Ja tämä tanssilattia on irti,
ankkuristaan reväisty.
Häpäisty nousee haukottelemaan arkeen.
Karistelee murut oksiltaan jokainen puu,
mielettömyyden pensas.
Ja oksat raapivat naarmuja sääriin
kuin ilkeitä tatuointeja vihamieliset kädet.
Minäkin
jossain satamassa sinua rakastin.
Jossain.
ankkuristaan reväisty.
Häpäisty nousee haukottelemaan arkeen.
Karistelee murut oksiltaan jokainen puu,
mielettömyyden pensas.
Ja oksat raapivat naarmuja sääriin
kuin ilkeitä tatuointeja vihamieliset kädet.
Minäkin
jossain satamassa sinua rakastin.
Jossain.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..luettu on tämäkin apeanoloinen runo : )
Kiitos lukuhetkestä : )
Olet tosi huikea..
jossain satamassa...minäkin!
tämä runo on jotain extraa - upea sen rajuudes-
ta tai koskettavuudetsa johtuen.
Näköisesi ja jotenkin ei kuitenkaan.