Uskotko kohtaloon vai uskotko, että meillä on valta muokata kohtaloamme?
Uskotko kohtaloon vai uskotko, että me hallitsemme omaa kohtaloamme?
Uskotko, ettei sattumalla ole sijaa elämässämme ?
Uskotko kohtaloon vai uskotko, että me hallitsemme omaa kohtaloamme?
Uskotko, ettei sattumalla ole sijaa elämässämme ?
Vastaukset 130
Vanhimmat
En usko, että elämä on ennalta määrätty. Elämä on enemmänkin sattumaa.
Muiden ihmisten valinnat vaikuttavat myös meihin.
Ajatellaan nyt vaikka esimerkiksi jos Venäjää ei johtaisi nykyään Putin,
voisi Ukrainan (ja muunkin maailman) tilanne olla ihan eri.
Jotkin sattumat vievät meitä paljon "pidemmälle" kuin toiset, mutta sekin on vain sattumaa.
Olen itse miettinyt noita "sattumia" usein.
Jo pelkästään se jos teini-iässä olisi ehtinyt kadun yli ennen punaisia, ei olisi ehtinyt bussiin tai mikä tahansa pieni ja mitätön tapahtuma niin elämä voisi olla täysin erillainen kuin mitä se on ollut ja on nyt. Tai jos on jonkun kanssa keskustellessa sanonut jonkun aivan mitättömän väärän sanan tai hymyillyt tai ollut hymyilemättä tai vaikkapa vain aivastanut niin että joku on siirtynyt loitommaksi jne. Olen70plus ja semmoisena kai täältä lähdenkin mutta ei minua mikään näytä masentavan ihme kyllä. Uskon tuonpuoleiseen vaikken uskis olekaan. Sielunvaellukseen uskon koska "kävin kerran jossain" mutta lääkärit herättivät takaisin henkiin ihan sitten viime tipassa.
Hyvää kesän jatkoa!
JOS Trump ei olisi vallassa, olisi koko maailman tilanne täysin toisenlainen, kuin nyt.
Sotahullu Putin on vaikuttanut enemmän asioihin, tappanut valtavat määrät ihmisiä.
Putler on itse piru, mutta väitätkö, ettei Trumppi-pelle ole tapattanut aivan tarpeeksi populaa.
Trump ei ole tappanut, kuten Putin.
Kyllä todellakin on. Tapattanut, kuten Putlerkin.
Todista.
Katso / kuuntele uutisia. Se houru sotii.
Puolustussotaa.
Trumpin auheuttamia kuolemia on kymmeniä tuhansia, ja lisää tulee. Ja ihan turhaa höpöttää "todista"
H a h . Ja withut.
Venäläisiä on Ukrainan hyökkäyksessä kuollut yli 1-miljoonan verran, ukrainalaisia myös suuret määrät. Kumpi onkaan pahempi herroista?
Koska Trump ja mitä edustaa, tekee niin maailman tilanne on hyvä niille ainakin jotka tietää mitä odottaa..
Olette niin väärillä raiteilla 😐
Kato kuitenkin itse omaa hallitusta ja EU psykopaatteja, media uskovainen ja
Kukaan älykäs ei usk8 uutiset valheira, mummo
Uskon KARMAAN, jos teet syntiä saat siitä palkan.
Sitä.
Jos uskoo kohtaloon niin miten se sitten toimii, kun muutkin ihmiset
ja tapahtumat vaikuttavat elämäämme ?
Valinnat ovat olemassa. Mutta ne tiedetään kyllä koska aika on rajoite vain ihmisille. Kohtalo on vastuunpakoilua. Mutta valinnat ovat myös merkityksettömiä omien tavoitteiden suhteen. Valinnat on jo tiedossa.
Ahaa.
