Kyllä nyt harmitti, kun ei ole digikameraa eikä edes filmiä, että olis voinut kuvata tätä outoa otusta. Se oli kyllä niin kovin liikkeessä koko ajan, että tuskin olisi onnistunutkaan meikäläisen taidoilla. Ensin luulin, että: kas vain kolibri. Siltä se nimittäin näytti. Se imi pitkällä imupillillä mettä terassillamme kasvavista Miljoonakelloista (pienempikukkaisia Petunioita) laskeutumatta kukalle vaan pysyen ilmassa siivillään räpytellen. Siivet olivat koko ajan vimmatussa liikkeessä, ja ne olivat aika lyhyet. Takapää oli kuin mehiläisen, mutta musta-valkopilkullinen ja leveämpi.
Koko otus oli saman kokoinen kuin se iso kimalainen keväisin n. 5 cm. Tämä tapahtui pe 25.8.
Se kävi vielä illemmallakin imemässä mettä vähän väliä. Talomme kun on melkein keskellä metsää eikä sille varmaankaan ollut muuta sopivaa ruokaa täällä. Onkohan tullut näiden itätuulien mukana?
Mistähän voisi saada tietoa?
Koko otus oli saman kokoinen kuin se iso kimalainen keväisin n. 5 cm. Tämä tapahtui pe 25.8.
Se kävi vielä illemmallakin imemässä mettä vähän väliä. Talomme kun on melkein keskellä metsää eikä sille varmaankaan ollut muuta sopivaa ruokaa täällä. Onkohan tullut näiden itätuulien mukana?
Mistähän voisi saada tietoa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=7113
Kiitos vierailijalle erinoimaisista tiedoista. Tämä on juuri varmaan tällainen kiitäjä. Tässä lajissa, joka meidän terassilla ruokaili, ei ollut yhtään punaista ja siivet vaikuttivat sellaisilta läpinäkyviltä lasinomaisilta kuin sudenkorennolla, mutta kunnollahan niitä ei voinut nähdä jatkuvan räpyttelyn takia.
Tänään 5.9.2006 Kemi .Ihmettelin isoa noin 5 cm pitkää vähän mehiläisen näköistä otusta,joka lensi kukka pensaan ympärillä ja imi lennosta kukasta kärsällänsä.Se ei kertaakaan pysähtynyt kukalle vaan lensi kuin kolibri, siipien iskut olivat tidella tiheät eli niitä periaatteessa ei näkynyt. Se oli varmaankin samainen etelänkiitäjä,mutta miten se näin pohjoiseen on eksynyt. ONKO ILMASTONMUUTOS NOPEAMPAA KUIN TIEDEMIEHET USKALTAVAT SANOAKKAAN??
T.HeSe
On pohjoisessa omastakin takaa kiitäjiä. Itse kasvattelin Rovaniemellä 60 -luvulla matarakiitäjän toukkia. Sen vartalo on n. viisi cm ja siivenkärkiväli yli 70mm. Näyttävä perhonen. Vois olla vaikka tuo näkemäsi.
Hyvinä lentäjinä kiitäjät tekevät pitkiä vaelluksia. Itse sain 67 Rovaniemellä pääkallokiitäjän. Se taitaa lisääntyä Afrikassa ja Etelä-Euroopassa, josta vaeltaa näköjään napapiirille asti. Samaten monista muista kiitäjostä voi yksittäisi vaeltajia nähdä eteläisessä Lapissa, ehkä pohjoisempanakin.
Nyt täytyy muistaa, että kolibrit kuuluvat lintuihin. Näinollen niillä on nokka eikä imukärsää. Näkemäsi siivekäs on suurella todennäköisyydellä etelänpäiväkiitäjä, joita tänä kesänä on Suomessa havaittu poikkeuksellisen paljon. Mainitsemasi siipien läpinäkyvyys tosin viittaisi lähinnä ruusuruohokiitäjään tai kuusamakiitäjään, mutta nämä eivät kyllä lennä enää elokuun lopulla. Matarakiitäjään pätee sama, sitäkin havaitaan elokuussa kovin harvoin, lentää pääsääntöisesti kesäkuussa.
Kiitos paljon perhostiedoista! Lajimääritys tuli niin tarkkaan kuin nyt muistikuvien mukaan on mahdollista. Venäjän metsäpalojen savut ilmaisivat ilmavirtojen liikkeen.Ehkä nämä ovat tulleet juuri sieltäpäin. Eikö Kannaksen ilmasto ole aika erityinen.
Etelänpäiväkiitäjä on kyllä eteläisen Euroopan laji, eli vaellukset tulevat lähinnä siltä suunnalta. Mutta Venäjän suunta on toki hyvin merkittävä monien muiden vaeltajaperhosten kohdalla. Kaikkihan tietysti riippuu vallitsevista ilmavirtauksista. Esimerkiksi itse olen tänä vuonna havainnut kaakkois-Suomessa tavallista runsaammin siniritariyökkösiä (catocala fraxini), jonka suomalainen kanta saa hyvinä vaellusvuosina runsasta lisäystä juuri Venäjältä.