On minua sivallettu
henkisesti molemmille poskilleni
haavoitettu sieluun asti.
Syyskuulaissa päivissäni
siivekkäiden hyvästijätöissä
tunnen olevani kuin riisuttuna
altis tuulien tuutuun.
Kuiskaan hiljaa
kipeydessäni ihan hiljaa
kosketa kiireettä käsilläsi
ja vala minuun vielä elämänusko.
Ole oleva minussa
kipunoi, räisky
kunhan vain tiedän
että voin tänäänkin
käpertyä pienuudessani kainaloosi.
Anna minulle huominen
rakkautesi, sanojesi lämmin taivas.
henkisesti molemmille poskilleni
haavoitettu sieluun asti.
Syyskuulaissa päivissäni
siivekkäiden hyvästijätöissä
tunnen olevani kuin riisuttuna
altis tuulien tuutuun.
Kuiskaan hiljaa
kipeydessäni ihan hiljaa
kosketa kiireettä käsilläsi
ja vala minuun vielä elämänusko.
Ole oleva minussa
kipunoi, räisky
kunhan vain tiedän
että voin tänäänkin
käpertyä pienuudessani kainaloosi.
Anna minulle huominen
rakkautesi, sanojesi lämmin taivas.
Vastaukset 18
Vanhimmat
...minut ehjäksi,
paranna sieluni arvet
rakkaudellasi.
syksy tulee ja linnuilla lähenee
muutto.
sinä toivot rakkaudelta
tunteiden koko kirjon
jotta voisi kainaloon käpertyä
raukeana ja tyytyväisenä.
pieni ihminen suuressa rakkaudessa.
voi hitsi mikä runo!!!
on herkän vahvaa tekstiä!!!
ja loppu on todella kaunis!!!
hyvä linda!!!
tähän runoon on aihe tältä aamulta,
olin tulta ja tulikiveä ja runo syntyi kuin
itsestään. Kyseinen ihminen sai kyllä tuta sen,
kuinka minun kiukkuni purkautui. Toivon, että hän
tunsi pistoksen sisimmässään.
Ja aihetta on, rakkaudesta aina kirjoittaa. Sen
jokaisesta tuntemuksesta ja kyynelistäkin. Kaikki
siihen kuuluu.
Kiitos kannustuksestasi, tarvitsin sen.
...Tekstiä taas linda=)...
Hyvä kun joku sinua ispiroi aamuisin mahtaviin runoihin=)
Kiitos=)
-K-
joka inspiroi, synnyttää minussa kaikki mahdolli-
set tunteet * huoks *
Kiitos Krisse.
Tämän runon takia voisi vaikka kuolla kaipaukseen.
Asteikolla 5-10, saat tästä 11 .
Marin kiittää emäntää =)
kuuluu kiittää.
Asteikkosi menee yli että paukkuu.
Mutta kiitokseni on nöyrä.
Äijät sanoi, että tässä on kaipausta kottikäryllä kannettavaksi, puhalsivat nuotion sammuksiin, melkein :)) Kaunis runo Rellu
Kiitokset
Tarkkis
huomaan, että kyllä ne äijät sittenkii taitaa
tietää jottain, etteivät oo pelekkiä huru-ukkoja
Sie mukkaanlukien. Mukavaa olis olla kärpäsenä
muassanne notskilla, kuulla ja nähhä tein tsydee-
mit. Mut ko siihen ei oo mahdollisuuksia, niin
kerroppa niille äijänkupparoille lämpimii terkku-
ja.
Ja kiitos, se kuuluu sytämmestäni Siulle.
tässä kaikki mitä osaan sanoa:)
olen hämilläni,
että Sinä olet kerrankin noin vähäsanainen.
Ehkä se kertoo runostani jotain, en tiedä.
Kiitos !
kaunis runo sinulta Linda!!
terä oli kyllä aikas tylsä, kun tätä kirjuutin.
Mutta Sinulle olen kiitollinen sanoistasi,
kiitos.
