Ihminen syntyy tähän maailmaan
elävänä sieluna.
Sinä päivänä,
kun ihminen nielaisee synnin hedelmän,
kun synti pääsee ihmisen sisimpään,
ihmisestä tulee kuollut sielu.
Tällaisen kuolleen sielun
tulee syntyä uudesti ylhäältä.
Ei ruumiillisesti, vaan hengellisesti.
Ja kun Elämän Henki taas puhaltaa meissä,
me olemme siirtyneet kuolemasta elämään.
Emmekä ikinä kuole.
Me olemme kuitenkin
samaa lihaa kuin Aadam.
Vaikka olemmekin syntyneet
Hengestä uudesti ylhäältä,
me asumme edelleen kuolevaisessa ruumiissa.
Maan tomusta peräisin oleva liharuumiimme
on tuleva maaksi jälleen.
"Sillä maasta sinä olet,
ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
(Gen 3:19)
Kaikki ihmiset kokevat kerran
ruumiillisen kuoleman.
"Ihmisille on määrätty,
että heidän kerran on kuoleminen,
mutta sen jälkeen tulee tuomio."
(Hebr 9:27)
Synnymme tähän maailmaan
kuolevaisessa ruumiissa.
Kun viimeinenkin ihminen on kuollut,
tulee viimeinen tuomio.
Eli kaikkia ihmisiä kohtaa
paitsi ruumiillinen kuolema,
myös ruumiin ylösnousemus.
Martta sanoi hänelle:
'Minä tiedän hänen nousevan
ylösnousemuksessa,
viimeisenä päivänä'.
Jeesus sanoi hänelle:
'Minä olen
ylösnousemus ja elämä;
joka uskoo minuun,
se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään,
joka elää ja uskoo minuun,
ikinä kuole.
Uskotko sen?"
(Joh 11:24-26)
Hän Itse nousi esikoisena kuolleista.
Vanhan liiton aikakausi päättyi
Kristuksen ylösnousemiseen.
Tuona viimeisenä päivänä
monta vanhan liiton pyhää nousi ylös.
Seurakuntakauden viimeisenä päivänä
Kristuksessa kuolleet
ja me elossa olevat Kristuksen omat
saamme ylösnousemusruumiin.
Sen jälkeen koittavan
ahdistuksen ajan viimeisenä päivänä
ahdistuksen ajan marttyyrit
kokevat ylösnousemisen.
Ja maailmanlopussa vihoviimeisenä päivänä
hän herättää kaikki,
jotka vielä haudoissa ovat.
Ja silloin nousevat
ensimmäisen kerran ylös
myös kaikki ne,
joille ylösnousemus ei ole
elämän ylösnousemus,
vaan tuomion ylösnousemus.
Vasta silloin kaikki väärät
nousevat ylös.
Ja menevät ikuiseen kauhistukseen.
Kohtaavat toisen kuoleman.
Ja kaikki
– niin vanhurskaat kuin väärätkin -
viettävät ikuisuutensa ylösnousemusruumiissaan
"Ja monet
maan tomussa makaavista
heräävät,
toiset iankaikkiseen elämään,
toiset häpeään
ja iankaikkiseen kauhistukseen."
(Dan 12:2)
Toisille ylösnousemus
merkitsee siis elämää,
toisille tuomiota.
"Älkää ihmetelkö tätä,
sillä hetki tulee,
jolloin kaikki,
jotka haudoissa ovat,
kuulevat hänen äänensä
ja tulevat esiin,
ne, jotka ovat hyvää tehneet,
elämän ylösnousemukseen,
mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet,
tuomion ylösnousemukseen."
(Joh 5:28-29)
On siis kaksi erilaista ylösnousemusta:
Ensimmäinen eli elämän ylösnousemus
tuo vanhurskaat ikuiseen elämään.
Toinen eli tuomion ylösnousemus,
vie väärät ikuiseen kauhistukseen.
Raamattu ei kuitenkaan tunne käsitettä
toinen ylösnousemus,
vaan puhuu sen sijaan
toisesta kuolemasta.
Jos emme ole osallisia
ensimmäisestä ylösnousemuksesta,
kohtaamme toisen kuoleman,
jolla on silloin valta meihin.
