Tuli tuolta toisesta aloituksesta mieleen ...
Usein sanotaan, että jollakin on elämä jäänyt elämättä tai, että hänen pitäisi alkaa elää tmv. Mitä tuo teidän mielestänne tarkoittaa? Millainen elämä on "elämä, joka on eletty"? Miten pitäisi mielestänne elää, että voi sanoa eläneensä? Kuuluuko elämässä tehdä jotakin tiettyjä asioita, jotta "on elänyt"?
Usein sanotaan, että jollakin on elämä jäänyt elämättä tai, että hänen pitäisi alkaa elää tmv. Mitä tuo teidän mielestänne tarkoittaa? Millainen elämä on "elämä, joka on eletty"? Miten pitäisi mielestänne elää, että voi sanoa eläneensä? Kuuluuko elämässä tehdä jotakin tiettyjä asioita, jotta "on elänyt"?
Vastaukset 99
Vanhimmat
Mielestäni hyvin eletty elämä on omien arvojen mukaan elämistä.
Usein nuo, jotka puhuvat "elämisestä", ajattelevat että vain juuri se heidän arvojensa mukainen elämä on todellista elämää.
Ei kai kukaan muuten edes sanoisi tuollaista.
Eläminen on tarkkaan rajattu biologinen prosessi, josta ei tarvitse neuvotella kenenkään sellaisen kanssa, joka vielä hengittää.
🦄
Et halua lainkaan avata mitä se juuri sinulle tarkoittaa? Mitä ovat ne arvot, joiden mukaan eläen koet/kokisit eläneesi? Sitähän tässä nimittäin kysyttiin, että mitä tuo itsekullekin henkilökohtaisesti tarkoittaa.
Kuule, ketään täällä ei kiinnosta tietää.
Olen elänyt arvojeni mukaista elämää. ☺️
Minulle tärkeitä arvoja ovat vapaus, rakkaus, huolenpito, ymmärtäminen ja kehittyminen.
En itse koskaan sanoisi kenellekään, että hänen pitäisi "elää". Hyvä elämä tarkoittaa niin eri asioita eri ihmisille.
🦄
Minua kiinnostaa ja minähän tämän aloituksen tein. Sinä ja muutkin, joita ei kiinnosta, voitte jättää lukematta. 👍
Hienoa 👍. Minä itsekin ajattelen, että eletty elämä on juuri tuota - omien arvojen mukaan elämistä, elämä jonka kokee omakseen.
"En itse koskaan sanoisi kenellekään, että hänen pitäisi "elää". Hyvä elämä tarkoittaa niin eri asioita eri ihmisille."
Minä kyllä voisin sanoa ja olen varmaan joskus sanonutkin. Toki vain sellaiselle ihmiselle, jonka tunnen tarpeeksi hyvin. Jos toinen vaikkapa arpoo jonkin valinnan kanssa, miettii uskaltaako tmv. ja tiedän, että hän vilpittömästi haluaisi, mutta tarvitsee hieman rohkaisua. Sellaisessa tilanteessa voin hyvin sanoa, että "kerran tässä vain eletään" ja "anna mennä, elä elämääsi", "mikä on pahinta, jota voi seurata". Isoihin asioihin ja päätöksiin en tokikaan sanoisi noin.
Tuo kuulostaa enemmän välittävältä kuin kontrolloivalta neuvolta. ☺️ Olennaista on, että sinä vertaisit toisen päätöksentekoa hänen omaa arvomaailmaansa vasten, et omaasi.
Minulle tuli aloituksesta enemmän mieleen sellainen vauhdikas säheltäminen ja täpärät tilanteet, joita jotkut kuvaavat "elämäksi". 😄🤭
Minä olen tuon päätöksenteon ratkaissut (tai sitä vaikeuttanut, miten sen nyt ottaa... 😅) sillä tavalla, että olen aina aika tehokkaasti karsinut elämästäni ihmiset, jotka eivät kunnioita minun valintojani ja mieti niitä minun arvojani vasten. Aloin jo lapsena elää tosi erilaista elämää kuin mitä vanhempani olivat eläneet, ja sain siihen täyden tuen. Olen tottunut siihen, että yhdessä asuminen ei tarkoita, että juuri samojen asioiden täytyisi olla tärkeitä kaikille tai että edes arvomaailman täytyisi olla kaikilta osin päällekkäinen. Sama on aina koskenut myös muita tuttavuuksia. Sitä ehkä tarkoitin tuolla, että vapaus on minulle niin tärkeää.
🦄
"Minulle tuli aloituksesta enemmän mieleen sellainen vauhdikas säheltäminen ja täpärät tilanteet, joita jotkut kuvaavat "elämäksi". 😄🤭"
Juu, ymmärsin jo tuosta ensimmäisestä viestistäsi, että olit ajatellut noin. Siksi lisäsinkin tuon tarkennuksen "Sitähän tässä nimittäin kysyttiin, että mitä tuo itsekullekin henkilökohtaisesti tarkoittaa". Jos pohtisimme pelkkiä stereotypiota, niin siihen kai riittäisi yhden henkilön yksi vastaus. Olen enemmän kiinnostunut erilaisista näkökulmista ja ihmisten omista ajatuksista. Se mitä joku kuvittelee jonkun toisen ajattelevan, on lopulta aika tylsää ... minusta.
"Olen enemmän kiinnostunut erilaisista näkökulmista ja ihmisten omista ajatuksista. Se mitä joku kuvittelee jonkun toisen ajattelevan, on lopulta aika tylsää ... minusta."
