Vaan, alkoholismi juontaa juurensa aina jostain hoitamattomasta mielialan häiriöstä jota ihminen yrittää lääkitä alkoholilla kun ei muita keinoja sillä hetkellä ole.
Alkoholismi on ismi eli uskonvaisuutta, jossa ihmisen aivot korottavat sieluttoman alkoholin jumalaksi ja "tieksi, totuudeksi ja elämäksi" ja tämä on juurikin petollista sen takia kun alkoholismi ruokkii itteensä sen takia koska alkoholin tuoma kännitila kestää vain rajatun ajan ja sitten kun se menee ohi, niin sit ollaankin heti suunnittelemassa että "mistä saa lisää alkoholia".
Alkoholismi ei ole sairaus vaan mindtrap, josta voi päästä syvällä itsensä tutkinnalla ja itseanalyysillä. Lopetin alkoholin käytön jo reilut 3 kesää sitten ja tämä on antanut minun ottaa etäisyyttä asiaan ja miettiä eri näkökulmista tätä aihetta.
Se miten alkoholi vaikuttaa ihmiseen onkin todellisuudessa aika yksinkertainen kun sitä miettii! Tässä onkin juuri se että ilman sielullista hostia alkoholi ei voi vaikuttaa fyysiseen todellisuuteen. Ilmankos alkoholia kutsutaan "spirit" englanninkielessä...
Se on juuri se että mitä vähemmän sitä jengi juo, niin sitä vähemmän sillä on vaikutusta maailmassa. Kaikki vaikuttaen kaikkeen, niin kysyttävä: Minkälaisen maailman ihmiset haluavat kollektiivina toimillaan manifestoida ja vielä syvemälle kun mennään, niin: Millä tavalla haluat yksilönä vaikuttaa ulkoisiin ihmisiin?
Jokainen ollen oman itsensä jumala ja kaikki maailman ihmiset ollen jumal kollektiivi, niin meillä on vaikutus kaiken yli! Emme tietenkään voi, eikä meillä ole jumaluutta kuin oman itsemme yli, niin tämä muistaen me voimme toki neuvoa toista, mutta emme pakottaa (se olisi mustaa magiaa).
Alkoholismi on pikemminkin sitä että olet vaikutuksen alaisena koska teit tietoisen päätöksen juoda sitä tyrehdyttävänä lääkkeenä johonkin vaivaan luullen että jatkuva juominen olisi ikuinen ratkaisu.
Kun koskit alkoholiin lääkintä mielessä, teit silloin sopimuksen sen kanssa ja myönnyit antamaan elämäsi sen ohjailtavaksi! Kun ihminen löytää jumaluuden itsestään, menettää alkoholi jumaluuttaan ihmisen ylitse.
Kun alkoholismia lähestytään sairautena, se ei ole korrektia koska siinä ei kysytä että oliko juomarilla ennalta joku häiriö joka vaikutti hänen päätökseen!
Pikemminkin pitäisi ihmisen itse ottaa vastuu siitä että hakeutuu avun alle, mutta myös tutkii itseään rehellisesti samaan aikaan ja tekee työtä sen eteen että paranee.
Jos tämä kirjoitelma herätti jotain, niin sitten kommenttei tosiaankin on kiva lukea ja puhuu aiheesta enemmän! :)
Alkoholismi on ismi eli uskonvaisuutta, jossa ihmisen aivot korottavat sieluttoman alkoholin jumalaksi ja "tieksi, totuudeksi ja elämäksi" ja tämä on juurikin petollista sen takia kun alkoholismi ruokkii itteensä sen takia koska alkoholin tuoma kännitila kestää vain rajatun ajan ja sitten kun se menee ohi, niin sit ollaankin heti suunnittelemassa että "mistä saa lisää alkoholia".
Alkoholismi ei ole sairaus vaan mindtrap, josta voi päästä syvällä itsensä tutkinnalla ja itseanalyysillä. Lopetin alkoholin käytön jo reilut 3 kesää sitten ja tämä on antanut minun ottaa etäisyyttä asiaan ja miettiä eri näkökulmista tätä aihetta.
Se miten alkoholi vaikuttaa ihmiseen onkin todellisuudessa aika yksinkertainen kun sitä miettii! Tässä onkin juuri se että ilman sielullista hostia alkoholi ei voi vaikuttaa fyysiseen todellisuuteen. Ilmankos alkoholia kutsutaan "spirit" englanninkielessä...
Se on juuri se että mitä vähemmän sitä jengi juo, niin sitä vähemmän sillä on vaikutusta maailmassa. Kaikki vaikuttaen kaikkeen, niin kysyttävä: Minkälaisen maailman ihmiset haluavat kollektiivina toimillaan manifestoida ja vielä syvemälle kun mennään, niin: Millä tavalla haluat yksilönä vaikuttaa ulkoisiin ihmisiin?
Jokainen ollen oman itsensä jumala ja kaikki maailman ihmiset ollen jumal kollektiivi, niin meillä on vaikutus kaiken yli! Emme tietenkään voi, eikä meillä ole jumaluutta kuin oman itsemme yli, niin tämä muistaen me voimme toki neuvoa toista, mutta emme pakottaa (se olisi mustaa magiaa).
Alkoholismi on pikemminkin sitä että olet vaikutuksen alaisena koska teit tietoisen päätöksen juoda sitä tyrehdyttävänä lääkkeenä johonkin vaivaan luullen että jatkuva juominen olisi ikuinen ratkaisu.
Kun koskit alkoholiin lääkintä mielessä, teit silloin sopimuksen sen kanssa ja myönnyit antamaan elämäsi sen ohjailtavaksi! Kun ihminen löytää jumaluuden itsestään, menettää alkoholi jumaluuttaan ihmisen ylitse.
Kun alkoholismia lähestytään sairautena, se ei ole korrektia koska siinä ei kysytä että oliko juomarilla ennalta joku häiriö joka vaikutti hänen päätökseen!
Pikemminkin pitäisi ihmisen itse ottaa vastuu siitä että hakeutuu avun alle, mutta myös tutkii itseään rehellisesti samaan aikaan ja tekee työtä sen eteen että paranee.
Jos tämä kirjoitelma herätti jotain, niin sitten kommenttei tosiaankin on kiva lukea ja puhuu aiheesta enemmän! :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Alkoholistiksi ei kukaan päätä tulla, eli ei siinä mitään päätöksiä tehdä.
Raitistumisen suhteen voi tehdä päätöksen, jos niin haluaa.
Ja kyllähän alkoholismi on sairaus. Joillekin toki voi olla vaikeaa myöntää olevansa/olleensa sairas, kärsineensä alkoholismista.
Ajatteleeko ihminen, että alkoholismi leimaa hänet, vai onko se sairaus leimaava ? Yleensä se on jompikumpi ajatustapa.
Itse nuoruudessa aloin juomaan sosiaalisten tilanteiden pelon takia, ym. Alkoholi toi rohkeutta. Mutta olihan se kaikkein huonoin "lääke" psyykkisiin ongelmiin.
Kysymykseni sinulle: Kuinka monta prosenttia aivoistaan ihminen käyttää?
Ap
En osaa tuohon vastata, pakko myöntää.
Mutta eikös se ollut suhteellisen pieni prosentti, jos miettii, että täysi olisi sata ? Ei läheskään sataa prosenttia ole käytössä aivoista.
Aivoja käytetään 100 % lähes koko ajan.Vaikka et tekisi mitään aktiivista, aivosi ohjaavat jatkuvasti elintoimintoja, kuten hengitystä, sydämen sykettä ja ruoansulatusta. Aivokuvantamistutkimukset (kuten fMRI) osoittavat, että yksinkertaistenkin tehtävien aikana lähes kaikki aivojen osat aktivoituvat jossain vaiheessa päivää.Kun nukut, aivosi tekevät raskaasti töitä muun muassa käsittelemällä päivän muistoja ja puhdistamalla kuona-aineita.
100%, mutta se on enemmän että kuinka tietoisia me olemme siitä mitä mielessämme tapahtuu.
Hyvin vastattu! :)
Ap
"Vaan, alkoholismi juontaa juurensa aina jostain hoitamattomasta mielialan häiriöstä jota ihminen yrittää lääkitä alkoholilla kun ei muita keinoja sillä hetkellä ole."
Päihdeongelmat, ja moni muukin ongelmallinen käytös voi juontaa mielenterveyden ongelmista. Toisaalta aina en tiedä onko maailmassa yhtäkään mieleltään tervettä ihmistä olemassa. Kaikki yrittää täyttää jonkinlaista tyhjiötä sisällään, peittää heikkouksiaan jne. Joillekin se alkoholi vaikuttaa olevan ainakin toistaiseksi toimiva lääke, jotkut alkaa uskoa ties mihin jumaliin tai horoskooppeihin, joistakin tulee vaan kyynisiä paskiaisia.
"Kun alkoholismia lähestytään sairautena, se ei ole korrektia koska siinä ei kysytä että oliko juomarilla ennalta joku häiriö joka vaikutti hänen päätökseen!"
