Haluaisin olla
hänen merensä hiekkaa
aaltojensa hyväiltävänä
ja hukuttautua
vaahtojensa valkoisiin kupliin.
Kun vetensä hyytyy
maa, hiekkansa routii
sulata, sulata kylmän kämmen
kuule nyyhkytykseni sen alla.
Fortuna, Afrodite
jos olette olemassa
ravitkaa yhdessä nämä kaksi
antakaa rakkaudelle
ja kaipaukselle kasvot.
hänen merensä hiekkaa
aaltojensa hyväiltävänä
ja hukuttautua
vaahtojensa valkoisiin kupliin.
Kun vetensä hyytyy
maa, hiekkansa routii
sulata, sulata kylmän kämmen
kuule nyyhkytykseni sen alla.
Fortuna, Afrodite
jos olette olemassa
ravitkaa yhdessä nämä kaksi
antakaa rakkaudelle
ja kaipaukselle kasvot.
Vastaukset 35
Vanhimmat
merelliset aiheet aina puhuttelee minua.
Multa katosi hetkeksi runosuoni, kaitpa se vaihtelee mielialojen mukaan.
...rakkaudessa tarvitaankin
onnea ja ennenkaikkea rakkautta.
voiko enää kauniimmin sanoa mitä
haluaisi toiselle olevan ja vastaan itse
että ei.
tuli mieleen että tiedät nimetä rakkauden
ja olet juuri ja juuri sen loiston
ulkopuolella ettei se aivan pääse koskettamaan
sydämen sopukoita.
sinulla on monesti savua runoissasi-toinen
sana josta tykkään kovasti.
koskettava runo hienoisesta pehmeydestä huolimatta.
hyvä linda!!!
kuvasi tässä runossani yksinäistä taloa,
jossa asuu yksinäinen sielu - minä.
Kiitos Runopoika sanoistasi,
olet aina yhtä lempeä niissä.
*huoks*
Menen aina niin syvälle näissä sinun runoissasi
etten meinaa itsekään uskoa.
Ja sitten katoaa vähintään sanat, mitä voisin
tähän kirjoittaa.
Emäntä--kyllä elämä kantaa,
ja jos ei niin mennään vaikka rollaattorilla =)
Satuttaa...toinen säe...
kai tässä kohta pitää jo rollaattorilla mennäkin,
niin paljon alkaa olla vaivaa siellä sun täällä.
Olen varmaan ennenkin sanonut, että Sinulta tus-
kin sanat katoaa papupata.
Olen hyvilläni käynnistäsi,
kiitos.
Kylmänkämmen!
Näinhän sen tulisi kuulua?
Vierastan erisnimiä runoudessa, pliis!
Jumalattarien nimet, kuin ihmistenkin kuuluu
kirjoittaa isolla kirjaimella. Ja ne nyt halusi-
vat tunkea tähän runooni - sorry.
En minä tiedä kuinka ja minkä kuuluisi olla ja
miten ?
Kiitos kuitenkin kommentoinnista, vaikka se ei
juuri mitään runostani sanonutkaan.
...jos nyt ajatus kulkisi paremmin:)
otsikosta tuli mieleen
lapissa puhutaan on sielä
yksi savu...
rakkauden kasvot
edessäni
en vain näe vielä
silmiäsi
kesä hiipuu
kohti syksyä
kynttilät sytytän
iltaa valaisemaan
haluaisin kuitenkin
olla sylissäsi
keskellä ei mitään
vain me kaksi
ikuisesti
taattua lintaa taas:)
täähän seisoo ko linnanvartija portinpielessä.
Mie mittään tiijä Lapin tarinoist,
muuta ko sen mitä tuo Noitaliini niistä höpäjää.
Ja tietty Runopoikakin.
Ihana on vastarunosi taas Kaaru,
kiitos siitä ja sanoistasi lopussa.
Onko tässä runossa Sinun kasvosi,sillä
tuli niin nopeasti mieleen,kun joudun
lähtemään tässä.
Sinun teksteissäsi on aina
elämän eletyt jäljet,sen
jo otsikkokin kertoo.
taitaa olla minun,
vuosien uurtamat ja uupuneet.
Se elämän jälki,
aika on sen jättänyt ja eiköhän se
väkisinkin jätä omat merkkinsä teksteihinikin.
Kiitos Dolan,
mukavaa että olet piipahtanut.
Tiedä vaikka kasvosi olisi
kuinka paklatut,että nuoret
miehetkin innostuu ihailemaan
kosken kuohuja.
Minä nyt yritän useammin
piipahtaa,ellei kroppa
ala piiputtaa.
paklattu, oikia noita-akka täsä istuu,
tukka pystyssä ja silimätkin sikkurassa vielä.
Kosken kuohut on eri asia, niitähän nyt käy väki
ihailemassa läpi vuoden - on se niin komia.
Mukavaa, että olet piristynyt ja piipahtelet
useammin. Eikähän sitä koskaan tiedä, mistä koh-
taa alkaa kramppaamaan. Koetetaan nyt kuitenkin
tässä pärjäillä ja jatkaa tätä pyhäpäivää hyvillä
mielin.