"Autuas ja pyhä on se,
jolla on osa
ensimmäisessä ylösnousemuksessa;
heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa."
(Ilm 20:6)
Ylösnousemus koskee
sekä vanhurskaita että vääriä.
Sekä oikeamielisiä että väärämielisiä.
"Minä uskon kaiken,
mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
ja pidän sen toivon Jumalaan,
että on oleva ylösnousemus,
jota nämä itsekin odottavat,
sekä vanhurskasten että vääräin."
(Ap.t 24:14-15)
Ja nyt seuraa todella huono uutinen.
"Ei ole ketään vanhurskasta,
ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä,
ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään,
joka tekee sitä, mikä hyvä on,
ei yhden yhtäkään."
(Room 3:10-12)
Olemme siis vääriä emmekä vanhurskaita,
pahaa tehneitä emmekä hyvää tehneitä,
ja kaukana Jumalasta
emmekä suinkaan pyhiä
eli Jumalalle erotettuja.
Voimmeko me välttää toisen kuoleman,
hirvittävän tuomion
ikuiseen kauhistukseen,
ja päästä Jumalan yhteyteen.
Kyllä.
elävänä sieluna.
Sinä päivänä,
kun ihminen nielaisee synnin hedelmän,
kun synti pääsee ihmisen sisimpään,
ihmisestä tulee kuollut sielu.
Tällaisen kuolleen sielun
tulee syntyä uudesti ylhäältä.
Ei ruumiillisesti, vaan hengellisesti.
Ja kun Elämän Henki taas puhaltaa meissä,
me olemme siirtyneet kuolemasta elämään.
Emmekä ikinä kuole.
Me olemme kuitenkin
samaa lihaa kuin Aadam.
Vaikka olemmekin syntyneet
Hengestä uudesti ylhäältä,
me asumme edelleen kuolevaisessa ruumiissa.
Maan tomusta peräisin oleva liharuumiimme
on tuleva maaksi jälleen.
"Sillä maasta sinä olet,
ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
(Gen 3:19)
Kaikki ihmiset kokevat kerran
ruumiillisen kuoleman.
"Ihmisille on määrätty,
että heidän kerran on kuoleminen,
mutta sen jälkeen tulee tuomio."
(Hebr 9:27)
Synnymme tähän maailmaan
kuolevaisessa ruumiissa.
Kun viimeinenkin ihminen on kuollut,
tulee viimeinen tuomio.
Eli kaikkia ihmisiä kohtaa
paitsi ruumiillinen kuolema,
myös ruumiin ylösnousemus.
Martta sanoi hänelle:
'Minä tiedän hänen nousevan
ylösnousemuksessa,
viimeisenä päivänä'.
Jeesus sanoi hänelle:
'Minä olen
ylösnousemus ja elämä;
joka uskoo minuun,
se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään,
joka elää ja uskoo minuun,
ikinä kuole.
Uskotko sen?"
(Joh 11:24-26)
Hän Itse nousi esikoisena kuolleista.
Vanhan liiton aikakausi päättyi
Kristuksen ylösnousemiseen.
Tuona viimeisenä päivänä
monta vanhan liiton pyhää nousi ylös.
Seurakuntakauden viimeisenä päivänä
Kristuksessa kuolleet
ja me elossa olevat Kristuksen omat
saamme ylösnousemusruumiin.
Sen jälkeen koittavan
ahdistuksen ajan viimeisenä päivänä
ahdistuksen ajan marttyyrit
kokevat ylösnousemisen.
Ja maailmanlopussa vihoviimeisenä päivänä
hän herättää kaikki,
jotka vielä haudoissa ovat.
Ja silloin nousevat
ensimmäisen kerran ylös
myös kaikki ne,
joille ylösnousemus ei ole
elämän ylösnousemus,
vaan tuomion ylösnousemus.
Vasta silloin kaikki väärät
nousevat ylös.
Ja menevät ikuiseen kauhistukseen.
Kohtaavat toisen kuoleman.
Ja kaikki
– niin vanhurskaat kuin väärätkin -
viettävät ikuisuutensa ylösnousemusruumiissaan
"Ja monet
maan tomussa makaavista
heräävät,
toiset iankaikkiseen elämään,
toiset häpeään
ja iankaikkiseen kauhistukseen."