Aina on ollut vaihtoehtoja, mistä valita. Jälkeenpäin tässä vaan ihmetellään. mietin silloin ja silloin olisi mennyt, jos olisin valinnut jotenkin toisin. Kuin ajopuu koskessa; läpi on päästy. Tietyt asiat määrittivät alussa. Isä kuoli, kun olin pikkupoika ja menin sitten keskikouluun. Jos ei olisi kuollut, ei isä olisi päästänyt kouluun, kuten ei päästänyt vanhempia ja fiksumpia sisaruksiani. Jos en olisi vaivoin saanut keskikoulua käydyksi, en olisi päässyt siihen hyvään ammattiin, mihin päädyin ja jos-ja jos niin... tätä se oli. Ja jos en olisi mennyt siihen tanssipaikkaan, niin ei kohta vietettäisi kuuskytvuotis hääpäivää.
Not.
Sattumat sinällään on vaikuttaneet elämään kyllä. Mutta en todellakaan usko mihinkään ennalta kirjoitettuun käsikirjoitukseen.
Just siks on sattumia, jotka voi heittää eloa vaikka miten.
Elo on eloa, ei muuta. Pitääpi ottaa yllättävätkin käänteet vaan jotenkin tyynesti vastaan. Se kyllä totta, kaikki ei mene, niinkuin ite on haavaillut. Mutta se tekee elämistä jotenkin kiinnostavaksi.
=DW=
Johtuu se varmaan henkilöstä itsestäänkin, miten se menee. Toiset on aina jossain vaikeuksissa, itse järjestetyissä, aina riitaa johonkin suuntaan, napit vastakkain milloin kenenkin kanssa. Mikään ei mene ilman häslinkiä.
Elämä on, joo.
En ihan niin tarkkaan raamattua usko että Jumala päämme hiuskarvojen putoamisen todentaisi, mutta hänen johdatukseensa uskon. Että kaikki on etukäteen määrätty miten asiat menevät. Ei yksityiskohtaisesti, mitä jonakin päivänä syö tai missä piipahtaa, mutta päälinjat uskon olevan ennalta määrätyt.
Tiedän sen siitä että kun kohtaan vastoinkäymisen, karvaasti sitä kärvistelen, mutta kas, myöhemmin tajuan että näin se piti mennä ja siitä koitui toisaalla jotain hyvää, kaunista ja tarpeellista. Eikä niin että jok´ikinen vastaantuleva naapurin Taavi olisi ennalta sille paikalleen määrätty, mutta isommat kohtaamiset, sellaiset joilla on vaikutusta myöhempään elämääni, ovat johdatusta.
Uskon myös että kuolemamme on ennalta määrätty, ja juuri se punainen Opel, joka meihin törmätessään elämämme lopettaa.
Tämä kommentti oli hyvä. Tosin ilman tuota punaista Opelia. Mistähän se tuli?
Siitä juuri että on yksittäsiä isoja ihmisen elämään merkittävästi vaikuttavia asioita, jotka ovat tarkoin määritelty ja määrätty. Juuri se tapahtuma pikkutarkasti.
Tiedäthän jälkikatumiset: Jos olisin pikkusen keksinyt kääntää vasemmalle, niin kolaria ei olisi sattuntut.
Ja yksi jäi jutustani pois: Sattumiin en usko. Niissäkin on eroa, pikkujutuissa, putoaako se neula heinäsuovaan vain navetan lattialle, ei sillä väliä.
Vaikka miten senkin ottaa. Olin kihloissa kymmeniä vuosia sitten ja kihalttuni kanssa heinätöissä hänen kotonaan. Hänen sormuksensa putosi heinäsuovaan, eikä ikinä löytynyt. Menimme kuitenkin naimisiin asti ja puolen vuoden kuluttua avioliittomme oli ohi, ja alle vuoden kuluttua loppullinen ero. Olisko kannattanut ottaa varoituksena ja vakavana enteenä se sormuksen heinäsuovaan hukkuminen?
Heinistä juolahti: olen maalaistalon tytär ja kesällä riitti mm. heinätöitä. Ison heinäkasan päällä 'matkustin' latoon ja sieltä ylhäältä tiirailin metsämaisemaa ja ajattelin, että tuolla mulla on joskus oma tupa, oma lupa.