Se on erittäin arvostettavaa ja tuntuu lisäksi hyvältä kuulla tuo. ☺️
Kysyin vielä myös tekoälyltä, mitä ihmiset yleensä tarkoittavat, kun he kehottavat jotakuta "elämään" elämäänsä. Ilmeisesti tuo normatiivisuus jollain tavalla usein sisältyy tuohon "elämisen" konnotaatioon kuitenkin, vaikka kehotuksen tarkoitus olisi hyvä.
En kopioi tekoälyn vastausta nyt tähän, koska kyseinen kielimalli käytti niin monta asiaa minun elämästäni esimerkkeinä. 😅 Mutta tuo Uncle Scroogen vastaus oli vähän kärjistetty versio siitä, mitä tekoälykin sanoi: spontaanius, suunnittelemattomuus, omissa valinnoissa pitäytyminen, ilon ja vapauden etsiminen, osallistuminen. (Tämä ei ollut sanatarkasti samanlainen lista kuin mitä sain vaan vähän abstraktimpi.)
Pääsääntöisesti tällä palstalla saa ystävällisempiä vastauksia kysymällä jotain kuin vastaamalla kysymyksiin. Tämä oli erityinen poikkeus siinä mielessä, että sinä et repinyt vastaustani riekaleiksi. 💖
🦄
"spontaanius, suunnittelemattomuus, omissa valinnoissa pitäytyminen, ilon ja vapauden etsiminen, osallistuminen"
Mielestäni ehkä noita spontaaniutta ja suunnittelemattomuutta lukuunottamatta oikein hyvä lista. Spontaaniudelle ja suunnittelemattomuudellekin on toki paikkansa, mutta itse suosin sopivassa määrin suunniteltua spontaaniutta ja suunnittelemattomuutta. Suunnittelen milloin ja mihin kaikkeen jätän noille tilaa.
"Pääsääntöisesti tällä palstalla saa ystävällisempiä vastauksia kysymällä jotain kuin vastaamalla kysymyksiin."
Tuo on totta. Juuri tuosta syystä en lisännyt aloitukseen omia ajatuksiani, vaan olen ripotellut niitä vähän sinne tänne vastauksiini. Yleensä jos aloittaja avaa omia ajatuksiaan, niin koko keskustelu menee niiden ruotimiseen, eikä siihen juurikaan kerry muiden ajatuksia.
Arvojen mukaan eletty elämä on hukattu elämä.
Mielenkiintoinen näkökulma. Haluaisitko avata ajatteluasi hieman syvemmin?
En. Sinä voit joko elää arvojen mukaan tai kyseenalaistaa arvojen arvokkuus. It's up to you. Your choice and you're gonna live with it.
Sivusta.
Täällä on joku, joka kokee sopivaksi ajankäytökseen vain aukoa minulle päätään. 😄
Hänen kommenteissaan ei ole koskaan mitään sisältöä, perusteluita eikä kohteliaisuutta. Niissä näkyy naisviha ja joku erityinen inho minua kohtaan. Minusta on surullista, että joku haluaa käyttää elämänsä muiden ihmisten moittimiseen.
Ymmärtäisin paremmin jos kyseessä olisi poliittinen vastustaminen, älyllinen väittely tai edes jonkin hänen oman mielipiteensä asiallinen ilmaiseminen. Niissä hän joutuisi miettimään perusteluita väitteilleen.
Mutta ei. 😄 Viestit ovat tunneoksennusta, joista puuttuu kaikki järjellinen kommunikaatio. On selvää, että hän pitää minua vähä-älyisenä ja itseään poikkeuksellisen älykkäänä ja ilmaisee sen. Ilman perusteluita tietysti. 🤭
Minusta on mielenkiintoista, miten pitkälle johdettuja tulkintoja joku tekee vieraista ihmisistä täällä, ja miten paljon aikaa ja vaivaa joku jaksaa käyttää sellaisiin kirjoittelijoihin, joista ei pidä.
Minä jaksan käyttää aikaa ja vaivaani vain faktoista ja arvoista keskustelemiseen ja niiden palstailijoiden kanssa kainalopiereskelyyn, joiden kanssa on oikeasti mukavaa. ☺️
🦄
Ok. Perustelematon näkemys ei ole paljonkaan arvoinen, paitsi toki omistajalleen.
Kyllä se hyvä elämä on paljon rakkauden harjoittamista ja työntekoa, matkailua yhdistystoimintaa, rakentamista kunnostamista ...
Millaista rakentamista ja kunnostamista? Jos ei ole rakentanut ja remontoinut taloa, niin ei ole elänyt?
Luulisin että tarkoitetaan sukupuolitauteja, luottohäiriömerkintöjä, paria avioeroa ja mönkijäonnettomuuksia. Yhtä ja toista.
Tuollainen on sinusta elettyä elämää? Koetko itse eläneesi? Onko noita kertynyt paljonkin?
Tässä se eletty elämä tiivistetysti.
https://youtu.be/3-bPyHiW9VE
Hirttämisestä tuli mieleen.
Koetko sitten tuon perusteella itse eläneesi, vai olisiko tarvetta petrata vielä?
Sama miten sen teet, niin elämä on luopumista ja sarja menetettyjä mahdollisuuksia. Sitten kun se päättyy niin se vaan on ohi, eikä sitä kannata pelätä.
Niin. Joidenkin mielestä harkitsevaisuus ei kuulu hyvään elämään. 🤔
Ymmärrän sen, että jonkinlainen aktiivisuus ja stimulaatio on tarpeen kaikille, mutta en ymmärrä, miksi jotkut näkevät nuo niin kapeasti.
🦄
Kieltämättä. Tuo on minustakin hieman erikoinen näkökulma. Minun mielestäni täysin harkitsematta on vaikea saada aikaiseksi hyvää elämää. Ainakaan minun tuurillani niin ei kävisi, mutta ehkä muilla on parempi tuuri 😉.
Eli mitään ei kannata tehdä eikä haluta, koska lopussa kuitenkin kuolee?
Mielestäni kannattaa tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä tässä hetkessä mutta myös sen jälkeen. Ja nykyhetken tyytyväisyys riippuu myös menneisyydessä tehdyistä, siitä eletystä elämästä.
Haluaminen aiheuttaa tuskaa ja iloa.
Osaatko antaa vinkkiä mistä tietäisi aina varmaksi mitä tulevaisuus tuo tullessaan, että osaa tehdä vain niitä jälkikäteenkin hyvältä tuntuvia ratkaisuja? Oletko itse koskaan tehnyt mitään sellaista, joka olisi jälkikäteen edes pikkuisen harmittanut? Jos olet, niin koetko niillä asioilla olleen mitään kokemisen arvoista vaikutusta elämääsi? Kysyn sinultakin, että "kuuluuko hyvin elettyyn elämään myös tummia sävyjä, vai tekevätkö ne väistämättä elämästä aina huonomman?"
Enhän minä itsekään yhtään tiedä mitä tulevaisuus tuo. En edes yritä suunnitella kovin tarkkaan. En harmittele menneisyyttä, koska kaikki on tehty sen hetken tiedoilla ja ymmärryksellä.
Miksi sitten mietit niin kovasti sitä, että asian pitäisi tuntua hyvältä myös jälkikäteen? Eikö sellainen, josta jo etukäteen tietää, sen mahdollisesti tuntuvan huonolta jälkikäteen, tunnu jollain tasolla huonolta idealta jo etukäteenkin? Ei kai tuota mahdollisuutta voi muutoin tietää?
Otanpa tähän väliin, tuossa on kyse syy seuraus suhteesta. Moni asia saattaa "viedä mennessään" ja tuntua siinä hetkessä vallan mainiolta ajatukselta, mutta jälkiseuraukset välttämättä eivät. On hyvä tiedostaa miten omat valinnat/teot vaikuttavat paitsi muihin myös omaan itseen, johon niillä on ehkä kuitenkin eniten vaikutuksia.
- Sheena
Elämä on myös sarja mahdollisuuksia.
- Sheena
Nuo ovat eletyn elämän ikäviä puolia (pl kenties avioerot)
- Sheena
En tarkoittanut tuollaista "tilanne vie mennessään". Ei silloin ole ylipäänsä mietitty ja silloin onkin mahdoton etukäteen miettiä mitä jälkikäteen tapahtuu. Jälkiviisaus on helppoa. Etukäteen se on paljon vaikeampaa.
Elämä on jatkuva putki tilanteita, jotka vievät suuntaan tai toiseen - ja on inhimillistä tai peräti normaalia, ettei kaikkea aina tule harkittua tarkimman kautta.
Tietysti on vaikeampaa hallita elämäänsä kuin olla hallitsematta, antaa mennä vaan ajattelematta yhtään seurauksia. Mutta vielä vaikeampaa on paikata elämäänsä itseaiheutetuilta seurauksilta, jotka saattavat olla hyvinkin vakavia.
- Sheena
Yritän välttää ehdottomuutta ja äärimmäisyyttä. Enkä nyt tiedä mietinkö niin kovasti, riskien arviointi ja niiden sietäminen on enemmänkin automaatio ja osa luonnetta.
Fakta: ihmiset tekevät virheitä. Hyvin harva niitä varmaan ehdoin tahdoin tekee. Mutta usein varmaan päätöksen hyvyyttä ei vain ole tekohetkellä osannut kyseenalaistaa.
Hyvä elämä ei vaadi loistokkaita päätöksiä ja tekoja, vaan aika pitkälle pääsee pelkästään suurimnat virheet välttämällä.
Joku kysyi tummista sävyistä. Toistaiseksi en kaipaa, mutta voihan mieli muuttua.
Kun nainen sanoo että "takana on elettyä elämää", se tarkoittaa sitä että noin sata miestä on sitä naista pannut, ja kun se kävelee kaupungilla lähes jokainen vastaatuleva mies tuntee sen.
Eli sinuata,eletty elämä on pelkkää panemista. Okei, no oletko oman määritelmäsi mukaan sitten elänyt, vai olisko syytä vielä elää enemmän?
En ole nainen.
Ilmeisesti olet, kun noin hyvin naisten sanomiset ja tekemiset tiedät.
Minulle se tarkoittaa sitä, että on elänyt itsensä näköistä elämää ja tehnyt sellaisia asioita, joista nauttii. Jos jättää jatkuvasti tilaisuuksia käyttämättä, ei ikinä uskalla ottaa mitään riskejä, ei halua kokea mitään uutta.. Niin mielestäni tuollainen elämä on ns. hukattua elämää. Tämä on tietysti vain minun ajatukseni asiasta ja jollekin toiselle nimenomaan riskitön, turvallinen ja tasainen elämä on sitä oikeaa elämää.
Aletheias
haluatko yhtään avata millaista se sinun itsesi näköinen ja hyvä elämä on? Millaisia riskejä vaikkapa olet ottanut ja ollut tyytyväinen lopputulokseen?
Olen luonteeltani melko turvallisuushakuinen enkä ole koskaan ottanut mitään järjettömiä riskejä. Sanoisin siis, että otan yleensä harkittuja riskejä. Tämä pätee niin työelämään kuin yksityiselämään.