Onpas nätti näky,jos nyt kasvosi
näyttäytyy taivaalla.
Ihailuja taitaa tulla myös
osaksesi,oletkos katsellut
sillä silmällä...eikös
naisilla ole hyvät vaistot
sen suhteen.
Keräätkö kolehtis kosken
näystä-ihan omako koski,
nyt taas vihjailenko jotain,
kohan muuten virittäydyn.
Mieli on kuin poron kusema
...mikähän tuokin nyt on...
kuin nätti näky, pelästyisit jos eteesi sellainen
pörröpää ja muutenkin räjähtänyt nainen tulisi
vastaan, sanoppa minun sanoneen.
Mie en kettään kato ' sillä silmällä ' runoilen
vaan, mitä koen ja mitä sielu tuntee.
No en tietenkään höperö mitään kolehtia kerää,
eikä se sitä paitsi ole minun omaisuuttani.
Vihjaile Sinä vaan, soon luvallista.
Jaa-a, nuilta pohojesen immeisiltä pitäs varmaan
kysyä sitä poron kusemaa, en tiedä kuinka pitkä
matka se edes on.
Ahaa...katsellaan tienoon maisemia
sillä silmällä,onko sanoissasi
perää-luultavasti ei- joko
sanaharkkaa harakoilla puissa.
No niin sainpas nokilleni ja
heitä rieviskällä perään
aamupalaksi.
Vihjailusta sain sakot ja
leikkimieli nolon lopun
- Sorry.
Pitääpäs muistaa kysyä
tuosta poron juoksutuksesta
pohjoisen jängiltä.
asian, poronkusema on maksimissaan 7,5 km.
Ei kuulu tapoihini heitellä ketään, millään.
Sanasilla saatan sörkkästä, jos oikeen aivoon
ottaa. Ei oo rieskaakaan nyt, maybe sen aika on
huomenna. Et saanut sakkojakaan, et.
Ja usko pois, yhtä hurjan näkönen muija täällä
on nyt kun eilenkin - onneksi et näe.
Huomenia vaan ja uutta toivorikasta viikkoa.
Jaa,että Sinä kuitenkin tarkistit
tuota poron juoksutusta,et vain
käynyt Lapissa mittaamassa
yön tunteina.
Nyt sitten tiedetään
noin suurinpiirtein.
En noin kiltti ollut varmaankaan,
kun et heitellyt...pitäisi
minunkin varoa,kun ei aina
tiedä toisen päivän psyyke
kestotilaa... aina ne minulla
on yritetty laittaa kevyen
vitsailun piikkiin,en kertaakaan
ole tarkoituksella satuttamassa.
Uskotaan hurjuutesi...taidankin
poistua,ettei ohjelmisto sekoa
ja sitten äijä mukana
- kaatuu koko Suomi 24.fi
mukana.
Hyvää alkavaa vk.Sinulle.
Tieto lisää tuskaa,
mutta tässä tapauksessa se oli
vain täydennystä sivistysaukkoon.
Etköhän Sinä ole ollut ihan asiallinen
käytökseltäsi, ja mielestäni ei ole
tarpeellista silloin miettiä edes toisen
ihmisen psyykettä.
Et varmasti ole satuttanut täällä minua
tai ketään muutakaan - päinvastoin.
Sinähän olet kannustava ja empaattinen
ihminen.
Juu, unohdetaan ulkokuoreni - tänäänkin.
Sillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä
tässä virtuaalimaailmassa.
Noniin, toivorikasta päivää ja viikon jatketta
Sinullekin.
Tässä sitä ollaan ja tuijotellaan
ohi kiitävän hetken hurmaa,että
saako otteesta kiinni.
Kyllä minä aina siten hiven
mietin joka kerralla,että
mitä milloinkin arvaa/uskaltaa
laittaa,ettei ihan rospuuttoon
suhdetta kuljeta.
- Oliko tuo suhde nyt ihan
oikea sana,mutta sinnepäin
kuitenkin.
Kyllä kannustavuus ja empaattisuus
on hyvin tärkeää hyvin monissa
käänteissä.
Mitä on ulkokuori jos sisälle
ei ole tietä...?
Hyvää myös Sinulle.
back palstalle aamun, ja päivän tohinoitten jäl-
keen.
Hurmasta en tiijä, mutta tuijottelua on hiukka
pakkokin harrastaa jos aikoo vastata.
No tietty jonkinasteinen harkinta pitää aina olla
kirjoittaessa, myönnetään.
Suhde, hmmm - no ainakin runoystävyys, onhan se
suhdetoimintaa sekin. Kannustaa haluan itse aina-
kin muutamaa vakituisesti täällä, ja mielelläni
myös uusia tulokkaita. Mutta niin kuin tässä
eräänä päivänä toivotin uuden tervetulleeksi, ei
minulle edes vastattu - toiselle kylläkin. Kat-
soin, ettei kommenttini ollut tervetullut ja
poistin sen sitten.
Ulkokuori voi pettää, mutta näissä ympyröissä ei
silläkään ole kovinkaan suurta painoarvoa - vain
sillä mitä sielusta kumpuaa.