Vuosia kului välissä niin paljon, että unohdin tuon edellisen aivan totaalisesti. Panin jopa rakentamista hanttiin (sattuneesta syystä). Mutta sitten kerran kesäiltana saunajäähyllä se iski tajuntaan, pamahti mieleen niin, että pelästyin. Mistä hitosta tiesin penskana, että jonakin päivänä tosiaan mulla on koti juuri siinä paikassa, jota heinäkuorman päältä katselin.
Ratkaisevaa on miten itse kykenee käyttämään hyväkseen tarjoutuneet mahdollisuudet ja välttämään sudenkuopat. Ulkopuolisille, mittaville katastrofeille emme mahda mitään mutta usein niistä selviytyminen riippuu, enemmän tai vähemmän meistä itsestämme.
Sama koskee myös onnistumisen mahdollisuuksia.
Omien resurssien arviointi > tavoitteet aikataulutettuina > toiminta ja epäonnistumisista selviytyminen sekä tavoitteiden tarkistus.
En tiedä, mihin uskoa. Vieläkään. Mutta taannoin naapurikaupungin kirkkoherran kuolinjutusta lehdessä luin hänen sanomansa: "sattumia ei ole". Kaikella on tarkoituksensa siis.
Mitäpä muut kirkon mies oliskaan sanonut. Aamen.
Jumala lähetti minulle viestin, että minun täytyy tehdä itsemurha ja pääsen Paratiisiin Jumalan Herran luokse: KIITOS JUMALALLA, YLISTÄKÄÄ HERRAA JEESUSTA! Minä tulen! Kiitos Jumala.
Ei Jumala tai luoja tuollaisia viestejä lähetä. Ennalta määrätty on ehkä käsikirjoitus, joka on geeneissä. Kohtalo taas on se, että kaikki tapahtuu, niinkuin tapahtuu, eikä itse tuohon paljon vaikuteta. Kauheasti toki yritetään.
Älä välitä. Pilkkasi Jumalaa, ei muuta.
Geenit määräävät ja vaikuttavat neljäsosan 'käsikirjoituksesta'. Muut vaikuttavat osat ovat; elämäntapavalinnat, ympäristö ja sattuma.
näin usein
Oli joskus hyvin vaikeaa..olin ihan sekaisin itseni kanssa. Olin yövuorossa...etsiskelin, ja löysin sopivan köyden. Köysi kädessä ajattelin että tämä oli tässä. Lähdetään tästä nollatilaneesta ja laitoin köyden pois. Valintoja, valintoja.
En usko et on määrätty, paljon on sattumaa, mutta onhan meillä myös vapaa tahto itse tehdä asioita.
Tuota vapaata tahtoa on periaatteessa ja teoriassa, mutta on hyvin paljon asioita, joita määrittelee joku muu asia, kuin oma tahto.
Niin juuri, eli sattumia.
Joillakin on, toisilla ei ole. Esim. entisaikain vaimoihmiset eivät luultavasti edes tienneet, mitä tarkoittaa "vapaa tahto".
Eikö se jo Koraanissa sanota, että fatalistiseen kohtaloon on uskominen ja samalla paratiisin riemuihin?
Haluaisin uskoa että kaikella on tarkoitus.....
Siili25
Toivo on siihenkin, mikä ettei.
DW Just siks on sattumia, jotka voi heittää eloa vaikka miten
Täsmälleen. Leikin joskus ketjuilla, jos isoäitini ei olisi sanonut ... serkkuni ei oli tullut ... eikä olisi ... ja näitä ja näitä ei olisi olemassa ...
Sitten jos aletaan puhua "vapaasta tahdosta" niin valtaosa neurologisista fyysikoista magneettkenttäukoista jne on sitä mieltä että tämä on kaksiteräinen aivojen kannalta
Voinen päättää ostanko vielä hiukan lisää Nok ensi viikolla = luulen että kyllä?
mutta en voi päättää elänkö ensi viikon vielä
Atomit ja molekyylit tukevat toistaan.
Tapasin tulevan elämänkimppanin tammikuussa 1978 ,vielä yhdessä kuin kissa ja koira :-)
Gubbe 77
Uskon Jumalan ennaltasäätämiseen.
