Omistan nelikuisen sekarotuisen poikakoiran, ja alattelin kysellä kokemuksianne siitä, minkä ikäisinä koiranne ovat ns. "rauhoittuneet", eli lopettavat "isottelemisen" ja kaiken mahdollisen irtaimiston pureskelun? Meidän poika kun satuuu vielä omaamaan aika itsepäiset geenit(isä kun on kettuterrieri/saksanmetsästysterrieri ja äiti suomenpystykorva), niin luonteenlujuudesta ja egosta ei ainakaan ole puutetta =) Kouluttamisen ja iän myötä poitsu on jo vähän oppinut kuuntelemaan, ja EIkin menee välillä perille. Mutta toisinaan taas tulee mahdottomia uhoamiskohtauksia, kaveri vaan saattaa tulla viereen tuijottamaan ja aloittaa räkyttämisen ja murisemisen ihan ilman mitään järkevää syytä. Uskoisin että tämä liittyy siihen, että koira pyrkii aina pääsemään laumansa johtajaksi, mutta milloinhan se alkaa ymmärtämään, ettei olekaan itse "paikan pomo"? Tietysti ajoittain kultsimme on kiltti kuin herran enkeli =) Mutta siis, jos teillä on kokemuksia samantyyppisistä seropeista tai terrieripojista, ja pennuista yleensä, laittakaa kommenttia!
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kyllä tuo vaikuttais sellaiselta uhoamiselta,että itse ainakin ottaisin heti johtajuus harjotuksia. ekana kyl selättäisin saman tien kun mulle murisisi ja räkyttäisi, pitäisin niin kauan selällään et ei eväkään koiralla liikahda, eli on täysin antautunu.mitä kauemmin antaa koiran tuollaista uhoamista pitää, sen vaikeampaa kitkeä pois.Tuhoamiseen ei mul muuta konstia ole kuin paljon nuppityötä ja liikuntaa..
...olen tehnytkin, eli selättänyt sen yleensä heti jos ei sitä EItä usko. Vähän aikaa se saattaa jatkaa, ja vielä selälläänki yrittää joskus purra ja hampaita näytellä, mutta kyllä se lopulta alistuu.
tuo selättäminen ei ainaskaan mun terrieriin vaikuta mitenkään, päinvastoin pahentaa vaan uhoamista. eli olen lopettanut sen aika päiviä sitten. sun pitää vaan olla määrätietoinen ja näyttää johdonmukaisella toiminnalla että kuka onkaan paikan pomo.
riittää vielä monta kuukautta. Uroskoiralla varsinkin sen egon ylläpitäminen ja kohottaminen saattaa venyä aina tuonne puoleentoista ikävuoteen asti. Nartulla, mikä minullakin on, tuo vaihe kestää huomattavasti lyhyemmän aikaa. Meillä tuollainen uhitteluikä päättyi jo ennen ensimmäistä syntymäpäivää.
Kyllähän niitä selkkauksia toki tulee vielä myöhemminkin. Olen kuullut joidenkin uroskoirien koitavan ottaa valtaa isännältään vielä lähes kolmekin vuotiaana.
Kyllä tuo isottelu voi jatkua vielä hyvinkin pitkään. Erityisesti kun seropistasi löytyy hyvin itsepäisiä rotuja. Meidän koira (ikää 11 kk) on yrittänyt pomoilla viimeiset kuukaudet, mutta nyt se on jo rauhoittunut, onneksi :) Rotu on tosin bichon havanais, joten siitä voi vähän päätellä jotain ;) Tosin kaikille koirille, niin uroksille kuin nartuillekin,tulee jossain vaiheessa ns. uhmaikä. Mutta kannattaa vain olla tiukka ja kärsivällinen, eikä antaa koiran pomotella ;) Tsemppiä!
Kastrointi rauhoittaa tuollaisen jukurin.
Kannattaa tehdä nyt kun on vielä nuori!
Jos ei ole tarkoituskaan teettää seropi-pentuja, on leikkaus hyvä vaihtoehto. Eipä tarvitse pelätä "vahingonlaukauksia" tulevaisuudessa.
Nuori koira paranee yleensä hyvin!
...siihen leikkaukseenkin ole joku ikäraja, ei kai ihan pikkupentuja aleta nipsimään? En kyllä vielä olisi viemässäkään leikkaukseen, ajattelin vain kysäistä.