kun olin 13 sain anoreksia diagnoosin ja oireilu alko ku olin 12. taustalla oli myös kompensointia eli pakkoliikuntaa ja oksentelua. syöminen ahdisti yli kaiken ja vielä enemmän se jos en pystyny kompensoimaan syötyä ruokaa. mikä tahansa ruoka oli haastavaa mut sain sen perheeltä hyvin salattua koska söin vaan niiden seurassa ja kun söin niin pieniä määriä jotka kuitenki päädyin usein oksentamaan koska ahdisti ihan liikaa. diagnoosin saamisen jälkeen sain sairaalahoitoo. jonka jälkeen paino nousi. nyt kun katon taaksepäin nii se ei noussu paljoa koska pysyin silti alipainosena, mut sillon se tuntu maailmanlopulta. kuvioihin tuli masennus, ahdistuneisuushäiriö ja itsetuhoisuus. olin kokeillu viiltelyä aiemmin ehkä 5-6 luokalla mut myöhemmin se lähti käsistä. tuli yhä useempia osastojaksoja sekä syömishäiriön että muiden mt ongelmien ja im yritysten seurauksena. menetin itteni kokonaan eikä mulla ollu juurikaan omaa persoonaa paitsi sairaudet. mun anoreksia oireilu alko muuttumaan enemmän bulimia oireiluks ja koitin salata sitä parhaani mukaan. kuitenkin veriarvot menivät joka kerta huonoiks ja jäin kiinni päätyen sairaalahoitoon tiputuksiin. myöhemmin mut sijotettiin laitokseen syömishäiriön takia, vointi paheni mut myöhemmin mut huostaanotettiin ja laitos vaihtu. nyt oon täällä samassa laitoksessa, mutta tää paikka on paljon parempi ku edellinen. mun syömishäiriö on nyt hallinnassa. syön välillä vähemmän, välillä enemmän. kun syön enemmän nii tulee oksennettua mut vaan mä tiiän siitä. en sanois et mulla on ahmimista, enemmänki sitä et tietyn pätkän mä syön mitä tekee mieli ja koitan syödä myös enemmän, koska sillon se oksennus ei oo liian hapanta vaikka oksentais esim 1,5 tunnin päästä. tavallaan syön normaalisti mut sillon ku syön enemmän nii syön lisää en sen takia etten pystys lopettaa vaa just sen oksennuksen happamuuden takia. se tuntuu ihan normaalilta kun kukaan ei tiiä siitä, mun veriarvot on vakaat ja syömishäiriöoireilu ei enää vaikuta ihmissuhteisiin tms. masennuksen kaa on menny myös paremmin ja just sen myötä kun aloin parantuu siitä nii löysin itteni, oman tyylin (olin aiemmin pitkään ostamatta uusia vaatteita, koska aikeena oli im ja ajattelin et uudet vaatteet olis rahan tuhlausta ja muutenkin turhaa jos kuolen kohta) ja mielenkiinnonkohteet, oon nyt perehtyny politiikkaan, ihmisoikeuksiin, eläintenoikeuksiin ja oon nyt myös kasvissyöjä eikä syynä oo syömishäiriö! nyt ku oon 17 nii voin sanoo et oon päässy tosi paljon eteenpäin, oon ollu monta kuukautta pois osastolta, kuivilla viiltelystä ja pitkästä aikaa pystyn ajattelemaan että mulla vois olla joku tulevaisuus, muu ku hauta. olin aiemmin 9kk pois osastolta ja yli vuoden kuivilla viiltelystä mut tuli notkahduksia voinnissa mut niistä päästiin ylös!! mua vaan mietityttää toi oksentelu ku tavallaan tiiän et se ei oo normaalia mut mulle se tuntuu normaalilta ja ku ei se ohjaa mun elämää mitenkään. oon semi tyytyväinen mun kehoon tai pystyn elää tässä kehossa (bmi 17 luokkaa ja alin 13,6) vaikka toki haluisin olla laihempi ja yritän vähän laihtua mut en haluu et siitä seurais mitään sairaalahoitoo ja hyvinhän se nyt menee. oksentelua on 0-2 krt päivässä eikä siitä tiiä kukaan. mulla menee pitkästä aikaa hyvin mut haluun kuulla muiden mielipiteitä tästä.
syömishäiriö, masennus, ahdistuneisuushäiriö, itsetuhoisuus TW!!!!!
