Mikä on huonoin kirja jonka olet lukenut?
Erehdyin lukemaan KUNINGASROTTA nimisen kirjan.
Se oli ylivoimaisesti huonoin kirja mitä koskaan olen lukenut.
Erehdyin lukemaan KUNINGASROTTA nimisen kirjan.
Se oli ylivoimaisesti huonoin kirja mitä koskaan olen lukenut.
Vastaukset 42
Vanhimmat
>Se oli ylivoimaisesti huonoin kirja mitä koskaan
>olen lukenut.
Tämä kertoo vain siitä, että et selvästikään ole lukenut Höyssän kirjaa "Kokeilota aivisuomeleksi".
että Harold Robbinsin Autokuningas on pahinta, mitä painokone on eteeni syössyt. Jouduin tavaamaan sen eräällä mökillä, jossa ei ollut muuta luettavaa.
Ei se ole helppoa Teilläkään jos ei mullakaan.
Sääliksi käy Teitä kun olette joutuneen kitumaan noitten kirjojen takia.
Siitä on noin 20 vuotta takaperin kun tuon kuningasrotan luin enkä vieläkään ole siitä traumasta päässyt... ja tuskin kuuna päivänä pääseekään.
sittemmin huomasinkin ett sehän oli puhelinluettelo. Mutta tosi huoni kirja siitä huolimatta.
piti lukioaikaan lukea John Steinbeckin Eedenistä itään. Tiedän että Steinbeck on arvostettu ja kirjakin kai, mutta minun lukemistani kirjoista oli tylsin ja turhin ikinä. Jos ei olisi pitänyt tehdä ko. kirjasta ryhmäesitelmää, se olisi lähtenyt paluukyydillä takaisin kirjastoon...
...täytyy kirjallisuuden opetuksessa olla, jos noin hyvä romaani on saatu noin pahalta maistumaan. Steinbeckin tarinoista olen aina tykännyt kuin hullu puurosta (tosin minulle oli aika kylmä suihku, kun sain tietää että se talvisodan aikana uskoi enemmän Kuusisen kabinetin julistuksiin kuin Suomen hallituksen avunpyyntöihin). Eedenistä itään on minusta varsinainen maailmankirjallisuuden klassikko. Kainin ja Aabelin myytti 1900-luvun alun Kaliforniassa.
Oletko muuten nähnyt sen elokuvaversion? Siinä ei ainakaan hyvää kirjaa pilattu. Siinä James Dean, tämä pahan pojan arkkityyppi, teki itsensä kuolemattomaksi, eikä ainakaan vanhuuteen kuollut. Jospa se sinullekin paremmin aukeisi sitä kautta?
Kerran kesällä olin tyttökaveri mökillä, jossa sadesäällä ei ollut muuta lukemista kuin B. Cartlandin, painosten kuningattaren, kolme kirjaa - ja kasa vanhoja aikakausilehtiä.
Tuntui että oli mentävä pesemään kädet siirapista, kun olin yhden kirjan hypellyt läpi... Kylmät väreet menee vieläkin selkäpiissä.
Se oli niin järkyttävää soopaa. vitsi vain kun muistaisi nimen. Siinä purjehdittiin ilmassa, vanhanaikaisen laivan kuva kannessakin. Se oli kai olevinaan fantasiaa tai jotain, mutta se oli niin kertakaikkisen epäloogista ja väkisin väännettyä, ettei sitä jaksanut kahlata läpi.
Niin... tekevälle sattuu.
Tuli vielä mieleen toinenkin keskenjäänyt... ei kylläkään huonouden vaan vaikeuden takia. Erittäin wanha, iso- ja ohutsivuinen, paksu ja tosi pienellä ja tiheällä tekstillä painettu englanninkielinen Tuulen viemää, jonka sain teininä lahjaksi. Ehkä joskus kahlaan sen läpi :) Sen kanssa ei vaan sanakirjat auta, vanhaa kieltä ja murteita.
en varmaan ole vielä lukenut,pahaa pelkään että kyllä sekin vielä käteen tulee mutta viimeisimpiä TOSI huonoja oli Eddingsin Reginan laulu.
Tuskallista,ja Eddings taitaa olla nuorten suosiossa,jos tuosta soopasta saavat kuvan että tätä on kirjallisuus niin aih!!
Huonoja on ollut paljon. Viime aikoina huonoi käteeni sattunut oli Dean Koontzin Kylmä kuu. Epäloogisuudessaan ja lapsellisuudessaan aivan ohittamaton kökköpökäle.
yleensä kaikki C. Coocksonen, Cartalndin, Steelin ja muut siirappiroskan kirjoittamat kirjat.
Niissä on aina joku nuori nainen, joka joutuu työhön kartanoon tms. Kohta tulee miäs, vähän vanhempi yms, yleensä leski.
Sitte rakastutaan ja muutaman itkuvirren jälkeen mennään naimisiin.
Nuorena noit jakso lukea, nyt jo kannen näkeminenkin ällöttääääääää.
just niitä kirjoja joita voi lukea samalla kun "puhuu" anopin kanssa puhelimessa,sekottelee puurokattilaa jne jne.
