Kun olin lapsi, niin pidin vanhempiani suunnilleen kaikkitietäjinä. Heiltä saattoi kysyä asioita, kun ei itse tiennyt. He osasivat järjestää perheen elämän parhain mahdollisin tavoin, vaikka ei heilläkään aina helppoa ollut, olen myöhemmin tajunnut. Mutta tosivanhat vasta vaikuttivatkin viisailta. toki paljon jämähtyneisyyttä ja ihmeellisiä uskomuksia, mutta heidän varmuutensa asioiden laidoista herätti minussa kunnioitusta. Arvostin myös saavutuksiaan, tyhjästä rakennettu talot ja muokattu maat ja mannut.
Ajattelin, että kerran minäkin olen kuin vanhempani, isovanhempani, esivanhempani. Tidän ja osaan ja saan aikaan. Muutan maailmaa. Vuodet ovat kuluneet, vuosikymmenet vaihtuneet. Viisautta ei vain ole minussa näkynyt. Minuunko nyt konkretisoituu ihmiskunnan tyhmeneminen vai onko kyse vain minusta. Saavutanko koskaan vanhan ja viisaan tuntemusta itsessäni.
Ikäkriisiä pukkaa, myönnetään.
Ajattelin, että kerran minäkin olen kuin vanhempani, isovanhempani, esivanhempani. Tidän ja osaan ja saan aikaan. Muutan maailmaa. Vuodet ovat kuluneet, vuosikymmenet vaihtuneet. Viisautta ei vain ole minussa näkynyt. Minuunko nyt konkretisoituu ihmiskunnan tyhmeneminen vai onko kyse vain minusta. Saavutanko koskaan vanhan ja viisaan tuntemusta itsessäni.
Ikäkriisiä pukkaa, myönnetään.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Hah. Minä en edes yritä.
Kasvoin jonnekin 25-vuotiaaksi saakka viisaammaksi, ja siihen se sitten jäi. 😅
🦄
En usko että pääsit 25 vuoteen asti henkisellä tasollasi, sanoisin että 20 tai sen alle.
Viisaus tulee silloin, kun sen aika on? Pohtimiset, kokemat vuorovaikutteet ja ylipäänsä kanssakäymiset muiden kanssa voivat muokata sinua näkemään laajemmin asioita, erilaisuutta? Lukeminen ja asioihin perehtymiset auttaa aina asiaa. Onko siihen minkälaisia valmiuksia ja milloin on valmis sille?
Jaa-a. Aivan tuhatta ECTS-opintopistettä ei vielä ole, mutta ei olla kauhean kaukana. Olisiko siinä jonkinlaista perehtyneisyyttä asioihin?
🦄
Milllainen olin 25-vuotiaana? Tätä onkin hauska miettiä, tosiaankin. Kyllä nykyinen minäni on paljon viisaampi. Mutta tuo 25-vuotias olikin kyllä ihan hukassa. Olen varmaan aloittanut niin pienestä, että kasvunvaraa on ollut. Sittenkin tällaista subjektiivista positiivista viisauden kehityskäyrää havaittavissa. Sinä oletkin nuorena sitten saanut asiat sopivasti hallintaan.
Eräs kaveri sanoi joskus, että haluaisi tavoitella tunnetilaa, joka oli 12-vuotiaana. Haluaisi suhtautua elämään kuin 12-vuotias. Tätäkin olen joskus miettinyt.
Ei tuhat pistettä auta sinun kohdallasi, tulet olemaan oppikoulussa koko ikäsi.
Hieno juttu! 😃
Minä pystyin vasta vähän yli kaksikymmppisenä irrottautumaan vanhempieni maailmankuvasta. Vaikka rakastankin heitä, maailmankuvani on kovin erilainen.
12-vuotiaana olin vielä ihan samanlainen kuin 7-8-vuotiaana, paitsi että kognitiivinen kapasiteetti oli parempi. Mutta ympäristö ei muuttunut.
🦄
Miksi vasta yli kaksikymppisenä? Mikä piti sinut siihen asti kiinni siinä maailmankuvassa ja mikä aiheutti sen irrottautumisen siitä?
Luulen että kotona asuminen piti minut siinä, ja ehdoton rakkaus ja luottamus vanhempiini.
Kun olin fyysisesti etäämmällä, aloin lukea ja etsiä tietoja toisenlaisista maailmankatsomuksista.
🦄
Luonteella ja kokemalla on merkitystä. Tasapainottaa mieltä, kun ovat hyvällä mallilla.
Mä en muusta pitäneeni vanhempiani kaikki tietävinä. Muistan, että ajattelin jiskus miekessäni miten vähän noikin tietää. Ja mietin yhä, mutta ivat ajakta kun itse ei saanut ajatella. Mediassa oli rajattu tieto ja sitä pidettiin totena tai naapuri kertoi jne.
Sellaista pienimuotoista maailmankuvaa, jolloin ei välttämättä aukea ihan kaikki.
Mutta toi viisaus, sekin on subjektiivinen tunne. Muut sen oikeastaan systa paremmin näkee oletko viisas, kun itse.
Lisään että minusta viisaus ei ole sitä mitä odotat olevasi, vaan sitä miten ratkaiset asiasi ja onnistut elämään tyytyväisenä. Olkoonkin että viisaus karttuu vasta vaikeuksien myötä.
Mistäs me nytkään tietomme saamme, netistä löytyy kaikki. Sieltä voi valita ihan mielensä mukaista aineistoa, kaikelle löytyy lähteet ja selittäjät. Näkeehän sen palstallakin: pistetään videota ja tässä on totuus! Varmaan viestin kirjoittajalle onkin. Hän on löytänyt oman totuutensa ja kokee oman viisautensa kasvavan ja näkee vastaanväittäjät hölmöinä.
Ei silloin ollut mediana nettiä. Paljon suppeampi väylä päästä tiedon ääreen ja pseudotiedon ääreltä pois, kun nykyään.
Se osaako käyttää tietoa ja tunnistaa tiedon onkin nykyään se ongelma. Tarjonnasta ei jää kiinni enää.
Tyhmät ihmiset seuraa vaan YLEä ja uskoo kaikkeen siihen mitä ne sinulle sieltä ilmoittavat. Ihmisten hallinta on nykyään niin naurettavan helppoa, ennen ihmiset olivat kriittisiä hallituksia kohtaan, nykyään kaikki otetaan totuutena.
Mitäs sitten me, jotka ei ole telkkariakaan katselleet reiluun 15 vuoteen?
Ja mä olen ollut kriittinen syntymästäni asti. Moni sanoo paljon, eikä oikeasti yhtään mitään.
Äänestyskin on pelkkä silmänkääntötemppu ja silti ihmiset äänestää.
Uutisista tuli mieleen Arvi. Miellyttävä persoona.
https://youtu.be/FOI6Mtwj-4Y?si=86cppTpr-3ujCyvB
Aloittaja.
Minusta on viisautta huomata, että kaikki on rajallista ja se lapsen usko, että idä ja äiti tietää kaiken on lapsen luottamusta.
He tekivät, minkä osasivat, kuten mekin.
Ei kandee väheksyä itseään.
Kun tuli täysi-ikäiseksi, ajattelin, että täältä tullaan elämä.
Työ, mies, lapsi avasivat arkitodellisuuden, mitä ei tarvitse nähdä tylsänä.
Vilma
Mikään ei ole täydellistä. Erheet inhimillisiä ja niitä tarvitaan, että kasvamme pikkuisen.
Ei elämä tylsää ole. Elämän hetket raksuttavat eteen päin koko ajan kohti vääjäämätöntä loppuaan. Olen onnellinen ja tyytyväinen, mutta mitä minä osaan. Mistä minä mitään tiedän? Tai tietenkin tiedän paljonkin monestakin, mutta onko sillä mitään merkitystä. Ehkä kaipaan sitä fiilistä, että olisin edes vähän kehittynyt, en tiedä.
No. Minusta olet viisas ja kehittynyt, kun epäilet, kyselet ja toteat.
Vilma
Ehdottomasti ihmiset vaan tyhmenee järkyttävää vauhtia, ei edes sukupolven välillä vaan ihan vuosikymmenssä. Jokainen henkilökohtaisesti voisi taistella tuota ilmiötä vastaan, mutta suurin osa ihmisistä ei vaan välitä ja kantaa kapulaa kädessään joka paikkaan kuin vieden mukanaan tyhmyyden viestiä eteenpäin.
Katso elokuva Idiocracy, se kertoo siitä mikä tähän on johtanut ja mitä tulevaisuus tulee olemaan. Se on oikeasti komediallinen dokumentti tulevaisuudesta.
