Kenelle silloin voi puhua, kun ei ole ketään, kenelle puhua? Mulla on sellaisia asioita elämässä, jotka ei tyhjyyteen katsomalla muutu vaan jotenkin aika pysähtyy ja huomaan, että minusta on tullut täysin aloitekyvytön. Vähän kuin yrittäisi pimeässä huoneessa hakea valokatkaisijaa, kun ei tidä mitä tekisi, mihin suuntaan menisi, eikä osaa enää päättää asioistaan. Mistä voi hakea apua tähän asiaan?
Olen eksyksissä, enkä enää tiedä, mitä tehdä?
Anonyymi-ap
497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä kannattaisi mt-palveluiden pariin, puntaroivat sitten siellä minkä tason apua olisi tarve saada. Ensin normi lääkärilläkäynti mistä lähetteet eteenpäin.
Tärkeää on löytää omat mielenkiinnon kohteensa. Niitä ei tarvii olla määrällisesti paljon sillä ne vaativat oman aikansa. Tasapainoinen ja säännöllinen elämä on se juttu. Mielenkiinnon kohteitansa kohtaan kannattaa olla aktiivinen eli esim. liikunnan suhteen sitä tulee myös harrastaa. Mullakin oli tänään neljän päivän tauko lenkkeilystä ja päätin kiireestä huolimatta painua ulos.
Futiskisojen kattelu vie valtavasti aikaa näinä viikkoina. Ensin mielentilani oli ok vielä teini-iässä, sitten iski masennus, apatia ja luovutus. Tää luovutusmoodi on oikeastaan melko levollinen siinä mielessä että loppuelämä on rennosti ottamista ja surffailua. Olen jo hyväksynyt elämänpolkuni ja tyytynyt kohtalooni. Jonkin verran negatiivista p*skaa elämääni on sisältynyt. Huonomminkin voisi kuitenkin olla. Minkäs teet kun maailma on täysien hullujen käsissä ja mikään ei muutu sen suhteen parempaan suuntaan. Ketään ei kiinnosta oikeasti ja kaikkien kannalta tärkeät asiat. Leikitään vaan mukana.
En osaa myöskään elää elämääni joten yksityiselämässänikään ei ole hurraamista. Mitä nyt manioissani ja bipolaareissani tänne kirjoittelen. En oo hakenut mitään apua ongelmiini. Lääkkeitä en ala vetämään. Lisäravinnepillerit auttavat jonkin verran. Mulla on vahva psyyke. Sen ansiosta en oo edelleenkään pakkopaidassa pehmustetussa huoneessa, linnassa taikka mullan alla. Ehkä mussa on sittenkin sitä kuuluisaa suomalaista sisua. -💊-.
Aloittaja. Kirjoitat virheetöntä suomenkieltä.
Siispä. Voisiko kirjoittamisesta olla jotain tukea itsellesi.
Vihkoon tai nettiin.
Tarinoita?
Novelleja?
Runoja?
Musiikin kuuntelu on kahden asian kauppa; musiikki voi tehdä alakuloiseksi tai antaa voimaa. Mutta. Kenties johonkin uuteen genreen tai artistiin tutustuminen voisi viedä huomion itsestä.
Vilma
Märehtiminen voi kiduttaa.
Tähän mä yhdyn: kirjoittaminen. No mä oon huono kirjottaan, mutta lähipiirissä moni kyllä, selvittelee asioitaan. Ja tossa kasvatustieteen opiskelussa oli toi reflektio ja mä ensin ihmettelin, että miks helevetissä pitää tietellisiä asioita kirjoitella oman elämän kautta, mutta siinä perusopintojen myötä se kyllä selkis. Silleen pääsi sisään niihin asioihin, vaikkakin kaikki ei siihen pystyny ja heitä varten oli tietenkin toinen vaihtoehto, mutta ite olin tyytyväinen kun laitoin vähän kuin oman elämän siihen likoon. Opiskelu aina kannattaa, jos pää kestää.