Olen toteuttanut elämässäni paljon sellaisia asioita, joita olen halunnutkin toteuttaa. Olen saanut esim. tehdä mieluista työtä, matkustella, harrastaa ja tärkeimpänä asiana äidiksi tuleminen. Aika tavallisia asioita siis, mutta asioita, joita minä olen elämääni halunnut.
Isoimmat ottamani riskit liittyvät tunne-elämään. Olen uskaltanut asettaa itseni ja sydämeni alttiiksi ja sieltä ne kovimmat kivutkin ovat tulleet. Tämän takia olen nykyään ehkä liiankin varovainen tunne-elämän osalta, mutta nuorempana uskalsin heittäytyä avoimin sydämin tunteiden vietäväksi. En silti kadu, sillä tein sen, mitä sillä hetkellä sillä elämänkokemuksella tuntui oikealta.
Aletheias
Koetko, että näin on hyvä? Vai koetko näin jälkikäteen, että jossain asiassa olisi voinut ottaa enemmänkin riskiä? Tulkitsen niin, ettet ainakaan koe ottaneesi missään asiassa likaa riskejä. Itse koen elämässäni olleen muutama sellainenkin hetki, että olisi pitänyt valita se riskialttiimpi vaihtoehto (vaikken tiedäkään mihin se olisi johtanut).
Olen joskus miettinyt toki, että olisi ehkä pitänyt valita toisin.
Kysymys on vaikea, sillä kuten sanoit, ei voi tietää, mihin se toinen valinta olisi johtanut. Uskon kuitenkin siihen, että ihminen valitsee valtaosin oikein, kunhan vain kuuntelee omaa intuitiotaan.
Näin on siis hyvä, vaikka tiedostan sen, että olen tehnyt myös huonoja valintoja.
Aletheias
Hyvin eletty elämä on mielestäni laskettavissa alkavien nauru-uurteiden määrässä. Kuten yksäri mainitsi, niin siinä, että elää arvojensa mukaan. Silloin on myös usein mahdollisuus elää onnellista ja tasapainoista elämää.
Haluatko kertoa mitä muuta hyvin elettyyn elämään mielestäsi kuuluu, paitsi iloa ja naurua? Kuuluuko hyvin elettyyn elämään myös tummia sävyjä, vai tekevätkö ne väistämättä elämästä aina huonomman?
Ei. Vaikeudet kasvattavat henkisesti vahvemmaksi, vaikka se ei siltä heti tuntuisi.
Eron jälkeiset vuodet olivat itselleni todella rankkoja, kun tapahtui niin paljon lyhyessä ajassa.
Jouduin tai sain työstää asioita itsekseni, koska kovin moni ihminen ei ollut samanlaisessa elämäntilanteessa.
Kaiken sen jälkeen kivireki on keventynyt ja mieli on seesteisempi. Työkalupakki on paremmassa kunnossa.
Ei sitä osaisi arvostaa sitä iloa ja naurua samalla tavalla, jos ei olisi ollut niitä rankkoja vuosia.
"Ei sitä osaisi arvostaa sitä iloa ja naurua samalla tavalla, jos ei olisi ollut niitä rankkoja vuosia."
Näen itsekin tuon aikalailla samoin. Ilman niitä huonoja hetkiä, en osaisi ihan samalla tavalla arvostaa niitä hyviä asioita.
Kaikki taakse jo jäänyt on elettyä elämää, olipa se ollut millaista tahansa. Tuleva ei ole elettyä, sitä eletään päivän kerrallaan.
En viitsi paljon vertailla, kun kaikki tuskakin on niin kovin subjektiivista kokijastaan riippuvaista. Itse koen kaiken tuskan koulineen, aiheetontakin tuskaa on ollut, mutta sekin on silti kasvattavaa ihan kuten on ne elämän hyvätkin hetket. Mulle koko elämä on yhtä kasvutarinaa ja sillä nöyryydellä sitä elän.
Olisitko näin jälkikäteen miettien mielummin jättänyt jonkin tuskan väliin? Onko jokin niistä ollut "täysin tarpeetonta", vai kaikki tarpeen?
Luulen, että kaikki on tarpeen. Vaikka joskus määrä ja laatu tuntuu kohtuuttomalta, varsinkin silloin kun sitä paskaa sataa niskaan monesta eri suunnasta samaan aikaan ja pitkään. Ikään kuin joltain olis jäänyt paskalaarin luukut sulkematta ja mä olen sattunut jäämään alle. Vanhan paskan ja uudenkin.
Mutta koen niitten kaikkien kokemusten hioneet musta aika vahvan ihmisen. Ja nöyrän. Ei ole itsestäänselvää oikeen mikään hyvä elämässä. Kaiken hyvän voi menettää hetkessä, vaikka sen eteen olis tapellut ikänsä.
Ihmisiinkin väsyminen tulee pitkälti siitä, että moni on sielultaan umpisokea ja kiittämätön, vaikkei heitäkään kenenkään olis pakko hengissä pitää ja mikään ei estä henkeä poiskaan ottamasta. Silti vaan kitistään ja vikistään, ihan kun kaikki koko maailma pyörisi heidän varassa tai ympärillä tai heitä varten eikä tarvi kun kitistä.
Ok. Täytyy sanoa, että nostan hattua sille, että osaat ajatella asian noin. Itse koen kyllä kokeneeni myös täysin turhia vastoinkäymisiä, joilla ei mitään jalostavaa vaikutusta ole ollut. En nyt tokikaan vello katkeruudessa niiden vuoksi. En ole luonteeltani sellainen, joka noin toimisi.
Nojuu, mä olen aika herkkä ottamaan opikseni ja jääräpää silti luovuttamaan.
Varmaanhan kaikki kiusatuksi tuleminen on sellaista turhaa, mutta senkin oppi mulle on ollut, että heikot kiusaa. Vahvoilla ei ole mitään syytä, he kestää muittenkin epätäydellisyyttä. Nuo heikommat vielä opettelee vahvuutta.
"umpisokea ja kiittämätön, vaikkei heitäkään kenenkään olis pakko hengissä pitää ja mikään ei estä henkeä poiskaan ottamasta."
Ihan perhanan hyvin sanottu! Vaikka muuten vastustan sitä mitä olet, niin kyllä joskus osaat sanoa asiat just niinkun ne on. Ja uskallat sanoa ne.
"Eletty elämä" on lyhykäisyydessään kokemukset, valinnat, tapahtumat, ihmissuhteet ym tunteineen.
"Pitäisi alkaa elää" tarkoittaa juuri sitä 🤣eli ihmisen pitäisi elää, ei vain olla tai selviytyä, suorittaa tms.
- Sheena
Miten henkilö, joka joutuu selviytymään, voi päättää lopettaa sen? En keksi tuohon oikein muita keinoja kuin lopettaa elämisen.
Ulkopuolisen on mahdotonta määritellä toiselle mitä on kun sun"se pitäisi elää".
Se on sellainen yksilö utopia mitä ei kellekkään pitäisi mennä sanomaan, ennen kun on elänyt sen toisen saappaissa ja kulkenut samat jäljet.
Mietin mitä itse tarkoittaisin, jos sanoisin jollekulle, että "ala elää elämääsi". Tarkoittaisin sillä suurinpiirtein sitä, että ala ajaa autoa, älä vain istu sen kyydissä. Tietysti elämällä on usein taipumus tehdä meistä jokaisesta vain matkustajia, mutta jos toisinaan on mahdollisuus myös aktiivisesti elää sitä elämäänsä, ajaa sitä johonkin haluamaansa suuntaan, niin minusta se on ihan kannattavaa. Itse tunnen myös ihmisiä, jotka elelevät kuin laistuina lainella, kulkevat sinne tänne ja sitten harmittelevat kun päätyivätkin vastakkaiselle rannalle.
Selviytyminen on vaikeuksien voittamista, ja se tietysti ok. Monet kuitenkin uppoavat ikään kuin selviytymismoodiin ja elämästä tulee yhtä selviytymistaistelua, jossa katoaa ilo, merkitys ja kaikki muu. Ja sitä vaikeammaksi vaikeuksien voittamisesta tulee. Ts. täytyy elää hetki kerrallaan, etsiä ilon aiheita, levätä ja muistaa armollisuus.
- Sheena
Juu, mahdoton sinänsä määritellä toiselle miten elämää pitäisi elää. Silti, jos joku sanoo sinulle "ala elää" kannattaa paneutua mitä hän sillä tarkoittaa, sillä siinä voi olla vinha perä.
Liian monet on kovin passiivisia oman elämänsä suhteen ja se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen, tekemättä jättämiseen ja vähintään läheisiin ihmisiin. Palstalla se vaikuttaa pitkinä valituksina siitä miten kaikki vika on muissa, eikä muut osaa olla, kun kyse on ainoastaan omasta elämänhallintaongelmasta.
- Sheena
Tämä on hyvin monitahoinen kysymys. En voi sanoa sanaakaan siitä mikä on hyvin eletty elämä. Se on jokaiselle yksilöllinen.
Minulle henkilökohtaisesti eletty elämä tarkoittaa tiivistettynä että on hyvä kuolla.
Avaan mietettäni hieman.. kun se väjäämätön hetki koittaa ja kuolema päättää elämän, voi vain huokaisten todeta että elin hyvän elämän.
Ja mitä se hyvä eletty elämä minulle on?
No, olen hedonisti, nautiskelija. Kun kuolen, jos.. siis JOS, elämää kuoleman jälkeen on, kaikki lihalliset nautinnot, ruoka, juoma, seksi, uni jne, katoaa. Niihin ei enää pääse käsiksi. Nautin niistä siis surutta eläessäni. Ja toisaalta jos tämä elämä on endgame kuolemassa, olen nauttinut fyysisestä olemisestani. Eli en menettänyt mitään. Win -win.
Olen elänyt siten, mikä minusta milloinkin tuntuu oikealta, toiset puhuvat arvoista, minä en ehkä ihan osaisi laittaa itseäni tuohon arvomaailmaan. Jokainen tilanne ja siihen kuuluvat osalliset ja olosuhteet ovat erilaisia. Arvioin tilanteet siinä hetkessä ja toimin, niiden arvojen mukaan, mitkä tuntuvat oikealta ja hyvältä juuri siinä tilanteessa. Joskus menee metsään ihan huolella, mutta rehellisesti pystyn myöntämään itselleni, että toimin juuri niinkuin halusinkin toimia. Ei siis tarvetta katumukselle.
Koko elämäni olen kehittänyt itseäni persoonana, en suinkaan älyäni, kirjaviisautta tai pakarani kaaren kulmaa.. :) nuo eivät merkitse mitään minulle siinä hetkessä kun kuolen. Minun on hyvä olla minä. Pidän itsestäni ja pidän elämästäni. Ja JOS sitä kuoleman jälkeistä olemista on, niin enhän minä muuta saakaan mukaani kuin itseni. Win-win.
Hyvin eletyssä elämässäni ei ole normeja, ei kuvien kumartamista, ei hyviä käytöstapoja. On vain minä itse. Sellaisenaan kuin olen. Tässä elämässä, nyt, täällä kirjoittamassa tätä viestiä omasta näkemyksestäni eletystä elämästä.
Elämääni on riittänyt vastoinkäymisiä, mutta päivääkään en vaihtaisi pois, sillä olen tälläinen juuri siksi että olen elänyt juurikin tämän elämän. Ja minun on hyvä elää tälläisenä.
Minulle siis hyvin eletty elämä tarkoittaa hyvää kuolemaa.
"Avaan mietettäni hieman.. kun se väjäämätön hetki koittaa ja kuolema päättää elämän, voi vain huokaisten todeta että elin hyvän elämän."
Ok. Ymmärrän tuon. Itse olen vain ihmisenä niin kovin erilainen, ettei tuollaista hetkeä ikinä tulisi. Aina olisi mukavampaa katsella vielä mitä huominen tuo. Tietysti kova kipu voisi saada kokemaan toisinkin. Vaan kun muutenkin on hyvin paljon puskenut vain kivun kanssa menemään, niin kynnys sille, että kipu hidastaa, on korkea.
Sehän tässä onkin niin erinomaista, kun me kaikki ollaan tässä asiassa erilaisia. Tai siis tässäkään asiassa ei ole universaalista yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta.
Ei sillä että olisit edes vihjaissut siihen suuntaan.. :)
Täällä palstalla kohtaa erilaisuudet ja se on ihan parhautta. Itse en kaipaa samanmielisyyttä vaan ennemminkin erilaisuutta. Näkökulmia, joita en itse olisi tullut ajatelleeksikaan.
Kyllä. Sehän tämäkin aloituksen tarkoitus ja toive on - nähdä erilaisia näkökulmia ja ehkä hieman ymmärtääkin niitä. Siitä voi vaikka saada aihetta ajattelulleki.
Noin minäkin asioista ajattelen. Tuntuu kivalta tosiaankin jos joku kirjoitus saa heräämään ja ajattelemaan. Ajatteleminen on kivaa hommaa.
Ja sitten sanotaan: hanki elämä
Minä olen hankkinut elämän. Halusin perheen, työpaikan, kehittymisen työssäni, koulutuksen, peruskunnon, normaalipainon ja kaikin puolin yhteiskunnan perusvaatimusten mukaisen elämän. Olen jonkun sortin standardi, keskiverto.
Se on minulle elettävää elämää.
En tarkoita että jos joku noista ei olisi onnistunut, en olisi elänyt. Ei suinkaan niin, olisin löytänyt kakkosvaihtoehdon. Perheettömän monipuolista touhua, ehkä silloin vielä enemmän itseni kehittämistä. Lapsettoman sijasta adoptiolapsen tai sijaislapsen, kaikkihan eivät adoptiolasta saa. Ammatin jossa ei tarvita kouluja, työkokemus riittää jos pää ei olisi taipunut. Vaikeinta olisi jos töitä en olisi saanut pyrkimyksestä huolimatta. Vain työn kautta olen jotakin. Sen mukaisen kunnon, kuin mahdollisti sairauden tuoma vaiva sallii ja ylipainon jos normaali ei ole mahdollinen, en ole perehtynyt onko se vain oma valinta.
Tämäkin olisi elettävää elämäni.
Luultavasti molemmissa tapauksissa olisi tyytyväinen siihen mitä on.
Tuo on varmasti yksi hyvä tapa toimia. Itse koen, että monulla on elämä, vaikken ole sitä varsinaisesti mistään hankkinutkaan. Kyllä minäkin joskut tietysti ajattelin, että hankkia koulutus ja työ ja etsiä jostain parisuhde jne. Täytyy kuitenkin rehellisesti sanoa, että nuo ovat lopulta kaikki vähän tipahdelleet mahdollisuuksina eteeni, ilman hirveän isoa hankkimista.
Ehkä osittain sattumaakin. Minua on mm. kutsuttu töihin kolme kertaa ja kaikkiin niihin olen mennyt. Ahkeruuden ominaisuus leviää työnantajien keskuudessa.
Koulutus ei kyllä tipahda. Ihan itse pitää hakea, päästä, lukea, tehdä esitelmät ja suorittaa tentit hyväksyttävästi. Olen suorittanut kolme tutkintoa työn ohessa, kiitän aikuisopiskelu-mahdollisuudesta yhteiskuntaa.
Ei lapsetkaan syntyneet vahingossa tai sattumalta, Harkiten ja keskustelun perästä jätin e-pillerit tai otatin kierukan pois.
Kysytäämpä näin onko elämä opettanu sulle muuta kuin työnteon jos ei niin työ on sinun elämäsi onnea
Ensiksi pitää varmaan määrittää itselleen mitä työ on. Oma palkkatyöni on niin mukavaa ja viihdyttävää, ettei sitä usein työksi edes miellä. Toisaalta taas onko se, että laittaa itselleen ruokaa, työtä? Kai se on tai jos istutan kukkia pihalleni, niin onko se työtä? Kai se on? Mikä elämässä ei loppupeleissä ole työtä? Kuuluuko työn olla vastenmielistä tai jotenkin puuduttavaa? Voiko työ olla mukavaa ja nautinnollista, mutta vaikkapa fyysisesti rankkaa? Jokainen määrittää kai työnkin vähän omalla tavallaan.
Tyhmä kysymys. Jos on elänyt elämää, ei tarvi kysyä sellaista. Se ei tarkoita sitä, että elämän eläminen olisi jatkuvaa ruusuilla tanssimista. Elämän eläminen on haasteiden kohtaamista ja niistä selviämistä, Esimerkiksi.
No mutta sehän on mainiota, että sinulla on kaikki noin selkeää ja reilassa. 👍
Varoitus ap! Myrkynsylkijä paikalla!
Kiitos, mutta ei minua tarvitse varoitella. Ei täältä löydy ainoatakaan sellaista joka onnistuisi myrkyllään minuun osumaan. Olen siinä mielessä teflonia.
No hyvä, että sinua ei satuta ilkeät ihmiset.
turhaan varoitat ap:tä... vain käärmeet pelkäävät päälle sylkemistä...
Tässä keskustelussa oli eräs kommentti ja se kommentti osui vain ja ainoastaan yhteen henkilöön palstalla. Kukaan muu ei siitä hermostunut kuin vain tämä yksi tietty henkilö. Ei se koskettanut muita mitenkään niin syvältä.
Tokkopa yksikään käärme moista pelkää.
Oletko sitten hermostunut? En ole nähnyt kenenkään keskustelussa hermostuneen
Tietysti satuttavat, mutta vain sellaiset, jotka tunnen ja joista välitän. Tuntemattomilla ilkeilijöillä ei ole siihen mitään eväitä.
Elänyt tai tai ei, elämä on kuitenkin muokannut näköisekseen...eikä ole edes kysynyt siihen lupaa ryökäle :)
Totta. Se ei paljoa lupia kysele, edes alkamiselleen.
Kokemuksilla ja elämyksillä halutaan kai jotenkin määritellä jotain, "nähdä Pariisi ja kuolla" tyyppisesti?
Katsoin eilen ohjelmaa missä oli joku outo mies, se rakasti haikaloja, sukelteli vasarahai parven sisällä jne. Hyvä kun ei käynyt pesemässä tiikerihailta hampaita hyvyyttään. Normaalin itsesuojeluvaiston omaava voisi tuota miestä pitää sekopäänä, miehen mielestä haiden keskellä sukeltelu oli parasta koko elämässä.
Niin olemme erilaisia kaikki me oudot ihmisotukset. Mielestäni parasta elämässä kun on ollut se kun ei ole joutunut uimaan haiden eväiden seassa ollenkaan:)
AV
Minä ymmärrän sitä miestä oikein hyvin. Jos olisin syntynyt jonnekin sopivampaan paikkaan, niin olisi opiskellut meribiologiksi. Olisihan täältäkin tietysti voinut lähteä, mutta ihan siihen eivät silloin resurssit riittäneet ja elämä vei muualle. ☺
Minusta oman elämän penääminen ainakin minulta on puhdasta veetuilua. Niin vähän sain resursseja toteuttaa toiveitani. Mutta kun suurimmat haaveet ovat poksahtaneet on minulla silti ihan itse muodostettuja arvoja ja hyvin perusteltuja mielipiteitä. Ei mitenkään vaikeasti tajuttavia kenellekään joka tuntee asemani ja historiani.
Mistä meistä kukaan, tässäkään keskustelussa, toistemme lähtökohtia tietää. Et sinä, enkä minäkään, voi tietää kuinka moni tässäkin keskustelussa on lähtenyt liikkeelle pienemmin resurssein. Onneksemme olemme kuitenkin aloittaneet Suomessa. Moni tällä pallolla aloittaa paljon vähemmällä kuin kukaan meistä täällä.
Eletty elämä ja elämätön elämä.
Itse ajattelen, että se on ihmisen oma kokemus siitä, onko elämä ollut täyttä vai tyhjää.
Ihminen kokee ”eläneensä” elämäänsä silloin, kun hän on ollut aidosti oma itsensä ja toteuttanut elämäänsä eläen oman persoonansa aivoitusten ja arvojen mukaan. Vastaavasti elämätön elämä voi tuntua kuin tuulen tavoittelulta, turhalta ja tyhjältä —Mitään, mitä todella halusi, ei muuttunut teoiksi, eikä todeksi.
Elämä, jossa ihminen haikailee jotain muuta elämää kuin se nykyisellään on elämätöntä. Ajatus siitä, että sitten joskus ja mutku en voi nyt, siivittävät elämätöntä elämää.
Ihminen voi elää myös muiden odotusten mukaan, miellyttää jotain muuta ihmistä niin paljon, ettei edes tiedä, mitä itse elämältään toivoisi. Jos näin jatkuu pitkän aikaa, vuodet vierivät ja ihminen vanhenee. Hän voi havahtua lopulta ajatukseen, että nyt on jo myöhäistä, enää ei ole mahdollista ”elää” tätä elämää. Mahdollisuudet menivät Silloin voi harmittella elämätöntä elämää, tekemättömiä ja kokemattomia asioita. Ihanteellista olisi kai voida todeta, että elämä on ollut oman itsen näköinen ja Frank Sinatran sanoin: I did it my way.
Kiitos aloituksen tekijälle hyvästä, ajatuksia herättäneestä aiheesta.
-Thinksy
Hyvin sanottu.
Minusta tähän indikaattoriksi sopivat tosi-tv-sarjat ja tyyliin: "seiska-lehtijutut" yms.
Noiden ohjelmien katsojat ja lehtien lukijat kuuluu siihen ryhmään, jotka "ulkoistaa elämisensä" muille.
Täälläkin löytyy paljon vastaavia, jotka etsivät sitä sosiaalipornoa "palstalaisista".