Anonyymi-ap
44134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Oletko tietoinen mitä se okesentelu tekee sun elimistölle?
oon mut oon saanu oksentelua tosi paljon vähennettyä ja tällä hetkellä vaikutus on vaan hampaisiin.
Missä kunnossa sun hampaat on?
no siis aika keltaset, vihlontaa ei oo nyt ollu mut jos syö jotain hapanta tai tulee mahahappoo nii saattaa tulla. ei oo reikiä mut kiille on kulunu eli on eroosioo.
Hei,
Laitan tähän vinkiksi ryhmächattejä, joissa voi keskustella mm. seuraavista aiheista: Askarruttaako syöminen, ruoka tai liikunta? Onko oma kehosuhde vinksallaan?
Syömishäiriöliitto – SYLI ry:llä on Tukinetissä ryhmächattejä, joissa voi keskustella edellä mainituista ja monista muista mielessä myllertävistä ajatuksista ja tunteista porukalla, turvallisessa ilmapiirissä.
https://tukinet.fi/fi/palvelut/syli-chat-1903200558
Chatit ovat avoimia kaikille, joita teemat koskettavat ja keskustelut niissä käydään anonyymisti nimimerkeillä.
Tukinetistä löytyy paljon muitakin palveluita, joista voi halutessaan saada sekä henkilökohtaista että ryhmämuotoista tukea. https://tukinet.fi/
Osassa palveluista edellytetään anonyymiä rekisteröitymistä sivustolle, osaan pääsee ilmankin.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
Joku viisas joka on tuon läpikäynyt kertoi pitää henkisesti
selvittää päässä avata solmuja ja sanoutua siitä yksi kerralla
irti .
Kun ei syö on kuin aivoissa olisi ovi kiinni jonka on itse sulkenut
se pitää avata ja sanoa nyt riitti avaan oven ajan pois ajatuksista
kielteinen mieli.
Oma tahto nostaa itselle isännäksi koska sairaana ei niin ole.
Yksin kertaisesti aja pois kaikki kielteinen se pitää ääneen sanoa.
tällä hetkellä kaiken kielteisen pois ajaminen tuntuu mahottomalta mut ehkä joskus. en vaan pysty vielä ainakaa pyrkiä täydellisen terveeseen elämään
Pikkuhiljaa, maltti on valttia.
Itseltään ei voi vaatia liikaa, asiat voi hoitua pikkuhiljaa. Jos yrittää liikaa kerralla, se ei ole hyvä juttu.
Kielteisiä asioitakin voi karsia yksi kerrallaan, ei kaikkea kerralla.
Ja onko järkeä pyrkiä johonkin täydellisyyteen (mitä se edes on) ? Tekee sen mihin pystyy, ja on tyytyväinen. Kukaan ei ole täydellinen, eikä kenenkään edes tarvitse olla. Eikä kukaan voi keneltäkään sellaista vaatiakaan.
kiitos paljon!!
Hienoa lukea tuota aloittajan kirjoitusta. On aina hyvä kuulla, kun ihmisellä alkaa menemään paremmin.
Ja tuntuuhan se itsestäkin hyvältä, kun huomaa omalla kohdallaan edistystä tapahtuneen.
Takapakkiakin voi joskus tulla, mutta siinä ei ole mitään väärää, nekin ovat lopulta ohimeneviä "luiskahduksia".
Aloittajalla on hyviä mielenkiinnon kohteita, pidä nuo ja jatka elämääsi. Ihan varmasti tulet pärjäämään ajan myötä entistä paremmin.
