Olen aina ollut todella empaattinen ja myötäelämisen kykyni on aina ollut suuri. Nyt tällä hetkellä autan päivittäisistä toimista selviämiseksi masentunutta henkilöä jolla elämässä muutenkin fyysisten syiden vuoksi erittäin hankala vaihe.
Tämä henkilö täyttää ajatukseni täysin, kuten eräs toinen autettava, josta en nyt tähän kirjoita enempää.
Aamulla herättyäni autettava on heti mielessä ja mietin millä eri tavoin voisin tätä auttaa jotta tämän arkipäivä olisi sujuvampaa.
No, joka tapauksessa olen havainnut että tämän auttamistyön alettua olen paljon itkuherkempi kuin aiemmin. Onnen tunteita tuottaa jokainen edistysaskel ja hymy jonka näen autettavan kasvoilla. :)
Siksi aion jatkaa tätä niin kauan kuin tarve vaatii.
Tämä henkilö täyttää ajatukseni täysin, kuten eräs toinen autettava, josta en nyt tähän kirjoita enempää.
Aamulla herättyäni autettava on heti mielessä ja mietin millä eri tavoin voisin tätä auttaa jotta tämän arkipäivä olisi sujuvampaa.
No, joka tapauksessa olen havainnut että tämän auttamistyön alettua olen paljon itkuherkempi kuin aiemmin. Onnen tunteita tuottaa jokainen edistysaskel ja hymy jonka näen autettavan kasvoilla. :)
Siksi aion jatkaa tätä niin kauan kuin tarve vaatii.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toisen ihmisen auttaminen vaatii aina rajoja. Auttajan on tärkeää ymmärtää, että hän ei voi parantaa sairastunutta.
Vanha palomiesten sanonta. Pitää itse olla kunnossa, että voi auttaa toisia. Tilannetta voi siis verrata lentokoneen turvallisuusohjeisiin, että pitää ensin laittaa happinaamari omille kasvoille, ennen kuin voi auttaa sen jollekkin toiselle.
Vakava masennus on valitettavasti hyvin voimakas tila jota kuvailisin mustaksi aukoksi, joka vetää mukaansa myös ympäröivää maailmaa. Kuten tuossa jo joku mainitsi, auttajan (ja tavallaan myös autettavan) On yhdessä käytävä läpi ne realiteetit miten pystytään auttamaan. Mitkä on siis ne resurssit ja realiteetit missä, miten, milloin jne pystyy auttamaan.
Auttajan oman voinnin lisäksi kyse on myös siitä että liika auttaminen voi luoda karhunpalveluksen autettavalle.
Autettavan ihmisen on saatava niitä onnistumisenkokemuksia ja merkityksellisyyden tunnetta elämälleen, eikä niitä saada jos auttaja auttaa kaiken valmiiksi.
On hienoa, että auttaa ystäviään, mutta on on muistettava oma hyvinvointi, omat voimavarat.
Miksi itsensä pitäisi sairastuttaa sairaan ihmisen takia ?
Itse kerran autoin kaveria, kun hänellä meni huonosti, ja väsytin itseäni liikaa. Se oli kuitenkin kokemus, ja opin siitä, että itsestäkin on pidettävä huolta.
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne. Kirjoittaminen ja ajatusten vaihto voi selkiyttää ajatuksia. Laitan tähän alle lisäksi infoa eri auttamistahoista, joihin voit halutessasi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti.
- Tukinet.fi - Tukipisteesi netissä https://tukinet.fi/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi:
MIELI Keskusteluapu kirjoittaen https://tukinet.fi/fi/palvelut/mieli-keskusteluapu-kirjoittaen
tai
Tukea psyykkisesti oireilevien tai sairastavien läheisille https://tukinet.net/teemat/tukea-psyykkisesti-oireilevien-tai-sairastavien-laheisille/tukisuhteet/
Lisäksi ma-to klo 15-21 on aikuisten kahdenkeskinen MIELI Kriisichat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.
Tukinetissä on lisäksi monenlaisia ryhmä- ja yksilöchattejä sekä keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esim. Ajanvarauschat mielenterveys- ja päihdeläheisille https://tukinet.fi/fi/palvelut/ajanvarauschat-mielenterveyslaheisille
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Keskusteluapua kriisissä on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös:
- MIELI Kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin MIELI Kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
Ensin kuvaat miten raskasta ja kuormittavaa työtä teet ja sitten kuitenkin annat ymmärtää jaksavasi tehdä tuota. Miksi olet niin rasittunut jos sinä kuitenkin saat siitä hyvän mielen? Kerrot että jokainen edistysaskel tuo sinulle onnen tunteita,niin onko sinulla mahdollisuus parantaa tää autettava ihminen jos hän hän edistyy hoidettaessa? Tuleeko hän paranemaan koskaan? Sanot jatkavasi niin kauan kuin tarve vaatii,niin oletko ainoa joka auttaa ja hoitaa.