Jatketaan ihmettelyä Dolan.
Kyllä oli vaikeuksia päästä
tähän,piti monta kertaa yrittää.
Ei ne kaikki välttämättä
vastaa,mutta ei ehkä pidä
ottaa niin henk.koht.kun
ei syitä tiedä.
Mutta kivalta tuntuu,jos
uudetkin vastaavat ja vaikka
kommentoisivat.
Ihmetellään pian unen filosofisia
vaikutuksia ihmisen elinkaaressa
- Hyvää yötä.
Eilinen oli yhtä takkuamista täällä,
totesin sen illalla kun vastailin tulleisiin ru-
nokommentteihini. Tästä päivästä en vielä tiedä,
kun vasta nyt aloitan.
Kyllä minusta se on henk.koht. loukkaavaa, jos
yhdelle vastaa ja toiselle ei. Siksi teen aina
niin, että poistan oman kommenttini ellei se ole
runon kirjoittajalle ollut mieleinen.
Jokainen kommentti, jonka omaan runoon saa läm-
mittää mieltä. Omalla alhaisella itsetuntonnolla-
ni ainakin saan niistä kuin uutta energiaa. Ja
ellei niitä tule, tunne epäonnistuneeni.
Hyvää uutta päivää, ja kiitos eilisestä.
Päiviä myös sinne suuntaan ja
tuota vettä tuntuu vaan
piisaavan...ollaan täälläkin
pian kosken osakkeen
omistajia - lain huudatusta
enään vailla.
Tuo ihmisen itsetunto on
monessakin suhteessa
aikamoinen otus
nitistettäväksi,ettei ala
ihmistä pirusti korpeemaan
tavalla tai toisella,kun
pienestä pitäen
- verrataan toisiin ymv.
Joten tuntoillaan näiden
näppäimien ja ajatuksiemme
pyörteissä...kyllä se siitä
kuulu sanottavan.
taivas on itkenyt tämän päivää,
välillä enemmän, välillä vähemmän.
Minun itsetuntoni on se mikä on - sille ei itse
mahda mitään. Minulla on siihen lapsuudesta var-
maan jo hyvät siemenet saatu, ja aikuisiässä tun-
tuu siltä, että se laskee kuin lehmän häntä.
Noh, etiäpäin tässä kuitenkin pitää yrittää mennä
taapertaa - tänäänkin.
Thanks.
Niin on,vaikka yritti valostaa
aamu pv.
Nyt on synkeää ja nestettä
taivaan valtateillä.
Itsetunto kuin itsensä
tuntien...minä maan
matonen matkamies maan
yritän tässä viisuilla.
Yöllä ollaan sitten
ihan kuutamolla.
täällä jälleen eilisen jälkeen,
mitä nyt aamulla runon heitin ennen menoille läh-
töäni.
Kuules, viisuile vaan - soon ihan hyvä vaihtoehto
tässä arjen tohinassa. Ja pieniä maan matosiahan
met tässä olemma molemmat elämän poluilla.
Tervetuloa uuteen päivään ja auringonpaisteeseen.
Hieno hiekka
aaltojen hyväily
rakkauden tunne
kuplivat vaahtopäät
vievät tunteeseen
ottavat omakseen
kylmyyden poistaen
rakkauden antaen
näin saamme kaipaukselle kasvot
voimme olla onnellisia jos vain uskot!?
uskoa siihen, että onni on vielä osanamme.
Kauniisti kirjoitit Diinuskainen,
Sinua kiitän.
Sinulta taas huippuhyvä
runo,saat kymmenen puikulapottuu
ja yhden kruunun jalokiven
palkaks täst!
Sannoo noita ja kömpii
kotansa peskivällyjen alle!
puikulapottuset, mut en mie niin siittä jaloki-
vestä - oo tottunnu semmottisiin kalleuksiin.
Mieluummin mie otan niitä Siun hillomuksii ja
lirusii :=)
Huomenii vaan, kohan sieltä kömmit päivänvalloon
ja niiauksen kera kiitos.
linda :D
kuka sitten lienetkään,
sydänlämpöinen kiitos piipahduksesta runooni.
Varmaan lienet joku, joka on aiemmin kirjoittanut
runoihini rekattuna. Mutta niin tai näin, mieli
tuli hyväksi käynnistäsi.
..oooohhhh miten tää on jäänyt lukematta kiireen keskellä. Niin upea, ettei sanoja löydy kertomaan tyrmäävästä vaikutuksesta lukijaan.
Kiitos taiteellisesta lukuhetkestä : )
itselläkin on joskus mennyt silmien ohi jonkun
runo, ja sitten olen jälkijunassa mennyt kommen-
toimaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä, ja on-
nekseni olen tottunut aina palstalle tullessani
selaamaan muutaman sivun taakse päin juuri sen
vuoksi. Näitä iloisia yllätyksiä aina joskus
saan, mukavaa.
Ylistyksesi runostani saa poskeni punehtumaan,
kun itse ei yhdessäkään runossa tunne täydellis-
tä onnistumista.
Kiitos Sinulle, todella ihana ylläri.