Laitoksessa olleilla ei aina ole helppoa, mutta ei se silti tarkoita, etteikö elämässään voisi jatkossa mennä hyvin. Menneisyys ei kuitenkaan määritä tulevaisuutta, ja se on itsestä kiinni antaako sen määrittää. Menneet on menneitä, niihin ei voi vaikuttaa, mutta tulevaan voi vaikuttaa. Kaikkea hyvää aloittajalle, ja kaikille muillekin.
kiitos paljon!! <3 luulen itekkin et mä pääsen tästä vielä eteenpäin. ja tää nykynen laitos on mulle tosi hyvä paikka ja ei oo paljoakaan valitettavaa tästä
Hienoa, että tykkäät olla siellä. Sekään ei ole ikuista, elämässä tapahtuu vaihtelua jatkuvasti. Elämäntilanteet muuttuvat. Asioihin ei jumiudu, jos niihin ei itse jumitu. Eteenpäin kuitenkin mennään koko ajan, haluttiin tai ei. Tsemppiä.
kiitos paljon❤️
Oksentelet 0-2 kertaa päivässä ja kukaan ei tiedä. miksi jos siinä ole mitään salattavaa ja voit hyvin?
siinä on salattavaa ja voin paremmin ku pitkiin aikoihin. mulla ei oo ongelmana pelkästään syömishäiriö vaan myös masennus, ahdistuneisuushäiriö ja itsetuhosuus ja nyt kaikkien noista suhteen menee tasasesti/ihan hyvin/paremmin/ei mitään kriittistä. oon saanu kaikkien noista suhteen paljon edistystä ja ei, en sano että menis täydellisesti mut jos miettii sitä kun kuukausien ajan en saanu kirjaimellisesti mitään tehtyä, makasin sängyssä kaikki päivät, en saanu käytyä ollenkaan koulussa, en saanu nukuttua ja saatoin valvoo 5 yötä viikossa kokonaan, en halunnu muuta ku kuolla. jos miettii niitä ahdistuskohtauksia ku en pystyny ollenkaan olemaan, makasin kyyryssä lattialla, itkin ja tärisin ja olin varma ettei se olo lopu. jos miettii sitä kun joka ikinen ruoka oli mulle pelkoruoka ja en pystyny oleen kompensoimatta pientäkään annosta kevyttä keittoo, jugurttia, pikku annosta puuroo, hedelmiä ja niitä kertoja ku pakkoliikuin pyörtymiseen asti tyhjään vatsaan, kun oksensin huoneessa astioihin ja roskapusseihin, kun kävelin huoneessa ympyrää päivän aikana 10km, kun ajattelin etten ollu tarpeeks laiha mun alimmassa painossa ja näin itteni 2 kertaa isompana ku oikeesti olin. kun viiltelin jatkuvasti enkä pystyny edes koulussa oleen viiltelemättä, kun jatkuvasti piti käydä tikkauksessa ja ylipäätään päivystyksessä ja kun mun vanhemmat piti piilossa kaikki terävät esineet ja tulentekovälineet. kun miettii mun im yrityksiä ja sitä vitun toivotonta oloa. kun miettii kaikkia näitä niin todellakin sanon että mulla menee nyt hyvin.
Miksi sä et voi kertoa hoitotaholle että sä okesennat? mitä sä pelkäät jos kerrot ja miten sua voidaan auttaa. Miten sä olet käsitellyt itse tuota bulimiaa ja haluutko parantua koska et halua kertoa siitä.
en ikinä kerro mistään koska en pysty enkä halua. saatan puhua asioista läheisille ku se on kokonaan ohi ja siitä on aikaa. en halua et mua alettais kontroilloimaan, et siihen keskityttäs enkä sitä et mun läheiset olis turhaan huolissaan asiasta joka on mulla hallinnassa. hoitotaholle en oo koskaan saanu kerrottua oikeen mitään vaikka oon halunnu. ne kuitenki tietää et mulla on aikasemmin ollu oksentelua ku se oli vakavaa ja vaikutti somaattiseen terveyteen. nyt ku oon ihan ite saanu sitä vähennettyä nii en koe tarpeellisena erikseen kertoo siitä et sitä on koska ne ajattelis et se on mulla iso ongelma vaikka ei ole.
Minäkin olin nuoruudessa itsetuhoinen, viiltelin, poltin itseäni tupakalla, otin yliannostuksia lääkkeitä.
Se kaikki johtui pahasta olosta, siitä kun en tykännyt itsestäni, en hyväksynyt itseäni, pidin itseäni nollana, luuserina, paskana, jne.