(Dan 12:2)
Toisille ylösnousemus
merkitsee siis elämää,
toisille tuomiota.
"Älkää ihmetelkö tätä,
sillä hetki tulee,
jolloin kaikki,
jotka haudoissa ovat,
kuulevat hänen äänensä
ja tulevat esiin,
ne, jotka ovat hyvää tehneet,
elämän ylösnousemukseen,
mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet,
tuomion ylösnousemukseen."
(Joh 5:28-29)
On siis kaksi erilaista ylösnousemusta:
Ensimmäinen eli elämän ylösnousemus
tuo vanhurskaat ikuiseen elämään.
Toinen eli tuomion ylösnousemus,
vie väärät ikuiseen kauhistukseen.
Raamattu ei kuitenkaan tunne käsitettä
toinen ylösnousemus,
vaan puhuu sen sijaan
toisesta kuolemasta.
Jos emme ole osallisia
ensimmäisestä ylösnousemuksesta,
kohtaamme toisen kuoleman,
jolla on silloin valta meihin.
"Autuas ja pyhä on se,
jolla on osa
ensimmäisessä ylösnousemuksessa;
heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa."
(Ilm 20:6)
Ylösnousemus koskee
sekä vanhurskaita että vääriä.
Sekä oikeamielisiä että väärämielisiä.
"Minä uskon kaiken,
mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
ja pidän sen toivon Jumalaan,
että on oleva ylösnousemus,
jota nämä itsekin odottavat,
sekä vanhurskasten että vääräin."
(Ap.t 24:14-15)
Ja nyt seuraa todella huono uutinen.
"Ei ole ketään vanhurskasta,
ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä,
ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään,
joka tekee sitä, mikä hyvä on,
ei yhden yhtäkään."
(Room 3:10-12)
Olemme siis vääriä emmekä vanhurskaita,
pahaa tehneitä emmekä hyvää tehneitä,
ja kaukana Jumalasta
emmekä suinkaan pyhiä
eli Jumalalle erotettuja.
Voimmeko me välttää toisen kuoleman,
hirvittävän tuomion
ikuiseen kauhistukseen,
ja päästä Jumalan yhteyteen.
Kyllä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja nyt onkin korkea aika kertoa
todella hyvä uutinen.
"Kristus kärsi kerran kuoleman
syntien tähden,
Vanhurskas vääräin puolesta,
johdattaaksensa meidät Jumalan tykö"
(1 Piet 3:18)
On yksi Vanhurskas,
joka kuoli meidän
kaikkien vääräin puolesta.
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden
hänen armostaan
sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa"
Vanhurskaita eli oikeamielisiä ovat ne,
jotka ottavat vastaan
Jumalan lahjavanhurskauden.
Vääriä ne, jotka sen hylkäävät.
Pelastuminen Jumalan valtakuntaan edellyttää
tästä väärämielisyydestä luopumista
eli kääntymistä Jumalan puoleen.
Jos meitä ei ole siirretty
Hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan,
kuulumme vielä pimeyden valtakuntaan,
ja meitä odottaa tuomion ylösnousemus
ikuiseen kauhistukseen.
Elämme Jumalassa tai erossa Hänestä.
Ja siitä riippuen
ylösnousemus merkitsee meille
ikuista elämää tai ikuista kauhistusta.
"Koska sinä olet ottanut
minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin,
niin minä myös otan sinusta vaarin
ja pelastan sinut koetuksen hetkestä,
joka on tuleva
yli koko maanpiirin koettelemaan niitä,
jotka maan päällä asuvat."
(Ilm 3:10)
Ainoa Vanhurskas
siis kuoli vääräin puolesta.
Ja niin meille tarjotaan
Jumalan lahjavanhurskautta.
Meille kuoleman omille
tarjotaan ikuista elämää Kristuksessa,
joka voitti kuoleman.
"Älä pelkää!
Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
ja minä elän;
ja minä olin kuollut,
ja katso,
minä elän aina ja iankaikkisesti,
ja minulla on
kuoleman ja tuonelan avaimet."
