Tuttavani sanoi, että olen kylmä ibminen, kun en sano rakastavani ketään.
Hän aina sanoo miesystävälleen rakas ja miesystävä hänelle samoin.
Kerroin hänelle, että pelkkä sanahelinä on yhtä tyhjän kanssa.
Teot puhuvat puolestaan.
Rakkauden voi osoittaa hiljaisesti tekemällä asioita toisen puolesta
Vaikka hoitamalla puolisonsa kotona, eikä laittamalla palvelutaloon.
Tai jotain vastaavaa.
Kaveria ei jätetä, tyylillä.
Hän aina sanoo miesystävälleen rakas ja miesystävä hänelle samoin.
Kerroin hänelle, että pelkkä sanahelinä on yhtä tyhjän kanssa.
Teot puhuvat puolestaan.
Rakkauden voi osoittaa hiljaisesti tekemällä asioita toisen puolesta
Vaikka hoitamalla puolisonsa kotona, eikä laittamalla palvelutaloon.
Tai jotain vastaavaa.
Kaveria ei jätetä, tyylillä.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Kun hoidat häntä hän kyllä ymmärtää sanan rakas. Se ei ole sananhelinää, jos sanot sen rakkaudella, sano se hänelle vaikka hän ei vastaisi sinulle.
Hän ymmärtää hyvin sen ilman sanomattamattakin.
Kun hoitaa ja huoltaa hänet kotona, siinä ei tarvita mitään rakkaudenhöpinöitä.
Ihan normaali puhe riittää.
Palvelutaloissa ärsyttää joskus, kun hoitajat lässyttävät mummoille kuin pikkukakaroille.
Hän itse ei terveenä ollessaan pitänyt ollenkaan näistä rakas-sanoista.
Kovalla äänellä höpötetään...joo.
Ei elämänkumppania niin vaan laiteta palvelutaloon, siitä päätetään itse. Hoivakoti voi olla eri juttu, silloin ei enää pärjää kotona edes autettuna. Joivakoteihin on jonot, niihin päästään eikä laiteta kun ei puoliso viitsi hoitaa. Se puolisokin on usein sairas ja huonokuntoinen. Pelkkä rakkaus ei riitä hoitamaan itseä ja toista.
Mitä eroa on hoivakodilla ja palvelutalolla?
Oisivatko hoivakodit kuntien asumispalveluyksikköjä hoivineen ja palvelutalot yksityisten isolla rahalla tarjoamaa palvelua.
Palvelutaloissa asuu melko hyväkuntoiset, ostavat tarpeen mukaan palveluita. Hoivakotien asukkaat tarvitsevat hoivaa, eivät pärjää itsenäisesti.
Kotiinhoitoa ja omaishoitoa pitää kehittää ja parantaa paljon.
Kunnilla on ympärivuorokautiset tehostetut palvelukodit.
Yksityisillä on samanlaisia.
Kunta voi antaa maksusitoumuksen yksityiselle, jos on akuutti tilanne.
Esim
Henkilö on halvaantunut ja ollut sairaalassa ja siirretty tilapaiseen hoivakotiin.
Omassa kodissa ei enää pärjää yksin.
On ollut kotona kotihoidon piirissä.
Lain mukaan, oliko se 3 kk sisällä, on paikka löydyttävä.
Nyt voi saada maksusitoumuksen yksityiseen.
Kaikki riippuu henkilön verotettavista tuloista.
Ja muistakin seikoista
Suurin osa on hyvässä mallissa, mut aina nostetaan esiin vain kielteiset asiat. Aina.
Sinä et tiedä, mistä puhut.
Love
Aika vähänhän suomessa rakkaudesta höpistään. Ei kai oikein istu suomalaiseen suuhun. Mun käsitys, silloin kun sanaa käytetään, sitä myös tarkoitetaan.
Jenkkilässä aivan eri meininki, siellä kai saa sakot tai joutuu linnaan, jos ei joka välissä sanaa hoeta.
Mutta toi "kullittelu" tympii. Nuoret äidit jatkuvasti kullittelee kakaroitaan. Jotenkin tullut mieleen, net kuvittelee antavansa ympäristölleen kovinkin ruusuisen perheonnen kuvaa. Siis esittävät ulkopuolisille, naapureille tarkoituksellisesti omaa rakasta perheidylliään. Mikä lie sitten totuus.
