin ja Suomen tulisi yhdistyä uudeksi unioniksi lähivuosikymmeninä. Harrisonin mukaan maiden välinen historiallinen unioni voisi palautua, ja hän on arvioinut, että tämä voisi tapahtua jopa 20–30 vuoden sisällä.
Tässä keskeiset kohdat Harrisonin ehdotuksesta:
Uusi unioni (Ruotsi-Suomi): Harrison on ehdottanut, että maat voisivat muodostaa uuden liittovaltion (tai "Kalmarunioni 2.0:n") vastatakseen muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen ja suurvaltojen paineeseen.
Ajoitus: Hän ei olisi yllättynyt, jos 20–30 vuoden kuluttua keskusteltaisiin vakavasti vuoden 1809 Haminan rauhan kumoamisesta ja maiden yhdistämisestä.
Perustelut: Harrisonin mukaan unioni olisi rationaalinen ratkaisu, sillä mailla on paljon yhteistä ja niiden esteet ovat pääasiassa symbolisia. Hän uskoo, että yhdistyminen toisi taloudellisia ja puolustuksellisia hyötyjä (esim. suomalainen kokemus + ruotsalainen teknologia).
Vastaanotto: Ajatus on herättänyt keskustelua (ja vastustusta), ja esimerkiksi historian professori Henrik Meinander on kommentoinut, että vaikka unioni hyödyttäisi Suomea, sen toteutuminen vaatisi monen asian loksahtamista kohdalleen.
Harrison on viitannut siihen, että nykyään utopialta tuntuva asia voi muuttua realistiseksi nopeasti, aivan kuten Berlinin muurin murtuminen 1980-luvulla.
/MdK
Hyvät suhteet on Ruotsin kanssa, ei hyvää ja toimivaa kannata korjata, sanotaan.
Näin on, mutta kun suuret valtiot ovat jo alkaneet tehdä
jakoa maapallosta keskenään, niin ehkä olisi hyvä muodostaa
jonkinlainen "Pohjoismaitten yhdistyneet kansakunnat" kaikis-
ta pohjoismaista, ei pelkästään Ruotsista ja Suomesta. Pelkät
hyvät suhteet eivät näköjään riitä pitkälle.
Tämä mailman sekava nykytilanne antaa sellaisen tunteen, että
kaikkea ei olla vielä nähty.
/MdK
Minä liittäisin tähän Pohjoismaiseen Unioniin vielä Norjan ja Tanskan, ehkä Islannin myös ja Färsaaret.
Kaikkea ei ole vielä nähty ja onko tämä trumppien ja putinien isottelu edes vielä se aallonpohja?
Sitä minäkin toivoisin , jos maita ruvettaisiin yhdistämään
toisiinsa että kaikki pohjoismaat Islantia ja Färsaaria myöten
ja tietenkin Gröönlanti! Toivottavasti elän 100-vuotiaaksi!
Tähän lisäisin vielä että maiden välinen passivapaus koskisi vain Pohjolan unionin kansalaisia.
Rajakontrolleja tarvitaan ja samoin tullien kiristämistä. Pohjoismaidenongelmana ei ole suvaitsevaisuus eikä kontrolloitu maahanmuutto, vaan globaali liikkuvuus ja avoimet rajat.
Pohjoismaiden neuvosto perustettiin jo 1952.
Kyllä siihen kuuluu kaikki pohjoismaat
Ruotsalaiset eivät tunne historiaa eikä alarotuisten suomalaisten liittyminen
Ruotsiin suju helposti eikä voi vedota menneeseen sen takiakaan kun ruotsalaisia ei hiukkaakaan kiinnosta Suomen asiat tai tilanteet
Ruosujen kanssa ei suomalaisilla myöskään ole yhteistä pohjaa missään
Eikä Ruotsin orjakauppavaltion poliiti kotkaan ymmärrä Suomen tilannetta vaan avelevat joka käänteessä päätään
https://www.sverigesradio.se/artikel/6248712 Hon påminde bland annat om att Sverige under andra världskriget tog emot mer än 70 000 finländska krigsbarn och att Finland borde minnas sin egen historia.
Ja? Mikä on pointtisi?
Pudelns kärnä är att professorn är en dagdrömmare,
som talar med en varm ton och inte riktigt kan historia själv trots att han är historieprofessor, vilket bara illustrerar de svenska rådgivarnas arrogans https://keskustelu.suomi24.fi/t/19371838/2222---paiva--city--erakkona#comment-142064782