Olen aika häpeissäni tästä asiasta.
Kuuntelen klassista enkä oikeastaan pidä lainkaan populaarimusiikista.
Mutta sitten se miksi olen häpeissäni että minusta tyypillinen kuuntelija on korkeasti koulutettu. Olen juuri ja juuri päässyt koulut läpi ja työskentelen rakennusmiehenä. Kenellekään en ole kertonut mitä musiikkia kuuntelen koska minun asemassani pitäisi kuunnella jotain Portion Boysia (radiosta tulee jonkun työmaaradiosta) tai jotain Metallicaa.
Olenko siis epätyypillinen?
Kuuntelen klassista enkä oikeastaan pidä lainkaan populaarimusiikista.
Mutta sitten se miksi olen häpeissäni että minusta tyypillinen kuuntelija on korkeasti koulutettu. Olen juuri ja juuri päässyt koulut läpi ja työskentelen rakennusmiehenä. Kenellekään en ole kertonut mitä musiikkia kuuntelen koska minun asemassani pitäisi kuunnella jotain Portion Boysia (radiosta tulee jonkun työmaaradiosta) tai jotain Metallicaa.
Olenko siis epätyypillinen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sama juttu minullakin kuin sulla . Oon kertonu siitä netissä mutta eipä ole kommentoineet siitä mitään oikeastaan.
Minua taas hävettää käyttää näin miehenä naisten pikkuhousuja mutta minkäs teet kun se tuntuu niin kivalta?
moi ootko avauspostaaja?
mulla ei identiteetti ja tyyli koskaan kohtaa musaa. Voin kuunnella siis ihan kaikkea musalajeja muttei identiteetti&tyyli(vaatteet) kohtaa musaa koskaan. Oon vitsaillu tästä usein isälleni "ei mulla ole identiteettiä".
Esim rokkarin tunnistaa usein siitä että liikkuu kaupungilla nuorekkaan oloisissa rokkivaatteissa. Tai klassisen musan kuuntelijan tunnusmerkki on korkeakoulutus-tausta ja hillitty pukeutuminen.
Ovatko nämä stereotypioita vai ihan faktoja niin en osaa sitä sanoa 100% hyvin mutta on huomannut sen että usein jazz-piireissä ja klassisessa musassa on korkeakoulutettua väkeä.
En itse sovi mihinkään genreen tervetulleeksi johtuen siitä koska oon oma itseni naturelli joka pukeutuu kuten itse haluaa koska en määrittele omaa identiteettiä mihinkään tyyliin eli koen tästä vapautta etten tarvi olla raamien sisällä.
Onko sulla vähän sama juttu?
Naistenvaatteita en ole kokeillut päälleni mutta tykkään käyttää vaihtelevasti erilaisia värejä etten pelkää miehenä panna ylleni vaaleanpunaista vaatetta.
Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Kolmas jopa isästä...
On vähän niinkin, että populäärimusiikki on tarkoitettu lähinnä teineille. Ongelma on ennemminkin se, ettei ihmisistä kasva nyky-yhteiskunnassa aikuisia. Sinä olet ihan normaali.
en minä toimi loogisesti musankuuntelun suhtteen. Oon 44-vuotias eläkeukko ja kuuntelen ihan kaikkea enkä määritä itteeni musan suhtteen. Voin huoletta kuunnella vaikka teinimusaa tai klassista musaa tai siis ihan mitä tahansa enkä koe että siinä on ristiriita vai onko outoa&ristiriita??
Mä oon vitsaillut musamaun suhtteeni "oon omituinen hyypiö"
meitä on monneen junaan.
ei kait kannata kenenkään miettiä sen tarkemmin millainen joku ihminen on/mitä kuuntelee.
Eikä me kaikki ihmiset olla niin loogisiakaan välttämättä. Minäkin oon aika mustavalkoinen ja ristiriitainen ehkä sekä epälooginen ja kun ostan musaa niin en ollenkaan ota huomioon millaisia esim poliittisia mielipiteitä voi olla musanesittäjällä koska ahneuttani ja persouttani ostan sen levyn/kasetin =)
Niitä onkin melkein 2000 musaostosta kodissani (pursuaa ikkunoista ja ovista). Kirjojakin on aika paljon.
Epätyypillisintä on se, että ajattelee, mitä muut mahtavat ajatella.
Ihminen saa tykätä ihan sellaisesta musiikista kuin tykkää. Musiikkimakujakin on erilaisia, koska ihmisetkin ovat erilaisia.
Eikä mielenkiinnon kohde ole kiinni koulutus- tai ammattitaustasta, kuka tykkää mistäkin. Pääasia, että on mukavaa kuunnella hyvää musiikkia.
Omia mieltymyksen kohteita ei tarvitse hävetä. Jos joku ei ymmärrä, hävetköön sellainen itseään.
Viihde voi olla mukavaa kuunnella keveyden takia, mutta klassinen voi tarjota syviä ja kunkin oman pienen kokemushorisontin ylittäviä tunne elämyksiä.
Voi niitä tarjota muukin, ja snobeilu taas ei lähes koskaan. Mut joo.
Ei aivan sellaista kuin paras taidemusiikki, sillä viihde on tyylinä paljon subjektiivisempi ja sentimentaalisempi tapa tehdä musiikkia kuin suurempaan objektiivisuuteen pyrkivä suuri taidemusiikki, mutta myönnän itsekin jääneeni nyttemmin koukkuun rytmimusiikkiin ja melodiseen sellaiseen, nimittäin punkrokkiin.
Itse kuuntelin teininä ja vähän päällä parikymppisenä paljon klassista musiikkia, kun monet muut kuuntelivat poppia, rokkia ja muuta populaarimusiikkia. Myöhemmin aloin kuuntelemaan muutakin ja nykyään kuuntelen klassista vähemmän. Eniten kuuntelen nykyään rokkia, elokuvamusiikkia, countrya ja kasaripoppia, jonkun verran myös esimerkiksi iskelmää. Mun musiikin kuuntelu kallistuu 2000-luvun alkua ennen olevaan musiikkiin ja erityisesti 1960-1990 -lukuihin. Klassisesta eniten esimerkiksi barokkimusiikki.
Se on stereotypia, että klassista musiikkia kuuntelisivat vain korkeasti koulutetut.
Ehkä olet ns. klassisesti musikaalinen. Tai jotain.
Eihän sillä ole mitään väliä. Musiikista kiinnostunut ihminen kuuntelee musaa, vaikka jopa klassistakin, jos oikein hairahtuu ja yli-innostuu.
Kaikkein nössöintähän (epäautenttista, tyhjää) on kuunnella taidemusaa vain koska se kuuluu ryhmäkonventioihin.
Monesti monin tavoin aika hyvä tykätä jostain musiikista vastoin ympäristöjen olettamuksia.
Yleensä aina on hyvä tykätä sellaisesta kuin itse tykkää, eikä noudattaa mahdollisia muiden odotuksia ja vaatimuksia. Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat ? Musiikkimakukin on jokaisen oma, henkilökohtainen asia. Ei kaikkien tarvitse tykätä samoista jutuista.
...Ja siis parhaimmillaanhan erinäinen erilaisuus on silloin, kun se ei ole erottautumispyrkimystä vaan jotain syvempää.