Myrskyt tulevat ja menevät
särkien paikkoja sydämestä.
Oli aikoja ja paikkoja
jolloin rakastin
mutta minne tuuli kaikkea vie?
kaikkea niin rakasta.
Kaikki mennyt itsesäälin heikkoina hetkinä
kylmän kätensä
sieluun niin tuntevaan työntää
aaveet herättää tanssimaan
ilkkumaan; "rakastikko muka?"
mutta sydämeni tyhjiä huoneita välttää
koska ne ovat tuulisia rikotuin ikkunoin.
Ei rakkauden liettä kannata lämmittää
ennenkuin myrskyjen tuhot korjattu olisi.
Kaikki sirpaleet kerätty
sielun haavat laastaroitu
parsittu sydämen repeämät
niin tulee taas ehjäksi...tuntevaksi
rakastavaksi ihmiseksi.
Aaveeni vaativat vastauksia.
Kyllä minä jokaista rakastin
punaisia ahnaita suita
tähtisiä silmiä
halun ja himon vartaloita.
Sitä mitä silmin näin sydämin tunsin.
Rakkaus paljon tuo tullessaan
vie paljon mennessään...sen rakkauden
ja taas myrskyt pauhaavat.
särkien paikkoja sydämestä.
Oli aikoja ja paikkoja
jolloin rakastin
mutta minne tuuli kaikkea vie?
kaikkea niin rakasta.
Kaikki mennyt itsesäälin heikkoina hetkinä
kylmän kätensä
sieluun niin tuntevaan työntää
aaveet herättää tanssimaan
ilkkumaan; "rakastikko muka?"
mutta sydämeni tyhjiä huoneita välttää
koska ne ovat tuulisia rikotuin ikkunoin.
Ei rakkauden liettä kannata lämmittää
ennenkuin myrskyjen tuhot korjattu olisi.
Kaikki sirpaleet kerätty
sielun haavat laastaroitu
parsittu sydämen repeämät
niin tulee taas ehjäksi...tuntevaksi
rakastavaksi ihmiseksi.
Aaveeni vaativat vastauksia.
Kyllä minä jokaista rakastin
punaisia ahnaita suita
tähtisiä silmiä
halun ja himon vartaloita.
Sitä mitä silmin näin sydämin tunsin.
Rakkaus paljon tuo tullessaan
vie paljon mennessään...sen rakkauden
ja taas myrskyt pauhaavat.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kukapa näitä kuvaamiasi myrskyjä ei olisi läpi-
käynyt ja ihmetellyt, mihin kaikki kaunis
katosi. Sydämen kylmät huoneet, rikotut ikkunat -
hienosti kerrottu.
Toiseksi viimeinen säe on erityisen upea, sen
nostaisin runostasi ehdottomasti ylös.
Toivon niitä rakkauden lempeitä myrskyjä vielä
Sinunkin elämääsi - olisit niiden arvoinen.
Runosi on taidolla ja kokemuksella kirjoitettu.
...jokaiseen koskee jos tuntee tunteita
laidasta laitaan niin voimakkaasti kuin
meikäläinen ja suhtautuu vakavasti niihin.
no tämä oli jatkoa vähän hukatut toiveet
runooni.
no seuraavakin runo on suru voittoinen
ja jatkoa tälle-yhden aaveen tarina
mutta sitten on iloisempien vuoro.
kiitos rakas oppimestari kun kävit,
kiitos marsilais jutusta-nauratti!!!
ja kaikkea hyvää pikkulauvantain päivääsi.
Tässä oli ytyä surun joukossa.
Jäämme odottamaan oikein kunnon
rakkaudenmyrskyä.
Syksyllä on sellaista lupa odottaa.
Tykkäsi Marin =)
...odottaa
mutta melankolinen mieli tietysti
syksyisin odottaa että tunteet kastuvat
ja siten eivät ota tulta ja tappuraa kipinöiden.
sitä on rakkaudessa kuin aallonharjalla
mutta pohja tulee saman tien vastaan
ja mitä kovempi myrsky sitä korkeammat aallot...
no kun pääsen takaisin elämään
niin sitten on taas rakkauden myrskyjä
mutta nyt on ympärilläin syopää...yms
joka minua täällä kaukana pidättelee.
kiitos kun poikkesit
ja kaikkea hyvää pikkulauvantain päivääsi.
sydän rakastaa
ja yksin jäätyään itkee
sitten tyyntyy ja taas
valmis kohtaamaan uutta
ennen kokematonta
jokaista on rakastettu
ketä kauemmin ja ketä ei
kaikille itseni antanut olen
ja ehkä jotain oppinut
pidin taas runostasi
...ja myrskyt lepäävät.
aina pitää rakkaudessa antaa
itsensä kokonaan
ja rakastaa täydestä sydämestään,
ei kai muuten voisi onnen jatkuvan
ainiaan tai toistaiseksi.
ei mikään oppi hukkaa mene
vaan kokemusten korkoa kasvattaa
joka joskus itsensä kuittaa.
kiitos kun kyläilit
ja kaikkea hyvää päivääsi pikkulauvantain.
elämän me seilaamme
vuorollamme jokainen..
tai ainakin luulen niin
Todella hyvää pohdintaa
tähän aamuun sinulta Runo!
...joutuu kärsimään elämän myrskyissä
jollakin tapaa.
no vielä yksi suru voittoinen runo
kun tuli ajatus tätä kirjotettaessa
sitten iloisempiin aiheisiin.
vielä sinun runoon niin siitä tuli hillan
maku suuhun ja kaipuu jängälle...
kiitos kun kävit runossani
ja kaikkea huippu hienoa päivääsi.
Ilman myrskyjä
ei olisi mahdollisuutta
nauttia peilityynestä!
Samaa olen itsekin ihmetellyt
- minne se katoaa, se rakkaus,
joka aikoinaan tuntui
suurelta ja ainutkertaiselta
- minne se katoaa, kerta toisensa jälkeen...
Tänä päivänä iloitsen siitä,
että ne olivat, elivät ja menivät
- ne rakkaudet...
Ilman niitä
minä en olisi minä,
enkä olisi kohdannut Häntä,
jota tänään - ja toivottavasti
myös huomenna ja ylihuomenna,
rakastan ja haluan rakastaa...
Osuvasti olit sielun surun kiteyttänyt!
Tuli mieleen Pentti Saarikoski...
...heti myöntää etten ole mestaria lukenut
kuin kokoelmien yhteydessä
mutta yhden hänen vaimon kirjat olen lukenut,
sen variksen
mutta on hienoa jos liitit tätä tekstiä häneen.
no rakkaus katoaa jonnekkin toisen luo,
toista koskettamaan
ja sitten tulee uusi tunnustelemaan sinua
ja se voi jopa jäädä.
kiitos kun poikkesit luonani
kaikkea hyvää tulevaan viikonloppuusi,
jotain sellaista josta syntyy muistoja!!!