Tai nykyisyydestä. Juu, olen katsonutkin ja pidin siitä.
Ei siitä ole tarkoitus pitää, siihen pitäisi suhtautua kauhulla.
Eräs syy tyhmenemiselle on varmasti ihmisten eristäytyminen toisistaan, kun yhteisöt on hajotettu. Ihmisten pitäisi löytää tie toistensa luo, tukea toinen toisiaan ja olla läsnä. Vahva yhteisö on pahin vastus järjestelmälle. Muita ihmisiä tarvitaan, jotta yksilö saa tuntea olevansa hyväksytty, rakastettu. Ettei elämä olisi yksinäistä puurtamista, pelkkien velvollisuuksien hoitamista ja toimeentulon hankkimista. Samansydämisten ihmisten löytäminen on se millä elämä säilyttää mielenkiinnon ja elinvoimansa.
Minusta taas tyhmyys leviää ihmisten välityksellä, ja johtuu siitä että ihmiset ovat nykyään kokoajan yhteydessä toisiinsa digitaalisesti. Ei ole omaa aikaa ajatella itse kun joku tuputtaa jotain ideologiaa päähäsi kokoajan. Tyhmyys on virus joka tarttuu toisista ihmisistä.
Kyse ei nyt ole tunteista tai yhteisöllisyydestä.
Ei kukaan yhteisöjä ole hajottanut, ne vain ovat jääneet, niiltä joilta on. Tilalle on tullut myös uusia yhteisöjä, joihin hakeudutaan, ei synnytä.
Tyhmät ihmiset katsovat sen vain huumori-elokuvana ja höhöttävät kovaan ääneen kun ne ihmiset on niin tyhmiä siinä, höhöhhöhööö!...
Mutta älykäs ihminen järkyttyy siitä elokuvasta, toki siinä on huvittavia kohtia mille saattaa naurahtaa, mutta elokuvan jälkeen jää vain kylmäävä hiljaisuus mieleen, ja epämääräinen hermostuneisuus ja epätoivo jatkuu päivien ajan elokuvan katsomisen jälkeen. Koska älykäs ihminen tajuaa että tuo on todellisuudessa dokumentti, eikä mikään vitsi.
Et siis tiedä mitään yhteiskuntarakenteiden muutoksesta 60- ja -70-luvuilla, kun Suomessa pellot laitettiin pakettiin ja ihmiset muuttivat kaupunkiin, jotkut jopa ulkomaille töiden perässä? Juuri tuon kaltainen hajoittaminen on tehnyt yksilöstä heikon ja helposti hallittavan orjan.
Totta, mutta pakottiko joku ne ihmiset hylkäämään kotinsa ja muuttamaan kaupunkiin? Ne menivät sinne ihan itse, rahan ja parempien olosuhteiden takia. Samoista syistä kuin tämänhetkinen muuttoliike etelän maista eurooppaan päin.
Eipä siinä tosiaan ollut vaihtoehtoja, kun tuli maatalouden ylituotantoa. Maksettiin pellovarauskorvauksia, kun piti määräajan pellon kesannolla. Maatalouden koneellistiminen aiheutti ylituotannon. Paremman elämän perässä tosiaan lähtivät kyllä sieltä ja yhteisöt ainakin muuttivat muotoaan, jollei hajonnut kokonaan.
Tuo on vain seurausta näiden ihmisten omasta tyhmyydestä. Mikään muu ei ollut siihen syynä.
Pitäisi määritellä tyhmyys.
Tietämättömyyttä?
Vilma
Rahahimoa lähinnä, ja välinpitämättömyyttä.
Täytyy muistaa, että hienoa, kun on ollut naapurimaa, joka tarjosi ihmisille, nuorille, työtä.
Ei varmaan ole elo helppoa ollut.
Vilma
Ruoho on aina vihreämpää rajan takana.
Jaah. En taida muistaa aikaa, jolloin viisaudessa olisin tahtonut jäädä vanhempieni tasolle.
Eikä ne lähipiirin tosivanhatkaan nyt ihan esikuvilta vaikuttaneet.
Tunnetko jo saavuttaneesi sopivan tason? Sellaisen paljon vanhempiasi korkeamman?
Varmaan mennyt sopivan ylikin, koska eikän tässä joutilaisuuden mahdolistamassa loputtomassa paskan jauhannassa mitään varsinaista järkeä ole.
Luulisin että olin n. 14 kun tajusin olevani jotenkin vanhempiani vakaampi. Ei se varmaan ihan optimi tilanne ollut. Useimmilla on tuolloin murrosikä.
Lapsuuden lähipiirin ihmisillä on ehdottomasti suurin vaikutus, voisiko sanoa kaikkeen.
Moniko voi sanoa tuntevansa esimerkiksi vanhempansa kaikilla tasoilla. Aika usein aikuinenkin lapsi näkee vanhempansa suppeasti, ainoastaan vanhempina, eivät edes ajattele mitään muuta.
Sen verran olen nyt oppinut ihan parin päivän sisällä, että jos vieras ihminen kokee mielipuuhakseen mitätöidä minua, on parempi reagoida epäsuorasti kuin vastata hänelle suoraan. Sitä ei ikinä tiedä, millaista harhaisuutta ja sekavuutta sieltä löytyy. 😄
🦄
Joo, on parempi pistää pää pensaaseen ja piiloutua. Se on hyvä taktiikka. Epäsuoruus, valehtelu ja kieroilu kyllä aina kannattaa.
Entäs jos kerrankin kokeilisit olla rehellinen ja tavallinen ihminen, samalla viivalla muiden kanssa, kaikki ei vaan silti sinusta pitäisi, mutta mitä väliä, miksi se olisi niin tärkeää. Jos itse vaan olisit aito.
Kiitos samoin.
En pitänyt lapsena vanhempiani kaikkitietäjänä. Nuorena yritin saada heitä laajentamaan maailmankuvaansa, muttei se onnistunut tai jos onnistuikin, aniharvoin. Kummitätiäni kuuntelin tarkasti, hänellä oli mielenkiintoisia näkemyksiä erityisesti tunneasioista. Joskus jopa tarkastelin omia ajatuksiani näiden kummitätini näkemysten pohjalta.
Vanhuuden viisauden koenkin niin, että pyrin antamaan ja jakamaan eteenpäin sellaisia asioita, joihin olen löytänyt aikoinaan uuden tai jopa paremman ulottuvuuden/näkökulman. Vanhuuden viisaus piilee ennen kaikkea muiden kuuntelemisessa, myötäelämisessä.
Et ikinä, jos joudut täältä kyselemään.
Kun tulet riittävän vanhaksi saavuttaaksesi vanhuuden viisauden alat taantumaan lapseksi jälleen. Omilla isovanhemmilla oli omat vikansa, ja tuntui että ne vain paheni mitä vanhemmaksi tulivat.
Ehkä ihminen on viisaimmillaan joskus 50-vuotiaana. Silloin on jo riittävän kokenut, että on jo nähnyt lähes kaiken. Aika kiitää eteenpäin niin, että Olympialaisetkin voisi pitää joka kymmenes vuosi etteivät olisi pelkät kissanristiäiset. Tuo on inhimillisen älyn ja viisauden kultakausi.
Liian vanhoista tulee myös tietyllä tapaa välinpitämättömiä tai heidän kantansa muuttuvat laimeiksi, etteivät vain saisi sydänkohtausta. Se on viisasta vain oman terveyden kannalta, mutta se ei ole yhteiskunnan tulevaisuutta rakentavaa viisautta, että ei sano mihinkään yhtään mitään ja heittää ilmaan vain turhan päiväistä jahkailua.
Monien vanhojen ihmisten elämä on juuri tällaista pelkkää sydänkohtauksen välttelyä viimeiset 10-20-vuotta, ettei heidän tulisi olla päättämässä yhtään mistään, jos mihinkään ei kuitenkaan uskalleta ottaa mitään kantaa. Tulevaisuus on kuitenkin nuorissa, ja kyse on kuitenkin heidän elämästään, mitä päätöksiä nyt tehdään.
Eri ikäryhmissähän on viisaita ja viisaampia.
Tiedon käyttökyky vaihtelee.
Vilma
Huomenna, kaikki muukin tulevaisuuteen sijoittuva tekee niin :)
Vau. Tulihan se sieltä. Varmuudella oikea vastaus. Yksinkertainen, hyvin perusteltu, sellaisia totuudet tuppaavat olemaan yleisemminkin. Ja tämä resonoi minussa muutenkin.
Huomisaamuna siis herään vanhana ja viisaana. Maltan tuskin odottaa. Kiitos.
