Nyt kun levy on virallisesti kaupoissa, ja sitä on ehkä ehditty jo kuunnellakin: mitäs olette mieltä?
Minusta tämä on aika hassu levy. Se on tavallaan justiinsa sitä mitä luvattiin; hidastempoisempi, raskaampi, progempi. Mutta se ei todellakaan ole progea, eikä hidastempoisuus tässä yhteydessä meinaa laahaavuutta, mitä vähän pelkäsin.
Muutaman kuuntelun jälkeen pidän edelleen eniten In Black And Whitesta. Sonatan asteikolla suorastaan aggressiivinen veto, mutta melodialla, ja nappaavilla sanoituksilla. Pidän paljon myös "susibiisi" It Won't Fadesta, Calebista (otti tosin muutaman kuuntelun, alkuun pidin sitä hieman liian pitkänä), Under Your Treesta (varsin yksinkertainen biisi sinällään, mutta sanoitukset ovat todella koskettavat), The Vicesta ja Fly With the Black Swanista. Yksikään kappale ei ole varsinaisesti huono, mutta kaikki eivät nouse niin kirkkaana esiin... My Dream's But A Drop Of Fuel For A Nightmare tuo jollain tavalla mieleen edellisen levyn Puppetin. Biisillä on ihan mahtavia kohtia, mutta kokonaisuutena se vaatii aika paljon syventymistä, ennen kuin osaa sanoa, pitääkö kappaleesta vai ei. The Harvest taas muistuttaa huutoineen Wildfirea, ja tästäkin biisistä pidän. Lopetusraita Good Enoughin veikkaisin olevan seuraava sinkkubiisi; se on Paid in Fullin ohella ainoa edes mahdollisen potentiaalinen radiobiisi. Kappale on aika perusveto, mutta esittelee Tonyn äänestä aivan uuden tason herkkyyttä...
Ylipäänsä laulu on tällä levyllä huimasti monipuolistunut. Reckoning Nightilla jäin kaipaamaan niitä powerkiekuja - mutta Unialla niitä ei ole yhtään sen enempää (=lainkaan), eikä niitä tällä kertaa tule kaivattuakaan. Lauluharmonioista saatiin esimakua jo RN:n Puppetilla, ja Unialla niitä käytetäänkin jo sitten ihan reippaasti. Ja onnistuneesti, minun mielestäni. (Itse en koskaan ole Puppetille erityisemmin lämmennyt.) Varmaan levyn kummallisin kohta löytyy muuten bonusbiisi Warlike Feelista, jossa samaan aikaa Jarkko Martikainen vetää yhtä melodiaa suomeksi, ja Tony jotain aivan muuta englanniksi...
Itse en tällä hetkellä osaa vielä sanoa, kuinka korkealle Unia "Sonata -asteikolla" kipuaa. Olen mieltänyt bändin olevan parhaimmillaan Silence-WG -ajoilla, mutta uusi levy on niin erilainen, että vaikea sanoa... tällä hetkellä luulen Unian kuitenkin voittava RN:n, joka oli minulle kokonaisuutena vain "ihan ok" -levy.
Mutta siinäpä ne tärkeimmät (tai ensimmäisenä mieleen juolahtaneet ajatuksenvirrat). Mitäs muut levystä pitävät? :)
Minusta tämä on aika hassu levy. Se on tavallaan justiinsa sitä mitä luvattiin; hidastempoisempi, raskaampi, progempi. Mutta se ei todellakaan ole progea, eikä hidastempoisuus tässä yhteydessä meinaa laahaavuutta, mitä vähän pelkäsin.
Muutaman kuuntelun jälkeen pidän edelleen eniten In Black And Whitesta. Sonatan asteikolla suorastaan aggressiivinen veto, mutta melodialla, ja nappaavilla sanoituksilla. Pidän paljon myös "susibiisi" It Won't Fadesta, Calebista (otti tosin muutaman kuuntelun, alkuun pidin sitä hieman liian pitkänä), Under Your Treesta (varsin yksinkertainen biisi sinällään, mutta sanoitukset ovat todella koskettavat), The Vicesta ja Fly With the Black Swanista. Yksikään kappale ei ole varsinaisesti huono, mutta kaikki eivät nouse niin kirkkaana esiin... My Dream's But A Drop Of Fuel For A Nightmare tuo jollain tavalla mieleen edellisen levyn Puppetin. Biisillä on ihan mahtavia kohtia, mutta kokonaisuutena se vaatii aika paljon syventymistä, ennen kuin osaa sanoa, pitääkö kappaleesta vai ei. The Harvest taas muistuttaa huutoineen Wildfirea, ja tästäkin biisistä pidän. Lopetusraita Good Enoughin veikkaisin olevan seuraava sinkkubiisi; se on Paid in Fullin ohella ainoa edes mahdollisen potentiaalinen radiobiisi. Kappale on aika perusveto, mutta esittelee Tonyn äänestä aivan uuden tason herkkyyttä...