Kun vihdoin sain tutustua itseeni, sain asiat parempaan suuntaan, elämäni tasapainoon, ja opin hyväksymään itseni myös puutteineni ja vikoineni, alkoi elämäni mennä parempaan suuntaan. Itsetuhoisuuskin jäi pois, ja monet muut ongelmat.
Jälkeenpäin noita asioita ajattelee aivan eri suunnalta, ja se on opettavaista. Eikä minua edes kaduta tai harmita, sekin on elämänkokemusta, jota minulla ei olisi, jos en olisi sitä kaikkea käynyt läpi.
Vaikka tuntuisi kuinka pahalta, niin aina on mahdollisuus selvitä.
Ajattelepa niin päin, jos kertoisitkin, ja toiset ottaisivat sen sillä tavalla, että oletkin päässyt eteenpäin. Onhan se hienoa, että ongelmasi ovat kuitenkin lieventyneet.
Varmasti ihmiset kuitenkin haluavat sinun parastasi, vaikka itse pelkäät kontrollointia. Se, että ihmisestä pidetään huolta, ei ole kontrollointia vaan välittämistä.
Ongelman ei tarvitse olla ihmiselle iso, se on silti ongelma. Ja pienemmistäkin ongelmista kannattaa puhua jollekin, ei ole hyvä jäädä täysin yksin. Puhuminen ei ole heikkoutta, se on vahvuus.
oon ihan super ylpee susta!!
Kiitos tästä. Olen kyllä itsekin aika ylpeä, mutta en ylpeile sillä, että olen selvinnyt. Olen vain tyytyväinen, että asiat on nykyään paremmin.
Ei elämä ole aina kuin ruusuilla tanssimista, vastoinkäymisiäkin tulee ajoittain eteen, mutta kyllä niistä selviää, jos haluaa.
Pieni takapakki antaa vain voimia puskea uudestaan eteenpäin.
Valitettavan ymmärrettävä ongelma. Mullakin tulkittiin asioisa pahasti pieleen pahimpina aikoina. Olin toki myös itsetuhoinen jne
Asioita saatetaan tulkita pieleen, jos ei itse kerro ongelmistaan. Hoitava tahohan ei voi tietää, mitä toisen mielessä liikkuu, ja saattavat joutua itse päättelemään mikä tilanne on. Sen takia olisi tärkeää puhua ja kertoa rehellisesti omasta tilanteesta, että osaisivat hoitaa oikein.
Tottakai. Mut on myös totta ettei ne aina välttämättä edes kuuntele tai ota tarpeeksi vakavista niitä. Etenkin nuorilla traumaattiset kokemukset voi olla paljon isompia kuin luullaan.
Ei kuitenkaan kannatta jättää puhumatta siitä syystä, jos tuntuu, ettei kuunnella tai oteta vakavasti.
Aina osuu kohdalle joku, joka kuuntelee, ja myös kuulee.
Kuuntelemisella ja kuulemisella on eroa.
Olet vielä onnekas koska bulimian seuraukset ei näy. Nähtävästi odotat kun se seuraukset alkavat jotka voi olla peruuttamattomia. Sä kerrot ettei kukaan tiedä. Meinaatko olla koko ikäsi niin ettei sun tartte käydä verikokeissa jotka paljastaa bulimian.Hampaat kärsii eli sinulla on tavoitteena saada hammasproteesit jossain vaiheessa.Ruokatorvi vo revetä.Pilaat suoliston niin ettei se enää toimi. Voi tulla ummetusta ja ripulia.Turvonneet sylkirauhaset että posket näyttää turvonneilta.Normaalia suurempi riski sairastua sydän-ja verisuonitauteihin.Rytmihäiriöitä.
