Olen 41 vuotias ja pelkään kuolemaa. Onko neuvoja kuinka päästä yli tästä pelosta?
Pelkään kuolemaa
Anonyymi-ap
19104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onko muuten elämäsi hyvää ja vointisi hyvä?
Ei mitään vakavia fyysisiä sairauksia nyt.
Voitko psyykkisesti hyvin?
En voi psyykkisesti hyvin mutta vaikka ei oliwi ahdistunut tai masentunut niin voi miettiä kuolemaa.
No oletko hakenut apua tuohon? mikä sinua ahdistaa ja masentaa?
Jos voisit hyvin ja nautit elämästä niin miksi omaa kuolemaa pitäis miettiä? mitä sinä saavutat sillä? Ajatellaan niin että elämä olisi mielekästä ja olisit onnellinen niin mitä se oman kuoleman ajattelu tuo sinun elämään?
Kai kun se on osa elämää ja kun läheinenkin kuollut muutama vuosi sitten.
Jokainen meistä kuolee mutta ei se tarkoita sitä että elämä jää sen takia elämättä. Mene hakemaan apua jos läheisen kuolema saa sut pelkää kuolemaa. Sinulla ei taida olla ystäviä tai harrastuksia?
Kysyn aloittajalta, miksi pelkäät kuolemaa ?
Mikä tuollaisen pelon on saanut aikaan ?
En vain haluaisi kuolla.
Jos elämässä on asiat hyvin niin miksi ajattelet kuolemaa? Miksi et voi nauttia elämästä. Jokainen kuolee kun sen aika koittaa. Turhaa sitä murehdit. Nauti elämästä ja tee asioita joista nautit ja jotka tuo iloa elämään. Ohan toi rankkaa kun vietät aikaa ystävien kanssa tai harrastusten parissa mietit kuolemaa.
Suurin osa ihmisistä ei halua kuolla. Kukaan meistä ei kuitenkaan jää tänne ikuisesti, jokaisella on aikansa.
Jos olet fyysisesti terve, riittävän hyvät elintavat, ym. niin tuskin sinä yhtäkkiä kuolisit. Itse voi aika isosti vaikuttaa omaan elämiseen ja olemiseen. Voi välttää esim. huonoja elintapoja ja elää mahdollisimman terveellisesti.
Kannattaa tehdä asioita, joista saa mielihyvää, liikkua sellaisten ihmisten seurassa, joka tuntuu hyvältä, jne. Ja yrittää olla ajattelematta kuolemaa.
Läheisten ja tuttujen kuolemat tuntuvat aina pahalta, mutta oma elämä jatkuu jatkuu joka tapauksessa. Surukin on tunne, joka on täysin luvallinen, jokainen saa surra kuten halua, ja niin kauan kuin haluaa. Ikävä on se, joka jää pitemmäksi aikaa, mutta senkin kanssa pärjää. Ja ainahan on olemassa muistot siitä edesmenneestä ihmisestä, vaikka hän ei enää läsnä olisikaan.
Koita keskittyä elämään, älä kuolemaan. Ja jos ajatus oikein kovasti ahdistaa, mene juttelemaan jonnekin, yksin ei kannata jäädä ahdistavien ajatusten kanssa.
Koitahan jaksella.
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne ja saitkin jo jonkin verran vastauksia. Myös keskusteluapu tuli mainituksi.
Laitan tähän vielä vinkkejä ja linkkejä maksuttomista auttavista tahoista, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.
- Tukinet.fi - Tukipisteesi netissä https://tukinet.fi/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. MIELI Keskusteluapu kirjoittaen palvelusta. https://tukinet.fi/fi/palvelut/mieli-keskusteluapu-kirjoittaen
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi MIELI Kriisichat, joka on ma-to klo 15–21. https://tukinet.fi/fi/palvelut/mieli-kriisichat
Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- MIELI Kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
MIELI kriisikeskus/Kata
Nykyihminen on vierotettu kuolemasta niin tehokkaasti ettei se enään tunnu normaalilta vaikka jokainen meistä kuolee.
Itse olen nähnyt lukemattonien eläinten kuoleman ja olen saattanut hautaan vaimoni sekä vanhempani.
Kuoleminen on ihan yhtä luonnollista kuin syntyminen.
Veljeni kumppanilla on toedettu haimasyöpä ja alkujärkytyksen jälkeen hän on hyväksynyt sen että kuolema tulee kun on tullakseen.
Kun kuolema on tuttu niin sitä ei pelkää niin paljoa.
Kuolemanpelko on vaikea asia. Ei sitä oikein järkeilemällä saa pois
niinkuin suruakaan. Tunteet ei ole järjen asia, vaikka järkelilyäkin
pitää apuna yrittää käyttää.
Kun jäin ihan yksin aloin toivoa kuolemaa, mutta pelkään itse kuolemista.
Olen 79 v. nainen.
Et siis masentunut tai muutenkaan mieli maassa kun aloit toivoo kuolemaa ja olet kuitenkin terve ilman sairauksia?
Kun jäin ihan yksin aloin toivoa kuolemaa. Olemassaolollani ypöyksin
ei ole enää mitään merkitystä. 79 v ei ole enää terve.
Eli sinulla on somaattisia sairauksia ja vasta yksin jääminen aiheutti toivomisen kuolemasta. Miksi olet yksin ? eikö uusia ihmisiä voi tulla elämään? Eikö sinua hyväksytä senioripiireissä joukkoon ja minkä takia sinua syrjitään,kun olet hakeutunut ihmisten pariin?
Oikeesti? syrjiikö auttamistahotkin sinua? todella törkeää järkestöiltä toimia noin. Oletko kysynyt miksi he syrjivät sinua?