Muisto yli 60v takaa
Äiti vatkasi kaakun, muistaakseni siinä oli myös perunajauhoa, ihanaa oli paistettuna.
Erityisesti muistan sen ,kun sain kaalia kulhon.
Äiti vatkasi kaakun, muistaakseni siinä oli myös perunajauhoa, ihanaa oli paistettuna.
Erityisesti muistan sen ,kun sain kaalia kulhon.
Vastaukset 39
Vanhimmat
kun sai lusikalla kaapia loput. Tarkoitit varmaan sitä nuolasua kaalimisella.
Reseptejä kakun leipomiseen on niin niin monia, joihinkin perunajauhon lisäksi ja vaikka mitä maustetta.
hyvää kakussa, varsinkin hapankaali.
mitä kirjoitat
kuullut sanaa kaaliminen, meilläpäin aina kaavittiin.
Tai nyt puhuin puuta heinää, tulihan se lapsuuden sanakin sieltä muistilokeroista, meillä ravattiin kakkutaikina-astia.
Myöhemmin nuolijalla nuoltiin.
Hauskaa tämä suomenkieli! Samoilla sanoilla voi olla niin monta merkitystä. Ravata-verbistä minulle tulee heti kahdenlainen mielikuva: Ravattiin pitkin lätäköitä ja ravattiin vaatteemme (loskaan).
Taikinakulho raapittiin tai kaavittiin ja lopuksi tietenkin nuoltiin pitkällä kielellä!
Ja hevoset ravasivat kilpaakin, ehkä myös koirat osaavat ravata ja laukatakin.
Eka kerran kun minä näen tämän sanan, mutta eri murteissa varmaan eri tavalla siis kaapia, kaavia jne
kaapia
Pohjois-Suomessa. Tuo kaaliminen on aikasen outo käsite. Ettei vain olisi aivan ikioma?
Ei ole oma keksintö,me kaalittin kans kakkutaikinan loput.
Meillä oli veljieni kanssa kiista siitä, kuka sai nuolla sen taikinakupin. Sormi kuppiin ja sitten nuoltiin se sormi.
äitini oli kotoisin rajan takaa Viipurin läheltä ja hän käytti sanaa kaalia. samoin mie käytän sitä vieläkin.
Miun äit oli Ilmeen evakkoja ja lautanen tai kakkukulho aina kaolittiin lopuks siis kaalittiin!
Karjalan kanneksella kaalittiin eli koalittii kakkukulho. Ainakii ilmeeläinen äitini käytti tuota sanaa.
Kyllä tuttu sana ukkini suusta. Hän tuli evakkona Karjalasta.
Ruokapöydässä oli monesti loppukommentti:
"kuka kuppisa kaalii ( koalii) se talosa pittää"
Verbi kaapia
Oltiin lomalla canarialla ja tietenkin aurinko
paahtoi ihomme punaiseksi eka päivinä.
Yksi totesi,että; palataan palaneena kotia.
Kaakkutaikinaa se oli silloin ja ajan myötä
lyheni kakkutaikinaksi.
eli otettiin kakuntekokulhon reunoilta makeaa taikinaa.
Äiti kysyi aina: "Kuka tahtoo kaalia?"
Meillä myöskin "puisteltiin" matot ja "hosittiin lehmät."
Eli tampattiin matot ja ajeltiin kesällä lehmistä kärpäsiä lypsettäessä karja-aitauksessa.
Tuolla Karjalan kannaksella Itämeren rannikko kunnissa.
kaali oli kaalia, mutta kakkuvuoka kaavittiin.
Matot puisteltiin ja lehmist akkiloitiin kärpäsiä.
Meillä ripsuttiin lehmät, leppäoksilla
Kotkan seudulla me aina kaalittiin kulhot
Yli kymmenen vuotta vanha aloitus?
Taitaa suolella mennä tosi kehnosti, kun tällaisia pitää kaivaa mainostajien houkuttelemiseksi.
Kannattaisi vähän panostaa uusien käyttäjien hankkimiseen, kun väki vaan vähenee.
=DW=
Yli 60 vuoden takaa ei muistikuvia mutta pentuna kuiteskin aina kaavin kakkutaikinoiden jämät kulhosta kun äiti leipoi, ellen sitten jäänyt nuolemaan vain näppejäni kun velipojat vei parhaat päältä. Nykyään ei ole kilpailijoita, kun itse leivon hyvää, saan myös itse kaapia taikinakulhon ihan omiin suihin;) Mustikkapiirakka harkinnassa huomenissa, jos ehtii ja malttaa.
Aloituksesta on vierähtänyt jo yli 11 vuotta ja joku on nostanut sen uudelleen esiin.
Miksiköhän?
Ehkäpä murresanat ovat saaneet tuulta siipiensä alle uudemmista aloituksista.
Savossa kakkuastia kuavitaa-siis väännös sanasta kaapia.
Kualimine tarkoittaa kaulintaa.
Esim. voitaikina kualitaa ja kiännetää.
Sanaa kaaliminen ei murteessamme ole.
Ottaako sepustukseni kaaliin? Toivottavasti ei.
Aloituksen päivämäärän mukaan tuo muisto on nyt jo 71 vuoden takaa.
Tämän palstan ikäisillä tuskin on muisteloita niin kaukaa, ellei sitten muista äitinsä kohdun kaapimista. Mutta silloinhan sitä muistelijaa ei pitäisi olla olemassakaan.
Niinpä. yhtä lailla muisto kuudenkymmenen vuoden takaa: ihaninta oli, kun sain kaapia serkkuni tiikerikakun taikinakulhon. Erityisesti se kaakaojauholla maustettu osuus oli hyvää. Joskus taikina tuntuu paremman makuiselta kuin valmis tulos eli se kakku. Jostakin luin, että on henkilöitä, jotka syövät vasiten vain tätä taikinaa. Voisin kokeilla, mutta pelkään pahasti jääväni koukkuun, kun makea muutenkin maistuu liian hyvin. Ja ne kakuktkin valmiina.
Minä jäin nyt koukkuun murresanoihin. Mieleeni muistui niin ikään ruokamuisto jostain 60-luvun lopulta tai 70-luvun alusta.
Uunimakka juustokuorrutteella. Polakkaviipale, jonka päällä voita ja "lintti" eli siivu lauantai- tai teemakkaraa.
Meillä lapsuudenkodissa kaalittiin kulho myös. Äitini oli kannakselainen, läheltä Viipuria.
Lapsuuden suuri herkku kakkutaikinanjämät kulhonreunoissa ja pohjalla.
Äitini, hänen sisaruksensa ja jotkut sisarustensa lapsetkin olivat Viipurin kaupungista. Kaikki he sanoivat kaapia, eikä sanoneet kaapimista kaalimiseksi.
Olisi varmaan tullut vähänkin sekaannusta, jos olisin lapsena sanonut haluavani kaalia. Sitä sai kyllä pyytämättäkin, kun kellari oli puolillaan.
Etelä-Pohjanmaalla 50-luvulla: äiti anna minä rapsin vain (kaavin vadin). Vieläkin opetan lapsenlapsille, kun syövät jugurttia. "rapsi tarkasti ettei mee haaskeelle". Ovat oppineet.
Aloitus näyttää olevan ajalta, jolloin en ole tämän palstan olemassaolosta tiennyt mitään, joten vastaan nyt.
.
Ruotsinkielessä on sana skala, joka tarkoittaa mm. kuorimista., kaaliminen lienee siitä tullut "lainasana", kuten monet muut suomen kielen sanat ovat tulleet ruotsinkielisistä sanoista, esimerkkinä tiskata, eikös sekin sentään liene suomeksi "pestä astioita".
Tuo kaaliminen on pesiytynyt tietyille murrealueille, eli ei ole yleisessä käytössä maassamme.
Meillä kaavittiin sormella kakkutaikinakulhosta loppu taikina ja nuoltiin taikina sormesta. Tuli todella "puhdasta" jälkeä, ei taikinaa mennyt hukkaan. Joskus taikina maistui paremmalle kuin valmis kakkua.
Jos mennään taikinaan yleensä, niin HerkkupyllyjäOltiin on oikeassa. Kakkutaikina on hyvää, itsekin syön sitä. Omille lapsille tein piparkakkutaikinaa niin pajon, että saivat syödä taikinaa yhtenä ilta, silloin kun sen tein yön yli oleutumaan, niin paljon kuin jaksavat. Se oli yhden sortin karkkipäivä. Ehkä ensi jouluna pyydän lapsenlapset samaan hupiin.
Avioliiton alkuvuosina tein vielä sokerileivonnaisia tai aika pitkäänkin, vastahan siitä on runsaat kymmenen vuotta kun lopetin turhat ja epäterveet puuhastelut. Mutta silloin kun leivoin, siippa kysyi usein miksi paistat sen kun se on parempaa taikinana.
No kerranpa sitten tein isänpäiväkakun hänen toivomallaan tavalla: munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi, vähän jauhojakin sekaan ja annoin astian hänelle isänpäivätoivotuksin. Sai kerrankin toivomansa laisen 'tortun'.
Tässä helppo ruokaohje (Saksasta):
https://youtu.be/iZIXeeCFEGc
Itse olen perunamuusista muotoillut noita kakkusia ja paistanut. Hyvä lisämauste on esim. morttelissa jauhettu fenkooli.
Noilla on suomeksi jokin sellainen nimi kuin "rötsy" tmv, mahd. karjalainen ruoka.
Ei ollut äitiä ei kokemusta asiasta. Tyttäreni vietti useimmat kesät mummolassa aina 2kk. Vikon lopuksi Helsinkin 100km päästä kotia..Kun oli vilkas neiti. 1lk.Oli kesäsirtola,ei vihtynyt siellä.2lk. Oli koulunkautta päivät kasvimaalla,eli päivä siirtola.Kun työ elämä olin Äitinä.En häntä vajaa 4 vuotta vanhemalle veljelle jättänyt riesaksi ja vahdittavaksi.Sen aikaa kun olin töissä.Lomathan työ elämässä kesällä oli 24 päivää.Tytär alkoi lihota? Lihota raskaasti. Miksi? Mummo eli avo-anopini kerto aikuisena tytär: Syötti kaiken päivää hänelle raakaa kakutaikinaa, Kuin kylminä lihapiirakka ja HK:n sinistä lenkkiä.Oli lian laiha muka ja minä huono äiti.Olispa kertonut lapsena,en sinne mumolaan olisi laskennut. Ylipainosta häntä koko peruskoulu kiusattiin.Oneksi lukiossa ei!Ikinä en olisi voinut unissakan kuvitella avo-anoppi tekee tuollaista. Kun ne rasvasolut lapsena on saanut ja ylipainon .on ikuinen paino ongelma.Hänen isä,eli ex mies ytäväni näytti joskus kun tytär jo 18v. ylikin.Käyin siellä malla muista syistä.Omat kuvansa vauvana ja lapsena vasta,kun asui vanhempien luonna.Oli jo vauvana raskaasti ylipainoinen.Hänet pelasti pituuskasvu 186 cm.
Muistona taikinat olivat mielestäni herkullisempia, kuin itse tuote valmiina. Aina olin kärttämässä kippoa lusikalla jämiä kaapimalla, ei paljon ollut tiskattavaa 😚