Ajattelin, että Suomi24:stä voisi löytyä "mies tositarkoituksella"...
Siis... Eka kontakti tuntui tosi mukavalta.
Aloimme hänen ehdotuksestaan soitella pian.
Hän soitti joka päivä. Oli fiksu, huumorintajuinen, hurmaava..
Hän kutsui minut päivän matkalle Tallinnaan.
Päivä oli Paratiisipäivä! Upeat ilmat. Ilmaista
showohjelmaa, kun oli Eesti-Englanti jalkapallo-
ottelupäivä, ja fanit "riehuivat" vanhan kaupungin torilla. Ihanaa ruokaa, aurinkoa,
T-paitalämmintä...
Mutta, mutta... Treffikaverini oli koko päivän
epäkohtelias, epäkunnioittava, minä-minätyyppi...
Ja treffien jälkeen puhuimme vain kerran
4 min 26 sek (katsoin kännykkästäni :-).
En ymmärrä miehiä! - Minulle tuli herra R:stä
tunne, että hän etsii TÄYDELLISTÄ naista...?
Tapaus 2:
Alku Suomi24:ssä jees. Siirryimme henk.koht.
emailailuun. Jatkui vielä paremmin. Mutta...
Tuli yht'äkkiä sätkyemail herra H:lta.
Johtui siitä, että hän oli laittanut nimeni,
Ria Hafren, ilman lainausmerkkejä luultavasti
Googleen (?). - Laittoi minulle TOSI TÖRKEÄN
emailin! PUUH!!
****
Antakaas neuvoja (varsinkin miehet):
Mitens tulisi oikein toimia/käyttäytyä,
että ei tule yo. kurjia kokemuksia??
Vielä toiveikas Ria
Siis... Eka kontakti tuntui tosi mukavalta.
Aloimme hänen ehdotuksestaan soitella pian.
Hän soitti joka päivä. Oli fiksu, huumorintajuinen, hurmaava..
Hän kutsui minut päivän matkalle Tallinnaan.
Päivä oli Paratiisipäivä! Upeat ilmat. Ilmaista
showohjelmaa, kun oli Eesti-Englanti jalkapallo-
ottelupäivä, ja fanit "riehuivat" vanhan kaupungin torilla. Ihanaa ruokaa, aurinkoa,
T-paitalämmintä...
Mutta, mutta... Treffikaverini oli koko päivän
epäkohtelias, epäkunnioittava, minä-minätyyppi...
Ja treffien jälkeen puhuimme vain kerran
4 min 26 sek (katsoin kännykkästäni :-).
En ymmärrä miehiä! - Minulle tuli herra R:stä
tunne, että hän etsii TÄYDELLISTÄ naista...?
Tapaus 2:
Alku Suomi24:ssä jees. Siirryimme henk.koht.
emailailuun. Jatkui vielä paremmin. Mutta...
Tuli yht'äkkiä sätkyemail herra H:lta.
Johtui siitä, että hän oli laittanut nimeni,
Ria Hafren, ilman lainausmerkkejä luultavasti
Googleen (?). - Laittoi minulle TOSI TÖRKEÄN
emailin! PUUH!!
****
Antakaas neuvoja (varsinkin miehet):
Mitens tulisi oikein toimia/käyttäytyä,
että ei tule yo. kurjia kokemuksia??
Vielä toiveikas Ria
Vastaukset 22
Vanhimmat
jos joku (vaikka nyt mieskin) tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, ei se totta olekaan.
Meitä miehiäkin on joka sorttia aivan niin kuin teitä naisiakin.
Käyttäydy ja toimi aivan omana itsenäsi. Jos teeskentelet jotain muuta, se kyllä tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin. Paras kun ilmenee heti.
Vuosien kokemuksella sanoisin, että ei täältä kyllä kaveria löydä. En kyllä tiedä, mistä muualtakaan löytyisi.
Jos kapakasta löydät, sinne sen menetät myös.
Jo ajattelin että mihin hävisit. Jokin aikaa sitten, kun minulla oli täällä oma profiili, luin viestiäsi ja joskus keskenämme jotakin väittelimmekin.
Toki kumppanin täältäkin voi löytää, mutta itselleni tämä on enemmän sellaista "huuhaa" ajanvietettä. Kun ei minnekään enää jaksa tai halua lähteä, jää kotiin tuntemattomien kanssa seurustelemaan. Laitoin tänään yhden aloituksenkin, mutta ei se ketään kiinnostanut.
Itse en enää kumppania aktiivisesti etsi vaikken mahdollista kumppanuutta pois suljekaan. Tulee jos on tullakseen, liveenä, face to face. Näin pääsee vähemmällä selittämisellä ja näkee heti toimiiko kemiat vaiko ei. Jos olisimme täydellisiä, emme täällä olisikaan.
tarkoitit ja kuka lienet itse?
Ainakaan itseäni tai Sinuakaan en ylläolevasta tunnista. Vaan haitanneeko tuo. Kunhan aikani ihmettelen.
antaisin mielelläni,
en kyllä tiedä ovatko ne toimivia, kun ei ole testattu.
Mutta, kerroit miehestä, minkälainen oli,,,,,
"Mutta, mutta... Treffikaverini oli koko päivän
epäkohtelias, epäkunnioittava, minä-minätyyppi... "
KERRO vielä itsestäsi, samat asiat ?
aina minulle on ollut kovan työn takana, nuorenakin. Jos kohdalle sattuu, niin se on menoa. Sattuu vaan niin kovin harvoin. Näillä treffeillä ei näe toista ja siinä on puolensa. Ensitapaaminen kertoo niin paljon. Itseni kohdalla hyvin harva mies sytyttää- hyvä niin.
Ihan kiva keskustelu, mutta tunnustan suoraan,
että en uskaltaisi hakea seuraa netistä, näitä kauden omituisuuksia ja muita tarjouksia on sen verran liikkeellä livenä, että vielä täältä... .
Ehkä eräs omalaatuisuus suomalaisissa naisissa on siinä, että monet ovat hyvin innokkaita sitoutumaan heti. Aikaa tutustumiseen ei oikein sallita ja pitäisi olla valmis seurusteluun jo ensitapaamisilla. Minä-keskeisyys ei toki ole vain miesten ongelma, kuunteleminen on taitolaji. Ja vaikea sellainen.
Ehkä naiset lukevat liikaa satuja. Onnistuneen kumppanin hankkiminen ja pitäminen on osin myös tuurikauppaa (ei sentään sitä Vesan) ja toisaalta kummaltakin hakijalta edellytetään ainakin rohkeutta, itsetuntemusta, rehellisyyttä ja sitä kuuntelua sekä sietämistä. Kertaheitolla onni tuskin osuu kohdalle muuten kuin ihmeen kautta. Tapahtuu niitäkin, mutta ei kaikille. Sekin mahdollisuus pitää ottaa lukuun, että kumppania ei löydy lainkaan.
Ihmettelen sitä jutussasi, että lähdet leikkiin (sitähän tämä on) tositarkoituksella heti alkuun. Miksi et yrittäisi elää seikkailun ja toisen ihmisen kohtaamisen tilanteina kerrallaan lataamatta niihin tuollaisia tulevaisuuden odotuksia, joille ei tapaamisvaiheessa ole mitään katetta? Tunnut kovin kriittiseltä, yksi on sitä ja toinen tätä...Miesrukat, ovat luultavasti jännittäneet kuollakseen ja siksi joku on höpöttänyt paremman puutteessa itsestään... Voi, voi.
netin kautta kumppania, mutta nykyisen sain vastaamalla sanomalehden ilmoitukseen. Minulla oli tavoitteena, että vastaukseni poikisi yhden puhelinsoiton. Olen kiinnostunut ihmisistä ja minua ilahduttaa yksi puhelukin. Painotin vastapuolelle, että tutustuisi rauhassa ehdokkaisiin. Kaikenlaisia tuntui olevan liikkeellä. Yksi oli jo pyytänyt rahoitusta sairauteensa, yksi valmis avioliittoon. Pidimme toisistamme ja tapailemme. Yleensä meillä on hauskaa ja aika kuluu. Aiomme asua tahollamme ja olemme löysästi sitoutuneita toisiimme. Tällä tavoin kumpikin voi hoitaa omaissuhteensa rauhassa. Suvullakaan ei ole mitään tekemistä asian kanssa, joten sukujuhlissa ei kumppaniani tulla näkemään ei myöskään minua esim. hänen lastenlastensa häissä. Taloudellisesti olemme itsenäisiä, kummallakin on auto.
tuntuu kuin tuo 1 tyyppi olisi johonkin heti pettynyt,
ei pystynyt suoraan sanomaan, yritti että sinä sanot.