Mutta hienoa että sulla on tulevaisuuden suunnitelmia.
käyn säännöllisesti verikokeissa ja mulla on myös punnituksia. oon saanu oksentelua paljon vähennettyä vaikka sitä on edelleen ja ainoo haitta tällä hetkellä on hampaat ja yritän parhaani oleen oksentamatta ja pitää huolta niistä. en haluu koko loppuelämää oksennella ja en usko että niin tapahtuu vaikka ennen niin ajattelin. mun tavotteena on mennä kohti parempaa vaikka se ei ole helppoo ja en pysty päättämään sitä sormia napsauttamalla. mulla on ennen ollu rytmihäiriöitä ja sydän meinas pysähtyä oksentelun ja alhasten kaliumien takia mut nyt tilanne on ihan eri. mä voin paremmin myös oksentelun suhteen vaikka en oo kokonaan lopettanu.
Anna itsellesi aikaa, se on tärkeintä. Asiat ei tosiaankaan tapahdu sormia napsauttamlala, sitä ei edes kannata odottaa.
Millä tavalla nyt laihdutat entiseen verrattuna? mikä nyt on terveellisempi tapa laihtua?
en nälkiinnytä itteeni ja syön säännöllisesti. en voi sanoo et nyt laihdutan terveellisesti koska tuskin kukaan syömishäiriöinen kykenee sellaseen mut mun vointi ja jaksaminen on parempi ku paino ei tipu hurjaa vauhtia. ja mun laihdutus ei oo nii aktiivista ku ennen ja pystyn kyllä syömään vapaammin. tällä hetkellä tavote on enemmänki se et paino pysyis samana tai laskis ilman et vaikuttais fyysiseen vointiin mitenkään
Emmä nyt ottanut selvää laihdutatko vai et . Kun sanot ettet laihduta terveellisesti ja silti sanot että pidät painon samana.
mulla on edelleen oksentelua ja pyrin siihen et paino laskis tai vähintään pysyis samana. mun kohalla oksentelun takia paino laskee ja mä en myöskään syö yleensä ns normi annoksia ruokaa kompensoimatta. mä en halua et laihdutus ohjais mun elämää ja vaikuttas mun ihmissuhteisiin enää eli mun laihdutus ei oo nii aktiivista. ja jos haluut selvittää oonko proana nii ei, en ole.
Yritä pyrkiä vain siihen, että painosi pysyisi samana. Se on hyvä alku toipumiseen.
kokeilitteko jo sähköterapiaa?
ei eikä asiasta oo ollu puhetta
Jos et oo masentunu niin ECT ei todellakaan ole oikea hoito SH:n. Millasta hoitoa sä ees saat? Mielenkiinnosta kysyn vaan :) Itellä oli aikalailla vaan... hoitaja ja mitään muuta en sit saanu+osastohoito
Voimia sulle! Tsemppiä ja toivottavasti saat tukea, apua ja rakkautta aina.
kiitos paljon🩷
Vaikka sinulla ole reikiä,mikä tarvitsee kariesbakteerin,jota ei ole oksennuksessa niin tarkoita että hampaasi ovat kunnossa.Hampaasi ei tule ikinä palutumaan ennalleen ja joka kerta kun oksennat niin hammaseroosio pahenee.
Mutta hyvä että voit paremmin.
joo tiiän mut se tietoisuus ei auta kuitenkaa tarpeeks:/
Mikä auttaa jos sä et puhu kellekkään? Viimeistään sitten kun sulla ei ole enää hampaita suussa?
Voit voittaa SH:n! Mäkin voitin. Selvisin jopa 6v osastolta. Ja nyt opiskelen sosionomiksi eli todellakin sä selviit myös! Tietoisuus ei tosiaan näissä auta vaan sun pitää oikeesti miettiä mitkä sun triggerit ja juurisyyt on. Mulla oli trauma+ADHD mitä ei kukaan julkisella tajunnu. Suosittelisin terapiaa mut tiedän miten vaikeaa se on.
Sen sijaan voin suositella SYLIä näin jälkiviisana. Oon itekkin nykyään mukana toiminnassa :)
Olikohan trollailualoitus. koneella ainakin kirjoitettu, mutta niinhän moni nuorikin koneella roikkuu... Tai ehkä tarkoituksella hämäyksenä kirjoitteli noin. Ja vastasiko ehkä välillä jopa itselleen? En halveksu syömishäiriöitä, mutta tässä oli tunnusmerkkeä trollailuun jo aika lailla. Kukin tyylillään, poistata vain kommenttini.
Joo