Olen lukenut nyt 2v ajan iltalukemisena Alan Paton:in "Oi miten kaunis maa". En ole edes puolessa välissä, koska kirja on niin käsittämättömän unettava. Tuskin loppuun pääsenkään koskaan, koska sen pelkkä näkeminen saa inhon tunteet valloilleen.
Tooosi huonoa fiktiota. Sopii mainiosti jollekin masokistille.
Mark Twain sanoi, että se on "paperille painettua kloroformia".
Kiitos kaikille vastanneille ja vihjeistä niistä kirjoista joita kannattaa kiertää kaukaa.
Lisä vihjeet ovat edelleen tervetulleita.
Joku jo mainitsi C. Coocksonit, Steelit ja Holtit mutta kyllä pahinta puppua ovat harlekiinit. En kyllä tiedä, että voiko niitä lukea tänne, kun eivät minusta ole ansainneet edes kirjan titteliä :p
Tosiaan itsekin olen sortunut aloittamaan kahta harlekiinia, joista kumpaakaan en kyennyt loppuun lukemaan... Mutta puolustukseni on ettei ollut MITÄÄN muuta tekemistä :)
Ylivoimaisesti huonoin kirja minkä olen lukenut on Thomas Hardyn Tess of the D'Urbervilles. Ei ollut mitään rajaa sen surkeuden kanssa mitä se päähenkilö joutui kokemaan. Ja se otti vielä kaiken kurjuuden vastaan eikä yrittänyt tehdä mitään asialle. Tylsin ja säälittävin hahmo mitä olen kirjoissa tavannut.
Stephen Kingin Eksyneiden jumala oli kanssa piinaavan tylsä, hirveä pettymys.
Rasittava tarina nuoresta miehestä, joka ihan itse ehdoin tahdoin pilasi elämänsä. Ja moinen lasketaan maailmankirjallisuuden klassikoiden joukkoon...
Punaista ja mustaa / kirj. Stendhal; suom. Joel Lehtonen
Julkaisija: Hämeenlinna : Karisto, 1985
Ulkoasu: 518 s. ; 24 cm
Sarja: Maailman kirja-aarteet
Alkuteos: Le rouge et le noir
Huomautus: Ilm. ensi kerran suomeksi 1929-1930
On harvoja kirjoja joita joutuu ns urakalla lukemaan, mutta tämä oli allekirjoittaneelle sellainen. Vaikka muuten Tolkienin tuotanto kyllä toimii, niin tämä vain ei oikein iskenyt. Todella paljon tylsää luettelointia ja pikkuisia miniministooreja. Luettelointi menee, niin pitkälle, ettei juonta tai tarinaa oikein saa hahmotukseen. Tämä muistuttaa hiukkasen raamatun sukuluettelotyyliä eli näin syntyi hänelle hän jne. Ehkä tämä myöskin osaltaan johtuu, ettei maestro itse koskaan saanut tätä teosta valmiiksi, vaan kansiin tuon koosti hänen poikansa Christopher Tolkien.
Se Vanhan Testamentin sukuluettelo otti koville, mutta luin sen. Muuten kirja on aika mielenkiintoinen...
Huonot "oikeat" kirjat olen sitten jättänyt kesken. Huonoin, jonka muistan lukeneeni, oli joku tyyliin Kuka pelkää pimeää tms. Päähenkilöllä ei ollut ilmeisesti aivoja lainkaan, ja se oli kauheaa.
Taru sormusten herrasta oli kauhean tylsä ja vaikealukuinen, inhoan sitäkin.
Jouduin joskus lukemaan populaarkirjallisuuden tenttiin yhden sotakirjankin, ja valitsin tämän. Vaikka minulla olikin ennakkoluuloja isänpäivinä markettien hyllyille lapioituja so(n)takirjoja kohtaan, niin tämä kyllä oli huonompi kuin olin ikinä voinut edes kuvitella minkään voivan olla. Käsittämätöntä jälkirunebergilaista sankaripaatosta yhdistettynä korkeajännitys-sarjakuvien tyyliseen replikointiin ("argh! hän huudahti vuodattaen hurmeensa isänmaan kunnian kentille" tai jotain tällaista sotkua, ihan totta kuoleva huutaa siinä aarggh ja siinä käytetään verestä sanaa hurme) ja välillä selitetään joka leveys- ja pituuspiirin tarkuudella jonkin turhan pataljoonan etenemistä siellä jossakin. Huh.
...on huonoin. Siinä lukee vain sata sivua koppoti koppoti koppoti... Paitsi välillä lukee loro loro loro....
Lisäksi Hemingwayn 'Jäähyväiset aseille'
Suuri palo.
Jos en ihan väärin muista, niin joku Pepi Reinikainen voitti tuonnimisellä tekeleellä joskus Erkon palkinnon. Rima oli kyllä sinä vuonna harvinaisen matalalla. Tekotaiteellista puppua itseään etsivän neuroottisen nuoren naisen sompailuista jossain hahmottomassa ja nimettömässä keskieurooppalaisessa ulkomaassa, epäselvien traumojen purkamista niinikään nimettömän kummitädin kanssa, loputonta rosé-viinin lipittämistä niinikään nimettömien ulkomaalaisten pikku intellikekkulien kanssa jne jne............. ei päätä eikä häntää.
Hullusta ihanasta linnusta tykkäsin. Mutta oletteko koskaan yrittäneet lukea Hans Selon Diivaa?
Matti Yrjänä Joensuun Possu Paavalin panttivangit jäi kesken. Muitakin olen lukenut, mutta vain kaksi loppuun.
Myös nämä nykyiset jännityskirjat on sellaisia että jää usein kesken. Tapahtumat on epäuskottavia tai päähenkilöillä on yliluonnollisia kykyjä. ei kiinnosta.
En henno sanoa enempää, kuin että se on suomalainen nuortenkirja ja ilmestynyt 1944. Kirjan nimi alkaa S:llä.
Siis tämä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrjö_Vasama
Yrjö Vasama, Serkukset sodassa.
"Suomen kustannusyhdistys lähetti kirjakaupoille kirjeen 1.10.1945, jossa kehotettiin poistamaan näytteiltä mm. Vasaman poikien seikkailukirja Serkukset sodassa (1944) ja lopettamaan sen myynti."
Aatteen ihmisenä taidat kannattaa myös, Aleksandr Solženitsynin romaani Vankileirien saaristo, sensurointia.
Se sensuroitiinkiin 1970-luvulla.
Oikein. Aika hyvin arvattu, kun ottaa huomioon ettet ole itse lukenut ko. kirjaa.
Ylivoimaisesti huonoin kirja, jonka olen aloittanut, on Hitlerin Taisteluni. Historian harrastajana ajattelin kerran, että se antaisi perspektiiviä 30-luvun Saksaan, mutta alle 10 sivua tuli luettua. Puhelinluettelokin on mielenkiintoisempi!
Kai siinä jotain "hienoa" täytyy olla, kun se on niin suosittu esim. jossain Jemenissä päin, että myydään loppuun jatkuvasti. Eli arabit/muslimit näkyvät siitä kovasti tykkäävän.
Jonakin päivänä kaduttaa.
Mikä kaduttaa?
kaikki koulun paskat paska paskamaiset kirjat on paskinta paskaaa mitä perseestä tulle (side eye)
Paljon olen kirjoja lukenut viimeisen 70+ vuoden aikana. Kaikista kehnoin oli nimimerkki Rosa Liksomin (ellen muista väärin) väkisin vääntämä Hytti numero kuusi. Ei sitten järjen häivääkään tuossa (t)ulosteessa!
Olen itse tuon matkan tehnyt kolmesti lukuunottamatta Tomskin osuutta.
Millähän perusteella tuo muka jotenkin palkittiin? Väitän, ettei kukaan palkintolautakunnasta ole edes lukenut kirjaa. "Kirjailijan" ulkonäköä ja luonteenpiirteitä en tiedä eikä kiinnostakaan tietää, enkä siis osaa ottaa kantaa, onko niillä ollut osuutta palkintolautakunnan totaaliseen epäonnistumiseen tässä asiassa.
Et kai ole sitten lukenut tätä Fu Mancu kauhujen mies. Kyllä umpi rasistinen ikävä, että se puoli on sisällötä jotenkin hyvä. muu on ihan perseestä tulin ja menin ja saavuin sinne ja jatkoin matkaa ja saavuin ...JNE,. Jopa minä kirjoitin ala asteella peruskoulussa parempia paska aineita.
Äääääär.
Aleksandra suuri.
Hyi että miten huono. Kirjassa ei ollu mitään logiikkaa kaikki pumppi juu hyi
Kaikki Miki Liukkosen kirjat.
Yliarvostettua mielisairaan juopon kirjoittamaa shaibaa. Liukkosella oli kyllä taitoa käyttää sanaa, mutta kun tarina ei lähde missään vaiheessa kunnon lentoon niin ei vaan lähde. Todellista sanottavaa ei ole, pelkkää tyhjänpäiväistä länkytystä. Toki hienoin sanakääntein.
Sama tällä. Ei avaudu.
Aatu Karrin tuotanto.
Männä kesänä jäi käteen ruokakaupan alehyllystä semmoinen dekkarintekele kuin Gustaf Kördemanin Faust. Ei mitään tekemistä Goethen Faustin kanssa. Käsittämättömän sekava ja epäuskottava tårta på tårta - pyttipannu korruptiota, prostituutiota, ihmiskaupaa, ruumiiden kalastelua Mälarista jne… lopulta korruptiosotku ulottuu poliisiorganisaation ylätasolle ja dekkarikertojan sänkyyn asti. Kuin jossain banaanivaltiossa. Ei sentään ihan hoviin asti, se on Ruotsissa tabu.
En kehdannut jättää sitä edes kirjaston kierrätyskoriin, meni jätepaperiin.