Peilaan itseeni -60 luvulta,
kun tapailin, en jaksanut olla fiksu, jos tunsin itseni petetyksi, tai muuten tuntui että satua ei kannata jatkaa.
Silloin kirjoittelin ja tapailin,
5 vuodessa löysin, kyllä luulen että netti on nykyään hyvä tapa löytää ja tietysti ne muutkin paikat joissa aina käy.
mutta tuolta lukemalta olet kuitenkin sellainen elävä, että ukot karkuun!
Minulla on ollut ilmoitus treffit palstalla n. ½ vuotta. Ei yhtään yhteydenottoa, muutama vilkaisu kuitenkin. Katselin vilkaisujen lähettäjät, yli puolet on varattuja, etsivät satunnaisia ystävättäriä.
Tapaus ystäväpiiristä: vastannut mies kertoi olevansa 187 senttinen, akateeminen atleettimies. Sopivat treffit puistoon; mies tuli kahden mäyräkoirapakkauksen kanssa, oli n. 160 sm, vatsakas,pitkähiuksinen työtön mies.Jäivät olutpaketit yhdessä avaamatta.
Että näin se menee....
En usko,että on olemassa mitään erityistä keinoa,konstia,kaavaa,millä netistä
löytää pomminvarmasti hyvän parin itselleen.
Mutta varmaan auttaa,jos itse on alusta lähtien avoin ja oma itsensä.Se saa helpoimmin kaverikin mukaan ikäänkuin totuus leikkiin.On aika loogista,että koittaa esittää parempia puoliaan ja
välttää huonoistu puolistaan kertomisen.Mitä
ne nyt omasta mielestä ovatkin.Eli ei niinkään
pitäisi miettiä vastapuolta ensisijaiseti.Vaan olla itse mahdollisimman avoin ja vilpitön.Älä odota vastapuolelta liikaa,vaan anna hänelle
tilaisuus.Laivaristely ensitapaamiselle on aika korkeaa profiilia.Paremmin sopisi tarinatuokio
vaikka kahvilassa ja katso,mitä seuraa.
Puitteillakin on tapana aivan turhaan lisätä paineita ja stressiä onnistumisen suhteen.
Kun se alku tunnelma,fiilis,on kuitenkin äärettömän tärkeä.Jos syntyy yhteinen ja kiva
fiilis,onnistumisen mahdollisuus huomattavasti paranee.Ja lopulta,tärkeintähän on mitä
hän sinusta etsii ja sinä hänestä.Jos ne asiat ei kohtaa,on aivan turha yrittää mitään.
Eipä niitä suhteita tekemällä oikein synny. Jos kemiat loksahtaa kohdalleen ja aika on oikea molemmille, niin se voi tapahtua.
Olisi kivaa,positiivista,jos asia olisi noin yksiselitteinen,kun ajatyelet.Valitettavasti näin ei ole.Sinuun voidaan tarkoituksella tehdä vaikutus tarkoituksella,tarkkailemalla,mitkä asiat koet positiivisesti ja saada aikaan tunnelma,että
kemiat naksaa.Sitten tavatessa ihmettelet,että tämä ihminen onkin ihan erilainen.On sinun kannalta
tärkeää,kuka on aito ja kuka haluaa mielyttää.Tuo kemiat sana,ajatus,on paljon käytetty.Mutta
usein myös siihen ajatukseen moni parisuhteen alku on kompastunut.Rehellisyys ja avoimuus on
tärkeämpää kuin dementoitunut sanaleikki!
löysin eläkeläislehden palstoilta seuralaisen. Tapailimme ja meillä meni hyvin, kunnes kaveri alkoi epäillä minulla olevan muita. Asia meni niin vaikeaksi, että tänään pistin suhteen poikki. Kyllä parisuhde perustuu luottamukseen. Olen todella uskollinen enkä myöskään vikittele varattuja, mikä tuntuu olevan yleistä. Elelen yksikseni ja omistaudun muille asioille, joita onneksi riittää. Onneksi minulla on taustalla niin ihana ihmissuhde, että kestän kolaukset.
