Aamulla auinko vilkutti minulle
puiden lehtien läpi.Iski silmää.
Rakastuneena minuun.Upotti
säteensä sisälleni asti.Istutti minut
ultraviolettieen maailmaansa.
Auringon kurittomassa leikissä
minä polvistuin rakkaani kummun
ääreen ja ojensin hänelle kukkani.
Oman ehostukseni hänelle.
Viestini ylös suureen tuntemattomaan.
Että rakkauteni elää ikuisesti.
Jostain sisimpäni syvyyksitä nousi
rukoukseni kuiskaus:Anna pikkuinen
käsi vielä käteeni.Anna pikku keho
vielä syliini.Annan rakkain pieni,
lämmin poski halittavakseni.Anna minun
vielä kerran osoittaa rakkaus.
Kertoa miten joka pikku lelu on siellä,
mihin kerran kätesi sen jätti.Joka
vaatteesi siellä,minne ne kerran riisuit.
Miten hellien vaalin sinun huonettasi,
minun sieluni kauneinta pyhättöä.
Kuinka rakkaudella sen sanoisin.
Kuinka rutistaisin sinut pikkuinen itseäni
vasten ja kertoisin öistä sänkysi äärellä..
Odotuksestani että vielä palaat.
Että itkuni hellyttää suuren taivaan ja
nostaa enkelit siivilleen sinua palauttamaan.
Että pikkuiseni palaa suuresta
tuntemattomasta minun syliini.
Aurinko siirtyy ja jään
varjoon.On vain suuri
ikävä ja rukous.Vaikka sinun
elämäsi liekki sammui,pikkuiseni,
minussa sinä elät ikuisesti ja minun
rakkauteni lämpö on sinun.
Tämä runo on omistettu kaikille teille,jotka olette menettäneet
rakkaan ihmisen.Voimia ja kannustusta tänäinkin koko
minun sydämestäni.
puiden lehtien läpi.Iski silmää.
Rakastuneena minuun.Upotti
säteensä sisälleni asti.Istutti minut
ultraviolettieen maailmaansa.
Auringon kurittomassa leikissä
minä polvistuin rakkaani kummun
ääreen ja ojensin hänelle kukkani.
Oman ehostukseni hänelle.
Viestini ylös suureen tuntemattomaan.
Että rakkauteni elää ikuisesti.
Jostain sisimpäni syvyyksitä nousi
rukoukseni kuiskaus:Anna pikkuinen
käsi vielä käteeni.Anna pikku keho
vielä syliini.Annan rakkain pieni,
lämmin poski halittavakseni.Anna minun
vielä kerran osoittaa rakkaus.
Kertoa miten joka pikku lelu on siellä,
mihin kerran kätesi sen jätti.Joka
vaatteesi siellä,minne ne kerran riisuit.
Miten hellien vaalin sinun huonettasi,
minun sieluni kauneinta pyhättöä.
Kuinka rakkaudella sen sanoisin.
Kuinka rutistaisin sinut pikkuinen itseäni
vasten ja kertoisin öistä sänkysi äärellä..
Odotuksestani että vielä palaat.
Että itkuni hellyttää suuren taivaan ja
nostaa enkelit siivilleen sinua palauttamaan.
Että pikkuiseni palaa suuresta
tuntemattomasta minun syliini.
Aurinko siirtyy ja jään
varjoon.On vain suuri
ikävä ja rukous.Vaikka sinun
elämäsi liekki sammui,pikkuiseni,
minussa sinä elät ikuisesti ja minun
rakkauteni lämpö on sinun.
Tämä runo on omistettu kaikille teille,jotka olette menettäneet
rakkaan ihmisen.Voimia ja kannustusta tänäinkin koko
minun sydämestäni.
Vastaukset 14
Vanhimmat
runosielusi, ne on yhdessä paljon.
Niin kauniisti kirjoitat nytkin,
suurella sydämellä - miehen sydämellä.
Sanasi ovat lohtua ja ymmärrystä, johon ei
moni yllä laillasi.
Sinulle kiitos.
Kun rakkaus asuu syvällä
sydämessä,se on kuin
pursi,jolla voi purjehtia
kuoleman virran ylikin.
Minusta rakkaudessa on juuri
lohdullisinta se,että
mikään ei ole vahvempi.
Mikään voima suurempi.
Ja surun kyyneleetkin rakkaus
muuttaa elämän helmiksi.
Ja kun on aika lähteä,on
helmet,jotka saa mukaansa.
Kiitos vain kauniista palautteestasi.
Iloista päivää myös sinulle.
tästä herkästä muistelusta. Olet ainutlaatuinen.
On asioita,jotka milellään
unohtaa.
On asioita joita nautinnolla
muistaa.
Omaansa ihminen rakastaa ajan
rajan yli.Ja se on olemassa,
vaikka kaikki muu hautautuu.
Kiitos palautteestasi ja
mukavaa iltaa sinulle.
Tämä oli todella liikuttavaa tekstiä
niin kauniisti kirjoitettu, kauniista muistoista.
Ilmeisesti lapsen menetyksestä kertova
surullisen hellyttävä tarina, tapahtuma.
Rakkaus ja muistot pysyvät sydämessä ainiaan, se on tosi!
Kiitos Muuan mies, tästä liikuttavan herkästä lukuhetkestä.
Kyllä rakkaus meihin jää
ja meitä koskettaa,vaikka
kaikki muu katoaa.
Onko se usko,onko se
luottamus,joku muu meitä
suurempi voima?Joku meitä johdattaa.
Rakastaen.
Mekin voimme tehdä elämäämme.Rakastaen.
Sinun sanoissa ja runoissa on aina
aitouden tuntu.Siksi niitä arvostan
suuresti.
Aurinkoista iltaa sinulle.
Tunnetta ja lämpöä täysi on runosi.
Kyyneleet eivät olleet kaukana:(
Joskus kyyneleet helpottavat
enemmän kuin nauru.Itku
suottaa enemmän pois kuin
pikku hymy.
Tunnemaailmamme kaipaa
joskus tuulenvirettä ettei
myrsky nousisi.Sielumme
tuuletusta ettei tule
alkuräjähdystä.
Ja voimme taas tarttua
rakkaamme käteen ja sanoa:
kiitos että soit sijan surulleni.
Jonakin päivänä rakkaus riittää ja
on kylliksi.
Jostain syystä sinun palaute saa minut aina uskomaan,että aitojakin ihmisiä on olemassa sydän rinnassa.
Kiitos palauttestasi nytkin.
Pidin runostasi, mutta toivon, ettei kukaan joutuisi kohtaamaan menetyksiä, kuten lapsensa menettäminen.
Elämää on mahdoton määritellä,
johdatella.Elämän suurin
viisaus kai on pysyä mukana
ja elää tässä ja nyt.
Jos koettaa unohtaa meneet,
siitä tulee elämisen yksi osatekijä.
Jos hyväksyy meneet,niistä tulee
elämänkokemuskia.
Iloja tai suruja,kun opettelemme
elämään niiden kanssa,on helpompi
suhteuttaa ne tähän päivään.
Huomiseen.
Elämääkin voi rakastaa ja siitä
kirjoittaa rakkausrunon.Ja kun
siihen on kypsä,voi vaikka näin
miehenä vilkuilla oikean naisen suuntaan toiveikkaana...
Kiitos vain sinulle palautteestasi.
Syvästi ymmärrän sinua.
Mietin jo aiemmin, että meidän harrastelijoiden runot kuvastavat menetystä. Jos olisimme onnemme kukkuloilla, tuskin muistaisimme niitä kirjoitella kiireiltämme.
Runossasi kosketti tunteen aitous.
Toivon, että elämä tuo eteesi uusia mahdollisuuksia
rakkauteen.
on äärettömän kaunis
ja liikuttava!
Rakkauden ulottuvuuden
on valtaisat lopulta.
Minusta rakkausrunojenkin
kerronnallinen mahdollisuus
on valtaisa
Voi lähestyä rakkautta
monella tapaa.Olla
kannustva ja lähellä
toista ihmistä.
Rakkaus muuttuu silloin
todelliseksi ja läsnä
oloksi.Rakkaudeksi,joka
ojentaa sydämen sydämelle.
On läsnä kun tulee
suru ja ikävä.On joku,
joka välittää ja ei ole yksin.
Se on kaunis ja syvä
tapa rakstaa.
Ja hienoin tapa saada olla
ihmisyyden alkulähteillä.
pyyteettömyyden kynnyksellä
toisen ihmisen rakkaus
sylissä.
Minäkin itkin runoa kirjoittaessa.
Aihe on minulle lähellä ja hyvin
tärkeä.
Kiitos vain palauttesstasi ja
hymyä iltaasi.
Ensimmäisen säkeen perusteella olis voinut odottaa ihan mitä vain.
Taisi olla se taannoinen runo jossa vanha mies vei kukat rakkaansa haudalle myös sinun kirjoittamasi?
Jotain samaa tässäkin, vaikka vain jotenkin paljon väärempää jos lapsensa joutuu menettämään. Elämä ei useinkaan ole reilua tahi oikeudenmukaista.Tai mikä sitten on oikeudenmukaista? No joo, ei auta pohtia syntyjä syviä. Ihana, että on olemassa tuollaisia tunteellisia ihmisiä kuin sinä. Liikutat lukijoita sanoillasi kyllä.