Kysyin kerran eräältä uskovaiselta missä oli Jumala, kun lapsia vietiin kaasukammioihin. Ei sanonut mitään, oli hiljaa vain.
Ei se ollut Jumala, joka niitä lapsia sinne vei. Mitä muuta sulta on hukassa?
Miksi kaikkivaltias jumala salli sen tapahtvan?
Mitähän 'ennaltasäätämistä' viattomien lasten murha oli? No, jos Jumala on olemassa niin toivon mukaan pääsee kysymään sitä sitten.
!!!!!!
Jos hyvä ja kaikkivaltias Jumala olisi olemassa kaikkea kauheutta ei olisi
koskaan tapahtunut eikä tapahtuisi.
Paratiisi oli tarjolla, mutta ei kelvanmnut.
Valheen Isä, S:tana / Käärme tarjosi ihmiselle "viisautta", joka heti petti ihmisen.
Mutta ihminen oli näin valintansa tehnyt: valitsi Jumalan sijasta herrakseen S:tanan.
Ja niin makaa kuin petaa: me, näiden jälkeläiset saamme nyt kärsiä tuosta ihmisen "vapaasta ratkaisuvallasta", joka aina tuo ihmiselle vain pahan, kadotuksen.
Saksan natsit olivat uskoltaan s.palvojia ja lastenkin keskitysleireihin viennit olivat näiden tekoja. Ei Jumalan.
Jumala puuttuu peliin yleensä vasta, jos sitä Häneltä erikseen pyytää. Mutta tuolle avulle onkin sitten kovat ehdot: kunkin ihmisen oma, henkilökohtainen katumus, täysi kääntymys eli parannus, Jumalan herruuteen palaaminen.
..ja samalla ihminen valitsi oman suuntansa. Turhaa syytellä muita kuin itseään, kun menee huonosti.
Juuri niin!
Ihan noin yksinkertaista elämä ei kuitenkaan ole, vaikka jotkut tahtovat sitä yksinkertaistaa ja 'oikaista' mutkat suoriksi.
Suurpiirteisyys on elämässä hyve, mut töissä se on pahe.
Nuori Pentti Saarikoski kirjoitti Nuoruuden päiväkirjoissa 22.10.1955:
"Ihminen ei ole omansa elämänsä valtias: Jumalat ohjaavat meidän askeleitamme ja antavat meidän olla siinä uskossa, että meidän itsemme oli valittava polkumme".
Tämän suuntaisesti ajattelen itsekin. Jokin minua isompi voima ohjaa elämäni kulkua, enkä juuri viitsi vastaan pistää, kunhan myötäilen ja yritän pärjätä..))
Karman, syyn ja seurauksen laki, näyttäisi myös toimivan - pitkässä juoksussa.
Eli turha ottaa vastuuta mistään, senkun vaan elelee, ryyppää ja filosofoi, kuten Pena.
>>Jumalat ohjaavat meidän askeleitamme...<<
Hmmm. Miten tuon nyt ottaa. Mitä Saarikosken termi "jumalat" sitten tarkoittaa?
Raamattu puhuu vain Yhdestä Jumalasta ja hänen nk. valkeuden enkeleistään.
Sitten on myös muut, nk. "henkivallat", Taivasten Valtakunnasta karkotetut enkeli Lucifer ja tämän kannattajat. Nämä saattavat esiintyä myös erillisinä nk. jumaluuksina. Ehkä on myös muitakin nk.jumaluuksia, taivaan avaruuksissa.
Kristityn tulee olla yhteydessä ainoastaan tuohon omaan, Yhteen Pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaamme: JHWH, Adonai, Elohim, Ha-Sem = Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Saarikoski oli, ainakin viime vuosinaan, (harras?) ortodoksi. Ortodoksit tiettävästi tunnustavat vain Yhden (pyhän, kolmiyhteisen) Jumalan. Olen nähnyt Saarikosken haudan Heinäveden Valamon luostarin hautausmaalla.
Samoin, olen käynyt Saarikosken haudalla Valamossa.Nuoruuden päiväkirjoissa hän pohti paljon omaa uskoaan.