Kun en tiedä taustoja,en osaa ottaa kantaa,sinun suhteeseen ja sen katkeamiseen.Epäluulo,epäluottamus on toki aina tekijä,joka hyvänkin suhteen särkee.
Ja luottamus on se lähtökohta.Vaikea ilman sitä
mitään rakentaa.En tunne näitä netin sivuja,
mutta olettaisin että aika vaikea on lopulta
tietää varmuudella,kuka on vapaa tai varattu.
Ja mikä on lopulta sukupuoli.Osa ihmisistä on asiallisin mielin liikkeellä.Osa ei.Pilailu
toisen kustannuksella on sairasta psyykkisessä
mielessä.Eli,varovainen pitää olla.Toisaalta voit miettiä myös aiheuttiko tuo kaverisi epäilyillään tahallaan teille eron? Miehistä ei aina ole
suoraryhtisiksi,silloin taktikoidaan.Olivatkohan
nuo epäilyt vain taktinen kuvio?
Suhteen lopettaminen oli järkevä teko. Jos seuralainen vain epäilee jatkuvasti, hän joutaa pyörimään omissa ympyröissään. Mitä ihmeen pahaa siinäkään muuten on, että "on muita"?
Ns. "varattujen vikittely" on keskustelupalstoilla väliin aika huvittavaakin, kun ollaan tosissaan. Eivätpä vikittelijät arvaa, miten niitä höynäytetään.
Toivottavasti löytyy pian luottavaisempi seuralainen.
minullekin mieleen, eli halusi irti minusta. Melko varma tapa on olla niin ilkeä, ettei nainen perään kysele. Joskin avioliittonsa on kariutunut samoista syistä. Aikaisemmin en ole mustasukkaisuuteen törmännyt. Itse olen iloluontoinen ja avoin ja avioliittoni oli onnellinen, se perustui molemminpuoliseen luottamukseen. Nyt olen taas täysin vapaa ja katselen, mitä elämä tarjoaa. Ainakin kohta lähden katselemaan löytyisikö niitä hyviä mustikkamaita, joista lehdet ovat kirjoittaneet. Eilen en löytänyt, ehkä se johtui siitä, että lemmiskelin kuusen juurella jonkun urhon kanssa kuten exä väitti.
Mustasukkaisuuden kokeminen on varmaan kipeä kokemus molemmille osapuolille.Ja pettymykset aina jättää
jälkensä.On joka pettymyksen jälkeen varautuneempi
ja varovaisempi.Varmaan mustasukkaisuus,omistamisen halu,itsevarmuuden puute,juontavat juurensa lapsuudesta ja kasvatuksesta.Lasta pitäisi
kannustaa ja tukea,jotta hänelle kehittyisi vahva ja
terve itseluottamus.Mikään terapia ei oikeen vanhemmalla iällä pure,vaikka kuinka tahtoa olisi.
Heikkö itsetunto meillä on pitkälle kansan
tauti,josta aivan liian vähän keskustellaan.
Meillä alkoholin käyttöä ja seksi käyttäytymistä
koitetaan rajoittaa ja rajata lakien ja
asetusten muodossa.Sehän on suorastaan
koominen tapa pyrkiä vaikuttamaan ihmisyyteen
ja käytösmalleihin.
mutta alkoi sataa. Olen samaa mieltä siitä, että monilla on heikko itsetunto. Esimerkiksi koulussa pitäisi asiaan kiinnittää enemmän huomiota samoin työelämässä. Tyttäreni työskentelee ulkomailla ja hän kertoi kannustavasta työympäristöstä. On muutaman viikon aikana saanut enemmän kehuja kuin Suomessa monen vuoden aikana. Kun tapasin mieheni, hänellä oli heikko itsetunto. Liittomme aikana se vahvistui huomattavasti, mistä olin iloinen.
