Tänään ei maistunut, piti tehdä pakolla

Näin se joskus menee, pitää motivoida itseään koska tietää sen tuottavan hyvää.

Viikkoon en ole kuntoillut ja käynyt salilla. Kesä meni hyvin treenatessa ja nyt työkiireiden keskellä tulee taukoja. Tänään oli todella vetämätön, laiska olotila kun istahdin punnerruspenkille. Mietin hetken että ei hitto, jaksaakohan nyt tätä ollenkaan...

Muutamat sarjat väkipakolla ja se hyvä olo tuli pikkuhiljaa esille ja pinnalle.
Silti, puolituntia riitti. Molemmat minät saivat jotain, se laiska hermoton, ja se aktiivinen ahertaja minä.

Joudutteko te patistamaan joskus itseänne tekemään jotain, vaikka tiedätte siitä loppujen lopuksi pitävänne?! Silleen alkukankeutta:)

AV
14134
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Pyrin kuuntelemaan olotilaani eli ihan väkisin en tee mitään, mutta joskus joutuu vähän patistamaan itseään. Tällä viikolla sellainen oli lihaskunto-tunti, jonka tiesin olevan rankka ja väsytti niin paljon, etten millään olisi jaksanut mennä. Menin kuitenkin, hikoilin kuin pieni possu ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa, mutta selvisin siitä.

Huomenna taas salipäivä 😊

Aletheias

Äänestä
  • No sinullahan nyt sitä energiaa riittää, anna pala minullekin:)

    AV

    Äänestä

  • Anonyymi00003 kirjoitti:

    No sinullahan nyt sitä energiaa riittää, anna pala minullekin:)

    AV

    Minua motivoi usein se, että kun lähden salille tai lenkille, pääsen pakoon siivoamista kotona 😄

    Pakko silti joskus siivotakin, tänään ollut kunnon siivouspäivä, mutta on hyvä syy jättää vaikka pyykit viikkaamatta kun ei ehdi, kun pitää lähteä lenkille huolehtimaan itsestään 🤗

    Aletheias

    Äänestä

  • Anonyymi00005 kirjoitti:

    Minua motivoi usein se, että kun lähden salille tai lenkille, pääsen pakoon siivoamista kotona 😄

    Pakko silti joskus siivotakin, tänään ollut kunnon siivouspäivä, mutta on hyvä syy jättää vaikka pyykit viikkaamatta kun ei ehdi, kun pitää lähteä lenkille huolehtimaan itsestään 🤗

    Aletheias

    Mjoo, koti on vain paikka missä levähtää. Elämä on ulkona.

    AV

    Äänestä

  • Anonyymi00006 kirjoitti:

    Mjoo, koti on vain paikka missä levähtää. Elämä on ulkona.

    AV

    Näin juuri. Tietenkin siisteys ja puhtaus kotona on tärkeää viihtyvyyden ja terveyden kannalta, mutta priorisoin oman hyvinvoinnin silti siivoamisen edelle. Esim rakentelu on tärkeämpää kuin se, onko kaikki tiskit tiskattu. Ne ehtii sitten myöhemminkin 😊

    Aletheias

    Äänestä

Se on tuttu tunne, aloittamisen lykkääminen.

Sitten kun saa aloitettua, niin kohta valmistuukin. Ja ihan kivaa oli taas tehdä, kunhan sai vaan aloitettua.

-keinovaginamies-

1Äänestä
  • Näin se kai menee, meillä jokaisella ajatus "aloitusta vaille valmis" taitaa olla vitkuttelua.

    AV

    Äänestä

Harvoin nykyään saan itseäni hievahtamaan jos ei huvita...

En tee kyllä millään pakolla... ehei onnistu. Jäis heti p.ska maku hommasta...

Fiilis pitää huijata muuslta ehkä... silleen voi yrittää, mutta pakolla.... never. Ei mee tässä iässä läpi. 😆

Mietin vartti ennen viimeistä jettireissua tihkusateessa, että lähdenkö? Katsoin seuraavan päivän sään... lupas enempi vettä. Enkö mee ollenkaan? .... eipä tarvittu muuta... vielä kerran haluun... ja kappas... en kastunut yhtään... täydellinrn reissu. 🙂

Äänestä
  • Kesä kosteudensa kuivattaa, ei kai jetillä ajaessa kuivana tarvitsekaan pysyä? No, seuraavana aamuna olisi ollut muutoinkin kuiva olo vaikka olisi kastunutkin, ja sateessa ajellut?

