Olen jo 50 ja risat ikäinen mies. Olen ollut vuosikymmeniä ilman kavereita. Nuoruudessa alle 20 vuotiaana minullakin oli muutamia kavereita. Mutta heilläkin on oma elämä ja tiet on eronneet, eikä yhteyttä ole pidetty.
En oikein osaa puhua mistään toisten kanssa, keskustelu on siis varsin pintapuolista. Nämä harvat keskustelut käydään työkavereiden kanssa, silloin kun satun olemaan töissä. Työni ovat epäsäännöllisiä, pätkätöitä.
Siis perhettä ei ole, ei kumppania, ei lapsia. Itsetuntoni on aina ollut huono.
Olen raitis, enkä siis kiertele kapakoita tai muitakaan paikkoja joissa on väkeä enemmän.
Onko muita näin yksinäisiä?
En oikein osaa puhua mistään toisten kanssa, keskustelu on siis varsin pintapuolista. Nämä harvat keskustelut käydään työkavereiden kanssa, silloin kun satun olemaan töissä. Työni ovat epäsäännöllisiä, pätkätöitä.
Siis perhettä ei ole, ei kumppania, ei lapsia. Itsetuntoni on aina ollut huono.
Olen raitis, enkä siis kiertele kapakoita tai muitakaan paikkoja joissa on väkeä enemmän.
Onko muita näin yksinäisiä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei,
Yksinäisyyttä voi yrittää lievittää myös virtuaalisesti.
Voi osallistua esimerkiksi reaaliaikaisiin ryhmächatteihin, joita netistä löytyy. Laitan vinkiksi tähän Tukinetin ryhmächatit, joita on joka arkipäivä. Kaikki Tukinetin ryhmächatit ovat ohjattuja ja keskustelut niissä käydään anonyymisti nimimerkeillä. Käynnissä olevat ja seuraavaksi tulevat ryhmächatit näkyvätTukinetin etusivulta. https://tukinet.fi/
Mainitsit, että et oikein osaisi puhua mistään toisten kanssa. Anonyymi ryhmächat voisi olla hyvä paikka harjoitella keskustelua eri aiheista.
Tukinetissä on myös useita keskusteluryhmiä, joista yksinäisyydestä voi keskustella. Esim. Aikuisen elämää on yksi sellainen. https://tukinet.fi/fi/palvelut/aikuisen-elamaa
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
Kysymykseesi vastaus, on. Olen hipun verran 60v ja täysin ilman ulkopuolisia ihmisiä elän. lapseni pitää joskus yhteyttä ja näemme, tosin harvoin. Pääkaupunki on mylly johon jauhetaan kaikki samaan soosiin ja koen, että sanan sanominen jollekkin tuntemattomalle aiheuttaa lähinnä kiukustumista ja harmia, ei ole ketään kelle puhuisi.
Haluaisin keskustella jonkun kanssa, joka osaa oikeasti keskustella, suurin osa ihmisistä kun saa ihme raivokohtauksia, kun eivät osaa keskustella.
Mistä haluaisit keskustella? Itsestäsi, politiikasta, kirjallisuudesta, urheilusta, ympäristönsuojelusta, autoista...?
Täällä on yksi yksinäinen ei ole enää puolisoa hän kuoli 19 vuotta sitten. Lapsiakaan ei ole siunaantunut. Ikää jo 66 vuotta. Olen arka kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olisi mukava kun löytyisi jostakin suunnilleen saman ikäinen ihminen jonka kanssa saisi jutella. Ehkä elää yhdessä. Lienee turha toivoa kun en halua muuttaa mihinkään.
Missä asut? Ei tarvitse sanoa tarkkaa paikkaa. Miten asut? Pidätkö kissoista?
Vastaus näihin kysymyksiin, mikäli ne on minulle. Asun pääkaupunkiseudulla ja voin keskustella luontevasti ihan mistä tahan aiheesta, ilman että ois jotain aiheita, joista ei vois puhua.
En halua toteuttaa tämän koneen kautta keskustelua, koen, että se on vain viestien välitystä.
Ja pidän erityisesti kissoista.