Tää taitaakin olla seurausta työkeskeisestä maailmasta. Alkoholismi häiritsee työkykyä joten sitä halutaan hoitaa siitä näkökulmasta, jotta yksilöstä saataisiin taas tuottelias veronmaksaja/suurpääoman vaurastuttaja.
Monilla on ongelmia, koska ongelma on se, että ihmiset suorittavat elämää, vaikka sitä pitäisi elää.
Ite muuten oon mieltä että ihminen ja raha ei sovi ihmisen jumalaksi :)
Terveisin ap
Alkoholismi ei ole sairaus ,
Se on tapa elää
Kyllä pari kaljaa laittaa laulattaa kivasti,
elämää pitää elää .
Olin muuten sellanen joskus että lauloin karaokee vain kun olin kännis, nyt saatan hoilailla menemään ihan tuostanoin vain selvänä baarissa limulinjaillen ja voin sanoo että laulu on parempaa sillo ku selvänä! B-)
Lääkitsen yksinäisyyttä joka ihan lapsuudesta lähtien ollut läsnä vanhempien ollessa töissä aina ja itse pimeässä kotona heitä odotellen , hiljalleen alkanut sisäistämään vanhana mikä syynä ongelmiin , no se oli sitä aikaa ,60 -luvulla , lienee oli yleistä kun heikot oli lähtökohdat .
Alkoholismia ei lähestytä hoidoissa aina puhtaasti sairautena, vaikka sairausmalli (niin sanottu lääketieteellinen tai aivosairausmalli) onkin erittäin yleinen ja vaikutusvaltainen. Nykyisessä päihdehoidossa käytetään useita rinnakkaisia ja toisiaan täydentäviä lähestymistapoja, jotka painottavat eri asioita.
Hoitomuodot ja niiden taustalla olevat ihmiskäsityykset voidaan jakaa karkeasti seuraaviin päämalleihin:
1. Sairausmalli (Lääketieteellinen malli)
• Ydinajatus: Alkoholismi nähdään kroonisena, etenevänä ja parantumattomana aivosairautena, johon liittyy perinnöllinen alttius.
• Hoito: Korostaa täydellistä raittiutta (abstinenssia). Tyypillinen esimerkki on 12 askeleen ohjelma (kuten AA-liike ja Minnesota-hoito). Hoidossa käytetään usein myös lääkehoitoa (esim. naltreksoni tai akamprosaatti) tasoittamaan aivokemiaa ja vähentämään himoa.
2. Biopsykososiaalinen malli
• Ydinajatus: Riippuvuus ei ole pelkkä biologinen sairaus, vaan biologisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden summa. Alkoholinkäyttö nähdään usein keinona säädellä tunteita, paeta traumoja tai selviytyä vaikeassa elämäntilanteessa.
• Hoito: Keskittyy ihmisen kokonaistilanteeseen. Työkaluina käytetään terapiaa (kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa), mielenterveyden hoitoa, sosiaalista tukea ja elämänhallinnan opettelua.
3. Oppimis- ja käyttäytymisteoreettinen malli
• Ydinajatus: Liiallinen alkoholinkäyttö on opittu käyttäytymismalli ja huono tapa, josta on tullut automaattinen reaktio tiettyihin ärsykkeisiin tai stressiin.
• Hoito: Pyrkii "poisoppimiseen" ja uusien toimintatapojen opetteluun. Tässä mallissa tavoitteena ei aina ole täydellinen raittius, vaan se voi olla myös hallittu, kohtuullinen käyttö (haittojen vähentäminen), jos riippuvuus ei ole edennyt liian syvälle.
4. Sosio-kulttuurinen malli
• Ydinajatus: Ympäristö, kulttuuri, kaveripiiri ja yhteiskunnan normit ohjaavat ja ylläpitävät alkoholiongelmaa.
• Hoito: Keskittyy verkostoihin, perheterapiaan ja elämänympäristön muuttamiseen sellaiseksi, että se tukee raittiutta tai vähentämistä.
Nykyajan suuntaus: Yksilöllinen hoito
Suomessa ja maailmalla nykyinen virallinen hoitojärjestelmä (kuten hyvinvointialueiden päihdepalvelut ja Käypä hoito -suositukset) nojaa vahvasti biopsykososiaaliselle mallille.
Lääketieteellistä diagnoosia (kuten alkoholiriippuvuus) käytetään hoidon suuntaviivana ja resurssien saamiseksi, mutta itse hoito räätälöidään yksilöllisesti. Joillekin paras apu löytyy tiukasta sairausmallista ja AA-ryhmistä, kun taas toisille sopii paremmin terapeuttinen elämäntilanteen selvittäminen tai hallitun juomisen opettelu.