Kyllä hyvä parisuhde,mikä seisoo tukevalla ja terveellä pohjalla,antaa toki yhteistä iloa
ja rauhaa sieluun ja sydämeen.Toki se myös
loistaa ulospäin positiivisena itsevarmmutena.
Kun voimat jaetaan puoliksi,onhan se sellaista
hengen terapiaa myönteisimmässä muodossa.
Olin itse aikanaan töissä kolme vuotta silloisessa
L-Saksassa ja olihan se nuorelle miehelle
myönteinen kokemus elää avoimen ja kannustavan ilmapiirin keskellä.Hyväksytyksi tuleminen omana
itsenään on valtaisa tunne.Milloinjahan
Arkadianmäen pelle hermannit säätää tätä
asiaa säätelevän lain?Että massasta poikkeava,
ilmeisen iloinen käytös,on rikesakon paikka?
Joku pyysi minua kertomaan millainen minä olin
sen Tallinnan päivän aikana:
Menimme ensin eräälle torille (jossa ei näkynyt
ollenkaan turisteja :-). Odotin kärsivällisesti
Tunnin, kun R. teki ostoksensa. Hänen mieleensä
ei tullut kysyä halusinko minä ostaa jotain...
- Sen jälkeen R. meni parturiin. Minä tein kiltisti lenkin parin korttelin ympäri.
Parturin jälkeen menimme Viru-hotelliin. R. vei
ostoksensa sinne säilöön.
Olessamme syömässä vanhan kaupungin torin
laidalla olevan ravintolan terassilla, minulla
oli koko ajan fiilis että R. kyttäsi
käyttäytymistäni. Pyrin olemaan oma iloinen
itseni. - R. osaa jonkin verran venäjää.
Tarjoilijat olivat venäjänkielisiä. Olin tilannut
pihvin, mutta minulle tuotiin annos, jossa oli
leveitä rasvaviipaleita ynnä muuta. Pyysin R:ää
että hän kysyisi annoksestani. "Kysy itse!",
R. äyskäisi.
Menimme sitten toiselle terassille, jotta R.
saisi Heinecken-olutta. Ohi kulkee kaksi nuorta
naista. Heillä oli "riekalehameet". Niiden alla
T-stringit, joten näki lähes kaiken. R. kommentoi
ääneen tyttöjen suloja. - Silloin suutuin.
R. kysyi: "Oletko mustasukkainen?" Vastasin:
"Emme ole vielä niin läheisiä, että olisin
mustasukkainen. Mutta tuo oli todella
epäkunnioittavaa minua kohtaan!"
Oj-voj. Voisin kertoa useita muitakin juttuja
ko. matkalta, mutta en nyt jaksa.
****
Joku kommentoi sitä, että etsin heti
tositarkoituksella. Aloitusviestissäni on
"miestä tositarkoituksella"! - Eli ensin
Ystävystytään. Ja muutenkin: Hiljaa hyvää tulee..
Ria
tuli het mieleen tosta herra R:stä, tapaamani mies. Eka kerroilla tavatessa ihan mukavan oloinen, mutta yhen kerrran ollessamme hänen "reviirillään" hän muuttui tylyksi, " liikemieheksi" omaan napaansa tuijottajaksi.
Saunan sentään lämmitti ja laittoi makkaraaki grilliin, ku pyysin!
Yö meni melkein valvoessa, tiukasti toisella sängyn puoliskolla, tuumasin, etten tommoselle pölvästille mitään anna, ku huomasin, hänen hakevan vain piilopirttiinsä sänkykavereita, ja hakee näköjään edelleen.
Tapauksesta on aikaa toista vuotta, mutta eipä oo herra Rei löytänyt ketään!
Olen minäkin aikaisemmin yrittänyt etsiä, mutta tuloksetta, ei miulle kelpaa kuka tahansa, joku tolkku sentään olla pittää...