(Ilm 1:17-18)
Seuraava ylösnousemusvuoro
on nyt meneillään olevan
pakanain armotalouskauden
viimeisenä päivänä.
Tähän tapahtumaan liittyy
seurakunnan tempaus.
"Sillä koska kuolema on
tullut ihmisen kautta,
niin on myöskin
kuolleitten ylösnousemus
tullut ihmisen kautta.
Sillä niinkuin kaikki kuolevat
Aadamissa,
niin myös kaikki tehdään eläviksi
Kristuksessa,
mutta jokainen vuorollaan:
esikoisena Kristus,
sitten Kristuksen omat
hänen tulemuksessaan."
(1 Kor 15:20-23)
Tässä ylösnousemusvuorossa
tapahtuu niin,
että osa siihen osallisista
ei ehdi nukkumaan kuolon uneen.
Me elossa olevat vain muutumme
silmänräpäyksessä niin, että saamme
katoavaisen ruumiimme tilalle
katoamattoman ylösnousemusruumiin.
"Katso,
minä sanon teille salaisuuden:
emme kaikki kuolemaan nuku,
mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
viimeisen pasuunan soidessa;
sillä pasuuna soi,
ja kuolleet nousevat katoamattomina,
ja me muutumme."
(1 Kor 15:51-52)
Yhdessä hetkessä
Kristuksessa kuolleet nousevat ylös
ja meidät elossa olevat
temmataan heidän kanssaan yläilmoihin.
"Sillä itse Herra
on tuleva alas taivaasta
käskyhuudon,
ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan
kuuluessa,
ja Kristuksessa kuolleet
nousevat ylös ensin;
sitten meidät,
jotka olemme elossa,
jotka olemme jääneet tänne,
temmataan
yhdessä heidän kanssaan pilvissä
Herraa vastaan yläilmoihin;
ja niin me saamme
aina olla Herran kanssa."
(1 Tess 4:16-17)
Näin toteutuu Jeesuksen lupaus:
"Älköön teidän sydämenne
olko murheellinen.
Uskokaa Jumalaan,
ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa
on monta asuinsijaa.
Jos ei niin olisi,
sanoisinko minä teille,
että minä menen
valmistamaan teille sijaa?
Ja vaikka minä
menen valmistamaan teille sijaa,
tulen minä takaisin
ja otan teidät tyköni,
että tekin olisitte siellä,
missä minä olen."
(Joh 14:1-3)
Jeesus siis vie omansa
Isänsä Kotiin valmistamiin asuinsijoihin,
kun Hän pelastaa omansa
seurakuntakauden jälkeen koittavasta
ahdistuksen ajasta.
Tämän meneillään olevan
seurakunnan armotalouskauden jälkeen
alkaa siis ahdistuksen aika,
joka päättyy siihen,
että Jeesus tulee takaisin maan päälle
ja perustaa Valtakuntansa.
Eli laiva lähtee,
mutta se tulee myös takaisin.
Yksi kello pysähtyy,
mutta toinen kello alkaa taas käydä.
Tämä vaihto alkaa siten,
että viimeinen pasuuna soi.
Silloin päättyy
nyt meneillään oleva armotalouskausi
eli kaksi armonpäivää.
Silloin alkaa ahdistuksen aika,
jota Raamattu nimittää Herran päiväksi
kun puhutaan synkeyden päivästä.
Mutta tuo Herran päivän tuleminen
päättyy siihen,
että alkaa
suuri ja loistava/häikäisevä/ihana
Herran päivä.
Ja tätä 1000 vuotta kestävää
aikajaksoa seuraa vielä
Jumalan päivä
ja Iankaikkisuuden päivä.
"Mutta tämä yksi älköön olko
teiltä, rakkaani,
salassa,
että yksi päivä on
Herran edessä kuin tuhat vuotta
ja tuhat vuotta
kuin yksi päivä."
(2 Piet 3:8)
Ja nyt Pietari alkaa käydä läpi
tuota Jumalan aikataulua.
Päivä päivältä.
Tai millenium milleniumilta.
Pietari ottaa ensimmäiseksi esille
meneillään olevan armotalouskauden.
Pilkkaajat kysyivät,
missä on lupaus Hänen tulemisestaan.
Pietari vastaa,
että ei Herra viivyttele,
mutta pitkämielisyytensä tähden
Hän on odottanut,
ja antanut aikaa parannuksen tekoon.
Jo kaksi tuhatta vuotta
eli kaksi päivää on tätä armon aikaa riittänyt.
"Ei Herra
viivytä lupauksensa täyttämistä,
niinkuin muutamat pitävät
sitä viivyttelemisenä,
vaan hän on pitkämielinen
teitä kohtaan,
sillä Hän ei tahdo,
että kukaan hukkuu,
vaan että kaikki tulevat parannukseen."
(2 Piet 3:9)
Seuraavaksi on edessä
ihmiskunnan historian seitsemäs päivä.
Sapatin päivä.
Herran päivä.
Messiaan päivä.
Mutta Raamattu puhuu myös
siihen liittyvästä kauheudesta.
Herran päivän tuleminen on kauhea.
Eli ennenkuin tuo tuhat vuotta kestävä
ihanuus syntyy,
on maailmassa ankarat synnytystuskat,
jotka päättyvät siihen,
että saastunut maailma puhdistetaan tulella.
Maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palaa.
Ja sitten siis koittaa Herran päivä,
tuhat vuotta kestävä rauhan millennium.
"Mutta Herran päivä
on tuleva niinkuin varas,
ja silloin
taivaat katoavat pauhinalla,
ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat,
ja maa
ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat."
(2 Piet 3:10)
Tuon tuhat vuotta kestävän
Herran päivän jälkeen
tulee Jumalan päivä.
Jumalan päivän tuleminen
on vieläkin totaalisempi
kuin Herran päivän tuleminen.
Sillä Jumalan päivän tulemisen yhteydessä
materian maailma
sulaa/katoaa/häviää.
"Kun siis nämä kaikki näin hajoavat,
millaisia tuleekaan teidän olla
pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
teidän,
jotka odotatte ja joudutatte
Jumalan päivän tulemista,
jonka voimasta
taivaat hehkuen hajoavat
ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!"
(2 Piet 3:11-12)
Ja sitten koittaa iki-ihana Jumalan päivä,
jonka alkajaisiksi
Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.
"Mutta hänen lupauksensa mukaan
me odotamme uusia taivaita
ja uutta maata,
joissa vanhurskaus asuu."
(2 Piet 3:13)
Tuo Jumalan päivän tuleminen
on maailmanloppu.
Mutta tuota kauheaa
Jumalan päivän tulemista
seuraa itse Jumalan päivä.
Koittaa siis päivä,
jolloin Kristus antaa valtakunnan
Isän ja Jumalan haltuun (1 Kor 15).
Jumalan päivän alkajaisiksi Jumala siis
luo uudet taivaat ja uuden maan.
Ja tätä autuutta ei kestä
enää vain yksi päivä
eli tuhat vuotta,
vaan kysymyksessä
on iankaikkisuuden päivä.
"Sentähden, rakkaani,
pyrkikää tätä odottaessanne siihen,
että teidät havaittaisiin
tahrattomiksi ja nuhteettomiksi,
rauhassa, hänen edessänsä;
ja lukekaa meidän Herramme
pitkämielisyys pelastukseksi,
josta myös meidän
rakas veljemme Paavali
hänelle annetun viisauden mukaan
teille on kirjoittanut;
niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään,
kun hän niissä puhuu näistä asioista,
vaikka niissä tosin on yhtä ja toista
vaikeatajuista,
jota tietämättömät ja vakaantumattomat
vääntävät kieroon
niinkuin muitakin kirjoituksia,
omaksi kadotuksekseen.
Koska te siis, rakkaani,
tämän jo edeltäpäin tiedätte,
niin olkaa varuillanne,
ettette rietasten eksymyksen
mukaansa tempaamina
lankeaisi pois
omalta lujalta pohjaltanne,
ja kasvakaa
meidän Herramme ja Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen
armossa ja tuntemisessa.
Hänen olkoon kunnia
sekä nyt että hamaan
iankaikkisuuden päivään."
(2 Piet 3:14-18)
https://kalamos.webnode.fi/sana-ja-elama/loppu/viimeiset-paivat/viimeisten-paivien-aikataulukko/