Minäkin mietin, mitä nuo "Jumalat" tässä yhteydessä tarkoittavat, melkein veikkaisin markkinavoimia tämän päivän maailmassa..))
Saarikosken kääntämässä Matteuksen evankeliumissa hän oli kääntänyt "Pahan" muotoon "raha" - ei paha..))
Käsittääkseni termiä "jumalat" käyttävät ihmiset jotka uskovat ja tunnustavat monijumaluuksia.
Esim. muinaisuskoiset: antiikin jumalat, suomalaiset, saamelaiset ja goottilaiset muinaisjumalat, vainajahenget jne. On ihmisiä jotka tunnustavat näitä edelleen, mahd. rukoilevatkin näitä / peräti uhraavat näille.
Aivan, tuo on varmasti se oikeaoppinen selitys, Ano 00044
Ehkä runoilijan tulkinta on kuitenkin "väljempi". Kun tietää että "sana on sormi, joka osoittaa kuuta, mutta sormi ei ole kuu"...
Vastasin kyllä sinulle Ano 00042, mutta eipä tullut viesti näytölle.
Eli tarjosin Dostojevskimaista ajatusta ihmisten yhteisestä syyllisyydestä. Hän katsoi, että rikolliset ja muut pahantekijät (=vastuuttomat?) ovat todellisuudessa lähempänä Jumalaa koska he kantavat suuremman osan ihmisten yhteisestä syyllisyydestä.
Tuo ajattelutapa on rikosten uhrien vähättelyä, ja se on aika yleistä oikeuslaitoksessa. Ikävä kyllä.
Olet varmasti oikeassa, Ano 00045. Vähäisen seurannan perusteella kriminaalipolitiikka muuttui meillä "humaanimmaksi" joskus -80 luvulla ja eipä se hyvältä näytä.
"Dostojevskin aikaan" rikolliset olivatkin ehkä toista lajia: he kärsivät.
Meidän nykykriminaalit voivat olla psykopaatteja, narsisteja tai ADHD-väkeä, jolloin "kärsimys" ei välttämättä kuulu heidän tunneskaalaansa.
Jos/kun näin on niin pikainen korjausliike olisi varmasti paikallaan. Liisa Keltikangas-Järvinen tarkentamaan tämän päivän rikollisen luonnekuvaa..))
Uskon, että kaikki olemme olemukseltamme yhtä syntisiä ("syyllisiä") mutta kukin meistä itse tuo julki olemuksemme erilaisia nk. hedelmiä.
Me kaikki emme valitse tai ohjaudu samoihin synteihin, valitsemme myös pidäkkeet. Näin emme käytännössä toimi kaikki samalla tavalla, vaikka pohjimmainen olemuksemme, sen mahdollisuudet ovat samat. Kriminaalit eivät ole pyhimyksiä, minkäänlaisia ristiämme kantavia kristuksia! F.D. mennyt liian venyvässä ortodoksimystiikassaan ulos Kristuksen opista!
Muistona Jumalasta, meissä on myös paljon hyvyyttä, mutta syntisyytemme on saastuttanut myös monet motiivimme toimia hyvyyden mukaan. Nk. hyvyytemmekin on väärinmotivoitunutta. Tästä syystä ihminen ei voi koskaan tulla omilla teoillaan "autuaaksi" eli saada sielunpelastusta. "Jumalalle kelpaavat vain Kristuksen teot", meissä, jos tähän suostumme. (Luther)
En usko tuollaiseen dostojevskimäiseen persoonallisten olemustemme jakoon. Kuulostaa hyvin venäläiseltä filosofialta. Ovat niin viisaita, ettei ole enää varmaa onko se milloin viisautta / neroutta ja milloin vain pelkkää hulluutta.
Olen Pietarin Lavrassa käynyt myös Dostojevskin haudalla. Oli kasvokuva-patsas. Väitän vakavasti, että siirtyessäni polulla eteenpäin F.D:n silmät seurasivat perässäni. Varmasti katsoi minua.
En siis usko, että "syyllisyytemme on yhteinen".