Mietin kun mainittiin arvot. Kyllä mä elin ennenkin arvojeni mukaan, vaikkei ne ollut samanlaiset kun nykyään. Ja toisaalta eletty elämä on sairasvuioteellakin yhtälailla eletty. Se vaan on aika keljumpi muito elää elämäänsä.
Siksipä mä meenkin satalasissa aina, kun oon sen verran kunnossa ja parempi, että voin elää täysipainoisemmin mitä silloin, kun sairaudet kaataa sunnitelmat sänkyyn.
Nää on niin niitä kuka mitenkin kykenee ja mitäkin elämäksi kokee juttuja. Kehitysvammaisen elämä on elämää, vaikka se poikkeaa terveuden ja liikuntakykyisten elämästä merkittävästikin. Siksi mäntuolla totesin, ettei voi mennä oikee sanoo, ala elää.
Jalattomallekin elämä on yleensä erilaista kun juoksijalle tai pituushyppääjälle. Elämää se on silti, elettyäkin.
Aina voi toki sanoa ala elää, mutta onko se aina ihan loppuun mietitty toisen elämän realiteettien kautta?
Jos joku vanhempana sanoo, että on elämä jäänyt elämättä tarkoittaa usein varmaan sitä, että jäi tekemättä niitä asioita, joita olisi oikeasti halunnut. Jäi vaikka opiskelematta johonkin tiettyyn ammattiin tai jäi näkemättä maailmaa tai jäi eläminen vain itselleen (eli vain perheelleen, jos sellainen on ollut tai on) jne.
Hyvä elämä tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Yhteinen yleinen asia kuitenkin on, että elämä on omannäköistä, ei toisten sanelemaa. Ettei pakolla täydy elää sellaista elämää, jota ei tahdo elää.
No tietenki pitäs tehä niitä vauvoja ja menestyä työssä. Mutta niitä odotellessa voi ottaa kuvia hylätyistä paikoista. Ja sitten jos aika menee ohi niin ottaa lisää kuvia hylätyistä paikoista ja lopulta koota ne kirjasta. Kirjottaa kirjaa ja reflektoida sekottaa omaa elämää, siihen saada per-soonallista ilmettä. Historia kun normisti on aika kuivaa. Opin sen tuolla kasvatustieteiden opinnoissa.
"Elämä jäänyt elämättä tai hänen pitäisi alkaa elää".
Sanonta liittyy vaikkapa kahden henkilön keskusteluun poissaolevan kolmannen henkilön luonteenpiirteestä tai -piirteistä.
Tynnyrissä kasvatettu kaikista vastoinkäymisistä varjeltu omasta mielestään kaikkitietävä ikuinen prinsessa tai prinssi.
Jokainen meistä tuntee vähintään yhden tällaisen.
Paitsi jos kuuluu itse juuri tuohon tynnyrissä kasvatettuun joukkoon!
"Miten pitäisi mielestänne elää, että voi sanoa eläneensä?"
Onko sellaista mallielämää tarjolla? Luullakseni ei. Olemme vanhempiemme jälkeläisiä, ja se jo rajoittaa elämämme valintoja. Muotti ja kehykset ovat valmiina.
Itse tunnistan henkilön elämän hänen kasvoistaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Molemmat jättävät jälkensä.
Kumpaa aloittaja tarkastelee mieluummin kanssaihmisessä. Hyvää vai pahaa?
Niinpä. Itsekin hymyilen hyvälle.
Viikko sitten lastailtiin kolleegan kanssa vierekkäin paperitehtaan varastolla Kemissä. Hän sanoi odottelevansa lääkärinlausuntoa. Kun on täyttänyt 75, niin joka vuosi on käytävä laajassa ajokorttitarkastuksessa.
Siinä kuormaliinoja kiristellessä huusin rullien seasta, että sähän oot kymmene vuotta vanhempi ku mä! Voi vattu, en paremmin sano.
Jatkoin sitten. "Kyllä sen sun naamasta näkee, ett työstäs tykkäät!"
"Joo, vaik nykyään multa kysytään, haluunk lähtee Malmöösee vai ajank vaa rantavaihtoi!" Hän vastasi.
Pitemmittä puheitta.
Hän elää hyvää elämäänsä...
Mies 65
On hyvin henkilökohtaista mikä on kenellekin elettyä elämää ja mikä ajan hukkaan heittämistä.
Minulle elettyä elämää olisisivat merkitykselliset ja rakkaudelliset ihmissuhteet,sopivasti vaihteleva elämänrytmi, työ jossa viihdyn ja kollegat joiden kanssa on ilo työskennellä, rakkaudellinen ja pitkäaikainen parisuhde jne.
Nyt kun tässä laskeskelee tuhlattua aikaa niin ollaan vähintäänkin seitsemän tuhlatun vuoden kohdalla menossa ellei jopa kymmenessä.
Pelkkä kotona oleminen ja kodinhoito eivät ole koskaan olleet minulle erityisemmin merkityksellistä saatika mielekästä.
Noh, ainakin minun ystäväväni ovat kehottaneet minua elämään ja etsimään ihanan miehen itselleni. Se on on heidän mielestään sitä elämää. Että voisin tehdä vaikka mitä kivaa ja ovat että ovat surullisia puolestani, kun jätän elämäninä elämättä. Olen luonut tylyt, mutta tyydyttävät puitteet elämääni, josta puuttuu vain läheisyys ja seksi. En ole sen muuttamista paljon miettinyt, paitsi viimeaikoina.
Varsinkin keski-ikäiset naiset edellyttävät että miehellä pitää olla elettyä elämää takana. Ilmeisesti tarkoittavat kokemuksia parisuhteista, perhe-elämästä ja ulkomaan matkoista.