Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kun on niin paha olla...

    Mun pikkuveli kuoli jokin aika sit...
    Ja se oli mulle kauheen tärkee...

    Joittenki on helppo puhua mulle huolistaan...
    Äiti on viime aikoina puhunu kuin terapeutille mulle mun veljestä paljon...Mä oon kuunnellu mut tänään ku se taas rupes siitä puhumaan ni mä räjähdin... Ja menin mun huoneeseen itkemään :(((
    kun isä tuli töistä se rupes mulle raivoomaan siitä kun olin niin "hirveä" äitiä kohtaan..

    Mun teki mieli huutaa isälle:" Mä en oo syyllinen Henrin kuolemaan ja kertoo kuinka mulla on sitä ikävä!" mutta sanat jäi mun kurkkuun...

    Isä ja äiti on ollut koko tän illan mua kohtaan kuin ilmaa... ne on tosi kylmiä...

    ja mun tekis mieli mennä tohon lähi jokeen ja hypätä sinne...mutta mun voimat on ihan poissa että jaksaisin tehdä mitään....:((((( hyvä kun jaksan edes tässä makoilla:( )
    5346
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Kyllä elämä vielä voittaa.. Elä hetki kerrallaan, kokoajan helpottaa ihan pikkusen. Sulle on vielä varattu onnellisiakin hetkiä elämässä.

    Äänestä

    Minä myös....yritä jaksaa

    Äänestä

    Otan osaa suruusi. Koeta jaksaa ja muistaa, että elämä kantaa ja näyttää sinulle vielä onnelliset kasvonsa. Koeta jaksaa myös vanhempiasi, eivät he varmasti tahallaan ole ilkeitä, eivät vaan ehkä osaa käsitellä omaa suruaan. Voimia sinulle!

    Äänestä

    Ihminen usein käpertyy omaan suruunsa eikä huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Näin on varmaan sinun ja vanhempasi laita. Mene ja halaa vanhempiasi, yhteinen suru ei tarvitse sanoja. Halaaminen tuo tunteen että et ole surussasi yksin, ehkä se raottaa muuria jata äitisi rakentaa oman surunsa ympärille.

    Äänestä

    • ..että olen lukenut vastauksianne helpottaa jo oloani.. (:)

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    +17+ kirjoitti:

    Mun pikkuveli kuoli jokin aika sit...
    Ja se oli mulle kauheen tärkee...

    Joittenki on helppo puhua mulle huolistaan...
    Äiti on viime aikoina puhunu kuin terapeutille mulle mun veljestä paljon...Mä oon kuunnellu mut tänään ku se taas rupes siitä puhumaan ni mä räjähdin... Ja menin mun huoneeseen itkemään :(((
    kun isä tuli töistä se rupes mulle raivoomaan siitä kun olin niin "hirveä" äitiä kohtaan..

    Mun teki mieli huutaa isälle:" Mä en oo syyllinen Henrin kuolemaan ja kertoo kuinka mulla on sitä ikävä!" mutta sanat jäi mun kurkkuun...

    Isä ja äiti on ollut koko tän illan mua kohtaan kuin ilmaa... ne on tosi kylmiä...

    ja mun tekis mieli mennä tohon lähi jokeen ja hypätä sinne...mutta mun voimat on ihan poissa että jaksaisin tehdä mitään....:((((( hyvä kun jaksan edes tässä makoilla:( )

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu