Siunattu liittomme huokuu
sammuvaa hehkuaan taivaalle
ei kipunoi liekit
ei liekki meri
jonne paloi
kätkettyä salaisuutta
-verhoihin-
ei aukea esirippu
muiden luettaviksi.
Kauas pois lipuvat meistä
rakkauden katseemme
ja elomme tanner hiljenee
jalkojemme alla
kadottaen tunteiden kehtomme
muistojen uurnaan.
Hetken tämän ajan
viivähdystä kertoo
kasvot kuin kehomme
kieli,joka
kääntää tuskaista ja
turtunutta muistikirjan
lehtiä.
Koruttomuuden kahleemme
astelee sanattomina
ja hiljaisina kehojen
piirteissämme.
Nurmettuvat rakkauden
polut,jotka eivät jätä
sytykkeitä kipunoimaan
tulevaisuuteen.
Sisäinen polte on nuotionsa
polttanut ja kipunansa
tuulille heittäen-sammuttaen.
Elinkaari - taivaalla
poltettuna - maalla
kuolleena - liittomme Rakkaus.
-Poisnukkuneena-
Hiljaa kuiskii
niin vaimeana
kuiskii
Rakkauden uurna lehtomme
suvisessa kesä tuulessa,
jossain
Yölintu sirittää
itsensä uneen.
Koko Rakkaudenkalmisto
nukkuu hiljaa.
sammuvaa hehkuaan taivaalle
ei kipunoi liekit
ei liekki meri
jonne paloi
kätkettyä salaisuutta
-verhoihin-
ei aukea esirippu
muiden luettaviksi.
Kauas pois lipuvat meistä
rakkauden katseemme
ja elomme tanner hiljenee
jalkojemme alla
kadottaen tunteiden kehtomme
muistojen uurnaan.
Hetken tämän ajan
viivähdystä kertoo
kasvot kuin kehomme
kieli,joka
kääntää tuskaista ja
turtunutta muistikirjan
lehtiä.
Koruttomuuden kahleemme
astelee sanattomina
ja hiljaisina kehojen
piirteissämme.
Nurmettuvat rakkauden
polut,jotka eivät jätä
sytykkeitä kipunoimaan
tulevaisuuteen.
Sisäinen polte on nuotionsa
polttanut ja kipunansa
tuulille heittäen-sammuttaen.
Elinkaari - taivaalla
poltettuna - maalla
kuolleena - liittomme Rakkaus.
-Poisnukkuneena-
Hiljaa kuiskii
niin vaimeana
kuiskii
Rakkauden uurna lehtomme
suvisessa kesä tuulessa,
jossain
Yölintu sirittää
itsensä uneen.
Koko Rakkaudenkalmisto
nukkuu hiljaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mikä otsikko !
Hyvin, hyvin tumma runo Dolan.
Kauniita säkeitä, koskettaviakin.
Tämä pisti silmääni
' kääntää tuskaista ja
turtunutta muistikirjan
lehtiä '
Olisin muotoillut sen itse
' kääntää
tuskasta turtuneita muistikirjan lehtiä '
Huom - monikko.
Mutta runo puhuu hyvin haikeasti rakkauden kuo-
lemasta, ihmisen yksinäisyydestäkin omalla ta-
vallaan. Ja rakkauden uurnalehto on surullisen
kaunis ilmaisu.
Haikeus tästä jää päälimmäiseksi, mutta täytyy
sanoa että Sinussa elää Suuri Runosielu.
Tässä tämä pakko nyt sitten
on,joka on tämän viikon
piinannut.
Nyt sitten tämä piina
on loppu tästä
pakko pullasta...johon
viimein olen tyytyväinen.
En tuosta suuresta runo
sielusta tiedä muuta kuin
...- yritetään olla kiinni
sen nurkan liepeillä.
Jotenkin minä nautin tuosta
runostani,johon käytin
vähän sitä ja tätä...pitää
lukea se itse vielä
kerran.
Kiitos sanoistasi.
kait tuo kesä
tuo rakkaudettomuuttakin
tai pitää sisällään
surullinen ja niin
loputtoman tuntuinen
kuitenkin pidin:)
Tämä oli tämän kesän
-surun lapsi-
aikuisen maailmassa
ja
Pakko
synnytetty.
Pituudesta olisi voinut
pikkuisen karsia,mutta
toisaalta,
en halunnut sitä tehdä. Kiitos Sinulle.
,,,,,,,,dolan runoystävä,,
,,mitä nyt,,!!
,,,mitä tapahtunut,,?
,,vai runo vain,,,
,,,,,siunattu liitoonne,,,
,,,,,,rakkauden kalmisto
nukkuu,,,,
,,,,,,
,,ja sit et unohtanna vielä
tirpusta,,,
,,,runossas,,
,,,
jossain yölintu
sirittää itsensä uneen,,,
,,,,,,,,,,,
,,toivon sulle
kaikkea hyvää
kesääsi lämmön tuoksua,,
,,,,leppoisaa eloa,,,
,,,,,huomenta amuusi,,,,
,,,,ja taitava olet
runoilija,,,,
,,pitkä runosi,,
,,mutta niin hyvin
kirjoitat ja,,
,,se mielenkiinto
säilyy,,,,,,
,,,,,,,
,pirteyttä ja nautitaan auringon
säteistä tänä
perjantaipäevänä, ja ei olla moksiskaan,
kun JAAKKO heittää
kylmän kiven järveen,,**
,,,,,,,,,,,,,
,,
*tsriiip* :)))
Ehkä jo tiedätkin enempiä
kertomatta.
Tuo Yölintu tuli mieleen kuin
juttu viittas sinne kalmiston
suuntaan,niin laitoin oitis
linnun runoon,kun ne ovat
niin luonto rikkaita ja
linnut viihtyvät sellaisissa
paikoissa.
Mutta Sinua EN tarkoittanut,vaan
yleensä hiljaista yksittäistä
lintua puiden siimeksessä.
Väärin käsityksien
välttämiseksi.
...tavataan kaduilla,toreilla...wirn...
Meni muuten ihan kylmät väreet selkää pitkin, kun tätä luin...
Tässä on jotain niin lopullista!
Kertakaikkiaan pysäyttävän komee runo - huh!
Morjens...Sinua oikeastaan olen
kaivannut,olet tervetullut.
Näin joku päivä,että olet palstalla.
En oikein ehtinyt kommentoida,sillä
tämä tekele oli vintin päässä
kuhisemassa.
Ajattelin-että tämä nyt menee juuri
näin eteenpäin,jos vastaisit
jotain tähän...
ja nyt sitten vastasit,kuin
toivomuksestani.
Tekis mieleni sanoa,et melkein
jopa Sinua varten...et sitten kysy
miksi.
Hienoa että pidit,sillä tämän
juuri pitikin olla pysähdyttävä,
lopullinen kuin syvältä riipaiseva
teksti sanoiltaankin ja otsikoltaankin,
jotka ei usein viihdy
Rakkausruno palstalla.
Ylsin siihen mikä oli tavoitteeni,
ehkä pikku varovaa karsimista
olis voinu harjoittaa,mutta
eilen en juuri sitä suuremmin
ajatellut.
Kiitän sanoistasi nöyrästi
oli kiva kun kommentisi
annoit kreivin aikaan.
Toivotan hyvää loppu iltaa
kuin viikonloppuakin,jos
nyt emme näin tavoita
toisiamme. Kiitos.
Rakkaudenhaudalla... on hiljaista.
Synkeä oli runosi, mutta aiheen vuoksi
sen piti sellainen ollakin.
Minä olen draamarunojen ystävä.
en ihan kymppiä anna, olisko 9 mitä.
Marin
Juuri näin...Rakkauden
haudalla...jonka teksti
piti myös kuvastaa
tunteiden toista
ääripäätä
ja viimein onnistuin
siinä...Läpi vaikka
harmaan kiven-pakolla,
sillä sitä tämä oli.
Sinäkin draaman ystävä
mitenkä pääsisin
tunne maailmasi sydämeen.
Ei tämä 10 arvoinen ole,sillä
antamasi nro kummasti pistää
pokkaamaan,sitäkin armeijassa
viimeksi.
Kiitän Sinua ja poski
suudelman suon
ja syliis jään
kalmistokin
jo lämpiää. Hyvää iltaasi Marin hyvä.
Sielä on lepopaikka
rakkaan käsi kylmeni
katseen valo sammui.
Surunlaaksoon johti tie
kauan satoi
rakkaus minussa itki.
Rannalla ajan katsoin
laskin yhdeks kasvaneen
rakkauden ruusun kummulles.
Luovutuksen tie.
-Poisnukkuneena-
"hiljaa kuiskii
niin vaimeana"
"kuiskii
Rakkauden uurna lehtomme
suvisessa kesä tuulessa"
Samaistuin oman menetyksen myötä
dolan..sydämes sanoitusta rakkaasta.Liisa
Siis Sinulla Tottako tuo...
...ja minä pakko runoa
liitosta aikani "ratoksi"
ei kyllä ole leikinkään
paikka-no-ehkä rankaisen
tästä itseäni.
Juuri ennen kuin avasin
viestisi-ajattelin-että
kuka voi tälläistä
kirjoittaa Kauniina
kesäpäivänä...
kukas muu kuin dolan.
Alan kärsimään pian huonoa
omaatuntoa tästä...vetäisinkö
pois.
Hyvää kuitenkin päivääsi Liisa.
Jos noin taidoit.
Syvä eläytyminen myönnän
tunteilla on siivet.
Ne Sinua avitti
aidon jäljitelmän luomisessa.
Sen myötä aran linnun lailla
edellinen päivä jo kurkkasin.
Toisena päivänä rohkeni
oman surun lävitse käyneenä,
runoos samastuin.
dolan...Liisa runostas kiittää
siinä elämän katoavaisuuden haviinaa,
se joka on jokaisen osa.
Hyvää yötä
Onneksi tuosta kalmiston
runosta ei kukaan liene
saanut arpia mieliinsä
tekstin osalta.
Ehkä tuo runo sittenkin
täytti jonkun osan tällä
palstalla.
Toivon,että mielesi kuitenkin
ajan mittaan täyttyy
kauniilla muistoilla
eletyistä hetkistä.