Mutta juu, jos joku haluaa käyttää sanoja, tai olla käyttämättä, oma on asiansa. Koitin oikein miettiä, milloin vaimo mua rakkaakseen puhutellut, enpä muista. Sisäruokinnassa kuitenkin tässä edelleen ollaan. Kai se on sitten sitä rakkauden realismia.
=DW=
Nauratti tuo juttusi. Entä milloin sinä ole sanonut ruokkijallesi että rakastat?
Melko yleisesti miehet eivät sano sitä ääneen. He rakentavat sen merkiksi vaikka valkoisen talon. Näin luin jostain ja sitten se myös tapahtui konkreettisesikin oikeassa elämässä.
Kyllä ainakin minun mieheni sanoi aina ääneen pari kertaa viikossa jos oli joki erityinen asia käsitteillä . Itse olen hieman arka ollut aina sanomaan mutta kyllä joskus saatoin sanoa , mutta hyvin harvoin. Ja silloin sitä arvostetaan
Kissalle kyllä höpisenkaikenlaisia lempisanoja , mutta sekin on niin ujo ettei sano takaisin😂
Rakkautta osoitetaan sekä sanoin että teoin.
Pelkät teot voivat olla esim. velvollisuudentunnosta, halusta hoitaa sairas puoliso loppuun saakka kunniallisesti ilman että tullaan jälkikäteen kritisoimaan, mutta ei läheskään joka tapauksessa rakkaudesta eikä hellyydellä.
Sanat ilmantekoja ovat turhaa sananhelinää.
Teot ilman sanoja ovat pelkkää rutiinia ja velvollisuutta.
Maistraatin vihkikaavassa rakkaudesta ei puhuta mitään.
Puhutaan toisen kunnioittamisesta, arvostuksesta.
Kun puoliso sairastuu, se on shokki.
Kun ehdotetaan potilaan laittoa eristykseen vanhainkotiin loppuelämäksi, se on katastrofi.
Nyt on toimittava.
Haettava sopiva asunto täysin liikuntakyvyttömälle puolisolle.
Ei missään tapauksessa eristykseen.
Mielestäni tämä on syvää kunnioitusta osoittava teko puolisolle.
Hoitaa hänet loppuun asti kotona.
Kaunis ajatus, joka ei kuitenkaan pelitä kaikissa tilanteissa ja tapauksissa. Riippuu tosi monesta asiasta ja aiheesta; pystyykö / kykeneekö / voiko / jaksaako ... toinen alkaa omaishoitajaksi.
Omaishoitaja saa myös paljon apua kotipalvelusta.
Suihkutukset, katetrin vaihdot, nostoavut, lääkkeet ym
Kotiin saa ilmaisia apuvälineitä, vaippoja.
Kun voi hoitaa puolisonsa kotona, se tarkoittaa mielestäni suurta kunnioitusta häntä kohtaan
Muuttaa asumaan pyörätuolia käyttävälle sopivaan asuntoon.
Tekee parhaansa kaikessa.
Jos tämä ei ole sitä rakkautta, ilman sanoja, mikä sitten on?
Kai siinä voi helliä sanoillakin kaiken muun hoidon ohessa. Pitää olla aika hyvässä kunnossa itse, että jaksaa tuon kaiken, vaikka apuakin kotiin saa.
Ei huolenpito ja hellyyden sanat ole toistensa vastakohtia, vaan voivat yhtä hyvin täydentää toisiaan. Kehonkieli, hellät kädet ja hymy saattavat korvata "sanahelinän" ja riittää hellyyden osoitukseksi, oli sitten kysymys tavallisesta arkielämästä tai omaishoitajuudesta. Mutta suukottelu ja pienet rakkauden osoitukset sekä sanoin että teoin kultaavat myös ikääntyneen pariskunnan arjen.
Omaishoitajuus on hieno asia ja kunnioitettavaa solidaarisuutta, mutta ellei omat voimat riitä, niin kyllä apua voi hakea, eikä varmaan kukaan tunne syyllisyyttä siitä ettei ole itse jaksanut. Parempi silloin hoitohenkilökunnan hellät kädet, jos sellaiisia on tarjolla, kuin oma kärsivä ilme.