    Treenihommissa seuraava ja sitä seuraava päivä kiittää mennyttä treeniä.
    Herää oloon jossa lihakset kertovat tehneensä työtä. Tuntuu siltä kuin jotain olisi saanut tehdyksi. Samalla se "ei oikein jaksa" asenne muuttuu positiivisemmaksi. Kai se on sitä hyvänolon hormonnii se:)

    Tuntuu niin hyvältä että tänään pitää mennä uudestaan.

    AV

    Äänestä

Kyllä aina ei huvita tehdä asioita. On vain pakottauduttava. Sitten on tyytyväinen illalla, että teki niin. Jos valitsee toistuvasti kuunnella fiiliksiään, ei voi pitää säännöllistä rytmiä, eikä saada haluamiaan tuloksia. Olisiko ihminen jollain tapaa mukavuudenhaluinen tai laiskuuteen taipuvainen luonnostaan.

-Thinksy

Äänestä
  • Ihmiset voivat olla vieläpä kovin estoisia?
    Arkikin voi joskus vaatia rohkeita uusia esileikkejä:)

    AV

    Äänestä

  • Anonyymi00011 kirjoitti:

    Ihmiset voivat olla vieläpä kovin estoisia?
    Arkikin voi joskus vaatia rohkeita uusia esileikkejä:)

    AV

    Rohkea avaus kaksimieliseen sanailuun, kiitos siitä.

    En pysty leikittelemään näillä asioilla, vaikka helposti voisinkin. Kumppani ei tykkäisi asiasta, vaikka olet kepeällä huumorilla liikenteessä ja huumori useimmiten piristää.

    Miksi sitten kirjoitan Sinkut- palstalla. No siksi, että täällä syntyy vuorovaikutusta ja keskusteluja 😀Mukavaa päivää sinne,

    -Thinksy

    Äänestä

Tuohon vaikuttaa moni asia. Kun on paljon tekemistä, niin täytyy olla hyvä tuntuma omiin voimavaroihin.

Tällä hetkellä mulla ei ole mahdollisuutta tehdä mitään väkisin. Tunnen kroppani ja tiedän milloin on levättävä tai tehtävä jotain kevyempää.

Sinäkin menit vaan makoilemaan kuntosalin penkille. Pena on pöllöjen liike. Pelkäätkö että katto tippuu päälle, survival-liike? Treenaa ennemmin jalkoja, vanha setä... 🤗

Nöf 🐷

Äänestä

Aloittaminen yleensäkin on vaikeaa. Joskus ihan vaan siksi, että voi tulla keskeytys, joka estää jatkamisen ja siitä aiheutuva harmitus on niin suuri, ettei viitsi edes aloittaa.

Liikunnan suhteen voi olla sitten vielä erityisiä kynnyksiä. Esim. pakkasella hetken voi paleltaa vaikka tietää että se menee ohi. Samoin vesi on inhottavan kylmää aluksi.

Minulla on kuitenkin liikuntaan lajeja sen verran, että jos joku juttu ei huvita tai ei ole aikaa, niin sille päivälle sitten jotain muuta.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Näin se joskus menee, pitää motivoida itseään koska tietää sen tuottavan hyvää.

Viikkoon en ole kuntoillut ja käynyt salilla. Kesä meni hyvin treenatessa ja nyt työkiireiden keskellä tulee taukoja. Tänään oli todella vetämätön, laiska olotila kun istahdin punnerruspenkille. Mietin hetken että ei hitto, jaksaakohan nyt tätä ollenkaan...

Muutamat sarjat väkipakolla ja se hyvä olo tuli pikkuhiljaa esille ja pinnalle.
Silti, puolituntia riitti. Molemmat minät saivat jotain, se laiska hermoton, ja se aktiivinen ahertaja minä.

Joudutteko te patistamaan joskus itseänne tekemään jotain, vaikka tiedätte siitä loppujen lopuksi pitävänne?! Silleen alkukankeutta:)

AV

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu