Ei se ollut yön itkevä tuuli
pihlajien verenpuna
eikä vesi
joka koversi kosken kivet.
Se oli viileä katse
joka ohitti tänään
koskematon satuttava hetki.
Helvettiin unelmat
vartaloilta ihojen kieli
viivaksi oienneiden huulten mykkyys
kaikki ylistyspuheet rakkaudesta.
Kuka kuulisi
lukisi, koskettaisi minut
avaisi kämmenensä
minua vahvempana
vastaan ottavaisempana.
Levittäisi kasvoilleen tuoksutellen
aamu-uniset hiukseni
ja sanoisi
koetaan tämä päivä
kuin olisi se viimeisin !
pihlajien verenpuna
eikä vesi
joka koversi kosken kivet.
Se oli viileä katse
joka ohitti tänään
koskematon satuttava hetki.
Helvettiin unelmat
vartaloilta ihojen kieli
viivaksi oienneiden huulten mykkyys
kaikki ylistyspuheet rakkaudesta.
Kuka kuulisi
lukisi, koskettaisi minut
avaisi kämmenensä
minua vahvempana
vastaan ottavaisempana.
Levittäisi kasvoilleen tuoksutellen
aamu-uniset hiukseni
ja sanoisi
koetaan tämä päivä
kuin olisi se viimeisin !
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olen myyty! Mykistynyt!
Luot ihmeellisen koskettavaa tunnelmaa,- hurjuudessasikin.
Suvantopaikat ja väkevät kuohut vuorottelevat.
Koverrat lukijaa...minua ainakin.
Yhteinen toiveemme, herätä aamulla kiharapilveen,
hiusten kysymysmerkit rintaa hipoen.
Minun ja everstin.
eversti sanasia.
Minä sitävastoin olen myyty kommentistasi, en
varmaan koskaan ole vastaavaa saanut. En tiedä,
miten osaan ottaa palautteesi edes vastaan.
Hämilleni minä tässä ihan menen, käsittämätöntä
tekstiä.
Koen kauttasi kuin onnistuneeni,
vaikka itsekritiikkini onkin melko vahva.
' luot ihmeellisen koskettavaa tunnelmaa -
hurjuudessasikin ' huh !
Ja loppuosa kirjoituksestasi, se olisi sopinut
vallan hyvin runoni päätökseksi. Mutta Sinä kir-
joitit sen, upea !
Kiitän mitä nöyrimmin Sinua,
olen kuin Liisa ihmemaassa sanoistasi.
...jonka on tarkoituskin kuulla-rakkaasi
mutta menikö rakkaus ohitsesi tunteita
näyttämättä ja jättämättä mitään edes
lupausta rakastamisesta.
unelmat ja ihojenkieli ovat rakkauden
lavasteita,lisukkeita muuten rakkaus olisi
joku muu-pelkkää himoa,lisääntymistä yms.
kyllä on taianomainen runo sinulta
ja se olikin ensimmäinen mielikuva.
jotenkin tästä paistaa turhautunut olosi
ja olet täynnä rakkaus energiaa,ydinvoimalan
verran ja rakas puuttuu siitä läheltä
johon kaiken intohimon voisi purkaa.
hyvin hyvä hyvä linda!!!
tämä palstailu nyt ainakin riittää.
Olen useasti viime aikoina miettinyt, onko tämä
enää minun paikkani. En ole vielä ainakaan
osannut irrottautua, ja tässä roikun.
Mutta kommenttiisi.
Ohitseni on mennyt paljonkin elämässä,
josta olisin halunnut pitää kiinni.
Tuskin taianomainen sentään on runoni,
mitä lie ihmisen ikävää toisen luo.
Kiitos Sinulle, jaksat aina kannustaa vaikka
täältä tulisi mitä. Leppoisaa illan jatkoa,
t. lintsi
köriläitä. Että ne voikin olla tylyjä! Huulet oieneet vvivaksi - hieno kuva mykkyydestä.
ne noijan paholaiset, semmosia ryökäleitä.
Kiitos Sinullekkin,
minä olen tämmöinen mykkien tunteiden ja sanojen
tulkitsija - mieltynyt noihin ilmaisuihin.
pidin erityisesti -
hyvin etenevä, ja
loppuhuipentuma mikä
kruunasi kaiken :)
Hyvää päivänjatkoa,
*merluza*
lintsi kiittää käynnistäsi,
miellyttävä palaute Sinulta kuten aina.
Ruskaisaa, kuulakasta syksyä Sinulle.
Rakkaus ei ole kokoista, näköistä, asioita pienistä tai suurista, Se vain on...hetkissä, ajatuksissa tuskaisissa. Päivän kilo tai iltanuotion savut. Se on ajatus huomisesta.
Rellu, panit aika pahan..:) Kiitos sulle
Tarkkis
hiivatti soikoon ukko,
että Sie sitten ossaatkin olla nuissa
sanomisissas mietteliäs.
Ja kun luen sanojas, huomaan että niissä
on kuule runo - kato vaikka;
rakkaus ei ole kokoista
näköistä
asioita pienistä tai suurista
se vain on
hetkissä
ajatuksissa tuskaisissa
päivän kilo tai iltanuotion savut
se on ajatus huomisesta
Mittään pahhaa laittannu, mutta Sie se laitoit.
Et pahaa, mutta semmosta tekstiä johon on äly
helppoo unehtua.
Kiitos kiitää ilmojen halki,
mukavaa että olet poikennut jouskari.
Mitä tekisit, jos saisit kuulla, että tämä on viimeinen päiväsi!!!!
Hui..olipa ajatus, olipa tosiaan.
Mutta runosi ei ollut "hui", vaan Wau.
Äläkä yritäkään saada minua sanomaan enempää,
nyt meni sanakone jumiin..
Sorry =)
en todellakaan tiedä mitä tekisin,
jos tietäisin eläväni viimeistä päivää.
Ehkä tuo ajatus tuli siitä mieleen, kun muistin
jonkun iskelmän missä lauletaan jotenkin samoin
sanoin suunnilleen. Kai se ajatus on siinä, että
pitäisi osata ottaa jokaisesta päivästä kaikki
mahdollinen irti.
Unohdamme, unohdamme sen liian usein.
Siun sanakone ei mee koskaan juntturaan, elä mul-
le ala emäntä.
Kiitän ja niiaan.
Rukoilin häntä jäämään.
Edes toviksi.Vain hetkeksi.
Tuokioksi. Jotta sieluni saisi
tuntumaa häneen.Rakkauteni
hipaisun hänestä.
Kun hän tuli juhlaa se oli,
en kiellä.Omintakeista ja
kankeaa miehen tekemistä.
Rakastamista kulmikkaasti.
Sanomista.Koskettelua.
Päivä vierähti ja alkoi painua
mailleen ja vasta aloin
nauttia.Ehdin juuri maistaa
hänen viiniään.Hänen
tuoreuttaan.Makuaan.
Illan hämärässä hän hymyili
ja ojensi sylinsä.Pehmeä
käsivarret ja povet.Lämmin
hän oli.Nautin hänestä,Nautin!
Minä häpeämätön.Kiihkoissani!
Mutta yö kutsui häntä jolla
ei ole nimeä.Varjoihin ja
sokkeloihin hän vähitellen
katosi.Odotellen kahdentoista
lyöntiä.Ajan kulumista.
Että voisi syntyä uudestaan.
Aloittaa uuden matkan.Ensin
vastasyntyneenä.Sitten kypsempänä.
Kokeneempana.Ja olla taas päivän
valossa nuorukainen.Valmis rakastamaan.
Kummallista miten yksi päivä voi olla
kuin yksi ihminen.Tai yksi rakkaus.
Sama efektien valtaisa ryöppy.
Sitten saammua.Ja syntyä uudestaan.
Ihmisen rakkauden päivä.
Siinä koko elämä yksilöitynä.
Kiitos runostasi.
Runosi sai minut todella
ajattelemaan,että elämä,
rakastaminen,ovat kokemuspohjaisesti
kuin yksi päivä.Syntymä,elämä ja
katoaminen.
Olisi ehkä helpompi rakastaan
tämän kokemuksen kautta?
Eli rakkaudessa on nuoruus,
kypsyys ja se himmenevä ulta
ja lopulta yö.
Voihan rakkaudesta nauttia,
vaikka sen voimakkuun laantuu
ja liekki pienenee?On se
silti Rakkautta?
No,tämä ei ollut ylistyspuhe
Rakkaudelle,vaan enemmänkin
filosofinen phdinta.
Kokeneen ihmisen kypsää tekstiä sinun
runosi.Ylisanat olisivat loukkaus.
Mukavaa yötä sinulle.
runosi vetää sanattomaksi - oikeasti.
Kunpa omaisin samanlaisen sanojen rikkauden,
olisin onnellinen.
Jokainen säe siinä aaltoilee,
sykähtelee ja lämmittää.
' kun hän tuli
juhlaa se oli, en kiellä '
Juuri noin se olisi, kun olisi.
Kiitokseni tulee sydämestä, tiedät sen.
Niin runostasi kuin pohdiskelustasikin.
...sanaton...
"Helvettiin unelmat
vartaloilta ihojen kieli
viivaksi oienneiden huulten mykkyys
kaikki ylistyspuheet rakkaudesta. "
tämä on hienosti
kerrottu ja kyllä pidin
tästä kokonaisuutenakin:)
fiilis eilen, kun runoa kirjotin
' helvettiin unelmat '
ja kaikki soopa rakkaudesta.
Olen kai rakennettu jostain kummallisista
aineista, kun en löydä sitä pehmiämpää
puolta enää kait ollenkaan.
Siuta kiitän Kaarusein.
Täti kirjoitti sitte semmosen runon että oksat pois!
Piruvie!
Mää tykkään!
että simmottis sanomist täl kertta :=)
Mää kiitän gauhiast,
oksat meni rytinällä jonnekkin ja tykkäsin
sanomisestas Myssykkäinen.
Kaunis mutta surumielinen
runo sinulta!
Pidin kyllä tästä!
(pikakiiturina
palstalla oon käväsemässä,
yks vp ja helkkaristi kotihommii =)
minkäs sille voi, ettei tää piä tuota muunlaista
ko tämmöttistä surumielistä ja haikiaa.
Saakeli, kuinka oon yrittänyt sitä saada pois
tuolta yläkerrasta, mutta ei !
Kiva että kiireiltäsi kuitenkin ehdit piipahtaa,
miun miel siittä lämpiää.
Kiitos.
taiten olet taas sanasi
asettanut tässä mestariteoksessa.
värisyttvän hieno runo!
hämmennät minua sanoillasi,
vaikka tietysti nöyränä otan ne vastaan.
Ihanaa, että olet poikennut.
Rutistuksellinen kiitos.
Tämä kosketti.
"Se oli viileä katse
joka ohitti tänään
koskematon satuttava hetki"
Tässä se on
Miten osaatkaan
Minun sieluni nyt niin...
...siis anteeksi "mykkyyteni".....
Luen tämän vielä uudestaan myöhemmin.....
tuohon viittaamasi kohtaan,
sille on ihan oikeasta elämästäni kokemus.
Ei niin, että ohitseni olisi fyysisesti
katsottu ohi, mutta vain Hän tietää noiden
sanojen merkityksen.
Sinä taidat itse herkkyyden, joten älä sano
' miten sen osaatkaan ' yhtä lailla itsekkin
osaat.
Kiitos tuntuu vaatimattomalta, mutta se tulee
sydämestäni.
Miten sopiikaan tämä sieluni maisemaan
Sinä tavoitat aina ne syvät tunteet
Sinun runoissasi
jokainen sana ja lause
puhuu niin paljon
Kiitos Sinulle
kyllä se sielukkuus puhuu omissakin runoissasi,
ja Sinun ja minun sielunmaisema - se taitaa olla
samanlaisilla väreillä maalattu.
Kiitos, se kuuluu Sinulle.