Itse syyllinen on kukin yksilö erikseen, omien valintojensa ja tekojensa mukaan.
On paatuneita ammattirikollisia sekä esim. vain pari kertaa nälkäänsä omenan varastaneita pikkurikollisia, näin kuvaannollisesti sanoen.
Isokriminaalit kantavat vain omaa syyllisyyttään ja pikku omenavaras omaansa, joskin Suomen Oikeuslaitoksessa sekä Politiikassa useinkin se lähes-rehellinen pikkutekijä laitetaan isoon korvausvastuuseen, jotta joku maksaisi kulut, kun isokriminaalit ovat saaliinsa nopeasti kätkeneet. Katuva omenavaras sen sijaan on useinkin nöyrä ja (tietämättömyyttään) kiltisti alistuu julmakatseisen nuijan... eiku siis Herra Iso Tuomarin nuijan pamautukseen.
Sitä on vaikea hyväksyä, kun saa ns. paljousalennusta tuomioon, jos on rötöksiä monia, se on kieroa oikeudenjakamista. Ja se, kun tapat jonkun, siitä voi saada alle 10v tuomion, ja ensikertalainen pääsee puolella, hyvä käytös myös pudottaa lusimista. Miksi päästetään niin helpolla? Uusi mahdollisuus pitää antaa, sanotaan, missä on uhrin ja omaisten uusi mahdollisuus?
Mitä se auttaa murhatun omaisia, jos murhaaja teloitetaan?
Kuka teloituksesta puhui? Miksi sekoilet?
Silmä silmästä, hammas hampaasta, henki hengestä. Tämäkö olisi sopiva rangaistus, jotta uhrin omaiset saisivat sitä oikeutta?
Ei vaan pidetään vaaralliset rikolliset pois kaduilta, tavallisilla kansalaisilla on oikeus olla turvassa liikkuessaan ulkona. Nythän pääsee vapaaksi vaikka miten hirveitä olisi tehnyt.
Kuolemantuomiohan tarkoittaa sitä, että rikollinen pääsee vapaaksi kärsimästä siitä, mitä on tehnyt.
Vaaralliset olisi tosiaan syytä pitää pois kaduilta, mutta systeemi ei sellaista halua. Päivittäin saamme lukea uutisia, jossa jopa alaikäinen on puukottanut jotakin toista henkilöä. Tätä tapahtuu jatkuvasti, vaikka aseet voitaisi kerätä pois, jos olisi halua, mutta sitä ei ole.
Ja tuomiot olisi suoritettava loppuun.(00054)
Niin, yksilön vapaus ajaa turvallisuuden edelle, ja profilointi on laitonta, kuten äsken huomattiin, vaikka se helpottaisi paljon poliisin työtä ja lisäisi turvallisuutta.
Samaa mieltä Anot 00060 ja 00061). Miten meillä onkin menty näin harhaan tuon sallivuuden hengessä. Vapaus ilman vastuuta on tuhoisa yhdistelmä, senhän ymmärtää jokainen, jolla on vähänkään arkijärkeä tallella.
Jos/kun kouluihinkin voi mennä aseistautuneena ja sinne tarvitaan poliiseja takaamaan lasten/opettajien turvallisuutta niin onko enää muuta tehtävissä kuin äkkijarrutus ja vastuun siirtäminen niille joille se kuuluu?
"Yhteiskunta" ei meitä hoida vauvasta vaariin vaikka niin on uskoteltu, ammattiväki ei ota kokonaisvastuuta meidän jälkikasvusta eikä sen pidäkään ottaa. Vanhemmuus on vapaavalintaista ja se edellyttää ehdotonta sitoutumista tehtävään ainakin niin pitkään kuin lapsi on täysin riippuvainen aikuisen turvasta. Turha uskotella muuta.
William Goldingin kirjan pohjalta tehty elukuva "Kärpästen herra" näkyy tulevan uusintaversiona Ykköseltä tänään (2.osa). KIrja ja elokuva osoittavat vakuuttavasti sen, miten käy kun lapsille/nuorille annetaan vastuuta liian aikaisin (vrt taikasana "itseohjautuvuus")
Saattoi tämä päättelely jo tietysti mennä mutun ja kyökkipsykologian puolelle, mutta eipä ole kehumista meidän ammattiväenkään saavutuksissa jos sitä lasten/nuorten nykyisellä ahdingolla mittaa.
demeter1
Suomalaiset nöyristelee ja pelkää mitä muualla meistä sanotaan, siksi sallimme älyttömyyksiä, maalaisjärjen vastaisuutta.
Varmasti noin kuin sanot Ano 00067. Voisimme paremminkin olla ylpeitä omasta alkuvoimaisuudestamme, siitä että arkijärki on vielä meillä tallessa...
demeter1
Meihin on kasvanu alistuneisuusmalli satojen vuosien aikana kun olimme Ruotsin vallan ja sitten Venäjän vallan kahleissa.
William Goldingin? Ainakin "Sieppari ruispellossa" taisi olla hänen.
Suomenkielen opettajamme (oli kommunisti) luetutti meillä molemmat kirjat. Muistan kuinka meidän piti sitten "selittää" mistä Kärpästen herrassa mielestämme oli kysymys. Taisin vastata aivan metsään. Myöhemmin itselleni selvisi, että "kärpästen herra" ainakin islamissa tarkoittaa Belsebubia eli paholaista. Kärpäset (riivaajat) kuulemma pelkäävät sinistä väriä ja siksi etelän maissa on ovien ja ikkunoiden pielet maalattu sinisiksi: pysyy paholainen poissa!
Luetutti monta muutakin kirjaa kuten Bertolt Brechtin runoja, tämä kirja onkin vielä hyllyssäni.
Sieppari ruispellossa on J. D. Salingerin kirjoittama.
Sieppari Ruispellossa on mielestäni J D Salingerin teos. Pentti Saarikoski käänsi sen suomeksi ja se tuli osin tunnetuksi sen vuoksi.
Itse en valitettavasti ole sitä lukenut, mutta taidanpa laittaa listalle..))
Jännä uskomus sinisestä väristä. Pitääpä olla tarkkana sen kanssa..))
demeter1
Sinä ehdit ensin, Ano 00080, en huomannut..))
Niinpä olikin. Luulin, että mulla on se tuolla hyllyissä, mutten ole löytänyt.
"elämä tää sattumalta vain on saatua, stressin uhrina ois synti kaatua" J. Vainio laulussaan 'Käyn ahon laitaa'.
Teologi J. Vainio?
Ei vaan artisti.
Varmasti uskon.
Miksi Lea Lavenkin laulaa, 'kortit kertoo kohtalomme' ?
Ajatuskin "kohtalosta" tuntuu "hupaiselta"!
Helppo ajatus fyysisesti ja henkisesti laiskoille vetelyksille. " Kyllähän minä mutta kun - -"!
Jossakin, tai useammassakin onnistuneet pitävät itsestään selvänä, että menestyminen on seurausta omista ponnisteluista.
Geenit, kasvatus, elinympäristö ym. asiat vaikuttavat.
Omalla kohdallani vi - mainen kotini ärsytti minut osoittamaan pystyväni sentään johonkin.
Omien lastemme kohdalla heidän lukion lopun matematiikkastipendit ja jatkokoulutusvalinnat lienevät joltain osin minun ja vaimoni geenistön ansiota.
Lapsemme ovat itse päätyneet tuohon. Tyttäremme sanoi, että hyvä ettemme hommanneet kolmatta lasta. Siitä olisi tullut joku pahvipää koska he olivat, veljensä kanssa, ulosmitanneet kaiken matemaattisen lahjakkuuden.
Kasvatus ja kasvuympäristö muokkaavat asenteet.
Olipas kova kohtalo.
Pitää sillä jumalalla olla melkoinen tietsikka, kun ohjaamaapallon väestöä.
Vai jokainen uskonlahko edellyttää. että vain heitä se jumala ohjailee?
Vahvasti uskon, että karman laki toimii ihmisten elämässä. Siinä on vain se ero, kuinka tahallinen tai tahaton/ymmärtämättömyydessä tehty teko on.
Karma oli bändi, sen uskon.
Kohtalo on sattumaa.
Se voi olla osittain noin, että on määrättty, mutta kun on ollut valinnan paikka, ja on valinnut oikean polun, niin sitä valintaa ei saa sitten itse tyriä.
Määrättyä eli etukäteen sovittua ei elämä ole.
Ei ole määrätty, eikä ennustukset eikä horoskoopit kerro kenestäkään mitään, sattumaa on enimmäkseen kaikki, työntekoa ja lahjakkuutta tehdä asioita.
Melko rajoittunut näkemys ja kokemus sulla elämästä ja olemsesta.
Mikset keskustele, valitat vain?
Kirjoitin juuri nuoruuteni työpaikoista ja se kirjoitus voisi olla vaikkapa täällä.
Monasti jälkeen päin miettinyt kuinka nuoruuden sattumat lähti ohjaamaan elämän suuntaa, työelämä, olisi voinut toisenlainen ammatti. Aviopuoliso ollut joku toinen, ellen olisi sinä kesäkuisena ilta olisi mennyt lavatanssein. Yhteen sattumien summa jokaisen kohdalla, vanhemmiten kun elämä vakiintuu itse tulee pääteltyä suuntansa.
Nyt vanhana näin vanhaksi elänyt terveydenhoitomme ottanut ohjat käsiin kuinka vanhaksi elät, voit omilla toimilla sitä avittaa. Kymmen vuotta sitten tuumin 80-vuotiaaksi olisi hyvä tavoite, reilu vuosi se on tavoitettu, sen jälkeen voisi olla sen verran utelias miltä maailma näyttää 90-vuotiana.
Suunnitella voi elämää, ja tehdä mitä haluaa, silti on sattumallakin usein suuri osa. Kyllä.
Jos uskoo kohtalonomaisesti, niin eihän silloin mitään voi tehdä....
Seuraava juttu on tosi: Isosiskoni ystävätär kertoi...Meidän lähellä kulki tie, jota pitkin kuljettiin säännöllisesti. Siinä oli paikka, jossa tie jakaantui kahdeksi jonku montun takia, ja yhtyi sitten taas yhdeksi montun jälkeen. Tämä kertoja kertoi, että rupesi miettimään kummalta puolen se kannattaisi kiertää, polkupyörällä oli liikkeellä. Ei päässyt mietinnässään lopputulokseen, ja rysäytti siiheen monttuun.
Se on hajamielisyyttä joka yhdistyy keskittymiseen, silloin ei huomaa ja voi sattua kaikenlaista.
Kiits päivän pyrskähdyksestä. Ei siis kannata aivan perin juurin miettiä. :)
Uskoa ja toivoa tarvitaan ainakin silloin tällöin.
80 uunotettuja katsonut mutta ei näe..hah
Onko sulla jotain sanomista, kun itseltäsi ei onnistu edes ajatuksesi kirjoittaminen oikeaan ja hyvään muotoon.
Ei kannata uskoa siihen.
En tiedä, mutten silti anna periksi.
Asiat menee aina jotenkuten.
Mikäs siinä, uskotaan vaan.
Aurinko paistaa aina, vaikkei se näykään aina. Siihen uskon.
'on lempeät tuulet, tää onnea on'....Meiju Suvas.
Jos olisi, niin lottonumerotkin voisi selvittää tietokoneella tai tekoälyllä etukäteen.
Älytön idea. Eivät kohtaloasiat tietsikkatoosalla selviä ja hoidu.
No sit ei oo mitään kohtaloa.
Kyllä meillä kaikilla on omamme.
Oma on.
Voi muokata elämäänsä kyllä.
Vaikea sanoa, voi olla että on ennalta määrätty jos vaikka teen jotain pahaa toiselle.
Mutta siihen uskon että jos teen pahaa, Karma rankaisee..
Ennustaja sanoo kaiken olevan radalla.
Linnunradalla ei ole lintuja, tai ehkä onkin....
Elsa, kohtalon lapsi.