Älä sitten pety jos se huomenna onkin vasta seuraavana päivänä, mutta jäädään odottelemaan josko koittaisi joskus :)
Lupasit sen huomiseksi! Ja sehän pätee kyllä huomennakin... 🤔
Ihmissä olisi vasta sitten kunnollista viisautta, kun voisi istuttaa tammen taimen ja sitten 500 vuoden kuluttua tehdä siitä itselleen pöydän.
(joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ikääntyminen kuluttaa kyvykkyyttä nopeammin kuin mitä viisauden saavuttaminen vaatisi)
Niin, Yoda ei olekaan ihminen. Muuten hyvin kunnioitettava olento kummiskin. Varmaan on puitakin istutellut.
enkä oikeasti tietäisi, mitä sillä viisaudella tekisin, jos se minuun jonain aamuna sitten humpsahtaisi. Olisihan se jännä tietää, millaista on olla viisas... mutta jotenkin... no, en tiedä. Mutta tiedän, mitä vielä haluan elämässäni kokea ja sitä kohden tässä matkaan.
vanhuus lisää tythmyyttä.l
Eikö voisi olla samalla ihmisellä paljon tyhmyyttä ja myös paljon viisautta? Jos ihmisessä on paljon tilaa kaikelle sellaiselle?
ikä lisää yhmyyden... ralli-auto nainen niin... jooh juttuja...
Mitä vanhempi, sitä tyyhme,mpi...
No niin kauan kuin muistan, eli ihan pikkulapsesta. Niin kuitenki melko hyvin koulutetut vanhemmat, niin oli aika paljon käytännön ongelmia. Ja ne nyt näytti lapsen silmiin jotenki avuttomilta. Esim kasas suurta kirjahyllyä niin että tuki oli pistorasian päällä. Niin joutu jo nelivuotiaana neuvoo, että mites tonne nyt töpseli saadaan. Tietenkin arvostin heitä saamastani ylläpidosta, mutta joutu sitä aina miettiin pienen päänsä sisällä. Että miten menettelis vaikka tulipalon sattuessa. Kun ainaki omissa kuvitelmissa he olisivat joutuneet heti paaniikkiin ja menettäneet siten toimintakykynsä.
Oikeestaan koskaan en oo ketään pitäny kaikkitietävinä. Jo lapsena ymmärsin, että eri aloille oli omat tietäjänsä. Eikä mullakaan se tieto oo lisääntyny. Uutta oon oppinu, mutta vanhaa unohdettu. Ajatuksen kulkukin on hidastunu.
Nykyisin nuorten tietotaso on sitä luokkaa, että se ei kilpaille kansanperinteen kanssa, joka on yleensä väärää, mutta pitkäikäistä.
Vanhakansa ei voinut vedota oppineisuuteensa, koska sitä ei useimmilla ollut, mutta he vaativat itselleen auktoriteettia ja vetosivat KOKEMUKSEEN, joka tosiasissa olikin vain kansanperinteen toistoa. 'Kokemus' oli siis sekä itsensä että nuorempien huijaamista.
Todellinen muutos tuli vasta sitten, kun alkoi nuorten tehokas koulutus. Koulutusta saaneet pian ymmärsivät, että vanhankansan tieto ei ollutkaan TUTKITTUA tietoa, vaan perinteeseen perustuvaa jutustelua.
Toisaalta ovat jotkut nuoremmat nostaneet ja äänensä falsettiin, ja kuvittelevat ettei luonnontieteellinen tieto ole tietoa, jos se on vanhaa, esimerkiksi 50-luvulta. Kyllä se edelleen on tietoa, sillä luonnontieteellinen tieto on KASAUTUVAA.
Entinen tieto ei katoa, vaan uudet tutkimukset LISÄÄVÄT tietoa. Suuren virheen tekevät myös ne, jotka ihastuvat joihinkin hypoteeseihin ja luulevat, että ne on ovat tietoa.
Ehkä tämän ajan suurin virheluulo on, että rinnakkaisuniversumit olisivat luonnontietetten tuloksiatuloksia eli TEORIOITA. Eivät ole, koska niitä ei edes teoriassa voi todistaa. Kyllä ne jäävät hypoteeseiksi, jotka aikanaan eivät enää kiinnosta muita kuin historioitsijoita.
Kyllä ne vuodet ja vuosikymmenet ovat ainakin minua opettaneet. 65 v.