Eiköhän me muutkin osata suukotella ja osoittaa sanoin ja tavoin rakkautta, kunnioitusta, huolenpitoa ja kiintymystä. Ei kovin pitkä liitto ole itselläsi opetuksesi pohjaksi,. Mitä omaishoitajan kärsivä ilme tähän kuuluu? Ei jaksa eikä tarvitse aina hymyä pingottaa, väsymys on sallittu. Ei ne kiireisten ammattihoitajiemkaan ilmeet ja käden kosketukset niin hellänhiveleviä ole, se on heille rutiinityötä.
Kukaan ei ole sanonut että huolenpito ja hellyyden sanat jotenkin olisivat vastakohdat, miten voit asiat noin vääntää loukkaaviksi ja olla paraskin asiantuntija tässäkin asiassa?
Joku kirjoitti että hoivakaitokseem eristetään. Kyllä kotiinkin voi joutua eristymään, jos on vaikka jo sänkypotilas. Hellästi hivellen ei huonokuntoista ylös saa nousemaan edes vessaan.
Empatiaa lisää.
Rakkautta on vain yhdenlaista ,
ja se on itserakkautta,
kaikki
koko elämä lähtee aina i t s e s t ä ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Onko tuo lapsettoman mielipide? Kun on lapsia ei itserakkaus ole päällimmäisenä.
et näköjään ymmärrä,
kyllä se lapsen rakkauski alkaa aivan sinusta itsestä ensin,
otappa psygologiaasta enemmän selvää,
jos sinua ei oli ei olisi sinun rakkaita lapsiaankaa,
tai sanana meni väärin
piti olla,
sinulle rakkaita lapsiakaan,
Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään muutakaan.
JUST NOIN ON
siksi kaikki rakkaus alkaa aina itsestä,
Tuon virkkeen psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen pani pannaan kirjassaan Itsekkyyden aika. Narsisseja alkaa olla liikaa, itsekeskeisiä oman navan kaivelijoita.
Sanoisin näin, että jos et hyväksy omaa itseäsi sellaisena kun olet, tulee vaikeuksia.
Et voi osoittaa tunteita ketään kohtaan, kun tunnet olevasi nolla.
Ajattelet, että kukaan ei voi minusta pitää, kun en pidä itsekkään.
Vielä pettymykset päälle, niin ei takuulla rakkaus-sanaa käytä.
Pelkää hylkäystä ja naurunalaiseksi joutumista.
Tämä kulkee ihmisen mukana aina.
Tajuan tarkoituksesi, jota mieltä itsekin pitkälti olen. Tai olen ollut siihen asti, kunnes Liisa K.-J. alkoi jakaa ohjettaan. Ristiriitainen homma, kun molempi parempi. Itsestään täytyy tykätä, muttei liiaksi, omahyväisyyteen asti.
noin se on,
mutta
oman itsensä hyväksyminen vie piiiiiitkän aikaa varsinki jos on joutunu lapsena kaltoin kohdelluksi
suomalaiset vanhemmat ovat h u o n o ja huomioimaan omien lastensa tarpeita
se oikean rakauden osottaminen on jäyhälle kylmänkankeelle suomaliselle vanhemmille todella vaikeaa , kaikilla EI ole siihen taitoja, on vain kylmä tunteeton kova kuri meneisyyden lapsuudessa,
siksi suomalaisilla on paljon psyykkisiä vaikeuksia hyväksyä iteään hyvänä onnistuneena ihmisenä,
suomalaisten persioona on rikki lyöty, halveksittu, kun mitään et ole,
vaikka teet kaikkesi, sinnittelet viimesen pääle kaikki hyvin ja teet tarhaa hyvää työtä, mutta et koe olevasi hyvä , vaan väsyt manaat iseäsi, kun en jaksa paremmin, aina vaan paremmin pitäisi jaksa, suomalainen ihminen ei hyväksy itseään, ei rakasta itseään suomalainen ihminen alkaa vita itseään, haluaisi vain kuolla,
suomi on sairasta kansaa,
ikävä kyllä ,
kaikesta huolimatta kaikkien pitäisi tajuta oman itsensä tärkeys,
ja hakea terapeutista apua oman itsetuntonsa kohentamiseen,
se on välltämättömyys, jotta jaksaa elää elämänsä kunnialla loppuun ja olla omien lastensa oikeasti tuki ja turva,
harva osaa nykyisin,
Ihan niin rakkaudella on monet kasvot jotkut kutsuvat toisiaan rakkakseen koko Ajan , ja toiset näyttää sen rakkauden tekoina, kaippa se riippuu luonteesta .
Ei se mikään kylmän ihmisen merkki ole jos ei sano rakas sanaa sata kertaa päivässä .
Sillä sekin joka ei sanoilla korosta rakkauttaan voi olla vielä lämpöisempi ihminen kun sanoilla osoittavat ovat.
Huolehtii ystävistään , tarpeen tullessa auttaa jos toisella on vaikeaa , se on sitä sisäistä rakkautta ihmisiin jota ei tarvitse todistaa itselleen koko ajan.
Yksi ystäväni myös joka aina kutsui miestään rakkaaksi , ja mies häntä . Kertoi yhtenä päivänä että he olivat kuluttaneet sanan loppuun , sanoi että heille se sana ei enää merkitse mitään. Antoi vertauksen miten . Että jos pidät jostain karamellista ja ostat uuden pussin heti kun pussi on tyhjä , niin ajan kanssa se karamelli ei olekkaan enää yhtä kivaa kun alussa kun sitä,oli saatava joka päivä , siten he olivat sen kokeneet
Mutta ei sekään ole väärin jos sanoilla osoittaa kullakin oma tyylinsä.
Kun rakkaus riitä ei
sinä sairastut
laihdut
sanat hukassa
pää pyörällä
et ymmärrä
rakkaus on sinussa
piilossa
etsit rakkautta kaikkialta
turhaan
pysähdy
opi tuntemaan itsesi
huomaa
olet olemassa
olet ihminen
olet tärkeä itselle
rakkaus on sinussa ,
sydän syrjällään
hädissään
kirjoitti viesitin sinulle
sinun läheinen rakkaalleen ! 2026 v.
Rakkaus ilmenee monella tavalla.
On ilo olla rakastettavien ihmisten parissa. Noin kävi meikäläiselle eilen iltapäivätansseissa
Taivaan isälle kiitos
on olemassa myös ihania ihmisiä
toinen ihminen pitää toistaki elossa,
yksin on paha olla,
siksi jos tuntee että alkaa erakoitumaan kannataisi rohkaista itseään muitten seuraan, semoseen paikkaa jossa liikkuu paljon muitaki, harrastus-piirit on hyviä
niissä tapaa usein samoja jopa voi ystävystäkki joittenki kanssa,
on kokemusta
kokemusken ääni puhuu,,,,,,
Vanhoja kuolleita tappja jo puoliso on huonossa kunnossa ni laitokseen ja ei kun uutta etsimään niin kuuluis menevän jo jo kuulemma homo ja lesbo suhteissakin mutta onnea
muinoin mun nuoruudessa ei tiedetty ollenkaan semmosta sanakaa kuin homo ja lespo, niitä ei yksinkertasesti ollu olemassakaan,
ensimmäisen kerran kun työpaikalla joku alko kiskimaat että " teisitkö tuo on lespo " HUH
kysin mikä semmonen on
no ne selitti olihan se melkonen uutinen että semmosiaki on olemassa, oli todella epäuskottavaa siihen aikaan
olikohanollu vuosi luku jotain 1980-1990 v jotain
sitten samoihin aikoihin alkoi kuulua joistaki miespuolisista että vaikka hän oli naimissa oleva perheen isä niin joku kuiski korvaan, se on homo,
huh, eipä olis uskonu, vaimo ottiki sitten eron, ilmeisesti oli itsekki sattunu huomamaan tilanteen,
kyllä elämä on kummalista,
muinoin ihmiset ole miehiä tai naisia, ei ollu poikeavia kansalisia olemassakaan,
mistähän niitä on alkanu kehittymään, kun ennen ei niitä ollu olemassakaan,
olisko saateet vaikuttaneet ihmisten geeneiji että syntyy poieavia yksilöitä,
olisko ZERNOBIILIN syytä noihin aikoihinhan zernobili räjähti ja ydin saaste pilvet lenti ihan suomeen asti,
noooh ken tietää
vain luoja tietää mistä niitä syntyy,,,,
eipä meikäläisen tarvi tietääkää enään mistää mitään, voi vain ihmetellä maailman hulluutta, enen suomi oli lintukoto, rauhallinen turvallinen ihana oli aina palata ulkomaan reissuilta ihanaa kauniiseen ktimaahan,
nyt on koko maailma ihan sekasi ja turvattomuus on kaikialla läsnä,
toivotaa parasta
ja rukoilaan rauhaa maailmaan että kaikki palaisi vielä ennalleen ihmiskunna olisi hyvä ja turvallista vielä elää maanpäällä,,,,,,
eletään päivä kerrallaan
ja toivotaan parasta,,,,
Enemmän tätä 'helinää' tarvitaan...
Ehkä, jos se on rehellistä ja vilpitöntä. Potaskan jauhantaa on liiaksi.
Ei saa olla niiin tosikko.
Woi olla, että potaskan jauhanta tekee tosikoksi. Vaikea ymmärtää, että pashkapolemiikkia on niin paljon.
Kyynisyys vaanii kaikki, ei saa antaa periksi.
Eikö 80-saitilla voi jo vähän ruveta antamaan "periksi".
Keväisin helisee rakkauden sanat ja katseet on kaipaavia.
Täällä meillä päin "helisee" vain metsä. :)
mitä on rakkaus
rakkaus tulee ovasta
mutta lentää ikkunasta pois, joku joskus keksi lausahtaa ajatuksen,,,
rakkaus on
itsekkyyttä
kummallista,,,,
aina kun mä olen hirveen rakastunu tai ihastunu johoki
niin ikinä en ole saanu kohteeseen minkäänlaista kontaksia, höh,
en ole puhunu ainuttakaa sanaa, pööööö,,, kummallista,,,
tosi kummallista,,,,
Olet saamaton tai ujo? Rohkeutta.
Hups heijakkaa, olhaan oltu naimisissa vahvasti 55 vuotta. Eipä olla viljety sanaa rakas juuri koskaan. Kyllä me se tiedetään sanomattaki. Käskynkkää kuljetahan.
NIIMPÄ
meikäläinenki meni nuoruuden rakkauden kanssa naimisiin,
kesti 54 vuotta kunnes kuolema erotti,
olihan se melkosta vuoristorataa,
mutt-ku oli nuorena sanou tahdon, se on päätös,
kaiken se kestää kaiken se kärsii, eikös raamattu niin sanonu,
ettei elämä kenellekkää helppoa ole,
myöhemmin kun huomasi että maailmassa on muitaki ihani a ihmisiä ja m u k a rakastu tilisesti ja tunteet kuohu, mutta EI USKALTANU ottaa minkäänlaista kontakstia ihastukseensa, joten loppu tulema on siis oli kerran nainisissa ollu ihminen PELKÄÄ UUTTA RAKASTUMISTA KUOLLAKSEEN EI USKLLA ,,
MIELUUMMIN ELÄÄ YKSIN LOPPU ELÄMÄNSÄ,
ihminen järkeilee tunteensa,
pelkää uutta vuoristorataa, tuulta ja myrskyä
tajuaa oman heikoutansa , pelkää ettei mistää mittää tuu kuitenkaan ja pettyy
joten ihmislle todellisuudessa riittää yksi rakastuminen ja yksi avioliitto,
näin luulen,,,,
Mukavuudenhalu myös estää aloittamasta mitään suhdetta.
...puhu hiljaa rakkaudesta.....
Fredi !
Puhu hiljaa rakkaudesta kuiskaten,,,,,,
https://www.youtube.com/watch?v=401nAoe1Rb8&list=PLKuyzpbsaDD7oh_SGuWR0OOcObgCyQQbo&index=5
joooooo rakastuminen on todella pelottavaa
ei ihme jos ihminen pelkää tunteitaan
mieluummin pakenee, elää yksin kuin suostui huluuteen miten sitä ennen sanottiinkaan,
siitä oli jokin sananlasku
nyt ei oikein tule mieleen,
mutta se oli jotenki sanottuna hulluunden tila,
harmi kun en muista aforismiä,
muistaisko joku toinen, ????
Olipa kerran mies, joka rakasti vaimoaan niin paljon, että melkein sanoi sen hänelle...
heh heh heeee,,,
taisi olla hidas hämäläinen mies,,,,,
Toinen mies tuumasi vaimolleen, joka harmitteli kun mies ei koskaan sanonut rakastavansa; 'sanoin sen jo kirkossa, ilmoitan jos tilanne muuttuu'....
Heh heh hauska juttu,,,, jotkut osaa keksiä hauskaa huumoia,,,
Mistä sitä sanahelinää löysit aloitukseesi?
Puhuitko jotain merkittävää?