Ylipäänsä laulu on tällä levyllä huimasti monipuolistunut. Reckoning Nightilla jäin kaipaamaan niitä powerkiekuja - mutta Unialla niitä ei ole yhtään sen enempää (=lainkaan), eikä niitä tällä kertaa tule kaivattuakaan. Lauluharmonioista saatiin esimakua jo RN:n Puppetilla, ja Unialla niitä käytetäänkin jo sitten ihan reippaasti. Ja onnistuneesti, minun mielestäni. (Itse en koskaan ole Puppetille erityisemmin lämmennyt.) Varmaan levyn kummallisin kohta löytyy muuten bonusbiisi Warlike Feelista, jossa samaan aikaa Jarkko Martikainen vetää yhtä melodiaa suomeksi, ja Tony jotain aivan muuta englanniksi...
Itse en tällä hetkellä osaa vielä sanoa, kuinka korkealle Unia "Sonata -asteikolla" kipuaa. Olen mieltänyt bändin olevan parhaimmillaan Silence-WG -ajoilla, mutta uusi levy on niin erilainen, että vaikea sanoa... tällä hetkellä luulen Unian kuitenkin voittava RN:n, joka oli minulle kokonaisuutena vain "ihan ok" -levy.
Mutta siinäpä ne tärkeimmät (tai ensimmäisenä mieleen juolahtaneet ajatuksenvirrat). Mitäs muut levystä pitävät? :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itseäni Sonatan tyylin vaihtuminen ei haittaa lainkaan. Päinvastoin se on jopa virkistävää ainaisien tuplabasarikomppien jälkeen, mutta yhtään valehtelematta niitäkin jää ikävöimään. Onhan siitä muodostonut jo eräänlainen tavaramerkki. "Unia" saa minulta paljon pisteitä raskaamman tyylinsä vuoksi mitä olen jo pidemmän aikaa toivonnut. Varsinkin "Calebin" kitarasoolo on kerrassaan upeaa kuunneltavaa. Ei voita suosikkiani WG:tä, mutta ei tämä huono ole. Arvosanaksi ehkä 9-.
Tällä levyllä SA:n sanotaan ottaneen askeleen eteenpäin. Mielestäni tuo on totta, tämä on herrojen eka levy, joka tuntuu aukeavan vasta useamman kuuntelukerran jälkeen...ja sehän on yleensä tarkoittanut sitä, että levy on hyvä ja kestää myös kuuntelua vuosia. Pitää myös todeta, että tuo lauluharmonioiden määrä yhdistettynä perkeleelliseen tuottamiseen on aivan oikea suunta jatkossakin. Jos Reckoning olikin hieman "pehmeä" omaan makuuni, niin tämä kyllä korjasi sen puolen tarjoamalla sopivasti aggressiivisia biisejä...ja hyvinhän toimivat myös nuo tunnelmapalat.
Minä pidin ainakin Unia levystä.
Lempibiisini levyltä olivat: "Paid in Full" ja "In Black and Whait".
Mielestäni "Unia" on todella hyvä levy.
Tähdet: ****
Maksimi tähdet: *****
Mun on annettava täydet 5 tähteä. Jos tekevät vielä kovemman levyn, sitten on kehitettävä vaan kuuden tähden asteikko.
Ihan selkeitä suosikkibiisejä en osaa nimetä, koska lähes kaikki ovat huippuja. Mutta jos kolme suosikkia pitäisi nimetä, ne voisivat olla In Black and White, It won´t fade (ehdoton ykkönen) ja The Vice. Okei mutta lisään vielä kaksi, kun en osaa päättää, eli vielä Paid In Full ja Create Like a Warlike Feel.