Suomen kielessä yliopiston oppialoja nimitetään tieteiksi, nimittäin luonnontieteiksi ja humanistisiksi tieteiksi. Suomalainen näkee ne liki samanlaisina, siis kaikki on tiedettä.
Mutta englantilaisille ne ovatkin sciences (tieteet) ja arts (taiteet = humanistiset alat). Englantilaiset eivät näe näillä aloilla juurikaan yhteistä, mitä nyt voi olla, että harrastetaan saman katon alla.
Muinaisilla roomalaisilla oli yliopistoalojen luokittelu, mutta oikeastaan kaikki, mikä saatiin irti vaikka katosta tai seinästä, oli litterae eli kirjallisuuden harjoittamista. Luonnontieteitäkin harjoitettin kaikkea mahdollista kirjallisuutta tutkimalla, ja se kyllä näkyi tasossakin.
Mutta englantilaisille ne ovatkin sciences (tieteet) ja arts (taiteet = humanistiset alat). Englantilaiset eivät näe näillä aloilla juurikaan yhteistä, mitä nyt voi olla, että harrastetaan saman katon alla.
Muinaisilla roomalaisilla oli yliopistoalojen luokittelu, mutta oikeastaan kaikki, mikä saatiin irti vaikka katosta tai seinästä, oli litterae eli kirjallisuuden harjoittamista. Luonnontieteitäkin harjoitettin kaikkea mahdollista kirjallisuutta tutkimalla, ja se kyllä näkyi tasossakin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mää en kyl ala. Mää yritin herätellä niiku ajatteleen kielenvvaikutusta maailman jäsentämiseen, mut ketään ei sillei kiinostanu.
Niet jäij-jäij-jäij, jäij-jäij-jää! Kattoo sitte teeveestä niiku laatuviihlettä.
Ootko sääki täält?
Se riippuupi enämpi siit, et mist sää oot.
Tuo on sinun näkemys, ei suomalaisten.
Briteissä esimerkiksi psykologia luokitellaan luonnontieteeksi silloin, kun opintojen painopiste on kokeellisessa tutkimuksessa, biologisissa prosesseissa ja datassa. (Neurotiedettä ja biologiaa, aivojen toiminta, hermosto, genetiikka ja kognitiivinen psykologia).
Mahteellista. Kuvvielä yhen maan sisälläki eri ihmiset käyttääpi kielen sanojen niiku merkityksii eri tavalla, niin siit syntyy kielellinen kirjo, ja usei kielemmukasii kognitiivisii jaottelui, niin johan ei oo kumma, et maaimankuvii on runsaasti.
Ihmiset nimittäin luulee, et ens pitää alkaa käsitteiden määrittelystä, mut taas eksakteis tieteis annetaan havaitulle entiteeteille työnimi, niiku esmerkiks atomi, ja sit tutkitaan, et millane soon.
Nyt ei ole tieteellistä tekstiä sinulta, vaikea kausi menossa?
Pileemmeni, ei soo niinku vaikee kausi, vaan naurukausi. Mut kyl se niinku tieteellisee on, koska se kuvaa oikein tolellisuutta.
Eiku pieleemmeni.
Entäs semiotiikka ja semantiikka.
Mehän yritämme ja yritämme parhaamme.
Mutta myös väörinkäditämme ja -käsittelemme asioita ja yhteyksiä.
Ei sil vaan mitään voi.
Vilma
Noilla sun mainitsemilla semiotiikalla ja semantikkalla ollaan niiku humanismin suossa sivuraiteella ja juututaan siihen puuhasteleen niiku kakka rattaseen.
Tommastakos Umberto Eco tai Lauti Taarasti tuumasi. Ei.
Epäilen vahvasti.
Minusta ammut lintuja liikaa puhelinlagoilta, mitkä eivät enää laula.
Et tämmöst täl kertaa.
Mainitset niiku kaks nimee, jotka ehkä enämpi kuuluu kaunotaiteeseen ku tieteeseen, kaiken enämpi Eco, joka oli kai ihan kahedorga. Tarasti on kuitessii hyölyllinen.
On ilmiöitä jotka ovat olemassa vaikka niille ei ehkä vielä ole keksitty korrespondenttisia käsitteitä tai sanoja. Tai niitä ei laajasti tunneta jatai tunnusteta. Tällöin esimerkiksi ikävän ilmiön kokijan kärsimys on mykkää ja sellaisenaan puhdas luonnon prosessi.
Tuota tuota.
Sanojen merkitykset muuttuvat. Muoti vaikuttaa. Asioita nimetään uudestaan.
Makea. Namu voi olla makea. Asu voi olla makea. Jne.
Cool. Cooleri. Climate on cool. Jonkun persoona, luonne on cool.
Vilma
Äänestäisin sanan
litterae
puolesta.
Mulla on epäluottamus tiede sanaa kohtaan.
Mulla taas on luottamusta luonnontieteitä kohtaan, mutta silloin, kun niitä ei voi käyttää, täytyy tyytyä paaaaljon vähempään varmuuteen, humanistisiin tieteisiin.
Oma näkemykseni on että yliopistoja on ollut kauan ennen tiedetta. Ne olivat kulloisenkin ajan korkeimman opin tyyssijoja tai tylypahkoja, mutta kukaan ei silti mitään tutkinut lähtökohdasta että ei tiedä.
Galileo Galilei ei ehkä sanaillut tai kuvannut tai määriteölyt tiedettä mutta käytännön sovelluksena kuitenkin löysi tavat jolla päästään kohti totuutta.
Joo. Mutta GG:n kimpussa oli kirkko, kuten monen lahjakkaan.
Inkvisition uhka. Hyvä, ettei henki mennyt.
Suuntautui moneen.
Vilma
Ei ne ajat ole siitä muuttuneet juurikaan.
Kirkkoa häiritsi raamatun vastainen ajatus, että maa ei olisi kaiken keskipiste. Mikään havainto ei oikeastaan tukenut sitä, että kaikki liikkuisi maan ympärillä mutta silti siihen haluttiin uskoa koska kaikki yleensä pyörii havaitsijan navan ympärillä. Paljon kauemmin kuitenkin sai elää usko siitä, että raamatu kuvaa maailman iän oikein kirjaimellisesti tai yhtään edes sinne päin.
Tuo kiista siitä kiertääkö maa aurinkoa vai aurinko masta on kuitenkin vain sivujuonne Galilein merkityksen kannalta. Moneen muuhun asiaan kirkon paavit ja piispat eivät ottaneet kantaa.
scrg, kyllä Galileo Galilei, Johannes Kepler ja Tyge Brahe sekä osin muinaiskreikkalainen ja keskiajan islamilainen yliopisto tekivät tiedettä täysin nykyaikaisin menetelmin, mutta kaikkiaan hyvin harvat.
Tiede kehittyi siitä edelleen, niin että luonnontieteiden alalla sutta ja sekundaa ei sallittu enää ollenkaan n. 130 vuotta sitten. Humanististen tieteiden sekamelska jatkuu edelleen.
scrg, eivät ne kirkot ole kaikessa nykyisinkään tieteellisellä kannalla. Harrastavat eklektisismiä, joka ontuu molemmilla jaloilla.
En tunne ainuttakaan pappia mistään kirkkokunnasta itseni lisäksi, joka olisi kaikessa luonnontieteellisellä kannalla ja näkisi uskonnollisen asian vain tunteena, jolla ei voi olla tieteellisessä mielessä totuusarvoa.
Tyhmä, mutta hassu keskustelu.
>Simiti<