Miten runosi alkaakaan!!
Minun sieluni tunnistaa sinun kynäsi jäljen, kuin piirtäisit tuntoja sen.
Syksyn tummuus antaa vaipallansa turvan, mutta poislähtevät muistuttavat elämän katoavaisuudesta
Runossasi on toivo, se antaa minullekin voimaa ja uskoa
Kiitos Linda runostasi
Tämä loppu koskettaa minua syvältä :
"Anna minulle huominen"
..niin... anna minulle huominen...
Voi Linda!!
**hymyellen kuitenkin Terveisin Tytteli**
jälleen kerran kuljemme niitä samoja tummia pol-
kuja, yhdessä ja erikseen.
Ja poismuuttavat linnut ovat jotenkin niin
haikeaa katsottavaa, ikään kuin itsestä lähtisi
mukana jotain niiden kanssa - irtoaisi sielusta
pois.
Toivoa yritän lähes jokaiseen runooni löytää,
vaikken aina siinä onnistukkaan.
' anna minulle huominen '
voisi olla rukous korkeuksiin, tai sitten hiljai-
nen toive rakkaimmalle.
Jos hymy karehti kuitenkin huulillasi, se on mu-
kava kuulla sielunsisko. Koska omillakin runoil-
lasi olet raottanut sielusi verhoa, siihen ei
välttämättä uskoisi.
Kiitos ja rutistus päivääsi, olet ihan lähelläni.
Minä aina olen pitänyt itseäni jotenkin syksyn ihmisenä,
Niin monet tummat elementit viittaavat syksyyn , siksi se kai on “minun vuodenaikani”
Tummuus, menetys,suru,hyvästit….jne.
Lintujen poismuutto saa minussakin niin paljon tunteita aikaan.
Lintuparvet taivasta vasten, pois muuttavien lintujen laulu…
Se saa ajankulun tuntumaan käsinkosketeltavalta, joskus jää miettimään mihin katosikaan ne hetket mitkä ehkä olisivat olleet mahdollisuuksia täynnään…
“anna minulle huominen” Niin…minulle tuli mieleen siitä toive….tahi pyyntö…
Nyt kun mietin, voisi se olla ehkä myös kiitos…..
“anna minulle huominen”
Tämä koskettaa sieluani…..
Jäinpä itsekin miettimään tuota “hymyellen”…
Ehkäpä tarkoitukseni oli viestittää, että kyynelten (ja ikuisen murheen) takana tunnen myös aihetta hymyyn, toivoa kun ei kannta menettää.
Se on kuitenkin elämän voimavara… näin tunnen…
Lämmin ajatus sinulle Linda
t:Tytteli
Sinä ja minä - kummankin vuodenaika.
Kun joutsenet lähtee muuttomatkalle, pellot on
kultaa ja kuparia - siinä on jotain äärettömän
haikeaa ja kaunista.
' anna minulle huominen '
sen koen itse jonkinlaisena toiveena,
joko rakkaalle ihmiselle tai korkeimmalle.
Niin kai eilen sanoinkin Sinulle.
Hymyyn pitäisi tietysti aina löytää aihetta kai-
ken arjen tiimellyksen keskellä, mutta emme aina
ole siihen kykeneväisiä. Murheet painavat
harteilla ja kyynelet vierii niin usein
poskille.
Varmasti yhtä suurella lämmöllä kirjoitan
minäkin Sinulle - uskon niin.
Kiitos Tytteli-ystäväni.
Ihanan runosi sain taas lukea.
Kiitos Tiistai- aamunhetkestä.
olet oikeassa, kyllä se kaipauskin on tässä ru-
nossani aseena. Mutta siinä on myös aseena tun-
nemyrsky - ollakko vai eikö olla. Hemmetin vaiki-
aa välillä tämä elämä ja rakkaus !
Sinua minä kiitän, ihanaa että olet poikennut
pitkästä aikaa. Ja terveissi Hämeenlinnasta,
sieltä tulin joku aika sitten.